Vaikeaa. Kirjoittaa. Blogille.
Outoa. Mutta ihanaa. Elämäni.
Niinhän siinä siis sitten pääsi käymään että en ole enää poikamies vaan askelen lähempänä ukkomiehisyyttä. Miten siinä sitten niin kävi? Tässäpä teille sen nyt kerron.
Syksyllä alkoi koulu.
Koulussa oli yksi tyttö joka vaikutti kivemmalta kuin muut.
Tutustuin häneen.
Erinäisten mutkien kautta päästiin tilanteeseen että viihdyimme toistemme seurassa paremmin kuin hyvin.
Rakastuimme.
Aloimme seurustelemaan.
Kaikkeen tähän kului siis yli puoli vuotta mutta täytyy sanoa että en kadu päivääkään. Tottakai sekaan mahtuu myös huonoja päiviä, sehän on selvä. Ei aina voi olla ruusuilla tanssimista.
Onpas nyt vaikea kirjoittaa. Ei tunnu järkevää lausetta syntymän. Toivon kuitenkin että tämä kirjoittaminen säilyisi harrastuksena vaikka välillä tekstiä ei meinaakaan syntyä.
Jatketaan myöhemmin. Nyt olen sitäpaitsi väsynytkin.
Elämässäopittua: Ahnesoppa = kesäkeitto
10 kommenttia:
joo ei susta enää saa poikamiestä tekemälläkään :) mietin muuten sinua tänään töissä kun luin taukotuvassa lehteä ja siellä oli Mikko Alatalosta sivun kokoinen juttu. Katselin että jos sinulle ostaisi samanlaiset siniset silmälasit ja laittaisi hiukset samanlaisti niin olisit kyllä aika samannäköinen kuin Mikko :D tämä oli varmaan kaunein kehu mitä voit ikinä kuvitella ;P
Onhan tuo vähän niin kuin ollut luettavissa rivien välistä jo sieltä syksystä lähtien... :)
Ei tullut tännekkään yllätyksenä :)
Ihanaa Ville, oikeesti :)
Oon koko sydämestäni onnellinen sun puolesta! Sinä jos kuka oot sen ansainnu! <3
-S-
No ylläri :P
Mut jee, onnea molemmille!
Miten sinä nyt sait näin aneemisen postauksen aikaiseksi näin ihanasta asiasta :D?
Thundercat: Kiitos. En tosiaan tiedä miten voisi enää kauniimmin kehua kuin sanoa Mikko Alatalon näköiseksi.
Tiina: Olen ehkä vähän sitä rivien väliin kirjoittanutkin :)
Mimmu: Edes pikkuisen?
Jensku: Niin on. Ihan oikeasti ihanaa.
S: Kiitos! Minun sydämeni on myös onnellinen.
Anni: Kiitoksia.
Hehku: Anemia on toinen minuuteni, ainakin blogillani. Tai sitten se johtui siitä että olin väsynyt kun aloin kirjoittamaan. Ja ikävissäni kun tyttöni lähti leirille kaitsemaan lapsukaisia ja palaa vasta lauantaina. Joo. Siitä se varmaan johtui.
:) :) :) <3 <3 <3 Jeeeeeeeee! Olen kyllä samaamieltä edeltäjieni kanssa, tää oli niiiiin rivien väleistä luettavissa. Sun blogipokerinaama ei pitänyt!
Mutta kivaaaaa!
Olen huono pitämään blogerinaamaani mutta sehän ei haittaa kun kerran kivaa on :)
Lähetä kommentti