Kaija Koo on nähnyt kuulemma rakkauden jos hänen lauluunsa on uskomista ja miksipäs tuota epäilemään. Olen minäkin nähnyt rakkauden. Ainakin uskon niin. Rakkautta on kyllä monenlaista sattunut tielleni. On isän ja äidin rakkautta. Veljesrakkautta. Pikkusiskon rakkautta isoveljeen ja toisinpäin. On ystävän rakkautta jota ei ääneen sanota kun miehiä ollaan. On myös menetettyä rakkautta, jonka uskon että kuului mennäkin niin. Viime vuonna menetin molemmat minulle rakkaat mummoni. Se sattui mutta luopuminenkin kuuluu elämään. Musiikkiakin voi rakastaa. Ja luontoa. Kauneutta. Sitten olen saanut kokea nyt jo jonkun aikaa sellaista rakkautta jota ei oikein voi käsittääkään. Sellaista rakkautta joka kestää niin arjen kuin juhlankin, eikä horju myrskyissä.
Huh huh. Mites tämä nyt tällaiseksi meni? Anteeksi. Yön pimeät tunnit saavat ajatuksen laukkaamaan.
Tänään oli koe. Ryhmäkoe. Oli vaikea aihe. Kokeen tekemiseen meni miltei kaksi ja puoli tuntia. Tuntui että sen urakan jälkeen oli imetty tästä miehestä kaikki mehut. Yleensä selviän kokeista puolessa tunnissa.
Viikonlopulle olisi tiedossa kokeisiin lukemista ja erilaisia tehtäviä, mm. kirjareferaatti. Menemme kuitenkin Keski-Suomeen katsomaan miten kotiväki voi. Ja huomenna on Gospel Rocks konsertti täällä Kokkolassa. Sinnekin olisi tarkoitus suunnistaa.
Nyt pitäisi mennä uinumaan, uinumaan lemmikkini. Hyviä öitä rakkaani.
Humppa Soi: Kaija Koo: Jotain häviää
Elämässäopittua: Antti Tuisku ei ole vakuuttava näyttelijänä(kään)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti