Edellisen otsikon alkuperää ette saa ehkä koskaan tietää

Maanantai, tuo viikonpäivistä ihanin. Aina yhtä innoissaan saa palata koulunpenkille istumaan ja oppimaan kaikenlaista kivaa. Aamun tuutortunnilla alkoi jo hieman ahdistamaan kun sai tietää että se ei vielä riitä että joutuu Orivedelle asti harjoitteluun (jos siis pääsisin tentin eka läpi) vaan että harjoittelun aikana pitää kirjoitella kaikenlaista pas... rakentavaa harjoittelusta. Aloin taas miettimään että miksi minä tällä alalla taas olenkaan. En keksinyt vastausta vieläkään. En kyllä vieläkään ole valmis luovuttamaan ja vaihtamaan alaa, kun siinä sotii vastaan se etten tiedä muutakaan alaa. Oikein kun alkaa miettimään niin minulla ei ole koskaan ole ollut mitään unelma-ammattia mielessäni. Mikään ei ole kiinnostanut.

Meinaapas taas livahtaa ruikuttamisen puolelle. Ei anneta sen nyt kumminkaan tapahtua. Keskitytään iloisiin asioihin. Kuten ihanaan loppukoulupäivääni. 4 tuntia farmakologiaa. Hetkinen. Ei se ole iloista vaan masentavaa ja tylsää ja vaikeaa ja opettajaa jonka tenttejä en pääse varmaan koskaan läpi.

No se ainakin on iloista että koulusta päästyäni oli mukavan valoisaa ulkona ja kun luokkakaverit menivät tutustumaan Valkeakoskeen niin minä sain mennä lukemaan uusintaan.
Hei mutta, eihän tämäkään ole hauskaa.

No mutta se oli oikeasti mukavaa kun sai taas mesessä keskustella Anitan kanssa. Mutta sekin katkesi sähkökatkokseen siellä päässä.

No koneella pelasin sentään vähän aikaa ja se oli ihan kivaa.

Koulussaopittua:"Toisten tauteja ei tarvitse koskaan syödä"
Humppa Soi: Juliet Jonesin Sydän: Helppo Elämä
Humpastalainattua: "Oo oo ooo. On niin saatanan mukavaa"