Kiitos Eltonin Ben

Wille: Luin juuri kirjasi loppuun Ben.
Ben Elton: Vai niin. Minkä niistä kaikista upeista teoksistani?
Wille: Vauvahorkan. Luulin aluksi että se on jotain lässyn lässyn nyyh nyyh -tavaraa mutta minähän tykkäsin vaikka sellaistahan se olikin. Kiitos hyvästä lukunautinnosta.
Ben: Oleppas hyvä vaan. Minä osaan kyllä koskettaa kirjoituksillani. Ja naurattaa. Naurattaa ja koskettaa yhtä aikaa. Vai mitä?
Wille: Kyllä. Nimenomaan. Ei luulisi että lapsettomuudesta kertova kirja olisi uponnut tällaiseen vanhaan poikaan viiksettömään, mutta niin vain kävi.
Ben: Mitenkäs sinä nuori ja sivistymätön pojan kloppi sitten onnistuit keksimään kyseisen kirjan lukunautinnoksi?
Wille: No minä innostuin aluksi sinun kirjoista Popcorn ja Tappavan kuuluisa. Ajattelin sitten lukea loputkin kirjasi mitä kirjastosta löysin. Vielä olisi Eedenistä vikaan jäljellä.
Ben: Hyvä poika. Niin sitä pitää. Mutta jotta blogisi lukijat (joita on säälittävä määrä verrattuna minun kirjojen lukijoihin) eivät minua aivan itserakkaana pitäisi niin kerrohan sinä Wille jotain päivästäsi.
Wille: Mitäs minä nyt. Töissä olin. Tai siis harjoittelussa. Kasteltiin dokumentti telkkarista jossa oli harjoittelupaikain joitain asukkaita potkimassa palloa. Muuta en sitten oikein tehnytkään. Siellä sitä vaan aikaa tapetaan.
Ben: Etkö oikein tykkää olla siellä?
Wille: No jaa. En oikein. Asiakkaat ovat todella mukavia ja ei henkilökunnassakaan oikein vikaa ole. Jotenkin vaan tuntuu turhalta tämä harjoittelu. Tuntuu ettei opi mitään. Vaikka tänään minä teinkin jotain sellaista mitä en ole aikaisemmin tehnyt.
Ben: Ai jaa. Mitä teit?
Wille: En kehtaa kertoa.
Ben: Kertoisit nyt vaan. Ei tarvitse hävetä.
Wille: No hyvä on. Et sitten naura.
Ben: En tietenkään. (Et sinä saa ihmisiä nauramaan niin kuin minä)
Wille: Lakkasin kahden asiakkaan sormenkynnet.
Ben: Hahahhaahahahahhahahaah. NEITI! Hahahahaaha......
Wille: No kaikkea pitää kokeilla. Ainakin melkein kaikkea. Tai no jotain ainakin kannattaa kokeilla. Tai no ihan sama. Kokeilkoon kukin mitä tykkää.
Ben: Minua väsyttää keskustella sivistymättömien kynsien lakkaajien kanssa. Menen paikalliseen pubiin oluelle. Moikka. Älä ala kirjailiksi. Sinä et sitä hallitse niin kuin minä.
Wille: Hei hei Ben. En ala. Vaikka joskus kyllä yhden kirjan omaksi ilokseni kirjoitan. Se on haaveeni. Ei sillä ole väliä lukeeko sitä kukaan. Itseni vuoksi sen tekisin. Haastaisin itseni. Mutta ei vielä. Joskus sitten.

Humppa Soi: The Pogues: Once Upon A Time
Humpastalainattua:
"I remember the first time
I saw you on the street.
You look so pretty,
My heart skipped a beat."

Elämässäopittua: Jos lähtee ostamaan reppua niin se voi päätyä siihen että ostaa itselleen pari paitaa.