Olin sitten ilkeällä päällä ja karsin isolla kädellä tuota blogien määrää tuossa sivussa. Ei yksinkertaisesti riitä aika eikä innostus seurata enempää blogeja, vaikka hyviä blogeja olisi enemmän kuin sieniä sateella.
Mutta sitten päivän epistolaan. Tänään aamulla saatoin tuon uuden opiskelijan ensimmäistä koulupäivää viettämään. Eihän se ilman saattamista olisi osannutkaan kävellä sinne. Sieltä sitten saavuin takaisin tänne tämän paholaisen keksinnön ääreen. Mesekin taas näytti toimivan. Siinä sitä tulikin pyörittyä. No olin minä niin ahkera opiskelija että aloitin jo lukemisen ensi viikon uusintaan (luin yhden sivun) ja anatomian kirjan laitoin tilaukseen. Kiitos vaan sinä poikamies joka et vielä krooniseksi itseäsi tunnista.
Tässä kohtapuoliin varmaan kämppispoikamiesserkkukaverivihamieheni tulee takaisin koulusta ja pääsemme lähtemään hieman investoimaan kämpän sisustamiseen. Ainakin pöytä tarvitaan toiselle koneelle että päästään ottamaan miehestä mittaa tietokonepelien ihmeellisellä saralla.
Ja ruoka-aineita voisi ostaa että voisin loitsia jotain herkullista pöperöä. Willen keittiöön siis tulee tänään ehkä jatkoa...
Humppa Soi: Viikate: Ajakaa!
Humpastalainattua:
"Ei mahdu suin surminkaan
luppoaikaa tähän almanakkaan"
Opiskelussaopittua: Raudanpuuteanemia johtuu, yllätys yllätys, raudan puutteesta.
9 kommenttia:
"jota uruilla unholan juhlitaan"
Hahaaaaaa katsotaanpas mitä wille on tänne blogille joskus suoltanut.
"Ja runosta tuli paska
Ei kukaan varmaan lukeakaan jaksa
Riimit ei edes rimmaa
Ei runosuoni sisälläni paljon jammaa"
Huomaatko viimeisen sanan Wilhoseni. Miltä nyt tuntuu??
Eri sana. Jammaus menee.
Kehtaat sitten tunnustaa että luet vanhoja juttujani.
Kävin runoilemassa ja sattui silmään
paino sanalla sattui
Älä selitä. Olet kumminkin niin ihastunut teksteihini että luet niitä aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Huh, helpotus!
sä oot niin virtuoosimainen sanaseppo että sun tekstejen pariin on aina hieno palata. Aina löytää jotain uutta valittamisen aihetta...
Lähetä kommentti