Rakas siskoni oli täällä luonamme kylässä pari päivää. Tiistaina hän saapui tänne muun perheen kanssa. Kävimme isän kanssa autokaupoissa ja koeajoimme paria autoa, mutta ne ei oikein vakuuttaneet minua. Illalla kävimme lintutornilla, mutta siellä ei näkynyt oikein mitään. Kun muut perheenjäsenet olivat lähteneet takaisin kotiin, niin vietimme laatuaikaa siskon kanssa. Katsoimme Perjantai 13. päivän. Ihan ok leffa.
Seuraavana päivänä eli keskiviikkona teimme hyvää ruokaa, nanchogratiinia. Tai pikkusiskoni oli kyllä päävastuussa. Iltapäivällä isäni tuli setäni ja serkkuni kanssa näyttämään yhtä autoa. Siinä se iltapäivä menikin kun odottelimme milloin he tulevat. Auto osottautui ihan kelpo peliksi ja kaupathan siitä tuli. Toyota Corolla. Neljä rengasta ja ratti. Älkää kysykö muuta. En tiedä autoista mitään.
Illalla katsoimme Buriedin ja se oli jännittävä, mutta pienoinen pettymys loppujen lopuksi. Rakkaani lähti yövuoroon ja siskon kanssa kävimme vuokraamassa lisää kauhua. Päädyimme paljon kehuttuun Paranormal Activityyn. Luulin että se olisi huono, kun kaikki sitä kehuvat, mutta yllätyksekseni se olikin todella hyvä leffa. Tunnelmallista kauhua. Sellaista kauhun pitää ollakin. Suosittelen.
Katsoimme vielä loppukevennyksi Faijan ja se oli mukavan lämmin komedia.
Tänään veljeni hakini siskoni, mutta sitä ennen ehdimme kokkailla. Teimme jauhelihamuffinseja ja salaattia johon tuli mm. rambutania. Lisäksi jälkiruoaksi mehusta tein kiisseliä. Ihan ok ateria. Hieman erikoinen kylläkin. Pitää joskus laittaa Willen keittiöön resepti.
Nyt siskoni on takaisin kotona ja rakkaani on yövuorossa ja minä tapan aikaa.
Ai niin. Tein sitten taas uuden blogin. Nimittäin tästä luontoharrastuksestamme. Käykää lukemassa jos kiinnostaa.
Humppa Soi: Limonadi Elohopea: Uutettu
torstaina, heinäkuuta 21, 2011
perjantaina, heinäkuuta 15, 2011
"Minä sulle kihlat ostan"
Ostin. Vuosi sitten. Hyvin on vuosi vierähtänyt sormus nimettömässä. Ei suuria riitoja, sitäkin enemmän kauniita muistoja. Olen kyllä onnellinen elämänkumppanistani. Miten jonkun kanssa voikin elämä olla niin helppoa vaikka välillä olisikin vaikeaa. Suurin ärsytyksen aihe onkin se kun työvuoromme menevät usein niin ristiin, että tuntuu ettei toista näe ollenkaan. Vaikka toisaalta tykkään kyllä edelleen olla itseksenikin. Vaikka olen kai sosiaalinen tai sellainen joka tulee toimeen miltei kaikkien kanssa, niin tulen kyllä hyvin toimeen myös itseni kanssa. Olenkohan siis ns. sinut itseni kanssa? Kaivellaan vähän itsetuntoani. Olen ehkä joskus aiemminkin tätä pohtinut, mutta kertausharjoitukset ovat opinnäytetyön äitipuoli vai miten se sanonta meni.
Ulkonäkööni olen tyytyväinen. Ainakin noin suurin piirtein. Tietenkin kiloja saisi karistaa jonkun verran pois. Oikeastaan sellainen 6-7 kiloa, niin sitten olisin painooni täysin tyytyväinen. Yksi asia ulkonäössäni kuitenkin vaivaa. Nimittäin ryhti. Minulla on erittäin huono ryhti. Ja tämä yhdistettynä huonoihin työasentoihin takaavat sen että vanhemmiten selkäni sanoo sopimuksen irti. En tiedä oikein miten saisin ryhtini paremmaksi. Pitäisi kai harrastaa ratsastusta. Ei kiitos kuitenkaan. Hevoiset on peloittavia.
Ikääni olen myös tyytyväinen. Tietenkin olen vielä nuori ja niin tulen sanomaan varmaan vielä kahdeksankymppisenä. Toki sitä huomaa, että nyt alkaa elämä ns. muuttumaan aikuisten elämäksi. On töitä ja kohta vaimo ja mahdollisesti lapsiakin jossain vaiheessa. Auton osto on mielessä, samoin oma tupa ja perunamaa. Tai ei ehkä perunamaata. Jännää. Miten tämä yhtäkkiä näin on mennyt? Heh. Olenkohan kymmenen vuoden päästä katkera kadotetun nuoruuden perään ruikuttaja. Toivottavasti en.
Luonteeni on ihan kiva. Tai ainakaan siitä ei ole kovasti valituksia kuulunut. Tulen ihmisten kanssa toimeen, niin kuin jo mainitsinkin. Olen iloinen luonne, vaikka sitä itse aina en huomaa. Olen hieman ujo. Arastan uusia tilanteita, vaikka toisaalta nautin niistä sitten kuitenkin. Uusien ihmisten tapaaminen jännittää kovasti. Onneksi se menee äkkiä ohitse. Ja suuressa porukassa vetäydyn usein taka-alalle. Jos ei sitten ole oikein tuttu porukka.
Huumorintajustani en voi puhua, koska kaikki kai pitävät omaa huumorintajuaan hyvänä. (No sen verran voin sanoa, että huumorintajuni on paska.)
Liian usein vieläkin meinaan sortua itsesääliin. En kuitenkaan niin pahasti kuin jokunen vuosi sitten. Onneksi rakkaani kanssa voimme puhua kaikki mieltä painavat asiat pois. Välillä se on kyllä todella vaikeaa saada niitä sanoja suusta ulos, vaikka toinen näkee selvästi että jokin nyt vaivaa mieltä.
Uskon asiat tällä hetkellä kalvavat mieltä, kun ei oikein meinaa saada otetta omasta uskostani. En osaa selittää asiaa, joten en selitä.
En jaksa enempää kaivella itseäni. Voisin vähän yrittää siivota tätä rakkaani kämppää ennen kuin hän pääsee töistä. Sitten menemme ulos syömään, enkä tarkoita parveketta.
Humppa Soi: Berliin Boom Orchestra - Fanfare Boom
Ulkonäkööni olen tyytyväinen. Ainakin noin suurin piirtein. Tietenkin kiloja saisi karistaa jonkun verran pois. Oikeastaan sellainen 6-7 kiloa, niin sitten olisin painooni täysin tyytyväinen. Yksi asia ulkonäössäni kuitenkin vaivaa. Nimittäin ryhti. Minulla on erittäin huono ryhti. Ja tämä yhdistettynä huonoihin työasentoihin takaavat sen että vanhemmiten selkäni sanoo sopimuksen irti. En tiedä oikein miten saisin ryhtini paremmaksi. Pitäisi kai harrastaa ratsastusta. Ei kiitos kuitenkaan. Hevoiset on peloittavia.
Ikääni olen myös tyytyväinen. Tietenkin olen vielä nuori ja niin tulen sanomaan varmaan vielä kahdeksankymppisenä. Toki sitä huomaa, että nyt alkaa elämä ns. muuttumaan aikuisten elämäksi. On töitä ja kohta vaimo ja mahdollisesti lapsiakin jossain vaiheessa. Auton osto on mielessä, samoin oma tupa ja perunamaa. Tai ei ehkä perunamaata. Jännää. Miten tämä yhtäkkiä näin on mennyt? Heh. Olenkohan kymmenen vuoden päästä katkera kadotetun nuoruuden perään ruikuttaja. Toivottavasti en.
Luonteeni on ihan kiva. Tai ainakaan siitä ei ole kovasti valituksia kuulunut. Tulen ihmisten kanssa toimeen, niin kuin jo mainitsinkin. Olen iloinen luonne, vaikka sitä itse aina en huomaa. Olen hieman ujo. Arastan uusia tilanteita, vaikka toisaalta nautin niistä sitten kuitenkin. Uusien ihmisten tapaaminen jännittää kovasti. Onneksi se menee äkkiä ohitse. Ja suuressa porukassa vetäydyn usein taka-alalle. Jos ei sitten ole oikein tuttu porukka.
Huumorintajustani en voi puhua, koska kaikki kai pitävät omaa huumorintajuaan hyvänä. (No sen verran voin sanoa, että huumorintajuni on paska.)
Liian usein vieläkin meinaan sortua itsesääliin. En kuitenkaan niin pahasti kuin jokunen vuosi sitten. Onneksi rakkaani kanssa voimme puhua kaikki mieltä painavat asiat pois. Välillä se on kyllä todella vaikeaa saada niitä sanoja suusta ulos, vaikka toinen näkee selvästi että jokin nyt vaivaa mieltä.
Uskon asiat tällä hetkellä kalvavat mieltä, kun ei oikein meinaa saada otetta omasta uskostani. En osaa selittää asiaa, joten en selitä.
En jaksa enempää kaivella itseäni. Voisin vähän yrittää siivota tätä rakkaani kämppää ennen kuin hän pääsee töistä. Sitten menemme ulos syömään, enkä tarkoita parveketta.
Humppa Soi: Berliin Boom Orchestra - Fanfare Boom
torstaina, heinäkuuta 14, 2011
Työviikon ensimmäinen osa ohitse.
Neljä päivää töitä takana. Ilta-aamu, ilta-aamu. Nyt yksi vapaa. Sitten aamu ja kaksi yötä. Tällaista se on vuorotyöläisen arki.
Viikonlopusta en jaksa nyt kirjoittaa sen enempää kuin että Iron Maiden ja Alice Cooper eivät pettäneet ja siskon rippijuhlista on maha vieläkin täynnä.
Nyt silmät meinaa painua umpeen. Haluan kuitenkin vielä mainostaa teillekin uutta blogituttavuutta. Tämä blogi tulee seurantaan. Halusit sitä Campbelllee tai et.
Humppa Soi: Avril Lavigne - I'm with you
Humpastalainattua:
"It's a damn cold night!"
Viikonlopusta en jaksa nyt kirjoittaa sen enempää kuin että Iron Maiden ja Alice Cooper eivät pettäneet ja siskon rippijuhlista on maha vieläkin täynnä.
Nyt silmät meinaa painua umpeen. Haluan kuitenkin vielä mainostaa teillekin uutta blogituttavuutta. Tämä blogi tulee seurantaan. Halusit sitä Campbelllee tai et.
Humppa Soi: Avril Lavigne - I'm with you
Humpastalainattua:
"It's a damn cold night!"
tiistaina, heinäkuuta 05, 2011
Nyt kutsuu mua Kuusamo
Tai oikeastaan siis meitä. Häitten jälkeen. Varasimme eilen nimittäin kelohonkamökin Kuusamosta viikoksi. Lappi meillä oli aluksi mielessä, mutta päädyimme kuitenkin vähän lähemmäksi. Ehtona oli kuitenkin että jonnekin luonnon rauhaan. Molemmat kun rakastamme Suomen luontoa.
Humppa Soi: Amorphis - Kuusamo
Humpastalainattua: "Mielenrauhan menetin, mutta sen kai saan takaisin."
Humppa Soi: Amorphis - Kuusamo
Humpastalainattua: "Mielenrauhan menetin, mutta sen kai saan takaisin."
Willen Keittiö Osa 34
Mungo Mango
½ Mango
1 prk Valkosuklaa-Lime rahkaa
1 prk Vispikermaa
1 prk Mangososetta (Piltti tai vastaava)
sokeria
Vatkaile kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka ja mangosose. Pilko noin puolikas mango ja heitä sekaan. Lisää sokeria makusi mukaan. Anna seoksen levätä hetki viileässä jääkaapissa ennen tarjoilua.
Ja voin taata että hyvää on.
o
½ Mango
1 prk Valkosuklaa-Lime rahkaa
1 prk Vispikermaa
1 prk Mangososetta (Piltti tai vastaava)
sokeria
Vatkaile kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka ja mangosose. Pilko noin puolikas mango ja heitä sekaan. Lisää sokeria makusi mukaan. Anna seoksen levätä hetki viileässä jääkaapissa ennen tarjoilua.
Ja voin taata että hyvää on.
o
sunnuntai, heinäkuuta 03, 2011
24
00.00 Wille kiertää töissä osaston ja tekee tarvittavat käännöt ja kuivitukset.
01.00 Wille lojuu sohvalla ja katsoo televisiota eri kanavia surffaten.
02.00 Wille pesee pyykkiä.
03.00 Wille kiertää taas osaston.
04.00 Wille kirjaa yön tapahtumat.
05.00 Wille auttaa pari asukasta omiin huoneisiin.
06.00 Wille laittaa puuron uuniin.
07.00 Wille antaa aamuvuorolaisille raportin yöstä ja lähtee itse nukkumaan.
08.00 Wille on jo täydessä unessa.
09.00 Wille nukkuu.
10.00 Wille nukkuu.
11.00 Wille nukkuu.
11.30 Willen rakkain herättää hänet ja Wille juo aamukahvit.
12.00 Wille syö rakkainpansa kanssa pyttipannua.
13.00 Willen rakas lähtee töihin.
14.00 Wille tiskaa.
15.00 Wille katsoo Monty Python dokumenttia.
16.00 Wille käy kaupassa eikä keksi mitä pitäisi ostaa.
17.00 Wille kuuntelee musiikkia ja lepäilee vuoteella.
18.00 Wille kirjoittaa blogille.
...
Humppa Soi: J.Karjalainen: Doris
Humpastalainattua: "Minun piti viedä, mutta Doris veikin minut."
01.00 Wille lojuu sohvalla ja katsoo televisiota eri kanavia surffaten.
02.00 Wille pesee pyykkiä.
03.00 Wille kiertää taas osaston.
04.00 Wille kirjaa yön tapahtumat.
05.00 Wille auttaa pari asukasta omiin huoneisiin.
06.00 Wille laittaa puuron uuniin.
07.00 Wille antaa aamuvuorolaisille raportin yöstä ja lähtee itse nukkumaan.
08.00 Wille on jo täydessä unessa.
09.00 Wille nukkuu.
10.00 Wille nukkuu.
11.00 Wille nukkuu.
11.30 Willen rakkain herättää hänet ja Wille juo aamukahvit.
12.00 Wille syö rakkainpansa kanssa pyttipannua.
13.00 Willen rakas lähtee töihin.
14.00 Wille tiskaa.
15.00 Wille katsoo Monty Python dokumenttia.
16.00 Wille käy kaupassa eikä keksi mitä pitäisi ostaa.
17.00 Wille kuuntelee musiikkia ja lepäilee vuoteella.
18.00 Wille kirjoittaa blogille.
...
Humppa Soi: J.Karjalainen: Doris
Humpastalainattua: "Minun piti viedä, mutta Doris veikin minut."
lauantaina, heinäkuuta 02, 2011
Yötöitä ja laiskoja päiviä
Torstaina lähdimme rakkaani vanhempien mökille saareen. Ilta meni tietenkin makkaraa paistellen ja saunoen. Scrabbleakin vähän ehdimme pelaamaan. Seuraavana aamuna sitten lähdimme veneretkelle toiseen saareen. Mahtava paikka ja jäikin harmittamaan kun oli niin vähän aikaa kun ihmisten piti lähteä töihin. Itsekin lähdin yöksi.
Yö meni rauhallisesti vaikka ukkonenkin jyrähteli ja talonmies piti soittaa katsomaan kun joku laite hälytti. Se vain painoi yhtä nappia ja se oli sillä selvä.
Tämä päivä onkin sitten mennyt välillä torkkuen ja Monty Python dokumenttia katsoen. Vielä olis toinen yövuoro edessä ja sitten pari vapaata ja vapaiden jälkeen vain pari töitä ja sitten Helsinkiin Iron Maidenin ja Alice Cooperin houkuttelemana.
Humppa Soi: Flogging Molly: The Seven Deadly Sins
Yö meni rauhallisesti vaikka ukkonenkin jyrähteli ja talonmies piti soittaa katsomaan kun joku laite hälytti. Se vain painoi yhtä nappia ja se oli sillä selvä.
Tämä päivä onkin sitten mennyt välillä torkkuen ja Monty Python dokumenttia katsoen. Vielä olis toinen yövuoro edessä ja sitten pari vapaata ja vapaiden jälkeen vain pari töitä ja sitten Helsinkiin Iron Maidenin ja Alice Cooperin houkuttelemana.
Humppa Soi: Flogging Molly: The Seven Deadly Sins
torstaina, kesäkuuta 30, 2011
Ylennys
Minut ylennettiin tänään näköjään sairaanhoitajaksi. Työpaikallemme nimittäin tulee Effica-kirjausjärjestelmä ja siihen tarvitsee tunnukset. Jokainen sai siis kirjekuoren jonka sisällä on tunnukset ja minun kuoressa luki komeasti että Sairaanhoitaja Wille Ultimus (nimi muutettu). Tästähän sitten riittikin iloa kahvipöytään. On se mukavaa kun on kivoja työkavereita vaikka työ onkin välillä vähän rasittavaa.
Eilen en ostanut Matti ja Teppoa. En ostanut eilen mitään. Paitsi ruokaa ruokakaupasta. Postissa oli tullut onneksi Axxiksen levy. Sitäkään en kyllä ehtinyt kuunnella kun lähdimme mökille saareen. Minä sitten pidän siitä paikasta. Harmi kun ei voinut jäädä yöksi kun piti aamulla olla seitsemältä töissä. Kyllä muuten väsytti nousta. Onneksi huomenna saan nukkua kun työt alkaa vasta 20.45. Yövuorot siis kutsuvat tätä kulkijaa.
Nyt Axxiksen pariin. Rakkaani on jossain kaupungilla kai tuhlailemassa palkkaansa.
Humppa Soi: Viikate: Mies ja kuusi kantajaa
Humpastalainattua:
"Vie miestä tie, vie miestä
vie viimeinkin viimeisiin liekkeihin
Niin miksi kutsutaan saattuetta
jossa matkustaa
yksi mies ja kuusi kantajaa"
Eilen en ostanut Matti ja Teppoa. En ostanut eilen mitään. Paitsi ruokaa ruokakaupasta. Postissa oli tullut onneksi Axxiksen levy. Sitäkään en kyllä ehtinyt kuunnella kun lähdimme mökille saareen. Minä sitten pidän siitä paikasta. Harmi kun ei voinut jäädä yöksi kun piti aamulla olla seitsemältä töissä. Kyllä muuten väsytti nousta. Onneksi huomenna saan nukkua kun työt alkaa vasta 20.45. Yövuorot siis kutsuvat tätä kulkijaa.
Nyt Axxiksen pariin. Rakkaani on jossain kaupungilla kai tuhlailemassa palkkaansa.
Humppa Soi: Viikate: Mies ja kuusi kantajaa
Humpastalainattua:
"Vie miestä tie, vie miestä
vie viimeinkin viimeisiin liekkeihin
Niin miksi kutsutaan saattuetta
jossa matkustaa
yksi mies ja kuusi kantajaa"
keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2011
Viittisikö sitä enää kirjoittaakaan?
No viitsin kuitenkin. Vettä on virrannut Vantaa ja miksei muutkin joet. Ja näköjään kirjoittelen tänne nykyään pitkien taukojen ja valitan itsekseni sitä miksen kirjoittele enää kuin ennen. Turhaa ja typerää touhuahan siitä on valittaa. Olen ehkä liian itsekriittinen enkä uskalla enää kirjoittaa sitä mitä sylki suuhun tuo. Nyt kirjoitan:
Sylki tuo suuhun veden mukana ioneja, ureaa, amylaasia ja bakteereja torjuvia entsyymejä. (Lähteenä käytetty toimivaa, muttei virallisesti hyväksyttävää Wikipediaa.)
Sitten syljestä siirrymme elämääni. Häät siis ovat edelleen tulossa. Kutsut on vieläkin lähettämättä. Muuten ovat kyllä valmiit, mutta pitäisi vielä kirjoittaa koneella kutsuihin jotain ja pistää postiin. Paikka on onneksi varattu ja kirkko. Menuukin on jo suunniteltu. Tietenkin jotain muutoksia voi vielä tulla. Pappi puuttuu. Suunnittelemamme pappi kun ei pääsekään. Kai se pitäis jostain löytää, eikös häissä tapaa pappi olla?
Jotenkin vain työt tuntuu vievän mehut häiden suunnittelulta tai no oikeastaan olemme niin laiskoja ettemme saa mitään aikaiseksi. Olis jo syksy ja hääpäivä.
Nyt kolahti postiluukku. Käyn katsomassa..................................................................Tulin takaisin. Sieltä vain yritettiin taas että sortuisin mainoksien uhriksi. Jaa. Halpa-hallista saisi koristetarroja joilla voi tuunata roskiksen. Ja Lidlistä safarinugetteja eli tavallisia nugetteja jotka on muotoiltu eläinhahmoiksi. Hulvatonta. Kyllä nykyään löytyy kaupasta vaikka ja mitä. Tänään voisinkin muuten käydä pitkästä aikaa kirpputorilla. Nyt kun odotukset on että löytäisin jotain kivaa, niin todennäköisesti ei löydy mitään ja turhaannun ja ostan väkisin jotain. Vaikka Matin ja Tepon levyn.
Nythän olen niin kuin melkein aina rakkaani luona, hän tosin on töissä. Voisin ennen kirpparille lähtöä käydä vielä katsomassa onko omaan postilaatikkooni tipahtanut Axxiksen levyä.
Selkä vähän kipeä. Pitäisi opetella töissä työskentelemään ergonoomisemmin.
Nyt käyn lämmittämässä itselleni mannapuuroa.
Hei hei.
Humppa Soi: Electric Six: Countdown to the countdown
Humpastalainattua:
"85 seconds till the countdown starts,
25 seconds till the countdown starts,
94 seconds till the countdown starts,
It's the countdown to the countdown!"
Sylki tuo suuhun veden mukana ioneja, ureaa, amylaasia ja bakteereja torjuvia entsyymejä. (Lähteenä käytetty toimivaa, muttei virallisesti hyväksyttävää Wikipediaa.)
Sitten syljestä siirrymme elämääni. Häät siis ovat edelleen tulossa. Kutsut on vieläkin lähettämättä. Muuten ovat kyllä valmiit, mutta pitäisi vielä kirjoittaa koneella kutsuihin jotain ja pistää postiin. Paikka on onneksi varattu ja kirkko. Menuukin on jo suunniteltu. Tietenkin jotain muutoksia voi vielä tulla. Pappi puuttuu. Suunnittelemamme pappi kun ei pääsekään. Kai se pitäis jostain löytää, eikös häissä tapaa pappi olla?
Jotenkin vain työt tuntuu vievän mehut häiden suunnittelulta tai no oikeastaan olemme niin laiskoja ettemme saa mitään aikaiseksi. Olis jo syksy ja hääpäivä.
Nyt kolahti postiluukku. Käyn katsomassa..................................................................Tulin takaisin. Sieltä vain yritettiin taas että sortuisin mainoksien uhriksi. Jaa. Halpa-hallista saisi koristetarroja joilla voi tuunata roskiksen. Ja Lidlistä safarinugetteja eli tavallisia nugetteja jotka on muotoiltu eläinhahmoiksi. Hulvatonta. Kyllä nykyään löytyy kaupasta vaikka ja mitä. Tänään voisinkin muuten käydä pitkästä aikaa kirpputorilla. Nyt kun odotukset on että löytäisin jotain kivaa, niin todennäköisesti ei löydy mitään ja turhaannun ja ostan väkisin jotain. Vaikka Matin ja Tepon levyn.
Nythän olen niin kuin melkein aina rakkaani luona, hän tosin on töissä. Voisin ennen kirpparille lähtöä käydä vielä katsomassa onko omaan postilaatikkooni tipahtanut Axxiksen levyä.
Selkä vähän kipeä. Pitäisi opetella töissä työskentelemään ergonoomisemmin.
Nyt käyn lämmittämässä itselleni mannapuuroa.
Hei hei.
Humppa Soi: Electric Six: Countdown to the countdown
Humpastalainattua:
"85 seconds till the countdown starts,
25 seconds till the countdown starts,
94 seconds till the countdown starts,
It's the countdown to the countdown!"
tiistaina, toukokuuta 31, 2011
Ergo
Vapaapäivää olen tänään viettänyt. Aamu meni rakkaani kanssa laiskotellen ja katsoen Die Hard nelosen. Kun rakkaani lähti iltavuoroon, minä samalla tallustelin kirpparille. Sieltä en löytänyt mitään joten menin citymarkettiin. Ostin ruokaa ja M.A. Nummisen levyn.
Tulin takaisin kämpille (siis tyttöystäväni kämpille, omallani kun ei ole edes nettiä) ja peseskelin pyykkiä, tiskasin ja vähän siivosin muutenkin. Pelasin Half-Life kakkosta ja kuuntelin musiikkia. Seikkailin netissä ja tapoin aikaa. Ja sitä teen edelleen.
Vajaan tunnin päästä rakkaani saapuu töistä ja juomme iltakahvit parvekkeella.
Että siis sellaista tänään.
Huomenna töihin. Samoin torstaina ja perjantaina. Viikonloppuna juhlia. Rakkaani pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja äitin viiskymppiset.
Humppa Soi: Euthanasia: Robinson Crusoen huono-onnisempi haaksirikko
Humpastalainattua:
"Äiti pohkeesta ruuan laittoi sanoen:
“Hyvä, että maittoi!”
Isä kehui: “Herkullista olet aikaanssaanut
Robinsonista.”
Tulin takaisin kämpille (siis tyttöystäväni kämpille, omallani kun ei ole edes nettiä) ja peseskelin pyykkiä, tiskasin ja vähän siivosin muutenkin. Pelasin Half-Life kakkosta ja kuuntelin musiikkia. Seikkailin netissä ja tapoin aikaa. Ja sitä teen edelleen.
Vajaan tunnin päästä rakkaani saapuu töistä ja juomme iltakahvit parvekkeella.
Että siis sellaista tänään.
Huomenna töihin. Samoin torstaina ja perjantaina. Viikonloppuna juhlia. Rakkaani pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja äitin viiskymppiset.
Humppa Soi: Euthanasia: Robinson Crusoen huono-onnisempi haaksirikko
Humpastalainattua:
"Äiti pohkeesta ruuan laittoi sanoen:
“Hyvä, että maittoi!”
Isä kehui: “Herkullista olet aikaanssaanut
Robinsonista.”
torstaina, toukokuuta 26, 2011
Tappavaa tasaisuutta
Turhauttaa. Tympäsee.
Töitä, arkea, vapaapäiviäkin siinä sivussa.
Ei kiinnosta. Ei oikein mikään.
No joo.
Töissä on ihan mukavaa. Työkaverit on kivoja. Työvuorot kulkevat mukavasti. Aina tietenkin tympäsee lähteä töihin, mutta se helpottaa heti kun pääsee työpaikan ovesta sisälle.
Parisuhteessammekaan (pitkä sana muuten) ei valittamista. Hyvin tulemme toimeen ja edelleen höpöttelemme paljon ja nauramme paljon.
Musiikista pidän edelleen kovasti ja levyjä ostelen paljon.
Yksi seikka kuitenkin vaivaa.
Nimittäin. Karuuden puute.
Minulla ei ole täällä Kokkolassa ketään sellaista kaveria, jonka kanssa tekisin mitään karua. Tiedättekö, sellaista Kärnä-karua. Kaipaan sellaista. Ääh... Kai minulla on vain ikävä kavereitani. Ympäri Suomen ovat hajaantuneet ja tulee nähtyä aivan liian harvoin.
Blogin hengissä kituuttelukin taitaa olla turhaa.
Humppa Soi: Axxis - Fire & Ice
Töitä, arkea, vapaapäiviäkin siinä sivussa.
Ei kiinnosta. Ei oikein mikään.
No joo.
Töissä on ihan mukavaa. Työkaverit on kivoja. Työvuorot kulkevat mukavasti. Aina tietenkin tympäsee lähteä töihin, mutta se helpottaa heti kun pääsee työpaikan ovesta sisälle.
Parisuhteessammekaan (pitkä sana muuten) ei valittamista. Hyvin tulemme toimeen ja edelleen höpöttelemme paljon ja nauramme paljon.
Musiikista pidän edelleen kovasti ja levyjä ostelen paljon.
Yksi seikka kuitenkin vaivaa.
Nimittäin. Karuuden puute.
Minulla ei ole täällä Kokkolassa ketään sellaista kaveria, jonka kanssa tekisin mitään karua. Tiedättekö, sellaista Kärnä-karua. Kaipaan sellaista. Ääh... Kai minulla on vain ikävä kavereitani. Ympäri Suomen ovat hajaantuneet ja tulee nähtyä aivan liian harvoin.
Blogin hengissä kituuttelukin taitaa olla turhaa.
Humppa Soi: Axxis - Fire & Ice
tiistaina, toukokuuta 03, 2011
Odotus palkitaan
Tänään on se päivä. Päivä jota on odotettu enemmän kuin nousevaa kuuta. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan, mutta kerrataan vielä.
Tämän päivän juuret alkavat jo kuudenkymmenen vuoden takaa. Tarkalleen 1.5.1951. Silloin Kuivaniemessä syntyi lapsi, joka tulee mullistamaan koko maailman. Lapsuutensa tämä poika vietti maalaispoikana Kiimingissä. Ratkaisevinta kuitenkin oli kun tämä nero muutti opiskelemaan Tampereelle ja tutustui kahteen muuhun nuoreen mieheen. Siitä alkoi tämän silloin vielä hiomattoman timantin musiikkiura. Loppu onkin sitten legendaa. Lasten lauluja, kotiseutulauluja, herkkiä lauluja, vakavia lauluja, hauskoja lauluja, kantaaottavia lauluja, poppia, rokkia, iskelmää, kantria, Syksyn sävel -voittoja, yli 600 levytettyä biisiä, yli 40 levyä, useita kiertueita, tv-juontajuutta, kansan laulattamista Tammerkosken sillalla, sanoittajapalkintoja, kansanedustajana nyt jo kolmatta kautta...
Mutta miten tämä siis liittyy tähän päivään. No kun tämä mestari täytti pari päivää sitten kuusikymmentä vuotta niin oli jo korkea aika järjestää juhlakonsertti miehen kunniaksi. Tänään klo 19.00 minä ja monet muut istuvat Tamperetalon penkeille nauttimaan musiikista jonka takana on mies vailla virheitä.
Hail To The Alatalo!
Humppa Soi: Mikko Alatalo: Kohta on kivaa
Humpastalainattua: "Kohta on kivaa, ilta on onnen odotusta tulvillaan."
Tämän päivän juuret alkavat jo kuudenkymmenen vuoden takaa. Tarkalleen 1.5.1951. Silloin Kuivaniemessä syntyi lapsi, joka tulee mullistamaan koko maailman. Lapsuutensa tämä poika vietti maalaispoikana Kiimingissä. Ratkaisevinta kuitenkin oli kun tämä nero muutti opiskelemaan Tampereelle ja tutustui kahteen muuhun nuoreen mieheen. Siitä alkoi tämän silloin vielä hiomattoman timantin musiikkiura. Loppu onkin sitten legendaa. Lasten lauluja, kotiseutulauluja, herkkiä lauluja, vakavia lauluja, hauskoja lauluja, kantaaottavia lauluja, poppia, rokkia, iskelmää, kantria, Syksyn sävel -voittoja, yli 600 levytettyä biisiä, yli 40 levyä, useita kiertueita, tv-juontajuutta, kansan laulattamista Tammerkosken sillalla, sanoittajapalkintoja, kansanedustajana nyt jo kolmatta kautta...
Mutta miten tämä siis liittyy tähän päivään. No kun tämä mestari täytti pari päivää sitten kuusikymmentä vuotta niin oli jo korkea aika järjestää juhlakonsertti miehen kunniaksi. Tänään klo 19.00 minä ja monet muut istuvat Tamperetalon penkeille nauttimaan musiikista jonka takana on mies vailla virheitä.
Hail To The Alatalo!
Humppa Soi: Mikko Alatalo: Kohta on kivaa
Humpastalainattua: "Kohta on kivaa, ilta on onnen odotusta tulvillaan."
maanantaina, huhtikuuta 18, 2011
Hiipuu hiipuu, hyytyy hyytyy
Blogini nimittäin. Ei voi mitään. Ei kuitenkaan ainakaan vielä kuopata tätä ihan lopullisesti.
Tuntuu että kaikki aikani kuluu töissä ja sitten kun on vapaata niin ei saa mitään järkevää aikaiseksi. Sitä vain olla möllöttelee. Toivottavasti koko ajan lähestyvä kesä saisi minuunkin vähän liikettä. Tuppaan niin helposti jäämään neljän seinän sisälle.
Hääsuunnitelmat eivät ole edenneet kovinkaan paljoa. Paikkakin on vielä vähän auki. Pari vaihtoehtoa on ja jos kaikki menee hyvin niin reilun viikon päästä lyödään sitten lopullisesti se lukkoon ja päästään vihdoin kutsukorttien tekoon.
Ääh. Ei tule mitään. Miksi olen niin saamaton?
Humppa Soi: Arttu Wiskari: Mökkitie
Tuntuu että kaikki aikani kuluu töissä ja sitten kun on vapaata niin ei saa mitään järkevää aikaiseksi. Sitä vain olla möllöttelee. Toivottavasti koko ajan lähestyvä kesä saisi minuunkin vähän liikettä. Tuppaan niin helposti jäämään neljän seinän sisälle.
Hääsuunnitelmat eivät ole edenneet kovinkaan paljoa. Paikkakin on vielä vähän auki. Pari vaihtoehtoa on ja jos kaikki menee hyvin niin reilun viikon päästä lyödään sitten lopullisesti se lukkoon ja päästään vihdoin kutsukorttien tekoon.
Ääh. Ei tule mitään. Miksi olen niin saamaton?
Humppa Soi: Arttu Wiskari: Mökkitie
keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2011
Yöt työtä ja päivät kuin unta vaan
Minulla on juuri takana elämäni ensimmäiset ihan oikeat yövuorot. Harjoitteluissa olen kyllä pari vuoroa tehny mutta se ei ole sama asia. Jännitti kyllä kun yövuorossa ollaan yksin kahdenkymmenenseitsemän vanhuksen kanssa. Turhaan jännitin. Hyvi meni yöt. Ei väsyttänytkään oikein missään välissä. Sopivasti oli vaihtelevaa pientä tekemistä koko ajan. Nyt onkin sitten ansaitut kaksi vapaata ja tämä päivähän oli nukkumapäivä. En kyllä nukkunut kuin ihan muutaman tunnin.
Mitähän sitä vapaapäivinä tekisi. En ainakaan lähde minnekään, kun viikonloppuna kävin kotopuolessa ja ensi viikolla suuntaan Helsinkiin. Jos sitä vaikka kävisi huomenna kirpputorilla ja tekisi jotain hyvää ruokaa.
Tänään olen kuunnellut musiikkia, pelaillut, katsonut ja nyt sauna on lämpiämässä. Ollut kiva laiskottelupäivä.
Humppa Soi: Children Of Bodom - Shovel Knockout (Levykauppa Äxästä voi kuunnella tämän viikon ilmaiseksi koko uuden levyn.)
Mitähän sitä vapaapäivinä tekisi. En ainakaan lähde minnekään, kun viikonloppuna kävin kotopuolessa ja ensi viikolla suuntaan Helsinkiin. Jos sitä vaikka kävisi huomenna kirpputorilla ja tekisi jotain hyvää ruokaa.
Tänään olen kuunnellut musiikkia, pelaillut, katsonut ja nyt sauna on lämpiämässä. Ollut kiva laiskottelupäivä.
Humppa Soi: Children Of Bodom - Shovel Knockout (Levykauppa Äxästä voi kuunnella tämän viikon ilmaiseksi koko uuden levyn.)
maanantaina, helmikuuta 28, 2011
Paluu kirjoittamiseen...
Aika tarkalleen kuukausi on vierähtänyt siitä kun viimeksi olen sanaista arkkuani tänne raottanut. Nyt päätin ottaa vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa vähän kuulumisiani. Musiikki soimaan ja sormet sauhuamaan näppäimistölle.
Parisuhde:
Hyvin menee. Yhteisiä vapaita ei molempien vuorotyöstä johtuen paljon ole. Tänä vuonna taitaa jäädä peräti yhteen yhteiseen kokonaiseen vapaapäivään. Inhottavaa, mutta siihen on opittava. Häiden suunnittelu on edennyt sen verran että laskettiin että vieraita tulee noin 130 ja hääpaikkaa on mietitty ja mielessä onkin yksi. Mitään ei ole vielä kuitenkaan varattu. Kiire olisi jo. Tiedämme sen. Olemme ehkä kaikkein laiskimpia häiden suunnittelijoita.
Työ:
Vaihdoin tosiaan työpaikkaa kuukausi sitten. Vuodeosastoksi se sitten paljastui ja vaikka olen aina ajatellut etten sellaista työtä tule tekemään, niin yllätteän olen viihtynyt ihan kohtuullisesti. Työkaverit on mukavia ja kivaa kun vuorossa on aina vähintään kaksi niin ei tarvitse yksin olla. Yövuorossa kylläkin ollaan yksin ja ne alkavat minulla viikon päästä. Vähän jännittää miten tulen pärjäämään kun en yövuoroja ole koskaan tehnyt muuten kuin harjoittelussa. Välillä työ vähän rasittaa hermoja kun on kiire ja menee monesti ylitöiksikin, mutta ainakin työvuorot menevät nopeasti kun on tekemistä. Ja oppii paljon.
Vapaa-aika:
Vapaa-aika menee lähinnä koneella pelatessa tai netissä seikkaillen tai vastaavasti musiikkia kuunnellen. Parit keikat on tulevaisuuden suunniitelmissa, mutta ihan liikaa tulee vain oltua neljän seinän sisällä ja laiskoteltua. Sarjoja olen innostunut katsomaan DVD:ltä. Isänmaan toivot, Firma, Kovan onnen kundi, Ruuvit löysällä, House...
Musiikki:
Keikoilla en ole vielä päässyt käymään mutta muutaman viikon päästä on Megadeth/Slayer Helsingissä. Musiikkia on tullut kyllä ostettua ihan kiitettävästi ja muutenkin kuunneltua paljon.
Ja aina vaan tekee mieli lisää. Ei siis hiipumista musiikki-innostuksessani.
Ja niin kuin aina, niin nytkin toivon että kirjoittamiseni jatkuisi tulevaisuudessa vähän tiuhemmin. Kohta töihin. Iltavuoroihin on kyllä tympeä lähteä. Ja varsinkin kun tietää että huomenna aamuvuoro niin jää yö niin lyhyeksi.
Humppa Soi: The Dubliners - Nancy Whiskey
Parisuhde:
Hyvin menee. Yhteisiä vapaita ei molempien vuorotyöstä johtuen paljon ole. Tänä vuonna taitaa jäädä peräti yhteen yhteiseen kokonaiseen vapaapäivään. Inhottavaa, mutta siihen on opittava. Häiden suunnittelu on edennyt sen verran että laskettiin että vieraita tulee noin 130 ja hääpaikkaa on mietitty ja mielessä onkin yksi. Mitään ei ole vielä kuitenkaan varattu. Kiire olisi jo. Tiedämme sen. Olemme ehkä kaikkein laiskimpia häiden suunnittelijoita.
Työ:
Vaihdoin tosiaan työpaikkaa kuukausi sitten. Vuodeosastoksi se sitten paljastui ja vaikka olen aina ajatellut etten sellaista työtä tule tekemään, niin yllätteän olen viihtynyt ihan kohtuullisesti. Työkaverit on mukavia ja kivaa kun vuorossa on aina vähintään kaksi niin ei tarvitse yksin olla. Yövuorossa kylläkin ollaan yksin ja ne alkavat minulla viikon päästä. Vähän jännittää miten tulen pärjäämään kun en yövuoroja ole koskaan tehnyt muuten kuin harjoittelussa. Välillä työ vähän rasittaa hermoja kun on kiire ja menee monesti ylitöiksikin, mutta ainakin työvuorot menevät nopeasti kun on tekemistä. Ja oppii paljon.
Vapaa-aika:
Vapaa-aika menee lähinnä koneella pelatessa tai netissä seikkaillen tai vastaavasti musiikkia kuunnellen. Parit keikat on tulevaisuuden suunniitelmissa, mutta ihan liikaa tulee vain oltua neljän seinän sisällä ja laiskoteltua. Sarjoja olen innostunut katsomaan DVD:ltä. Isänmaan toivot, Firma, Kovan onnen kundi, Ruuvit löysällä, House...
Musiikki:
Keikoilla en ole vielä päässyt käymään mutta muutaman viikon päästä on Megadeth/Slayer Helsingissä. Musiikkia on tullut kyllä ostettua ihan kiitettävästi ja muutenkin kuunneltua paljon.
Ja aina vaan tekee mieli lisää. Ei siis hiipumista musiikki-innostuksessani.
Ja niin kuin aina, niin nytkin toivon että kirjoittamiseni jatkuisi tulevaisuudessa vähän tiuhemmin. Kohta töihin. Iltavuoroihin on kyllä tympeä lähteä. Ja varsinkin kun tietää että huomenna aamuvuoro niin jää yö niin lyhyeksi.
Humppa Soi: The Dubliners - Nancy Whiskey
torstaina, tammikuuta 27, 2011
Pahoitteluni
Blogi ei kukoista. On ollut työpaikanvaihtoressiä niin on jäänyt kirjoottelut. Palailen kun jaksailen.
Humppa Soi: Chisu - Anttilan keväthuumaus
Humppa Soi: Chisu - Anttilan keväthuumaus
torstaina, tammikuuta 06, 2011
Karun kaverin kohtaaminen
Mies pohjoisesta kävi luonani. En ollut häntä nähnyt puoleen vuoteen, mutta mikään ei ollut muuttunut. Meininki oli enemmän tuttua, vähemmän turvallista. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä, kaupassa ja katsoimme elokuvia. Seuraavana päivänä katsoimme elokuvia, kävimme syömässä sekä kaupassa ja kirpparilla. Illalla toteutimme pitkäaikaisen unelmamme. Kävimme saunassa ja sen jälkeen katsoimme kynttilän valossa Brokeback Mountainin ilman paitaa, syöden viinirypäleitä ja suklaata. Tunnelmaan olimme itsemme nostattaneet sitä ennen kuuntelemalla Phil Collinsia. Nyt on sekin elokuva sitten katsottu pois kuleksimasta. Kyllä sen nyt ihan katsoi jos rehellisiä ollaan, mutta ei se mikään erikoinen ollut.
Tänään pohjoisen mies palasi pohjoiseen ja minä arkeen eli tappamaan aikaa kun odottelen rakastani töistä.
Hyvää loppiaista!
Humppa Soi: Atmosphere Enterprise - Corral
Onpas muuten kaunista musiikkia. Kuunnelkaa Levykauppa Äxän sivuilta.
Tänään pohjoisen mies palasi pohjoiseen ja minä arkeen eli tappamaan aikaa kun odottelen rakastani töistä.
Hyvää loppiaista!
Humppa Soi: Atmosphere Enterprise - Corral
Onpas muuten kaunista musiikkia. Kuunnelkaa Levykauppa Äxän sivuilta.
lauantaina, tammikuuta 01, 2011
Vuosi 2011
Tilastoidaanpas tänäkin vuonna tekemisiäni. Yritän tällä kertaa pysyä paremmin ajan tasalla.
Elokuvat:
Tällä kertaa yritän myös vähän pisteyttää katsomiani elokuvia.
* Ei näin!
** No joo...
*** Ihan ok.
**** Oikeasti hyvä.
***** Brilliant!
1. I am legend: Maailmanlopunelokuva. Mies ja koira yksin New Yorkissa. Muut kuolleet vai ovatko? Olin kuullut että elokuva olisi huono joten odotukset oli matalat. Yllätyin että leffa olikin ihan viihdyttävä. Ei mikään erityisen nerokas, mutta sen parissa viihdyin. ***½
2. Huomisen tuska: Sama lähtökohta kuin I am legendissä. Scifi-klassikko. Hyvä sellainen. Ja erittäin hyvä miespääosan esittäjä. ****½
3. Killer Klowns From Outer Space: Kasarikulttikauhuklassikko. Pahoja pellejä avaruudesta. Karua. ***
4. Castle Freak: Kauhuleffa re-animatorin hengessä. Yllättävän hyvä. Kliseinen aihe ja kliseinen leffa mutta joku siinä vain kiehtoo. ****
5. Brutal: Tökerö sarjamurhaaja kauhuleffa. Ei oikeastaan muuta hyvää kuin Jeffrey Combs ja Michael Berryman. *½
6. Youth In Revolt: Hauska komedia nuoresta rakkaudesta. ****
7. Brokeback Mountain: Draama homoista vuorilla. Ei oikein iskenyt. Ledgeriä täytyy kuitenkin kehua näyttelysuorituksesta. Sen voimilla jaksoi elokuvan katsoa loppuun asti. **½
8. Paha poliisi: Hienon ohjaajan hieno uusinta filmatisointi. Elokuva poliisista, jonka käytös on hieman kyseenalaista. Cage on juuri täydellinen pahana poliisina. ****
9. Suljettu Saari: Scorsesen komea trilleri. Erittäin hyvin tehty ja koukuttava mielisairaalavankilaelokuva. *****
10. Prinsessa Mononoke: Hieman toimintatäyteisempää Miyazakia. Hienoja sikoja. Ja tietenkin kaunis muutenkin. ****
11. Superhero Movie: Erittäin huono parodia supersankarileffoista. Ainoa hyvä asia leffassa on Leslie Nielsen. Hieno mies. *½
12. Identity: Kymmenen pientä neekeripoikaa vähän erilaisena versiona. Viihdyttävä kauhujännäri. ****
13. Intruder: Elokuva jota mainostetaan kannessa Bruce Cambelilla, joka vilahtaa vain elokuvan lopussa. Huijausta! Mutta muuten elokuva oli karuudessa ihan hyvä b-luokan kauhuleffa. ***
14. Not The Messiah: Monty Pythonien juonellinen musiikkielämys. Täydellistä. *****
Levyt:
1. Antti Tuisku - Antti Tuisku
2. Antti Tuisku - New York
3. Antti Tuisku - Rovaniemi
4. Stratovarius - Elysium Collectors Edition CD + 7"
5. Soundi 2011
6. Them Bird Things - Fly Them Bird Things Fly
7. Jukka Takalo - Vastarannan laulut
8. Klamydia - Siittiöt sotapolulla
9. J.M.K.E. - Jasonit ei huvita
10. Ensiferum - Dragonheads EP
Pahoittelen. Lista jäi aika pahasti kesken. Tällaista se on kun ei muka kerkiä.
Elokuvat:
Tällä kertaa yritän myös vähän pisteyttää katsomiani elokuvia.
* Ei näin!
** No joo...
*** Ihan ok.
**** Oikeasti hyvä.
***** Brilliant!
1. I am legend: Maailmanlopunelokuva. Mies ja koira yksin New Yorkissa. Muut kuolleet vai ovatko? Olin kuullut että elokuva olisi huono joten odotukset oli matalat. Yllätyin että leffa olikin ihan viihdyttävä. Ei mikään erityisen nerokas, mutta sen parissa viihdyin. ***½
2. Huomisen tuska: Sama lähtökohta kuin I am legendissä. Scifi-klassikko. Hyvä sellainen. Ja erittäin hyvä miespääosan esittäjä. ****½
3. Killer Klowns From Outer Space: Kasarikulttikauhuklassikko. Pahoja pellejä avaruudesta. Karua. ***
4. Castle Freak: Kauhuleffa re-animatorin hengessä. Yllättävän hyvä. Kliseinen aihe ja kliseinen leffa mutta joku siinä vain kiehtoo. ****
5. Brutal: Tökerö sarjamurhaaja kauhuleffa. Ei oikeastaan muuta hyvää kuin Jeffrey Combs ja Michael Berryman. *½
6. Youth In Revolt: Hauska komedia nuoresta rakkaudesta. ****
7. Brokeback Mountain: Draama homoista vuorilla. Ei oikein iskenyt. Ledgeriä täytyy kuitenkin kehua näyttelysuorituksesta. Sen voimilla jaksoi elokuvan katsoa loppuun asti. **½
8. Paha poliisi: Hienon ohjaajan hieno uusinta filmatisointi. Elokuva poliisista, jonka käytös on hieman kyseenalaista. Cage on juuri täydellinen pahana poliisina. ****
9. Suljettu Saari: Scorsesen komea trilleri. Erittäin hyvin tehty ja koukuttava mielisairaalavankilaelokuva. *****
10. Prinsessa Mononoke: Hieman toimintatäyteisempää Miyazakia. Hienoja sikoja. Ja tietenkin kaunis muutenkin. ****
11. Superhero Movie: Erittäin huono parodia supersankarileffoista. Ainoa hyvä asia leffassa on Leslie Nielsen. Hieno mies. *½
12. Identity: Kymmenen pientä neekeripoikaa vähän erilaisena versiona. Viihdyttävä kauhujännäri. ****
13. Intruder: Elokuva jota mainostetaan kannessa Bruce Cambelilla, joka vilahtaa vain elokuvan lopussa. Huijausta! Mutta muuten elokuva oli karuudessa ihan hyvä b-luokan kauhuleffa. ***
14. Not The Messiah: Monty Pythonien juonellinen musiikkielämys. Täydellistä. *****
Levyt:
1. Antti Tuisku - Antti Tuisku
2. Antti Tuisku - New York
3. Antti Tuisku - Rovaniemi
4. Stratovarius - Elysium Collectors Edition CD + 7"
5. Soundi 2011
6. Them Bird Things - Fly Them Bird Things Fly
7. Jukka Takalo - Vastarannan laulut
8. Klamydia - Siittiöt sotapolulla
9. J.M.K.E. - Jasonit ei huvita
10. Ensiferum - Dragonheads EP
Pahoittelen. Lista jäi aika pahasti kesken. Tällaista se on kun ei muka kerkiä.
Ja taas saa opetella uuden vuosiluvun
Ja tämä päivä on siis ykkösiä täynnä. 1.1.11. Viime vuoden lopulla tein kaksi heräteostosta. Ensiksikin Tapio Rautavaaran koko tuotannon komeassa laatikossa, jossa tuli mukana myös kirja täynnä tietoa Tapsasta. 14 CD:tä olisi nyt kuunneltavana suomalaista musiikkia parhaimmillaan (tietetenkin Mikko Alatalon jälkeen). Toinen ostos oli uusi tietokone. Pitkään olin siitä haaveillut ja miettinyt ratkaisua mistä ostaisin vai kokoaisinko itse vai ostaisko läppärin. Sitten vuoden viimeisenä päivänä kun ruokakauppaan oli tarkoitus mennä niin pyörähdin Euronicsissä ja sieltä sitten ostin kannettavan. Eipähän tarvitse sitäkään asiaa enää haikailla. Ja ihan tyytyväinen olen ollut koneeseen näin vuorokauden käytön jälkeen.
Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Kaupungin tulitukset katsoimme ja sitten hetken vietimme aikaa kavereiden kanssa.
Ja tänään on ollut vuorossa laiskottelupäivä. Huomenna taas töihin.
Humppa ei nyt soi, mutta jos soisi niin olisi se todennäköisesti Rautavaaraa.
Hyvää vuotta 2011 kaikille!
Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Kaupungin tulitukset katsoimme ja sitten hetken vietimme aikaa kavereiden kanssa.
Ja tänään on ollut vuorossa laiskottelupäivä. Huomenna taas töihin.
Humppa ei nyt soi, mutta jos soisi niin olisi se todennäköisesti Rautavaaraa.
Hyvää vuotta 2011 kaikille!
tiistaina, joulukuuta 28, 2010
Vuosi kohta lopuillaan...
... ja tänne kirjoittelen taas yhä harvemmin. Olisin voinut kirjoittaa siitä miten kävin hammaslääkärissä ja minulta vedettiin hammas irti ja miten inhottava se hammaslääkäri oli. Olisin voinut kirjoittaa tänne miten tylsääkin tylsempi jouluaatto minulla oli kun olin sen töissä. Olisin voinut kirjoittaa siitä miten joulupäivänä avasin vasta lahjat ja mitä sieltä paketeista paljastui. Olisin voinut kirjoittaa miten kävin kotopuolessa pelaamassa Rappakaljaa ja Ubungoa. Olisin voinut kirjoittaa miten tylsä iltapäivä minulla on tänään ollut. Olisin voinut kirjoittaa vaikka novellin sinisestä kaktuksesta. Mutta enpä ole kirjoittanut. En ole saanut vaan aikaiseksi. Enkä saa muuten nytkään. Katsotaan joskus myöhemmin, jos löytäisin inspiraationi takaisin.
Sii ju leiter allikeiter.
Humppa Soi: Mikko Alatalo & Topi Sorsakoski - Kun se on ohi, se on ohi
Humpastalainattua: "Kun liekki on palanut loppuun, ei ole mitään mitä sytyttää.
Sii ju leiter allikeiter.
Humppa Soi: Mikko Alatalo & Topi Sorsakoski - Kun se on ohi, se on ohi
Humpastalainattua: "Kun liekki on palanut loppuun, ei ole mitään mitä sytyttää.
Luukku 24
Ja viimeinen luukku auki. Kyllä muuten on kiva kun on mukavaa.
Joulunpelastaja Mikko Alatalo
Joulunpelastaja Mikko Alatalo
Luukku 22
Ja niin jäi sekin kesken kun tuli muita menoja. Nyt viimeinen yritys saada luukut loppuun ennen uutta vuotta.
Rudolf Med Röda Mulen
Rudolf Med Röda Mulen
lauantaina, joulukuuta 25, 2010
sunnuntai, joulukuuta 19, 2010
Luukku 19
Nyt jotain oikeasti kaunista. Tästä tulee mieleen kun äiti tätä lauloi kun olin pieni. Hieno kappale.
Suvi Teräsniska - Tulkoon joulu
Luukustalainattua:
"Ikuisen joulun jos tahdot löytää, sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan"
Suvi Teräsniska - Tulkoon joulu
Luukustalainattua:
"Ikuisen joulun jos tahdot löytää, sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan"
lauantaina, joulukuuta 18, 2010
Luukku 17
Jarkko Martikainen - Joulu on juhlista pahin
Luukustalainattua:
"Ihminen on valmistettu hyvää tekemään.
Taivas meitä odottaa, kun täältä lähdetään...
Vaan jos painaa liika mammona
Niin kuin myllynkivi kaulassa,
Ei sen kanssa jaksa nousta taivaaseen."
Luukku 16
Taas vähän viiveellä asialla...
Kumikameli - Jorman joulu
Luukustalainattua:
"Jorman joulu on tavallinen, sai lahjoja rekka-autollisen."
Kumikameli - Jorman joulu
Luukustalainattua:
"Jorman joulu on tavallinen, sai lahjoja rekka-autollisen."
keskiviikkona, joulukuuta 15, 2010
Ja välillä muuta kuin luukkuja...
Kerrotaanpas nyt minun epäonnisesta mutta hauskasta viikonlopusta.
Alunperin minun piti mennä käymään Tampereella tiistaina 14.12 ja samalla nauttia Helloweenista ja Stratovariuksesta. Mutta tämä meni mönkään kun kaverini ei saanutkaan lippuja hommattua. Päätin kuitenkin käydä Tampereella ja kun kuulin että entinen luokkani järjestää pikkujoulut lauantaina niin ajattelin lyödä kärpäsiä samalla iskulla ja mennä silloin Tampereelle.
Perjantaina sitten lähdin töiden jälkeen juna-asemalle. Olin tarkastanut hyvissä ajoin että juna lähtee viideltä. Olin jo varttia vaille asemalla lippua ostamassa, mutta eihän se niin helposti käynytkään. Juna oli täynnä. Joten ei muuta kuin odottaa tunti seuraavaa. Ei siinä mitään.
Kun kolmen tunnin junassa istumisen jälkeen pääsin perille ja tapasin kaverini, niin hän kertoi että pikkujoulut on peruttu. Yhdelle jos toiselle oli tullut esteitä. Ei siinä mitään.
Niin ja tosiaan. Junassa laitoin serkulleni viestiä olisiko hän Tampereella. No eipä ollut. Ei siinä mitään.
Perjantai-ilta meni ihan mukavasti kaverin kanssa oleskellessa ja Rock Bandia pelatessa. Katsoimmepa siinä sivussa Fargonkin. On se vaan hieno elokuva.
Lauantaina lähdimme kaupungille ja päätimme mennä jalan. Syömässä kävimme Evinissä. Ehkä maailman parhaassa kebab-pitseriassa. Kaupungilta mukaani tarttui seitsemän levyä kun pyörähdimme Epesissä. Ja näimme yhden luokkakaverinkin ohimennen kun hän oli myyjänä Koskikeskuksessa. Pois kävely keskustasta olikin sitten kovempi juttu. Jalat meinasivat käydä vähän raskaiksi kun äkkiseltään tuli käveltyä niin paljon. Arvioilta varmaan 12 kilometriä. Ei siinä mitään.
Niin ja tarkoituksenamme oli myös ostaa Kummelin DVD-boksi jotta ilta sujuisi rattoisammin, mutta emme sitten löytäneet sitä. Ei siinä mitään.
Ilta kului kuitenkin hyvin ruotsalaisen vampyyrielokuvan parissa. Frostbiten. Oli karu.
Ja sunnuntaiaamuna huomasin sitten naamakirjasta että osa entisistä luokkalaisista oli kuitenkin lähteneet yksille, ja olivat pyytäneet meitäkin mukaan. Vähän oli jo myöhäistä. Ei siinä mitään.
Elokuvissa kävimme sunnuntaina katsomassa Macheten ja se osottautui erittäin hyväksi valinnaksi. Viihdytti minua suunnattomasti. Sieltä sitten suoraan juna-asemalle ja kas juna onkin pari tuntia myöhässä. No orotteluksihan se taas meni. Ei siinä mitään.
Vihdoin kun pääsin junaan niin aluksi ajattelin että onpas ihanan lämmintä. Mutta totuus paljastui pian. Ihmiset ravasivat edestakaisin vaunujen väliä ja aina pääsi kylmää ilmaa sisään vaunuun ja minä meinasin paleltua. Ei siinäkään mitään.
Lopulta kuitenkin pääsin turvallisesti Kokkolaan ja maanantaiaamuna töihin. Ja heti perään pari vapaata ja olen saanut ostettua joululahjat jo melkeinpä kaikille.
Humppa Soi: Helloween: Who is Mr Madman?
Ja humpan kysymykseen vastaisin että Perfect Gentleman.
Alunperin minun piti mennä käymään Tampereella tiistaina 14.12 ja samalla nauttia Helloweenista ja Stratovariuksesta. Mutta tämä meni mönkään kun kaverini ei saanutkaan lippuja hommattua. Päätin kuitenkin käydä Tampereella ja kun kuulin että entinen luokkani järjestää pikkujoulut lauantaina niin ajattelin lyödä kärpäsiä samalla iskulla ja mennä silloin Tampereelle.
Perjantaina sitten lähdin töiden jälkeen juna-asemalle. Olin tarkastanut hyvissä ajoin että juna lähtee viideltä. Olin jo varttia vaille asemalla lippua ostamassa, mutta eihän se niin helposti käynytkään. Juna oli täynnä. Joten ei muuta kuin odottaa tunti seuraavaa. Ei siinä mitään.
Kun kolmen tunnin junassa istumisen jälkeen pääsin perille ja tapasin kaverini, niin hän kertoi että pikkujoulut on peruttu. Yhdelle jos toiselle oli tullut esteitä. Ei siinä mitään.
Niin ja tosiaan. Junassa laitoin serkulleni viestiä olisiko hän Tampereella. No eipä ollut. Ei siinä mitään.
Perjantai-ilta meni ihan mukavasti kaverin kanssa oleskellessa ja Rock Bandia pelatessa. Katsoimmepa siinä sivussa Fargonkin. On se vaan hieno elokuva.
Lauantaina lähdimme kaupungille ja päätimme mennä jalan. Syömässä kävimme Evinissä. Ehkä maailman parhaassa kebab-pitseriassa. Kaupungilta mukaani tarttui seitsemän levyä kun pyörähdimme Epesissä. Ja näimme yhden luokkakaverinkin ohimennen kun hän oli myyjänä Koskikeskuksessa. Pois kävely keskustasta olikin sitten kovempi juttu. Jalat meinasivat käydä vähän raskaiksi kun äkkiseltään tuli käveltyä niin paljon. Arvioilta varmaan 12 kilometriä. Ei siinä mitään.
Niin ja tarkoituksenamme oli myös ostaa Kummelin DVD-boksi jotta ilta sujuisi rattoisammin, mutta emme sitten löytäneet sitä. Ei siinä mitään.
Ilta kului kuitenkin hyvin ruotsalaisen vampyyrielokuvan parissa. Frostbiten. Oli karu.
Ja sunnuntaiaamuna huomasin sitten naamakirjasta että osa entisistä luokkalaisista oli kuitenkin lähteneet yksille, ja olivat pyytäneet meitäkin mukaan. Vähän oli jo myöhäistä. Ei siinä mitään.
Elokuvissa kävimme sunnuntaina katsomassa Macheten ja se osottautui erittäin hyväksi valinnaksi. Viihdytti minua suunnattomasti. Sieltä sitten suoraan juna-asemalle ja kas juna onkin pari tuntia myöhässä. No orotteluksihan se taas meni. Ei siinä mitään.
Vihdoin kun pääsin junaan niin aluksi ajattelin että onpas ihanan lämmintä. Mutta totuus paljastui pian. Ihmiset ravasivat edestakaisin vaunujen väliä ja aina pääsi kylmää ilmaa sisään vaunuun ja minä meinasin paleltua. Ei siinäkään mitään.
Lopulta kuitenkin pääsin turvallisesti Kokkolaan ja maanantaiaamuna töihin. Ja heti perään pari vapaata ja olen saanut ostettua joululahjat jo melkeinpä kaikille.
Humppa Soi: Helloween: Who is Mr Madman?
Ja humpan kysymykseen vastaisin että Perfect Gentleman.
Luukku 15
Löytyipäs hauska biisi ja video.
The Killers - Don't Shoot Me Santa
Luukustalainattua:
"Hey Santa, why don't we talk about it, work it out?"
The Killers - Don't Shoot Me Santa
Luukustalainattua:
"Hey Santa, why don't we talk about it, work it out?"
tiistaina, joulukuuta 14, 2010
Luukku 13
Vähän surullisempi tarina.
Tom Waits - Christmas Card From A Hooker In Minneapolis
Luukustalainattua:
"hey charlie for chrissakes
do you want to know the
truth of it?
i don't have a husband
he don't play the trombone
and i need to borrow money
to pay this lawyer
and charlie, hey
i'll be eligible for parole
come valentines day"
Tom Waits - Christmas Card From A Hooker In Minneapolis
Luukustalainattua:
"hey charlie for chrissakes
do you want to know the
truth of it?
i don't have a husband
he don't play the trombone
and i need to borrow money
to pay this lawyer
and charlie, hey
i'll be eligible for parole
come valentines day"
Luukku 12
On Tarjalla kaunis ääni. Sitä ei pidä kiistämän.
Tarja Turunen - Heinillä härkien kaukalon
Luukustalainattua:
"Ristillä, rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtahin."
Tarja Turunen - Heinillä härkien kaukalon
Luukustalainattua:
"Ristillä, rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtahin."
Luukku 11
Klassikko tämäkin. Juicen muistoa kunnioittaen.
Juice Leskinen - Sika
Luukustalainattua:
"Isoveli veistänsä terottaa, ja luistansa porsaan erottaa."
Juice Leskinen - Sika
Luukustalainattua:
"Isoveli veistänsä terottaa, ja luistansa porsaan erottaa."
Luukku 10
Näin tässä taas kävi että myöhässä luukkuja availen mutta ei anneta sen häiritä.
Twisted Sister - Oh Come All Ye Faithful
Luukustalainattua:
"What kind of a man are you anyway!"
Twisted Sister - Oh Come All Ye Faithful
Luukustalainattua:
"What kind of a man are you anyway!"
torstaina, joulukuuta 09, 2010
Luukku 9
Tämä sen kunniaksi että ensi kesänä pääsen näkemään kyseisen herrasmiehen livenä kun hän lämmittelee yleisöä Iron Maidenille.
Alice Cooper - Santa Claws is coming to town
Alice Cooper - Santa Claws is coming to town
keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010
Luukku 8
Vähän taas raskaampaa joulua tällä kertaa.
Ville Tuomi - Petteri Punakuono
Luukustalainattua:
"Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään."
Ville Tuomi - Petteri Punakuono
Luukustalainattua:
"Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään."
tiistaina, joulukuuta 07, 2010
Luukku 7
Omistan tämän kihlattuni edesmenneelle (meni uuteen kotiin) kissalle. Tontulle.
Vesa-Matti Loiri - Tonttu
Luukustalainattua:
"Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa."
Vesa-Matti Loiri - Tonttu
Luukustalainattua:
"Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa."
maanantaina, joulukuuta 06, 2010
Luukku 6
Tämä ei ole joululaulu, mutta koska nyt on itsenäisyyspäivä niin omistan tämän veteraaneille, lotille, evakoille, Suomen kansalle.
Sanna-Mari Titov - Evakon laulu
Luukustalainattua:
"Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin",
Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin."
Sanna-Mari Titov - Evakon laulu
Luukustalainattua:
"Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin",
Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin."
sunnuntai, joulukuuta 05, 2010
lauantaina, joulukuuta 04, 2010
perjantaina, joulukuuta 03, 2010
Luukku 3
Eräänlainen joulutarina tämäkin.
The Pogues - Fairytale of New York
Luukustalainattua:
"You scumbag, you maggot,
You cheap, lousy faggot.
Happy christmas your arse I pray God it´s our last."
The Pogues - Fairytale of New York
Luukustalainattua:
"You scumbag, you maggot,
You cheap, lousy faggot.
Happy christmas your arse I pray God it´s our last."
torstaina, joulukuuta 02, 2010
Luukku 2
Toinen luukku aukeaa tutuissa merkeissä. Voi olla että tämän olen joskus aiemminkin tänne laittanut, mutta minkäs teet kun on niin hyvä biisi.
Aknestik - Oravan joulu
Luukustalainattua:
"Joulurauha vasta sitten metsään palasi,
Kun pakkasrouva oravalta hengen halasi."
Aknestik - Oravan joulu
Luukustalainattua:
"Joulurauha vasta sitten metsään palasi,
Kun pakkasrouva oravalta hengen halasi."
keskiviikkona, joulukuuta 01, 2010
Luukku 1
Ensimmäinen luukku tämän vuoden joulukalenterista. Ja tällä kertaa yritän pysyä edes jotenkin jouluaiheisena.
Kaija Koo - Sydän laulaa
Kaija Koo - Sydän laulaa
Harmitus
Harmittaa. Suunnattomasti. Helloweenin Tampereen keikan liput oli loppuunmyyty kun kaverini niitä meinasi meille hankkia. Ei sitten. Kyllä syö miestä kun on odottanut pitkään että pääsisi oikein kunnon keikalle ja sitten menee oman laiskuuden takia sivusuun. Saa nähdä tuleeko sitä nyt ollenkaan lähdettyä Tampereelle. Olisi kyllä kiva käydä siellä katselemassa millaiseksi se on muuttunut.
Töitä minulle onneksi on luultavammin luvassa koko joulukuun. Ja todennäköisesti jouluaattoillan olen töissä. No kokemushan sekin tietenkin on.
Ja tosiaan nyt on sitten joulukuu. Olisikohan se täälläkin taas joulukalenterin paikka. Voisihan sitä jotain kehitellä. Laitetaanpas kuitenkin oikein erilliseksi postaukseksi eikä ängetä tähän loppuun.
Humppa Soi: TheCity Of Prague Philharmonic Orchestra - Drag Me To Hell (End titles)
Töitä minulle onneksi on luultavammin luvassa koko joulukuun. Ja todennäköisesti jouluaattoillan olen töissä. No kokemushan sekin tietenkin on.
Ja tosiaan nyt on sitten joulukuu. Olisikohan se täälläkin taas joulukalenterin paikka. Voisihan sitä jotain kehitellä. Laitetaanpas kuitenkin oikein erilliseksi postaukseksi eikä ängetä tähän loppuun.
Humppa Soi: TheCity Of Prague Philharmonic Orchestra - Drag Me To Hell (End titles)
perjantaina, marraskuuta 26, 2010
Maailma tarvitsee sankareita, minulle riittää vapaapäivä silloin tällöin
Viikonloppu on vapaa! Aion ottaa sen laiskasti. Aloitin jo katsomalla kaksi elokuvaa. Spiritin ja Steven Seagalin ohjaaman elokuvan. Spirit oli ihan hauska katsottava ja komeakin vaikkei Sin Cityn tasolle lähellekään yllä. Vaarallisella alueella, vai mikä sen Seagalin leffan nimi olikaan, oli huono niin kuin odotinkin. Välillä leffan huonous kuitenkin meni sen verran yli että aiheutti minussa naurun pyrähdyksiä. Kannatti siis katsoa.
Muuta en sitten olekaan oikein ehtinyt/jaksanut tänään tehdä. Mitä nyt töissä olin aamupäivän.
Ja nyt odottelen kihlattuani että hänen iltavuoronsa loppuisi. Viime aikoina on kyllä vuorot menneet inhottavasti ristiin ja muutamaan viikkoon ei ole ollut yhtään yhteistä vapaapäivää. Eikä ole tiedossakaan. On tämä vuorotyöläisen arki ihanaa.
Humppa Soi: Teräsbetoni: Metalliolut
Humpastalainattua: "Tunnet musiikin, se herkistää jokaisen aistin."
Elokuvastalainattua:
"You could drop this guy off at the Arctic Circle wearing a pair of bikini underwear, without his toothbrush, and tomorrow afternoon he's going to show up at your pool side with a million dollar smile and fist full of pesos." (Näin sanottiin Steven Seagalin hahmosta. Vaatimatonta vai mitä?)
Muuta en sitten olekaan oikein ehtinyt/jaksanut tänään tehdä. Mitä nyt töissä olin aamupäivän.
Ja nyt odottelen kihlattuani että hänen iltavuoronsa loppuisi. Viime aikoina on kyllä vuorot menneet inhottavasti ristiin ja muutamaan viikkoon ei ole ollut yhtään yhteistä vapaapäivää. Eikä ole tiedossakaan. On tämä vuorotyöläisen arki ihanaa.
Humppa Soi: Teräsbetoni: Metalliolut
Humpastalainattua: "Tunnet musiikin, se herkistää jokaisen aistin."
Elokuvastalainattua:
"You could drop this guy off at the Arctic Circle wearing a pair of bikini underwear, without his toothbrush, and tomorrow afternoon he's going to show up at your pool side with a million dollar smile and fist full of pesos." (Näin sanottiin Steven Seagalin hahmosta. Vaatimatonta vai mitä?)
keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010
Kiinalais-japanilaismusiikin tahdissa kirjoittelua
Laitoin cd-soittimesta soimaan kiinalaista/japanilaista musiikkia kun tuli tuossa päivällä parilla eurolla ostettua sellainen levy. Ehkä vähän erikoista taustamusiikkia suomalaimiehen blogiteksteille. Mutta erikoinenhan minä taidan vähän muutenkin olla. Ainakin musiikkimaun ja juttujeni perusteella. Välillä sitä oikein ihmettelee että miten olen voinut löytää vierelleni ihmisen joka kestää minua. Ja vielä omasta vapaasta tahdosta viihtyy seurassani.
Nyt kun kihlattuni meni kuoroharjoituksiin ja on siellä varmaan parisen tuntia niin minä voisinkin vaikka keskittyä mietiskelemään ja pohtimaan asioita. Esimerkiksi blogille kirjoittamistani.
Jännää miten se on muuttunut vuosien varrella. Blogille kirjoittelu alkoi kettuiluna Kroonisille Poikamiehille (joka taitaa olla aika kuollut kerho nykyään) ja vähitellen se muuttui enemmän ja enemmän päiväkirjamaiseksi. Yhteen aikaan tekstiä syntyi valtavasti ja miltei jatkuvalla syötöllä. Mutta se johtui varmaankin siitä että silloin olin yksikseni Tampereella ja minulla ei ollut muuta kuin aikaa. Vaikka silloinen seurusteluni oli etäsuhteilua joten se yhteinen aika sijoittui lähinnä vain viikonloppuihin. Sitten kun siinä kävin miten kävi ja minulle jäi entistä enemmän vain aikaa ja oloni oli kurja niin blogille tuli vuodatettua paljon asioita jotka ahdistivat mieltäni.
Sitten kun Kokkolaan muutin ja elämäni muutenkin muuttui täysin niin blogille kirjoittaminen jäi kovinkin taka-alalle ja melkein tyystin unohdin sen välillä. Ja nyt se kulkee aaltoliikkeillä, joskus kirjoitan paljonkin ja joskus vähän. Ja mieltä painavista asioista kirjoitan nykyisin paljon vähemmän, ihan ymmärrettävästi koska nyt jaan kaikki asiat kihlattuni kanssa. Ei oikeastaan jää mitään ruikutettavaa tänne. Olen enemmän nykyisin kiinni ns. "oikeassa elämässä" kuin tässä virtuaalielämässä. Hyvä asiahan se tietenkin vain on. Mutta kivaa kun tämäkään ei ole tyystin jäänyt.
No niin. Nyt riittää taas tältä kertaa. Huomenna sitten pitääkin töihin...
Humppa Soi: Clive Bell - Sansashigure
Nyt kun kihlattuni meni kuoroharjoituksiin ja on siellä varmaan parisen tuntia niin minä voisinkin vaikka keskittyä mietiskelemään ja pohtimaan asioita. Esimerkiksi blogille kirjoittamistani.
Jännää miten se on muuttunut vuosien varrella. Blogille kirjoittelu alkoi kettuiluna Kroonisille Poikamiehille (joka taitaa olla aika kuollut kerho nykyään) ja vähitellen se muuttui enemmän ja enemmän päiväkirjamaiseksi. Yhteen aikaan tekstiä syntyi valtavasti ja miltei jatkuvalla syötöllä. Mutta se johtui varmaankin siitä että silloin olin yksikseni Tampereella ja minulla ei ollut muuta kuin aikaa. Vaikka silloinen seurusteluni oli etäsuhteilua joten se yhteinen aika sijoittui lähinnä vain viikonloppuihin. Sitten kun siinä kävin miten kävi ja minulle jäi entistä enemmän vain aikaa ja oloni oli kurja niin blogille tuli vuodatettua paljon asioita jotka ahdistivat mieltäni.
Sitten kun Kokkolaan muutin ja elämäni muutenkin muuttui täysin niin blogille kirjoittaminen jäi kovinkin taka-alalle ja melkein tyystin unohdin sen välillä. Ja nyt se kulkee aaltoliikkeillä, joskus kirjoitan paljonkin ja joskus vähän. Ja mieltä painavista asioista kirjoitan nykyisin paljon vähemmän, ihan ymmärrettävästi koska nyt jaan kaikki asiat kihlattuni kanssa. Ei oikeastaan jää mitään ruikutettavaa tänne. Olen enemmän nykyisin kiinni ns. "oikeassa elämässä" kuin tässä virtuaalielämässä. Hyvä asiahan se tietenkin vain on. Mutta kivaa kun tämäkään ei ole tyystin jäänyt.
No niin. Nyt riittää taas tältä kertaa. Huomenna sitten pitääkin töihin...
Humppa Soi: Clive Bell - Sansashigure
tiistaina, marraskuuta 23, 2010
"Laitoin soimaan musiikin"
Ihanaa. Minulla on huomenna vapaapäivä. Olen nyt ollut töissä viisi aamuvuoro peräkkäin ja nyt kaipaan jo sitä että saa nukkua. Ja torstaina menen vasta iltaan. Ja perjantaina aamuvuoron jälkeen onkin sitten viikonloppu vapaa. On tämä työttömän arki vaan aika työntäyteistä. En valita. Mukavaa kun saa olla töissä ja siellä on ihan kivaa. Varsinkin nyt kun enemmän on ollut niin alkaa hommat menemään vähän niin kuin "rutiinilla", eihän hoitotyö kuitenkaan koskaan aivan rutiiniksi mene tai ainakaan saisi mennä.
Typeränä kylläkin tuli vakuutusyhtiön kanssa sovittua että menen huomenna sinne juttelutuokioon. Ei oikein kiinnostaisi, mutta kai siellä täytyy käydä. Kotivakuutukseni ei taida olla ihan ajan tasalla, joten jos sen nyt ainakin saisi kuntoon. Työkkärissäkin pitäisi käydä. Torstaille olisi aika mutta jos yhdistäisi kaksi kärppää samalla minkinloukulla ja kävisi huomenna sielläkin. En vaan oikein tykkää asioida missään virastoissa. Jotenkin se vaan ahdistaa.
Edellinen postauskin meinasi vähän, jos ei nyt ahdistaa niin jännittää. Nyt jälkikäteen olen kuitenkin itsestäni ylpeä että sen kirjoitin. Jotenkin muutenkin viime aikoina on tullut mietittyä ihan liikaa sitä mitä tänne kirjottaisin ja mitä jättäisin kirjoittamatta. Pitäisi vaan uskaltaa kaiken tulla jos on tullakseen.
Nyt on makaronilaatikko uunissa ja silmäni meinaavat ummistua. Töissäkin väsytti tänään ankarasti. Haukottelin varmaan jonkun ennätyksen rikki. Ehkä sitä jo antoi vähän etukäteen itselleen luvan olla väsynyt kun tiesi että huominen on vapaa.
Jos painuis pehkuihin Soundin kanssa. Hyvä lehti. Suosittelen.
Humppa Soi: Miika Partala: Hääkellot
Typeränä kylläkin tuli vakuutusyhtiön kanssa sovittua että menen huomenna sinne juttelutuokioon. Ei oikein kiinnostaisi, mutta kai siellä täytyy käydä. Kotivakuutukseni ei taida olla ihan ajan tasalla, joten jos sen nyt ainakin saisi kuntoon. Työkkärissäkin pitäisi käydä. Torstaille olisi aika mutta jos yhdistäisi kaksi kärppää samalla minkinloukulla ja kävisi huomenna sielläkin. En vaan oikein tykkää asioida missään virastoissa. Jotenkin se vaan ahdistaa.
Edellinen postauskin meinasi vähän, jos ei nyt ahdistaa niin jännittää. Nyt jälkikäteen olen kuitenkin itsestäni ylpeä että sen kirjoitin. Jotenkin muutenkin viime aikoina on tullut mietittyä ihan liikaa sitä mitä tänne kirjottaisin ja mitä jättäisin kirjoittamatta. Pitäisi vaan uskaltaa kaiken tulla jos on tullakseen.
Nyt on makaronilaatikko uunissa ja silmäni meinaavat ummistua. Töissäkin väsytti tänään ankarasti. Haukottelin varmaan jonkun ennätyksen rikki. Ehkä sitä jo antoi vähän etukäteen itselleen luvan olla väsynyt kun tiesi että huominen on vapaa.
Jos painuis pehkuihin Soundin kanssa. Hyvä lehti. Suosittelen.
Humppa Soi: Miika Partala: Hääkellot
sunnuntai, marraskuuta 21, 2010
Aihe joka on tabu blogillani vaikka ei pitäisi olla
Nyt myllertää mieleni. Ajattelin vihdoin ottaa härkää sarvesta ja nostaa kissan pöydälle ja olla katsomatta koiraa karvoihin ja tekemättä kärpäsestä härkästä. Mutta aluksi lopetan nämä mauttomat eläinsananparret. Näin.
Aiheena tänään siis on aihe jota olen joskus sivunnut täällä, mutta josta olen vannonut itselleni etten koskaan siitä täällä puhu. Ja ei. En tarkoita seksiä. Siitäkään en täällä puhu ja turha odottaa että jatkossakaan puhuisin. Aihe jota tässä kiertelen kaartelen on seuraavanlainen:
Minä ja usko
Vaikea aihe. Aloitetaan siis vaikka ihan alusta. Ja anteeksi jos vähän hyppii aiheesta toiseen, kirjoitan vain mitä mieleen tulee.
Minä synnyin ja kasvoin luterilaisessa, uskovassa perheessä. Iltarukoukset tulivat tutuiksi jo pienestä ja pyhäkoulussa kävin. Kirkossa kävimme muutaman kerran vuodessa ja varsinkin joulukirkko oli tärkeä. Olen lapsesta asti kyllä uskonut Jumalaan, mutta jotenkin se ei koskaan ole ollut näkyvää minussa. Rippileirin kävin niin kuin muutkin ja veljeni mukana kävin usein gospelkonserteissa ja tapahtumissa. Tykkäsin kovasti kyllä siitä tunnelmasta mikä henkii gospeltapahtumissa, mutta jotenkin aina minulla on kuitenkin ollut sellainen ulkopuolinen olo siellä. Jotenkin sellainen etten minä kuulu sinne. En ole tarpeeksi hyvä tai jotain vastaavaa. En oikein tiedä mitä.
Ehkä siinä lukioaikana ja sen jälkeen minun uskoni entisestään hiipui. Uskoin kyllä mutta jotenkin en tiennyt että miten uskoisin, mihin uskon. Aina olen kuitenkin pitänyt päivänselvänä asiana että Jumala kyllä on olemassa ja Raamattu on totta. Jätin kuitenkin uskonajatukset aina jotenkin taka-alalle.
Tampereella kun olin ja kun sitten tuli ero silloisesta kihlatustani, niin minä olin kyllä pitkään alla päin ja muistaakseni silloin muutamaan otteeseen itkiessäni yritin rukoillakin mutta se vaan turhautti entisestään kun tuntui etten osaa.
Kun asiat siitä sitten kuitenkin alkoi jotenkin lutviutua ja lopulta hain ja satuin pääsemään Kokkolaan, oli mieleni korkealla. Uusi kaupunki, uusi koulu, uudet ihmiset, uusi elämä. Ja niinhän siinä sitten kävi kuten ehkä tiedättekin, että ihastuin luokkakaveriin. Ensimmäisiä asioita joka sai minut häkeltymään oli se kun kesken tunnin tuli jotenkin puheeksi juominen ja hän sanoi ettei juo. Menin ihan sanattomaksi ja hehkutin etten minäkään juo. Sitä hän ei kyllä meinannut aluksi uskoa. Aloimme viihtyä enemmän toistemme seurassa ja lopulta näemme mukamas ihan viattomasti kavereina myös vapaa-aikoina. Ja me puhuimme. Puhuimme ja puhuimme ja puhuimme. Kevyistä aiheista ja raskaista aiheista. Ei ollut mitään aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Ja tässä tietenkin paljastui se että hän oli uskovainen. Hieman arasti hän sen sanoi, mutta minua se tieto vain lämmitti. Mieleni teki kovasti sanoa että niin olen minäkin, mutta kaartelin ja kiertelin että no olen minä tavallaan tai niin tai no olen tai niin uskon minä joo omalla tavallani. Minua hävetti kun en ollut samalla lailla itsevarma asiasta kuin hän.
Yhtenä kertana hän sitten pyysi minua mukaansa heidän seurakunnan kokoukseen (babtistiseurakunnan kokoukset ovat vähän niin kuin luterilaisesn seurakunnan jumalanpalvelukset). Minähän tietenkin lähin mukaan. Siellä oli lämmin ja ystävällinen ilmapiiri. Kukaan ei tullut tyrkyttämään mitään tai kysymään mitään vaikeita kysymyksiä. Tuntui että kaikki olivat vain sellaisia kuin olivat. Omia itsejään. Istuin penkkiin ja sitten kokous alkoi. Tuli puhetta ja laulua ja ihmisest kertoivat miten olivat tulleet uskoon. Yleensä seuroissa tai jossain tapahtumissa joissa puhutaan Jumalasta ja Jeesuksesta, minua alkaa aina väsyttämään enkä jaksa kuunnella. Mulla tällä kertaa ei. Minä kuuntelin tarkasti ja seurasin kokouksen kulkua. Aluksi vähän pisti korvaan kun osa seurakuntalaisista niin avoimesti ylistivät Jeesusta ja huusivat hallelujaa, mutta siihenkin tottui. Eikä minun tarvinnut niin tehdä. Minä sain olla oma itseni ja istua hiljaa penkissä mietteliäänä.
Se ensimmäinen kokouksessa käynti ei vielä mitenkään kuitenkaan mullistanut elämääni. Mutta sitten aloimme käymään vähän useammin kokouksissa ja huomasin todella viihtyväni siellä ja saavan sieltä paljon ajatuksia elämääni. Todellista herätystä ei kuitenkaan vielä ollut tapahtunut.
Mutta sitten eräänä iltana. Olimme puhuneet uskosta tyttöystäväni kanssa (silloin hän taisi jo olla tyttöystäväni, ainakin epävirallisesti) ja minulle tuli kurja olo. Taas sellainen olo että, en minä osaa olla uskossa vaikka haluankin. Aloimme nukkumaan. Käänsin selkäni ja olin vähän allapäin, mutta yritin tietenkin olla näyttämättä sitä hänelle. Sitten hän laittoi kätensä minun ympärilleni ja kysyi että saako hän rukoilla minun puolestani. Minä nyökkäsin ja vastasin hiljaa myöntyvästi. Sen rukoilun muistan ikuisesti. Minulla vain valui kyyneleet, enkä pystynyt sanomaan mitään. Vihdoin tuntui siltä että minäkin todella kelpaan Herralle. Tällaisena kuin olen. Ja minusta tuntuu että siinä hetkessä minä tulin uskoon. Ihan oikeasti. Olo sen jälkeen oli kuin olisi tipahtanut valtava taakka pois sydämeltä. Oli helppo olla.
Siitä lähtien usko on tullut osaksi elämääni. Välillä tunnen olevani vahvasti uskossa, välillä taas olen hyvinkin heikko. Nytkin on pitkään mennyt ettei ole tullut Raamattua avattua eikä kokouksissa käytyä. Jotenkin olen työntänyt asiat taas taka-alalle. Mutta eiköhän se tästä taas. Ei Jumala hylkää kunhan vain uskaltaa kääntyä Hänen puoleen.
No nyt alkaakin sitten jo kirjoittaminen väsyttää. En tiedä vielä uskallanko tätä julkaista vaikka tiedän ettei siinä ole mitään pelättävää. Jotenkin vain pelkään sitä että mitä ihmiset ajattelevat sitten minusta. Mutta eihän sillä ole oikeasti mitään väliä.
Tällainen vähän erilainen tilitys tällä kertaa. Ja vaikka vihdoin purin uskoani ulos blogilleni niin ei tästä varmaan tapaa tule. Eiköhän blogin taso pysy kuitenkin tasaisen sekavana edelleen. Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi, eikä vanha koira uusia temppuja opi. Aaargh. Taas eläinparsia.
"What will people think
When they hear that I'm a Jesus freak
What will people do when they find that it's true"
Aiheena tänään siis on aihe jota olen joskus sivunnut täällä, mutta josta olen vannonut itselleni etten koskaan siitä täällä puhu. Ja ei. En tarkoita seksiä. Siitäkään en täällä puhu ja turha odottaa että jatkossakaan puhuisin. Aihe jota tässä kiertelen kaartelen on seuraavanlainen:
Minä ja usko
Vaikea aihe. Aloitetaan siis vaikka ihan alusta. Ja anteeksi jos vähän hyppii aiheesta toiseen, kirjoitan vain mitä mieleen tulee.
Minä synnyin ja kasvoin luterilaisessa, uskovassa perheessä. Iltarukoukset tulivat tutuiksi jo pienestä ja pyhäkoulussa kävin. Kirkossa kävimme muutaman kerran vuodessa ja varsinkin joulukirkko oli tärkeä. Olen lapsesta asti kyllä uskonut Jumalaan, mutta jotenkin se ei koskaan ole ollut näkyvää minussa. Rippileirin kävin niin kuin muutkin ja veljeni mukana kävin usein gospelkonserteissa ja tapahtumissa. Tykkäsin kovasti kyllä siitä tunnelmasta mikä henkii gospeltapahtumissa, mutta jotenkin aina minulla on kuitenkin ollut sellainen ulkopuolinen olo siellä. Jotenkin sellainen etten minä kuulu sinne. En ole tarpeeksi hyvä tai jotain vastaavaa. En oikein tiedä mitä.
Ehkä siinä lukioaikana ja sen jälkeen minun uskoni entisestään hiipui. Uskoin kyllä mutta jotenkin en tiennyt että miten uskoisin, mihin uskon. Aina olen kuitenkin pitänyt päivänselvänä asiana että Jumala kyllä on olemassa ja Raamattu on totta. Jätin kuitenkin uskonajatukset aina jotenkin taka-alalle.
Tampereella kun olin ja kun sitten tuli ero silloisesta kihlatustani, niin minä olin kyllä pitkään alla päin ja muistaakseni silloin muutamaan otteeseen itkiessäni yritin rukoillakin mutta se vaan turhautti entisestään kun tuntui etten osaa.
Kun asiat siitä sitten kuitenkin alkoi jotenkin lutviutua ja lopulta hain ja satuin pääsemään Kokkolaan, oli mieleni korkealla. Uusi kaupunki, uusi koulu, uudet ihmiset, uusi elämä. Ja niinhän siinä sitten kävi kuten ehkä tiedättekin, että ihastuin luokkakaveriin. Ensimmäisiä asioita joka sai minut häkeltymään oli se kun kesken tunnin tuli jotenkin puheeksi juominen ja hän sanoi ettei juo. Menin ihan sanattomaksi ja hehkutin etten minäkään juo. Sitä hän ei kyllä meinannut aluksi uskoa. Aloimme viihtyä enemmän toistemme seurassa ja lopulta näemme mukamas ihan viattomasti kavereina myös vapaa-aikoina. Ja me puhuimme. Puhuimme ja puhuimme ja puhuimme. Kevyistä aiheista ja raskaista aiheista. Ei ollut mitään aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Ja tässä tietenkin paljastui se että hän oli uskovainen. Hieman arasti hän sen sanoi, mutta minua se tieto vain lämmitti. Mieleni teki kovasti sanoa että niin olen minäkin, mutta kaartelin ja kiertelin että no olen minä tavallaan tai niin tai no olen tai niin uskon minä joo omalla tavallani. Minua hävetti kun en ollut samalla lailla itsevarma asiasta kuin hän.
Yhtenä kertana hän sitten pyysi minua mukaansa heidän seurakunnan kokoukseen (babtistiseurakunnan kokoukset ovat vähän niin kuin luterilaisesn seurakunnan jumalanpalvelukset). Minähän tietenkin lähin mukaan. Siellä oli lämmin ja ystävällinen ilmapiiri. Kukaan ei tullut tyrkyttämään mitään tai kysymään mitään vaikeita kysymyksiä. Tuntui että kaikki olivat vain sellaisia kuin olivat. Omia itsejään. Istuin penkkiin ja sitten kokous alkoi. Tuli puhetta ja laulua ja ihmisest kertoivat miten olivat tulleet uskoon. Yleensä seuroissa tai jossain tapahtumissa joissa puhutaan Jumalasta ja Jeesuksesta, minua alkaa aina väsyttämään enkä jaksa kuunnella. Mulla tällä kertaa ei. Minä kuuntelin tarkasti ja seurasin kokouksen kulkua. Aluksi vähän pisti korvaan kun osa seurakuntalaisista niin avoimesti ylistivät Jeesusta ja huusivat hallelujaa, mutta siihenkin tottui. Eikä minun tarvinnut niin tehdä. Minä sain olla oma itseni ja istua hiljaa penkissä mietteliäänä.
Se ensimmäinen kokouksessa käynti ei vielä mitenkään kuitenkaan mullistanut elämääni. Mutta sitten aloimme käymään vähän useammin kokouksissa ja huomasin todella viihtyväni siellä ja saavan sieltä paljon ajatuksia elämääni. Todellista herätystä ei kuitenkaan vielä ollut tapahtunut.
Mutta sitten eräänä iltana. Olimme puhuneet uskosta tyttöystäväni kanssa (silloin hän taisi jo olla tyttöystäväni, ainakin epävirallisesti) ja minulle tuli kurja olo. Taas sellainen olo että, en minä osaa olla uskossa vaikka haluankin. Aloimme nukkumaan. Käänsin selkäni ja olin vähän allapäin, mutta yritin tietenkin olla näyttämättä sitä hänelle. Sitten hän laittoi kätensä minun ympärilleni ja kysyi että saako hän rukoilla minun puolestani. Minä nyökkäsin ja vastasin hiljaa myöntyvästi. Sen rukoilun muistan ikuisesti. Minulla vain valui kyyneleet, enkä pystynyt sanomaan mitään. Vihdoin tuntui siltä että minäkin todella kelpaan Herralle. Tällaisena kuin olen. Ja minusta tuntuu että siinä hetkessä minä tulin uskoon. Ihan oikeasti. Olo sen jälkeen oli kuin olisi tipahtanut valtava taakka pois sydämeltä. Oli helppo olla.
Siitä lähtien usko on tullut osaksi elämääni. Välillä tunnen olevani vahvasti uskossa, välillä taas olen hyvinkin heikko. Nytkin on pitkään mennyt ettei ole tullut Raamattua avattua eikä kokouksissa käytyä. Jotenkin olen työntänyt asiat taas taka-alalle. Mutta eiköhän se tästä taas. Ei Jumala hylkää kunhan vain uskaltaa kääntyä Hänen puoleen.
No nyt alkaakin sitten jo kirjoittaminen väsyttää. En tiedä vielä uskallanko tätä julkaista vaikka tiedän ettei siinä ole mitään pelättävää. Jotenkin vain pelkään sitä että mitä ihmiset ajattelevat sitten minusta. Mutta eihän sillä ole oikeasti mitään väliä.
Tällainen vähän erilainen tilitys tällä kertaa. Ja vaikka vihdoin purin uskoani ulos blogilleni niin ei tästä varmaan tapaa tule. Eiköhän blogin taso pysy kuitenkin tasaisen sekavana edelleen. Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi, eikä vanha koira uusia temppuja opi. Aaargh. Taas eläinparsia.
"What will people think
When they hear that I'm a Jesus freak
What will people do when they find that it's true"
torstaina, marraskuuta 18, 2010
Töitä, vapaata, Helloweenia, Kaija Koota
Heti jää tänne kirjoittelu kun olen ollut taas töissä. Miten sitä muka ei aika silloin riitä? No nyt olen eilisen ja tämän päivän ollut vapaalla ja kyllä onkin maistunut. Töissä ollut jotenkin raskasta vaikka ei oikeastaan edes ole ollut. Ensi viikonloppukin menee taas töissä.
Eikä nytkään lauseet lennä...
Humppa Soi: Itkevä Tyttö: Disco Erdös
Humpastalainattua: "Hän on yhtälö jota minä en osaa ratkaista"
P.S. Helloweenin ja Kaijo Koon uudet levyt on hankittu ja todettu hyviksi. Kaija Koon levyn mukana tuli nimmareilla varustettu kuvakin.
Eikä nytkään lauseet lennä...
Humppa Soi: Itkevä Tyttö: Disco Erdös
Humpastalainattua: "Hän on yhtälö jota minä en osaa ratkaista"
P.S. Helloweenin ja Kaijo Koon uudet levyt on hankittu ja todettu hyviksi. Kaija Koon levyn mukana tuli nimmareilla varustettu kuvakin.
tiistaina, marraskuuta 09, 2010
Kihlajaiset x 2
Torstaina kävimme vaateostoksilla kihlajaisia varten. Kihlattuni löysi kyllä erittäin kauniin mekon itselleen. Meillä oli kyllä kihlattuni pikkusisko makuoppaana ja ilman häntä tuskin olisimme onnistuneetkaan. Kiitos hänelle. Minullekin löytyi kauluspaita ja kravatti ja ensimmäistä kertaa elämässäni tein illalla kravattisolmun netistä löytämieni ohjeiden mukaan. Kai siitä jonkunlainen tuli, ei ainakaan kukaan moittinut.
Perjantaina kun rakkaani pääsi töistä, tuli isäni hakemaan meitä Keski-Suomeen. Siellä meitä odotti kakkujen koristelu ja pieni varaslähtö täytyi otta karjalanpiirakoiden syömisessä. Kolme kakkua koristelimme, tai no minä en uskaltanut kyllä koskea vaan olin lähinnä virallisena valvojana.
Lauantaina aamulla paikkojen viimeistelyä ja puku päälle. Yhden jälkeen tuli ensimmäiset vieraat ja siitä eteenpäin pitkin iltaa. Viimeisenä saapui ainoa kaverini joka pääsi paikalle, muut kun olivat pitkin maapalloa, kuka Japanissa kuka Lapissa. Seitsemän jälkeen juhlat olikin sitten juhlittu ja pääsi vähän hengähtämään. Kahdeksalta varastimme veljeni auton ja suunnistimme kohti Kokkolaa.
Sunnuntaina oli kihlajaiste toinen osa Kokkolassa. Tällä kertaa oli vieraita enemmän ja osa minulle täysin vieraita. Iso mutta mukava suku rakkaallani. Hälinää riitti. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin ja illalla vähän meinasi väsyttää.
Lahjoja saimme paljon. Kuppeja, pyyhkeitä, lakanoita, seinäkello, varvastyynyt ja vaikka mitä. Eikä oikeastaan tullut mitään sellaista mitä olisi jo ollut tai josta emme olisi pitäneet.
Ruoat riitti ja niitä oli tarpeeksi. Meidän päässä oli karjalanpiirakoita, ylikypsääkinkkua, kakkua, kinuskikakkua, keksejä... Ja Kokkolan päässä oli voileipäkakkua, piirakkaa, kakkuja, keksejä... Herkkukiintiö kyllä tuli täyteen viikonlopun aikana. Mutta se sallitaan. Kerranhan sitä vain kihloihin mennään. Tai no. Toisen kerran. Edellisellä kerralla ei kuitenkaan ollut varsinaisia kihlajaisia. Nyt oli ja kyllä kannatti. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti molempien meidän vanhemmille ja sisaruksille jotka auttoivat kovasti järjestämisessä.
Seuraavaksi sitten häät. Huh huh. Siinä sitä onkin järjestelemistä.
Ja nyt muihin aiheisiin. Eilen aloitin työt ja ne jatkuu nyt ainakin pari viikkoa. Ihan hyvä kyllä vaikka tympäsi eilen aamulla herätä siihen kun puhelin soi ja pyydettiin iltavuoroon. Olin ehtinyt asennoitua siihen että loikoilen vaan koko päivän. Mutta sitä se on tämä keikkatyöläisen elämä.
Humppa Soi: Frederik: Sheikki Ali Hassan
Perjantaina kun rakkaani pääsi töistä, tuli isäni hakemaan meitä Keski-Suomeen. Siellä meitä odotti kakkujen koristelu ja pieni varaslähtö täytyi otta karjalanpiirakoiden syömisessä. Kolme kakkua koristelimme, tai no minä en uskaltanut kyllä koskea vaan olin lähinnä virallisena valvojana.
Lauantaina aamulla paikkojen viimeistelyä ja puku päälle. Yhden jälkeen tuli ensimmäiset vieraat ja siitä eteenpäin pitkin iltaa. Viimeisenä saapui ainoa kaverini joka pääsi paikalle, muut kun olivat pitkin maapalloa, kuka Japanissa kuka Lapissa. Seitsemän jälkeen juhlat olikin sitten juhlittu ja pääsi vähän hengähtämään. Kahdeksalta varastimme veljeni auton ja suunnistimme kohti Kokkolaa.
Sunnuntaina oli kihlajaiste toinen osa Kokkolassa. Tällä kertaa oli vieraita enemmän ja osa minulle täysin vieraita. Iso mutta mukava suku rakkaallani. Hälinää riitti. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin ja illalla vähän meinasi väsyttää.
Lahjoja saimme paljon. Kuppeja, pyyhkeitä, lakanoita, seinäkello, varvastyynyt ja vaikka mitä. Eikä oikeastaan tullut mitään sellaista mitä olisi jo ollut tai josta emme olisi pitäneet.
Ruoat riitti ja niitä oli tarpeeksi. Meidän päässä oli karjalanpiirakoita, ylikypsääkinkkua, kakkua, kinuskikakkua, keksejä... Ja Kokkolan päässä oli voileipäkakkua, piirakkaa, kakkuja, keksejä... Herkkukiintiö kyllä tuli täyteen viikonlopun aikana. Mutta se sallitaan. Kerranhan sitä vain kihloihin mennään. Tai no. Toisen kerran. Edellisellä kerralla ei kuitenkaan ollut varsinaisia kihlajaisia. Nyt oli ja kyllä kannatti. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti molempien meidän vanhemmille ja sisaruksille jotka auttoivat kovasti järjestämisessä.
Seuraavaksi sitten häät. Huh huh. Siinä sitä onkin järjestelemistä.
Ja nyt muihin aiheisiin. Eilen aloitin työt ja ne jatkuu nyt ainakin pari viikkoa. Ihan hyvä kyllä vaikka tympäsi eilen aamulla herätä siihen kun puhelin soi ja pyydettiin iltavuoroon. Olin ehtinyt asennoitua siihen että loikoilen vaan koko päivän. Mutta sitä se on tämä keikkatyöläisen elämä.
Humppa Soi: Frederik: Sheikki Ali Hassan
perjantaina, marraskuuta 05, 2010
"Minä en tiedä mitään"
Viikatteen DVD on katsottu ja todettu hyvinkin toimivaksi. Mielenkiintoiset oli kyllä väliaikanumerot. Erityisen kiitoksen saakoon dokumentti En Coresta.
Huomenna onkin sitten kihlajaisten aika. Vihdoin ja viimein. Ja kun juhlimisen makuun pääsee niin juhlitaan vielä sunnuntaikin. Huomenna Keski-Suomessa ja sunnuntaina Keskipohjanmaalla. Käki istui keskellä keskimmäistä keskioksaa, ainakin jonkun lorun mukaan, mutta se ei liity mitenkään minun elämääni.
Tänä aamuna minun elämäni on kulunut musiikkia kuunnellen ja Kingin kirjan loppuun lukiessa. Kyseessä oli teos nimeltä "Tapahtumapaikkana Duma Key". Hyvä kirjahan se oli. Ei mitenkään erikoista Kingiä, mutta hyvä kuitenkin. Seuraavaksi lukuvuoron saa Liseyn tarina.
Ja innostuinpa tänä aamuna tässä kun rakkaani on töissä ja minulla on tylsää niin kirjoitin vähän matkaa suurta ja mahtavaa romaaniani. Kyllä siitä jotain muovautuu. Mielenkiintoista itsekin nähdä mihin se johtaa.
Seuraavalla kerralla raporttia kihlajaisista. Ehkä. Tai sitten jotain ihan muuta.
Humppa Soi: Tuiran Miliisi: Jänkämaisema
Humpastalainattua: " Aivot palaa, hehkuen hekumasta, liekki kohoaa ylös jänkämaisemasta"
Huomenna onkin sitten kihlajaisten aika. Vihdoin ja viimein. Ja kun juhlimisen makuun pääsee niin juhlitaan vielä sunnuntaikin. Huomenna Keski-Suomessa ja sunnuntaina Keskipohjanmaalla. Käki istui keskellä keskimmäistä keskioksaa, ainakin jonkun lorun mukaan, mutta se ei liity mitenkään minun elämääni.
Tänä aamuna minun elämäni on kulunut musiikkia kuunnellen ja Kingin kirjan loppuun lukiessa. Kyseessä oli teos nimeltä "Tapahtumapaikkana Duma Key". Hyvä kirjahan se oli. Ei mitenkään erikoista Kingiä, mutta hyvä kuitenkin. Seuraavaksi lukuvuoron saa Liseyn tarina.
Ja innostuinpa tänä aamuna tässä kun rakkaani on töissä ja minulla on tylsää niin kirjoitin vähän matkaa suurta ja mahtavaa romaaniani. Kyllä siitä jotain muovautuu. Mielenkiintoista itsekin nähdä mihin se johtaa.
Seuraavalla kerralla raporttia kihlajaisista. Ehkä. Tai sitten jotain ihan muuta.
Humppa Soi: Tuiran Miliisi: Jänkämaisema
Humpastalainattua: " Aivot palaa, hehkuen hekumasta, liekki kohoaa ylös jänkämaisemasta"
tiistaina, marraskuuta 02, 2010
Salainen Ovi
Lauantaiaamu. Olen ollut kihlattuni luona yötä ja herään kun hän lähtee seitsemäksi töihin. Pistän vähän jälkeen seitsemän pyykkikoneen pyörimään ja painun vielä hetkeksi pehkuihin. Yhdeksän jälkeen kun pyykit ovat pyöriskelleet ja aamukahvit olen saanut juotua, niin suunnistan omalle kämpälleni. Siivoan. Imuroin. Pesen lattiat. Sitä kellarikämppäni tosiaan kaipasikin. Tapan vielä yhden valtavan lukin seinältä ja rentoudun katsomaan kauhuelokuvaa. The Descent on tällä kertaa vuorossa. Ihan viihdyttävä vaikka loppua kohden vähän lössähtikin.
Elokuvan jälkeen soitan kaverilleni joka on Tampereelta tulossa luokseni. Emme ole nähneet varmasti yli vuoteen ja odotan kyllä tapaamista. Hänellä kestää vielä monta tuntia. Kihlattuni tulee töiden jälkeen hetkeksi luokseni kunnes lähtee vanhempiensa luokse leipomaan kihlajaisia varten . (Aivan. Kihlajaisemme on vasta nyt vaikka heinäkuussa menimme jo kihloihin.) Jään taas hetkeksi yksin ja päätän katsoa nyt vuorostaan yhden jakson The Officea. Ehdin sitä puoleen väliin kun kaverini jo soittaakin että on luultavasti nyt aika lähellä kämppääni. Menen ulos neuvomaan ja hän onkin tien toisella puolella kämppääni vastapäätä. Tervehdimme ja astumme matalaan majaani.
Katsomme yhdessä Officen jakson loppuun ja siinä sitten ilta vierähtääkin Officea katsoen ja välillä kahvia juoden ja saunoen. Kun kello alkaa lähestyä kymmentä niin lähdemme kohti paikallista rokkibaaria. En ole aikaisemmin siellä käynytkään joten vähän jännittää. Paikka osoittautuu kuitenkin viihtyisäksi. Kylläpäs onkin mukavaa kun enää ei baareissa polteta sisällä. Siellä sitten rupattelemme parisen tuntia kunnes alkaa lavalla tapahtua jotain. Siirrymme lavan eteen ja pian show alkaa.
Dreamtale astuu lauteille ja se kourallinen yleisöä joka on paikan päälle vaivautunut on innoissaan. Kaiken kaikkiaan mahtava keikka. Monia hittejä soittivat ja muutaman uudenkin biisin. Secret Door tuli heti alkuun ja puolessa välissä The Dawn (alias Hummel Gets The Rockets). Itsekin pääsin siinä lavan edessä omalta osaltani osallistumaan mylvintään huutamalla mikrofoniin: "I Can Take What The Heavens Create!" Keikka oli todella hyvä ja bändin ja yleisön vuorovaikutus toimi. Keikan jälkeen innostuin hurmiossani ostamaan pari levyäkin joilla on sama laulaja kuin Dreamtalella. KYPCK ja Tuiran miliisi. Hyviä ostoksia olivat kumpainenkin.
Yöllä kun kämpille pääsimme ja kellot siirsimme talviaikaan, katsoimme vielä pari Officea. Aamulla jatkoimme samoissa merkeissä ja huomasimme katsoneemme kaikki jaksot, jouluspesiaalia myöten. On se vaan hyvä sarja.
Sitten kaverini jo lähtikin köröttelemään takaisin ja sovimme näkevämme viimeistään Helloweenin keikalla Tampereella joulukuussa, jos sinne liput saamme.
Viikonloppu oli siis erittäin onnistunut. Harmi kun "vanhat" kaverit ovat niin kaukana että tällaiset hetket ovat harvinaista herkkua. Onnekseni sain kuitenkin huomata, että mikään ei ollut muuttunut.
Maanantain ja tiistain olenkin ollut töissä ja vapaa-ajat viettänyt kihlattuni kanssa. Mukavaa elämää tämäkin.
Nyt odotan huomista, että tuleeko tilaamani Viikatteen DVD :)
Humppa Soi: Senni Eskelinen: Fastwood Agent
Elokuvan jälkeen soitan kaverilleni joka on Tampereelta tulossa luokseni. Emme ole nähneet varmasti yli vuoteen ja odotan kyllä tapaamista. Hänellä kestää vielä monta tuntia. Kihlattuni tulee töiden jälkeen hetkeksi luokseni kunnes lähtee vanhempiensa luokse leipomaan kihlajaisia varten . (Aivan. Kihlajaisemme on vasta nyt vaikka heinäkuussa menimme jo kihloihin.) Jään taas hetkeksi yksin ja päätän katsoa nyt vuorostaan yhden jakson The Officea. Ehdin sitä puoleen väliin kun kaverini jo soittaakin että on luultavasti nyt aika lähellä kämppääni. Menen ulos neuvomaan ja hän onkin tien toisella puolella kämppääni vastapäätä. Tervehdimme ja astumme matalaan majaani.
Katsomme yhdessä Officen jakson loppuun ja siinä sitten ilta vierähtääkin Officea katsoen ja välillä kahvia juoden ja saunoen. Kun kello alkaa lähestyä kymmentä niin lähdemme kohti paikallista rokkibaaria. En ole aikaisemmin siellä käynytkään joten vähän jännittää. Paikka osoittautuu kuitenkin viihtyisäksi. Kylläpäs onkin mukavaa kun enää ei baareissa polteta sisällä. Siellä sitten rupattelemme parisen tuntia kunnes alkaa lavalla tapahtua jotain. Siirrymme lavan eteen ja pian show alkaa.
Dreamtale astuu lauteille ja se kourallinen yleisöä joka on paikan päälle vaivautunut on innoissaan. Kaiken kaikkiaan mahtava keikka. Monia hittejä soittivat ja muutaman uudenkin biisin. Secret Door tuli heti alkuun ja puolessa välissä The Dawn (alias Hummel Gets The Rockets). Itsekin pääsin siinä lavan edessä omalta osaltani osallistumaan mylvintään huutamalla mikrofoniin: "I Can Take What The Heavens Create!" Keikka oli todella hyvä ja bändin ja yleisön vuorovaikutus toimi. Keikan jälkeen innostuin hurmiossani ostamaan pari levyäkin joilla on sama laulaja kuin Dreamtalella. KYPCK ja Tuiran miliisi. Hyviä ostoksia olivat kumpainenkin.
Yöllä kun kämpille pääsimme ja kellot siirsimme talviaikaan, katsoimme vielä pari Officea. Aamulla jatkoimme samoissa merkeissä ja huomasimme katsoneemme kaikki jaksot, jouluspesiaalia myöten. On se vaan hyvä sarja.
Sitten kaverini jo lähtikin köröttelemään takaisin ja sovimme näkevämme viimeistään Helloweenin keikalla Tampereella joulukuussa, jos sinne liput saamme.
Viikonloppu oli siis erittäin onnistunut. Harmi kun "vanhat" kaverit ovat niin kaukana että tällaiset hetket ovat harvinaista herkkua. Onnekseni sain kuitenkin huomata, että mikään ei ollut muuttunut.
Maanantain ja tiistain olenkin ollut töissä ja vapaa-ajat viettänyt kihlattuni kanssa. Mukavaa elämää tämäkin.
Nyt odotan huomista, että tuleeko tilaamani Viikatteen DVD :)
Humppa Soi: Senni Eskelinen: Fastwood Agent
torstaina, lokakuuta 28, 2010
Sauna herkistää
Huomenna töihin. Aamuvuoroon. Viikonlopusta kieltäydyin vaikka rahallisesti olisikin kannattanut. Mutta minulla on hyvä syy. Kaverini tulee Tampereelta ja menemme katsastamaan Dreamtalen keikkakunnon paikallisessa rokkibaarissa. Osaankohan enää baariin mennäkään kun edellisestä kerrasta on kulunut varmaan parisen vuotta? Mutta arvatkaa tekeekö mieleni keikalle?
Nyt sitten kuuntelen Dreamtalea ja odottelen lauantai-iltaa. Maanantai ja tiistai onkin sitten taas töitä, ehkä, luultavasti, todennäköisesti.
Nyt on kuuma kirjoittaa joten jätän tilittämisen toiseen kertaan.
En voikaan vielä lähteä. Pitää mainostaa Miesten vuoroa. Kävimme eilen kaverin kanssa katsomassa sen. Odotukset oli toisaalta kovat mutta toisaalta vähän sellaiset että onkohan se nyt kaiken sen hypetyksen arvoinen dokumentti. Oli se. Kerran jos toisenkin meinasi tulla tippa linssiin ja vähän kyllä kostuikin silmäkulmat. Dokumentti elävästä elämästä. Yksinkertaista mutta niin kaunista. Käykää katsomassa tai vuokratkaa se. Minä ainakin ostan sen joskus DVD:lle.
Humppa Soi: Dreamtale: Heart's Desire
Nyt sitten kuuntelen Dreamtalea ja odottelen lauantai-iltaa. Maanantai ja tiistai onkin sitten taas töitä, ehkä, luultavasti, todennäköisesti.
Nyt on kuuma kirjoittaa joten jätän tilittämisen toiseen kertaan.
En voikaan vielä lähteä. Pitää mainostaa Miesten vuoroa. Kävimme eilen kaverin kanssa katsomassa sen. Odotukset oli toisaalta kovat mutta toisaalta vähän sellaiset että onkohan se nyt kaiken sen hypetyksen arvoinen dokumentti. Oli se. Kerran jos toisenkin meinasi tulla tippa linssiin ja vähän kyllä kostuikin silmäkulmat. Dokumentti elävästä elämästä. Yksinkertaista mutta niin kaunista. Käykää katsomassa tai vuokratkaa se. Minä ainakin ostan sen joskus DVD:lle.
Humppa Soi: Dreamtale: Heart's Desire
tiistaina, lokakuuta 26, 2010
Typerä ihmiskunta
Pitkästä pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. Ja pitkästä pitkästä aikaa minua tänään otti päähän eli ärsytti suunnattomasti. Meinasin jopa saada kiinni itsesäälin herrasta että tulisi luonani käymähän. Ja mikähän tähän syynä sitten oli? Mikäpä muu kuin paperisota. Kelalta tuli kieltävä päätös työttömyystuesta. Piti vähän lähettää lisätietoja. Ja samalla sitten huomasin että työttömyyskassa asiani ovat päin persettä. Ovat kyllä ottaneet Superin maksun palkoistani, mutta tieto työttömyyskassan jäsenyydestä ei ole mennyt sinne asti. Kävin palkkatoimistossa tiedustelemassa asiaa ja sieltä sain kopion jostain ihmeen valtakirjasta ja senhän Super nimenomaan halusikin. Ajattelin että sillä asia hoituu kunnes pääsin kämpille ja huomasin että työpaikan osuus puuttuu siitä. Huomenna siis uudestaan palkkatoimistoon. Ai että minä sitten inhoan paperisotaa.
Töihinkin olin tässä taas hakenut. Oikein omalle alalleni. Mielenterveystyöhön. No enhän tietenkään sitä työpaikkaa saanut kun ei ole alalta riittävästi työkokemusta. Se siitäkin sitten. No ollaan sitten työttömänä paskana ja kuunnellaan päivästä toiseen, kun ihmiset puhuvat miten hoitajille kyllä riittää töitä ja varsinkin jos on miespuolinen. Miespuoliset hoitajat kuulemma viedään suorastaan käsistä. Minä vain en ole niihin käsiin päässyt mistä minut vietäisiin.
Suututtaa.
Myönnän kyllä että olen laiska hakemaankin töitä. Ja niiden vietävän työhakemusten kirjoittelu. Se on myös rasittavaa puuhaa. "Olen keväällä 2010 valmistunut lähihoitaja joka on ollut kesän töissä ja silloin tällöin tehnyt keikkaa ja olen paska ja laiska työntekijä. Ottakaa minut edes säälistä."
Onneksi musiikki piristää minua. Helloweenilta tulee uusi levy. Samoin Kaija Koolta. Ja Jukka Takalolta. Ja Viikatteen DVD on ennakkotilattu. Ja Helloweenin keikalle mieleni tekisi kun vain rahat riittäisi.
Olenkohan koskaan muuten lopettanut kirjoittamista tänne kesken lau...
Humppa Soi: Helloween: You Stupid Mankind
Töihinkin olin tässä taas hakenut. Oikein omalle alalleni. Mielenterveystyöhön. No enhän tietenkään sitä työpaikkaa saanut kun ei ole alalta riittävästi työkokemusta. Se siitäkin sitten. No ollaan sitten työttömänä paskana ja kuunnellaan päivästä toiseen, kun ihmiset puhuvat miten hoitajille kyllä riittää töitä ja varsinkin jos on miespuolinen. Miespuoliset hoitajat kuulemma viedään suorastaan käsistä. Minä vain en ole niihin käsiin päässyt mistä minut vietäisiin.
Suututtaa.
Myönnän kyllä että olen laiska hakemaankin töitä. Ja niiden vietävän työhakemusten kirjoittelu. Se on myös rasittavaa puuhaa. "Olen keväällä 2010 valmistunut lähihoitaja joka on ollut kesän töissä ja silloin tällöin tehnyt keikkaa ja olen paska ja laiska työntekijä. Ottakaa minut edes säälistä."
Onneksi musiikki piristää minua. Helloweenilta tulee uusi levy. Samoin Kaija Koolta. Ja Jukka Takalolta. Ja Viikatteen DVD on ennakkotilattu. Ja Helloweenin keikalle mieleni tekisi kun vain rahat riittäisi.
Olenkohan koskaan muuten lopettanut kirjoittamista tänne kesken lau...
Humppa Soi: Helloween: You Stupid Mankind
maanantaina, lokakuuta 11, 2010
ZZZ...
Minua väsyttää. Kohta menenkin nukkumaan. Ennen sitä kuitenkin kirjaan tänne jotain. Ainakin sen että nyt loppui työt. Taas. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Aika näyttää.
Musiikkia tekevi taas mieleni. Ayreonia haluaisin hommata lisää ja Arjen Lucassenin muitakin tuotoksia. Hieno musiikin tekijä Hollannista on hän.
Ja täytyy vielä mainita että töissä kun oli tylsää niin kaivelin työpaikan kirjahyllystä luettavaa ja käteeni osui sellainen kirja kuin Muurahaisten kapina. Ja sehän osottautui erittäin hauskaksi tapaukseksi. Tuli vähän mielen Douglas Adamsin kirjat. Yhtä kieroutunutta huumoria. Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu kun kääntää seuraavan sivun. Pitää kyllä hommata kirja jostain käsiin ja lukea se loppuun. Parisataa sivua sitä jo ehdin lukaista.
Nyt silmät lurpsahtaa... Nukkumaan...
Humppa Soi: Guilt Machine: Green and Cream
Humpastalainattua: "Pelkään kuolemaa, en itseni takia vaan muitten. Pelkään että minun kuolemani aiheuttaa surua ja tuskaa rakkailleni"
Musiikkia tekevi taas mieleni. Ayreonia haluaisin hommata lisää ja Arjen Lucassenin muitakin tuotoksia. Hieno musiikin tekijä Hollannista on hän.
Ja täytyy vielä mainita että töissä kun oli tylsää niin kaivelin työpaikan kirjahyllystä luettavaa ja käteeni osui sellainen kirja kuin Muurahaisten kapina. Ja sehän osottautui erittäin hauskaksi tapaukseksi. Tuli vähän mielen Douglas Adamsin kirjat. Yhtä kieroutunutta huumoria. Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu kun kääntää seuraavan sivun. Pitää kyllä hommata kirja jostain käsiin ja lukea se loppuun. Parisataa sivua sitä jo ehdin lukaista.
Nyt silmät lurpsahtaa... Nukkumaan...
Humppa Soi: Guilt Machine: Green and Cream
Humpastalainattua: "Pelkään kuolemaa, en itseni takia vaan muitten. Pelkään että minun kuolemani aiheuttaa surua ja tuskaa rakkailleni"
keskiviikkona, lokakuuta 06, 2010
Keikkaa pukkaa...
Nimittäin töitä. Eilen olin iltavuorossa, tänään toinen samanmoinen. Huomenna ehkä vapaa ja sitten perjantaista maanantaihin töitä. Saa tässä kai sen verran taas tienattua että pystyy vuokran maksamaan. Oli kyllä eilen kivaa olla taas töissä, vaikka vähän ahdistikin lähteä sinne. Niinhän se aina vähän on.
Mutta nyt aion olla hurjaakin hurjempi ja päivittää vähän blogini sisältöä. Käyn linkkilistan läpi ja poistan sieltä sellaiset mitä ei enää löydy.
Huh huh. Olipas siinä hommaa. Paljon oli ehtinyt muuttua ja paljon oli myös säilynyt ennallaan. Se vähän mitä tuossa samalla lueskelin blogeja niin tuntui mukavan tutulta lukea blogeja joita ennen tuli seurattua hyvinkin aktiivisesti. Mahtavia tyyppejä kaikki. Terveisiä kaikille. Omistan seuraavan tarinan teille:
Tarina ei ole omakohtainen.
Tässä samalla olen toisella korvalla [toista korvaani olen käyttänyt kymmensormijärjestelmän apuna (en oikeasti)] kuunnellut Levykauppa äxän sivuilta ennakkokuuntelussa olevaa Minä ja Ville Ahosta. Ei mitään hajua mikä tämä on, enkä oikein kovasti ole tykännytkään kuulemastani. Välillä kyllä hymyn sain huulilleni. Kuunnelkaa Eno biisi.
Humppa Soi: Minä ja Ville Ahonen: Eno
Humpastalainattua: "Ahdistunut yksinäinen vanhapoikaeno"
Mutta nyt aion olla hurjaakin hurjempi ja päivittää vähän blogini sisältöä. Käyn linkkilistan läpi ja poistan sieltä sellaiset mitä ei enää löydy.
Huh huh. Olipas siinä hommaa. Paljon oli ehtinyt muuttua ja paljon oli myös säilynyt ennallaan. Se vähän mitä tuossa samalla lueskelin blogeja niin tuntui mukavan tutulta lukea blogeja joita ennen tuli seurattua hyvinkin aktiivisesti. Mahtavia tyyppejä kaikki. Terveisiä kaikille. Omistan seuraavan tarinan teille:
Tarina ei ole omakohtainen.
Tässä samalla olen toisella korvalla [toista korvaani olen käyttänyt kymmensormijärjestelmän apuna (en oikeasti)] kuunnellut Levykauppa äxän sivuilta ennakkokuuntelussa olevaa Minä ja Ville Ahosta. Ei mitään hajua mikä tämä on, enkä oikein kovasti ole tykännytkään kuulemastani. Välillä kyllä hymyn sain huulilleni. Kuunnelkaa Eno biisi.
Humppa Soi: Minä ja Ville Ahonen: Eno
Humpastalainattua: "Ahdistunut yksinäinen vanhapoikaeno"
maanantaina, lokakuuta 04, 2010
Vanheneminen vie hampaatkin suusta
Syntymäpäiväni (torstai) alkoi hyvin. Kävimme kihlattuni kanssa syömässä Pedrinaksessa. Oli muuten hyvää ruokaa ja täyteen tulin. Ja vielä kun ei tarvinnut itse maksaa. Kihlattuni oli ostanut minulle ruoan lisäksi Roope Ankan Elämä ja Teot kakkosen. Nyt se on jo luettu. Minä tykkään valtavasti Don Rosan tarinoista. Saa nauraa ja ihmetellä kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia.
Illalla lähdimme sitten linja-autolla Keski-Suomeen. Ja pitihän sitä herkutella ja ostaa iso pussi karkkia matkalle. Siinä sitten karkeista ja hyvästä musiikista kuulokkeiden välityksellä nauttien matka vaikutti sujuvan leppoisasti. Otin Dumlen suuhun ja nautin sen ihanasta toffeen mausta. Ihmettelinpä siinä että mikähän kova palanen on Dumlen sekaan joutunut. Otin palasen suusta ja ihmettelin sitä. Onpa tosiaan kova toffeen palanen. Sitten tajusin kokeilla kielellä hampaitani ja kuinkas ollakkaan alavasemmalle oli ilmaantunut valtava aukko. Olin sitten puraissut paikan irti. Pahinta kaikessa oli se että tiesin nyt joutuvani oikeasti hammaslääkäriin.
Onneksi kotona oli äitin tekemää kakkua, joka on muuten maailman parasta. Onneksi hampaani ei kuitenkaan ollut kipeä missään vaiheessa. Hieman vain hidasti syömistä kun koko ajan jotain jäi hampaankoloon.
Perjantaina teimme karjalanpiirakoita. Ei varmaan tarvitse edes mainostaa miten hyviä ne olivat.
Veljenikin pyörähti ja toi minulle Serj Tankianin uuden levyn. Ihan ok levy näin ensi kuulemalta mutta pienoinen pettymys kun edellinen levy oli niin hyvä. Ehkä biisit aukeaa paremmin useamman kuuntelun jälkeen.
Lauantaina vanhempani toivat meidät takaisin Kokkolaan ja illala katsoimme vielä Officesta, Housesta ja Monty Pythonista yhdet jaksot. Loistavia sarjoja kaikki.
Sunnuntaina kävimme anopin ja kihlattuni pikkusiskon kanssa retkellä ja paistamassa makkaraa. Vähän tutkimme myös eri paikkoja missä voisi häät pitää. Yksi meillä on nyt mielessä mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää.
Tänään aamupäivästä kävimme pizzalla ja minä kävin Kelalle viemässä lappusen. Sitten katsoin Drag Me To Hellin ja tyttöystäväni lähti töihin. Tässä se ilta onkin sitten kulkenut Alone In The Darkia pelaillen (Kiitos Thundercat!) ja musiikkia kuunnellen.
Ja tein jotain sellaista mitä ei minusta heti uskoisi. Poljin puoli tuntia kuntopyörällä, jonka anastin veljeltäni. Meinasin kuolla. Kuntoni on äärimmäisen rapistunut. Pyydän sitä anteeksi itseltäni. En lupaa mitään mutta yritän vähän parantaa nyt tapojani.
Ja huominen aamupäivä meneekin sitten jännittäen että pääsenkö/joudunko huomenna iltavuoroon töihin tuttuun paikkaan.
Humppa Soi: Serj Tankian: Baby
Illalla lähdimme sitten linja-autolla Keski-Suomeen. Ja pitihän sitä herkutella ja ostaa iso pussi karkkia matkalle. Siinä sitten karkeista ja hyvästä musiikista kuulokkeiden välityksellä nauttien matka vaikutti sujuvan leppoisasti. Otin Dumlen suuhun ja nautin sen ihanasta toffeen mausta. Ihmettelinpä siinä että mikähän kova palanen on Dumlen sekaan joutunut. Otin palasen suusta ja ihmettelin sitä. Onpa tosiaan kova toffeen palanen. Sitten tajusin kokeilla kielellä hampaitani ja kuinkas ollakkaan alavasemmalle oli ilmaantunut valtava aukko. Olin sitten puraissut paikan irti. Pahinta kaikessa oli se että tiesin nyt joutuvani oikeasti hammaslääkäriin.
Onneksi kotona oli äitin tekemää kakkua, joka on muuten maailman parasta. Onneksi hampaani ei kuitenkaan ollut kipeä missään vaiheessa. Hieman vain hidasti syömistä kun koko ajan jotain jäi hampaankoloon.
Perjantaina teimme karjalanpiirakoita. Ei varmaan tarvitse edes mainostaa miten hyviä ne olivat.
Veljenikin pyörähti ja toi minulle Serj Tankianin uuden levyn. Ihan ok levy näin ensi kuulemalta mutta pienoinen pettymys kun edellinen levy oli niin hyvä. Ehkä biisit aukeaa paremmin useamman kuuntelun jälkeen.
Lauantaina vanhempani toivat meidät takaisin Kokkolaan ja illala katsoimme vielä Officesta, Housesta ja Monty Pythonista yhdet jaksot. Loistavia sarjoja kaikki.
Sunnuntaina kävimme anopin ja kihlattuni pikkusiskon kanssa retkellä ja paistamassa makkaraa. Vähän tutkimme myös eri paikkoja missä voisi häät pitää. Yksi meillä on nyt mielessä mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää.
Tänään aamupäivästä kävimme pizzalla ja minä kävin Kelalle viemässä lappusen. Sitten katsoin Drag Me To Hellin ja tyttöystäväni lähti töihin. Tässä se ilta onkin sitten kulkenut Alone In The Darkia pelaillen (Kiitos Thundercat!) ja musiikkia kuunnellen.
Ja tein jotain sellaista mitä ei minusta heti uskoisi. Poljin puoli tuntia kuntopyörällä, jonka anastin veljeltäni. Meinasin kuolla. Kuntoni on äärimmäisen rapistunut. Pyydän sitä anteeksi itseltäni. En lupaa mitään mutta yritän vähän parantaa nyt tapojani.
Ja huominen aamupäivä meneekin sitten jännittäen että pääsenkö/joudunko huomenna iltavuoroon töihin tuttuun paikkaan.
Humppa Soi: Serj Tankian: Baby
keskiviikkona, syyskuuta 29, 2010
Suurenmoista Mikon päivää kaikille
Mikäs tämän päivän aiheena voisi olla? Elämässäni kun ei ole suuria muutoksia eilisen jälkeen tapahtunut. Yhden elokuvan olen ehtinyt tässä välissä katsoa. Yöjunan. Suomalainen jännäri. Ihan katsottava.
Huomenna on synttärit ja sen kunniaksi lähdemme kihlattuni kanssa maalle. Joten muutamaan päivään ei blogi minusta kaveria saa. Palaan kuitenkin sitten jossain vaiheessa.
Mitenkäs juhlistaisin täällä blogilla tätä 25 vuotista taivaltani? Hmm. Musiikin avulla. Haa. Pitkästä aikaa jos pistäisi biisitaiston pystyyn. Aiheena vuosi 1985. Eli kaikki seuraavat biisit ovat peräisin vuodelta 1985 kuten minäkin. Mikä miellyttää eniten?
Helloween - Starlight (Alun hiljaisuudesta nousevat heräämisen ja radion äänet ovat mielestäni mainio aloitus levylle.)
Megadeth - Killing Is My Business... And Business Is Good
Tom Waits - Cemetery Polka
Dingo - Nahkatakkinen tyttö
Ei muuta kuin korvat kuuntelemaan hienoja biisejä...
Huomenna on synttärit ja sen kunniaksi lähdemme kihlattuni kanssa maalle. Joten muutamaan päivään ei blogi minusta kaveria saa. Palaan kuitenkin sitten jossain vaiheessa.
Mitenkäs juhlistaisin täällä blogilla tätä 25 vuotista taivaltani? Hmm. Musiikin avulla. Haa. Pitkästä aikaa jos pistäisi biisitaiston pystyyn. Aiheena vuosi 1985. Eli kaikki seuraavat biisit ovat peräisin vuodelta 1985 kuten minäkin. Mikä miellyttää eniten?
Helloween - Starlight (Alun hiljaisuudesta nousevat heräämisen ja radion äänet ovat mielestäni mainio aloitus levylle.)
Megadeth - Killing Is My Business... And Business Is Good
Tom Waits - Cemetery Polka
Dingo - Nahkatakkinen tyttö
Ei muuta kuin korvat kuuntelemaan hienoja biisejä...
tiistaina, syyskuuta 28, 2010
Sähköinen Kuutonen varastelee luita
Hyvää päivää rakkaat lukijani. Aikaa on kulunut taasen siitä kun viimeksi tänne kunnolla kirjoitin. Tiedän ettei siitä pitäisi olla pahoillaan, mutta olen silti. Viime viikon flunssailun jälkimainingeissa mennään. Eilen kävin työvoimatoimistossa ja sain kuulla etten ole enää nuori. Nuorille on nimittäin olemassa sellainen joku sanssikortti jolla työllistyvät ehkä paremmin, mutta minua tämä ei enää koske koska täytän torstaina 25 vuotta. Neljännesvuosisadan. Mihin ne vuodet kaksikymppisestä tähän on kuluneet? Ihmeellistä. Onhan tässä kyllä paljon elämää tullutkin nähtyä, mutta silti. Itsestäni tuntuu etten ole muuttunut yhtään, mutta kai sitä vähän on jotain oppinutkin. Mutta sen olen ilollani (ja muut säälillä) huomannut, että huonon huumorin harrastaminen ei ole kadonnut. Onneksi kihlattuni kestää hajoiluani ja aivan käsittämättömän huonoja ja mauttomia juttujani. Tästä tulikin mieleen, että missähän minun puujalkakisassa voittamani halko on. Meillä oli nimittäin veljeni ja Mannisen kanssa muutama vuosi sitten Ruotsissa seikkaillessamme kisa, että se joka laukoo eniten puujalkoja saa palkinnoksi halon. Voitin ylivoimaisesti.
Ja arvaatteko mitä olen tehnyt näinä työttöminä päivinäni. Aivan oikein. Kuunnellut musiikkia ja pöllöillyt koneellani. Viimeisin innostukseni on ollut seikkailupelit. Pitkään aikaan en ollutkaan pelaillut mitään ja nyt se tuntuu taas kivalta. Sanitariumia olen pelannut ja sitten olen jo viidennessä osassa Ben Jordan Case pelisarjaa. Mukavaa ajanvietettä.
Sitten puhukaamme hääblogista. Kai tämä jollain tavalla sellaiseksikin muovautuu, jos intoni riittää kirjoitteluun. Voisin laittaa vaikka tunnisteisiin häämerkinnän aina kun niistä on puhetta. Tällä hetkellä tilanne on siis seuraava:
-Kirkko on varattu
-Papista, kanttorista ja muusta ei vielä tietoa, eikä kiire olekaan.
-Hääpaikasta ei tietoa, mutta jossakin täällä Kokkolassa.
-Ruokalistalta on ehdottomasti löydyttävä karjalanpiirakoita.
-Häävieraista ei aleta kovasti tinkimään. Mitään ihan kissan serkun koiran kaiman velipuolia ei sentään kutsuta.
-Musiikkia pitää olla mielellään paljon.
-Bestman on ollut selvillä jo monta vuotta.
Sellaista nyt ainakin tällä hetkellä tuli mieleeni. Sitten vielä täytyy avautua yhdestä asiasta joka on mieltäni jos ei nyt painanut niin ainakin pikkuisen hipaissut. Nimittäin kaverit. Ei siis sillä että niissä mitään vikaa olisi, älkää käsittäkö väärin. Sitä vaan että nyt kun asustelen täällä Kokkolassa ja kaikki vanhat kaverini ovat ympäri Suomea levittäytyneet niin niitähän tulee... En halua sanoa sitä sanaa koska sitten leimaatte minut herkäksi, säälittäväksi raukaksi... Sanon silti. Ikävä. Ikävä tulee. Ei niinkään seksuaalisella tavalla, vaan ihan heteromaisesti. Kärnässä oli niin hienoa pitkästä aikaa olla vanhan jengin kanssa. Pitäisi osata ottaa aikaa ja pitää enemmän yhteyttä. Tampereella pitäisi käydä, ja Seinäjoella, ja Vaasassa, ja Keski-Suomessa ja pohjoisen karjua katsomassa. Myönnän. Olen helposti mökkihöperöityvää tyyppiä. Lähteminen on minulle aina vaikeaa, vaikka tiedän että hauskaa on luvassa.
Sitten kirjoittelusta vielä. Nyt tuntuu hyvältä kirjoittaa. Vielä kun uskaltaisin taas enemmän antaa itsestäni irti. Ja olen aloittanut ihan omaksi huvikseni kirjoittaa, jos en nyt ihan romaania niin ainakin novellia tai jotain. Itsekään en tiedä mitä siitä vielä tulee. Ehkä joskus sen vaikka tänne läväytän jos ei muuta.
Tänään tällaisia ajatuksia, huomenna ehkä muunlaisia tuumauksia.
Humppa Soi: Electric Six: We Were Witchy Witchy White Woman
Humpastalainattua: "If witch marries witch, which witch am I"
Ja arvaatteko mitä olen tehnyt näinä työttöminä päivinäni. Aivan oikein. Kuunnellut musiikkia ja pöllöillyt koneellani. Viimeisin innostukseni on ollut seikkailupelit. Pitkään aikaan en ollutkaan pelaillut mitään ja nyt se tuntuu taas kivalta. Sanitariumia olen pelannut ja sitten olen jo viidennessä osassa Ben Jordan Case pelisarjaa. Mukavaa ajanvietettä.
Sitten puhukaamme hääblogista. Kai tämä jollain tavalla sellaiseksikin muovautuu, jos intoni riittää kirjoitteluun. Voisin laittaa vaikka tunnisteisiin häämerkinnän aina kun niistä on puhetta. Tällä hetkellä tilanne on siis seuraava:
-Kirkko on varattu
-Papista, kanttorista ja muusta ei vielä tietoa, eikä kiire olekaan.
-Hääpaikasta ei tietoa, mutta jossakin täällä Kokkolassa.
-Ruokalistalta on ehdottomasti löydyttävä karjalanpiirakoita.
-Häävieraista ei aleta kovasti tinkimään. Mitään ihan kissan serkun koiran kaiman velipuolia ei sentään kutsuta.
-Musiikkia pitää olla mielellään paljon.
-Bestman on ollut selvillä jo monta vuotta.
Sellaista nyt ainakin tällä hetkellä tuli mieleeni. Sitten vielä täytyy avautua yhdestä asiasta joka on mieltäni jos ei nyt painanut niin ainakin pikkuisen hipaissut. Nimittäin kaverit. Ei siis sillä että niissä mitään vikaa olisi, älkää käsittäkö väärin. Sitä vaan että nyt kun asustelen täällä Kokkolassa ja kaikki vanhat kaverini ovat ympäri Suomea levittäytyneet niin niitähän tulee... En halua sanoa sitä sanaa koska sitten leimaatte minut herkäksi, säälittäväksi raukaksi... Sanon silti. Ikävä. Ikävä tulee. Ei niinkään seksuaalisella tavalla, vaan ihan heteromaisesti. Kärnässä oli niin hienoa pitkästä aikaa olla vanhan jengin kanssa. Pitäisi osata ottaa aikaa ja pitää enemmän yhteyttä. Tampereella pitäisi käydä, ja Seinäjoella, ja Vaasassa, ja Keski-Suomessa ja pohjoisen karjua katsomassa. Myönnän. Olen helposti mökkihöperöityvää tyyppiä. Lähteminen on minulle aina vaikeaa, vaikka tiedän että hauskaa on luvassa.
Sitten kirjoittelusta vielä. Nyt tuntuu hyvältä kirjoittaa. Vielä kun uskaltaisin taas enemmän antaa itsestäni irti. Ja olen aloittanut ihan omaksi huvikseni kirjoittaa, jos en nyt ihan romaania niin ainakin novellia tai jotain. Itsekään en tiedä mitä siitä vielä tulee. Ehkä joskus sen vaikka tänne läväytän jos ei muuta.
Tänään tällaisia ajatuksia, huomenna ehkä muunlaisia tuumauksia.
Humppa Soi: Electric Six: We Were Witchy Witchy White Woman
Humpastalainattua: "If witch marries witch, which witch am I"
keskiviikkona, syyskuuta 22, 2010
Työtön, flunssainen ja laiskiainen
Viime viikon oli töissä ja tämä viikko taasen on kulunut flunssan parissa. Kuume ei ole noussut, mutta kurkku on ollut kipeä ja samoin lihakset (ne vähäiset mitä minulta muka löytyy). En ole jaksanut miettiä työasioita ollenkaan. Työkkärissä pitäisi käydä ja sitä ennen pitäisi saa työtodistus kesältä. Ei jaksa murehtia.
Jotakin kuitenkin olen saanut aikaan. Soitin kirkkoherranvirastoon ja nyt on kirkko varattu. Vuoden päästä olisi häät. Kaarlelan kirkossa. Vähän alkoi jännittämään kun se on nyt lyöty lukkoon. Sitähän ollaan oikeasti menossa naimisiin.
Tuleekohan tästä hääblogi?
Humppa Soi: Viikate: Mintun ja Vernerin häävalssi
Humpastalainattua: "En muista mik' orsi on, valoa morsion sisään kun saa hengittää"
Jotakin kuitenkin olen saanut aikaan. Soitin kirkkoherranvirastoon ja nyt on kirkko varattu. Vuoden päästä olisi häät. Kaarlelan kirkossa. Vähän alkoi jännittämään kun se on nyt lyöty lukkoon. Sitähän ollaan oikeasti menossa naimisiin.
Tuleekohan tästä hääblogi?
Humppa Soi: Viikate: Mintun ja Vernerin häävalssi
Humpastalainattua: "En muista mik' orsi on, valoa morsion sisään kun saa hengittää"
perjantaina, syyskuuta 10, 2010
Työttymyys jatkukoon...
Visiitti Keski-Suomessa on takana päin ja täytyy todeta että on se vähän turhaa käydä siellä noin pikaisesti. Ei sitä oikein osaa rentoutua kun tietää että kohta pitää palata takaisin. No jäi sieltä mukaan pussillinen herkullisia omenia.
Töihin en päässyt. Oli odotettavaa. Ei ole työkokemusta kovin paljoa kuitenkaan vielä. No sunnuntaina ja maanantaina pääsen taas tuttuun ja turvalliseen työpaikkaan tuuraamaan sairaslomalaista.
Humppa Soi: Martti Servo & Napander - Tunneihminen
Humpastalainattua: "Turha mulle mussuttaa, olenhan vain rehellinen"
Elokuvastaopittua: "Tie naisen sydämeen on kivetty hyvillä päätöksillä ja päätetty hyvillä kiveksillä."
Töihin en päässyt. Oli odotettavaa. Ei ole työkokemusta kovin paljoa kuitenkaan vielä. No sunnuntaina ja maanantaina pääsen taas tuttuun ja turvalliseen työpaikkaan tuuraamaan sairaslomalaista.
Humppa Soi: Martti Servo & Napander - Tunneihminen
Humpastalainattua: "Turha mulle mussuttaa, olenhan vain rehellinen"
Elokuvastaopittua: "Tie naisen sydämeen on kivetty hyvillä päätöksillä ja päätetty hyvillä kiveksillä."
keskiviikkona, syyskuuta 08, 2010
"Teurastus voidaan aloittaa..."
Näin hienon otsikon lainasin ylen sivuilta olevasta artikkelista jossa kerrotaan että Snellmannin uusi teurastamo Pietarsaaressa avataan vuonna 2011. Tämä ei liity mitenkään varsinaiseen postaukseeni. Itse asiassa varsinaista postausta ei taida tänään syntyä. Katson Iiro irti -ohjelmaa yle areenalta ja mieleni minun tekisi katsoa myös dokumenttia Monty Pythonista. Ruokaakin pitäisi tehdä jossain välissä ja illalla suunnistaa kotiseudulle.
Työttömyys jatkuu...
Taustalta kuuluu: Imurin ja pesukoneen ääni.
Työttömyys jatkuu...
Taustalta kuuluu: Imurin ja pesukoneen ääni.
tiistaina, syyskuuta 07, 2010
Työn ohella työttömyys jatkuu
Kaksi päivää sain olla töissä samassa tutussa palvelutalossa, kun siellä yksi työntekijöistä oli sairaana. Hakemastani työpaikasta ei ole kuulunut vieläkään mitään. Aamulla laitoin sähköpostia ja kyselin että milloin päättävät kenet valitsevat. Todennäköisesti vastaavat kohta että ovat jo saaneet paikan täytettyä. Työkkärissä pitäisi tänään käydä. Ei kiinnosta yhtään. Sieltä sitten soittelevat hanttihommiin vähän väliä. Huh huh. Olisipa vakituinen työ. Tai edes auto niin voisi kysellä vähän ympäri Kokkolaa työpaikkoja. Eipä oikein uskalla vaan autolainaa ottaa kun ei ole töistä tietoa. No eiköhän se tästä jotenkin selviä. Ihan lepposaa olla työttömänäkin vaikka ajan mittaa tätä menoa loppuu kyllä rahat kesken.
Muuta elämääni ei tällä hetkellä erityisemmin kuulukaan.
Humppa Soi: Alestorm - Keelhauled
Muuta elämääni ei tällä hetkellä erityisemmin kuulukaan.
Humppa Soi: Alestorm - Keelhauled
keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010
"Mehän ei ollakkaan mittään"
Olen työtön. Eilen oli viimeinen työpäivä. Ruusu sieltä käteen jäi ja tietenkin paljon muistoja. Mukavia työkavereita ja vanhuksia siellä oli. Nyt etsimään seuraavaa paikkaa. Olen minä yhteen paikkaan jo hakenutkin. Vanhusten hoivakotiin. Se olisi vakituinen paikka. Hakuaikaa on vielä perjantaihin joten odottelen miten sen paikan kanssa käy ja jos ei nappaa niin alan tosissani etsimään jotain jobia.
Siihen asti nautin työttömän vapaudesta. Otan rennosti. Laiskottelen.
Humppa Soi: Pelle Miljoona: Olen työtön
Siihen asti nautin työttömän vapaudesta. Otan rennosti. Laiskottelen.
Humppa Soi: Pelle Miljoona: Olen työtön
sunnuntai, elokuuta 29, 2010
"Oi jos sulle voisin jne..."
Eilen illalla juhlittiin Kokkolassa Venetsialaisia. Meren ja tulen juhlaa tai ainakin jotain siihen suuntaan. Viime vuonna olimme mökillä saaressa eikä paljon pommit ja raketit paukkuneet. Tuletkaan eivät tahtoneet syttyä.
Tänä vuonna olimme kaupungissa. Töistä pääsin kahdelta ja veljeni tuli iltapäivällä luokseni. Teimme hampurilaisia ja katsoimme Skeleton Crewn. Minä olin sen nähnyt kyllä aikaisemminkin mutta on niin karu leffa että sen voi katsoaa useaankin kertaan.
Siinä kymmenen aikoihin suuntasimme Kokkolan torille, jossa Venetsialaiset olivat käynnissä. Kun saavuimme paikalle niin lavalla soitettiin ja laulettiin brasilialaista musiikkia. Oli jopa pari tanssityttöäkin. Hyvin mies lauloi, mutta vierailijat Duo Haaska ei ollut haaska. Lauloivat seksuaalisesta häirinnästä ja siitä kuinka taivas lyöpi tulta.
Tämän jälkeen kahlekuningas, jonka nimi mieleeni ei jäänyt, sytytettiin tuleen kahleissa ja hän tietenkin vapautui niistä. Ei mitenkään sykähdyttänyt temppu vaikka varmaan aika vaativa olikin.
Sitten lavalle kapusikin The Agents. En ollutkaan kyseistä bändiä aikaisemmin livenä nähnyt. Hyvää rautalanka musiikkiahan se oli. Pulliainen ei ole mikään turha kitaran vinguttaja. Harmi vain kun ei ollu Kääriäinen laulamassa (eikä Sorsakoski, eikä Badding), vaikka ihan hyvin tämä nykyinenkin laulaja kyllä laulaa. Tuttujakin tapasimme keikan aikana muutamia.
Kahdeltatoista Anna Puu pyörähti lavalla mainostamassa, että soittaa kohta viereisessä tanssiravintolassa. Sitten paukahtikin kunnon tykitys taivaalle. Noin kymmenisen minuutin ilotulitus show venäläisen musiikin säestämänä oli kyllä mahtava. Erityisesti loppuhuipennus sai minut pyörittämään silmiä päässäni. Kannatti kyllä katsastaa. Tykkään ilotulitteista. Joskus tekisi mieli mennä katsomaan jotain ilotulituskisoja jonnekin.
Puolenyön jälkeen nukkumaan ja aamulla seitsemäksi töihin. Töissä ei edes pahemmin väsyttänyt. Nyt kyllä väsyttää ja siirrynkin kohta petiin.
Tänä vuonna olimme kaupungissa. Töistä pääsin kahdelta ja veljeni tuli iltapäivällä luokseni. Teimme hampurilaisia ja katsoimme Skeleton Crewn. Minä olin sen nähnyt kyllä aikaisemminkin mutta on niin karu leffa että sen voi katsoaa useaankin kertaan.
Siinä kymmenen aikoihin suuntasimme Kokkolan torille, jossa Venetsialaiset olivat käynnissä. Kun saavuimme paikalle niin lavalla soitettiin ja laulettiin brasilialaista musiikkia. Oli jopa pari tanssityttöäkin. Hyvin mies lauloi, mutta vierailijat Duo Haaska ei ollut haaska. Lauloivat seksuaalisesta häirinnästä ja siitä kuinka taivas lyöpi tulta.
Tämän jälkeen kahlekuningas, jonka nimi mieleeni ei jäänyt, sytytettiin tuleen kahleissa ja hän tietenkin vapautui niistä. Ei mitenkään sykähdyttänyt temppu vaikka varmaan aika vaativa olikin.
Sitten lavalle kapusikin The Agents. En ollutkaan kyseistä bändiä aikaisemmin livenä nähnyt. Hyvää rautalanka musiikkiahan se oli. Pulliainen ei ole mikään turha kitaran vinguttaja. Harmi vain kun ei ollu Kääriäinen laulamassa (eikä Sorsakoski, eikä Badding), vaikka ihan hyvin tämä nykyinenkin laulaja kyllä laulaa. Tuttujakin tapasimme keikan aikana muutamia.
Kahdeltatoista Anna Puu pyörähti lavalla mainostamassa, että soittaa kohta viereisessä tanssiravintolassa. Sitten paukahtikin kunnon tykitys taivaalle. Noin kymmenisen minuutin ilotulitus show venäläisen musiikin säestämänä oli kyllä mahtava. Erityisesti loppuhuipennus sai minut pyörittämään silmiä päässäni. Kannatti kyllä katsastaa. Tykkään ilotulitteista. Joskus tekisi mieli mennä katsomaan jotain ilotulituskisoja jonnekin.
Puolenyön jälkeen nukkumaan ja aamulla seitsemäksi töihin. Töissä ei edes pahemmin väsyttänyt. Nyt kyllä väsyttää ja siirrynkin kohta petiin.
torstaina, elokuuta 26, 2010
Pitkästä aikaa asiaa (asiattomuutta) musiikista
Arjessani ei ole tapahtunut mitään erikoista (ellei joku laske erikoiseksi sitä että siivosin kämppääni ja katsoin Monty Pythonia), joten kirjoitetaa musiikista. Musiikki on tärkeä osa elämääni. Ei, en laula. Ei, en soita. Kyllä, kyllä kuuntelen. Ja tykkään kasata levyjä. Mannisen kanssahan meillä on sellainen hieno sopimus että polttelemme toisillemme levyjä. Se on hauskaa. Nyt on minun levyntekovuoro ja levy onkin jo kasassa. Kannet pitäisi vielä tehdä. Sekin on hauskaa näpertämistä. Nyt sitä tosin vaikeuttaa se kun tarvitsisin tulostinta. No enköhän jotenkin pärjää ilmankin.
Mutta sitten toiseen musiikkiasiaan. Ajattelin listata seuraavaksi vähän levyjä jotka on hankinnassa.
Aknestik - Ojat on rajat
Aknestik - Valassaaret
Aknestik - Aallonmurtaja
Electric Six - Kill
Electric Six - Sexy Trash
Electric Six - Flashy
Electric Six - I Shall Exterminate Everything Around Me That Restricts Me from Being the
Master
Electric Six - Señor Smoke
Metsatöll - Äio
Helloween - Metal Jukebox
Gamma Ray - Land Of The Free II
Ensiferum - Dragonsheads EP
Ensiferum - Ensiferum
Korpiklaani - Karkelo
Korpiklaani - Korven kuningas
Korpiklaani - Tervaskanto
Shaman - Shamániac
Shaman - Idja
Megadeth - Endgame
Charon - Sorrowburn
Charon - Tearstained
Charon - Downhearted
Charon - Songs For The Sinners
Edguy - Tinnitus Sanctus
Edguy - Mandrake
Edguy - The Savage Poetry
Edguy - Theater Of Salvation
Edguy - Vain Glory Opera
Edguy - Kingdom Of Madness
Avantasia - The Scarecrow
Avantasia - The Wicked Symphony
Avantasia - Angel of Babylon
Ayreon - The Final Experiment
Ayreon - Actual Fantasy
Ayreon - Into The Electric Castle
Ayreon - Universal Migrator Part I: The Dream Sequencer
Ayreon - Universal Migrator Part II: Flight of the Migrator
Indica - A Way Away
Timo Rautiainen - En oo keittäny enkä myyny
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Lopunajan merkit
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Itku pitkästä ilosta
Iron Maiden - Iron Maiden
Iron Maiden - Killers
Iron Maiden - Fear Of The Dark
Iron Maiden - The X Factor
Iron Maiden - Virtual XI
Iron Maiden - Brave New World
Iron Maiden - Dance Of Dead
Iron Maiden - The Final Frontier
Sentenced - North From Here
Sentenced - Shadows Of The Past
Sentenced - Amok
Sentenced - Frozen
Sentenced - Crimson
Sentenced - The Funeral Album
Warmen - Japanese Hospitality
Kotipelto - Waiting For The Dawn
Kotipelto - Serenity
Revolution Renaissance - New Era
Revolution Renaissance - Age of Aquarius
Revolution Renaissance - Trinity
Mob Rules - Among The Gods
Mob Rules - Hollowed Be Thy Name
Mob Rules - Savage Land
Vihreällä ne jotka olen saanut ostettua.
Ja näiden lisäksi tietenkin hankintalistalla on kaikki mikä vähänkään liittyy Mikko Alataloon. Ja Viikatetta haluaisin LP:nä.
Huhhuh. Ei tästä tule nyt mitään. Ei jaksa enempää listata. Jatkan myöhemmin...
Humppa Soi: No Man's Band: Puoli valtakuntaa
Humpastalainattua: "Anna mun jälleen rakastua, juurtua syliin sun, en tahdo lakastua"
Mutta sitten toiseen musiikkiasiaan. Ajattelin listata seuraavaksi vähän levyjä jotka on hankinnassa.
Aknestik - Ojat on rajat
Aknestik - Valassaaret
Aknestik - Aallonmurtaja
Electric Six - Kill
Electric Six - Sexy Trash
Electric Six - Flashy
Electric Six - I Shall Exterminate Everything Around Me That Restricts Me from Being the
Master
Electric Six - Señor Smoke
Metsatöll - Äio
Helloween - Metal Jukebox
Gamma Ray - Land Of The Free II
Ensiferum - Dragonsheads EP
Ensiferum - Ensiferum
Korpiklaani - Karkelo
Korpiklaani - Korven kuningas
Korpiklaani - Tervaskanto
Shaman - Shamániac
Shaman - Idja
Megadeth - Endgame
Charon - Sorrowburn
Charon - Tearstained
Charon - Downhearted
Charon - Songs For The Sinners
Edguy - Tinnitus Sanctus
Edguy - Mandrake
Edguy - The Savage Poetry
Edguy - Theater Of Salvation
Edguy - Vain Glory Opera
Edguy - Kingdom Of Madness
Avantasia - The Scarecrow
Avantasia - The Wicked Symphony
Avantasia - Angel of Babylon
Ayreon - The Final Experiment
Ayreon - Actual Fantasy
Ayreon - Into The Electric Castle
Ayreon - Universal Migrator Part I: The Dream Sequencer
Ayreon - Universal Migrator Part II: Flight of the Migrator
Indica - A Way Away
Timo Rautiainen - En oo keittäny enkä myyny
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Lopunajan merkit
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Itku pitkästä ilosta
Iron Maiden - Iron Maiden
Iron Maiden - Killers
Iron Maiden - Fear Of The Dark
Iron Maiden - The X Factor
Iron Maiden - Virtual XI
Iron Maiden - Brave New World
Iron Maiden - Dance Of Dead
Iron Maiden - The Final Frontier
Sentenced - North From Here
Sentenced - Shadows Of The Past
Sentenced - Amok
Sentenced - Frozen
Sentenced - Crimson
Sentenced - The Funeral Album
Warmen - Japanese Hospitality
Kotipelto - Waiting For The Dawn
Kotipelto - Serenity
Revolution Renaissance - New Era
Revolution Renaissance - Age of Aquarius
Revolution Renaissance - Trinity
Mob Rules - Among The Gods
Mob Rules - Hollowed Be Thy Name
Mob Rules - Savage Land
Vihreällä ne jotka olen saanut ostettua.
Ja näiden lisäksi tietenkin hankintalistalla on kaikki mikä vähänkään liittyy Mikko Alataloon. Ja Viikatetta haluaisin LP:nä.
Huhhuh. Ei tästä tule nyt mitään. Ei jaksa enempää listata. Jatkan myöhemmin...
Humppa Soi: No Man's Band: Puoli valtakuntaa
Humpastalainattua: "Anna mun jälleen rakastua, juurtua syliin sun, en tahdo lakastua"
tiistaina, elokuuta 24, 2010
Nopeapostaus
Viikonloppunakävimmekeskisuomessajasielläsaunoimmesavusaunassakävimmemustikassajasöimmetuoreitapullianiinjapelasimmelautapelejäjakatsoimmemuumionpaluunsunnuntainapalasimmejamaanantainamenimmetöihinjaminämenintunninliianmyöhäänolinkatsonutvuoronväärinmuttaeisehaitannuttänäänmenenoikeaanaikaanelikahdeltatoistanähdääntaas.
Humppasoimanumminengummidusgaugobudgi
Humpastalainattuagummiduksellaeiolevarsinaisestimitäänruumistakaan
Humppasoimanumminengummidusgaugobudgi
Humpastalainattuagummiduksellaeiolevarsinaisestimitäänruumistakaan
keskiviikkona, elokuuta 18, 2010
"The Boys are back in town"
Eilinen oli täydellisesti onnistunut vapaapäivä. Näin se meni:
Aamulla pitkään nukkumista ja loikoilua.
Aamupala kiireettömästi nauttien.
Kauppaan ruokaostoksille. (Lista mukana niin ei tarvinnut edes takaisin pähkäillä.)
Ruoanlaittoa. Lohkoperunoita, lihaa, salaattia...
Jälkiruoaksi kahvit ja mansikkarahkaa.
Lisää laiskottelua.
Iltapäivällä "anoppilaan".
Karviaisia, mustaherukoita, tomaatteja, herneitä ja omenia suoraan puutarhasta.
Kahvit tietenkin.
Illalla elokuviin.
Ja nukkumaan.
The Expendables.
Mahtava elokuva. Todellista äijämeininkiä. Puhdasta toimintaa. Ei turhaa jaarittelua ja herkistelyä. Vaikka Mickey Rourken tilitys meinasi melkein pistää tipan silmään.
Yleisö oli ylättävän miesvoittoista. Kihlattuni oli niitä harvoja naisia jotka ymmärsivät hyvän päällä. Molemmat tykkäsimme elokuvasta ja siitä jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli.
Tänään arki jatkuu eli töihin iltavuoroon.
Viikonloppua odottelen kun silloin lähdemme maalle pitkästä pitkästä aikaa.
Humppa Soi: Shinedown - Diamond Eyes
Aamulla pitkään nukkumista ja loikoilua.
Aamupala kiireettömästi nauttien.
Kauppaan ruokaostoksille. (Lista mukana niin ei tarvinnut edes takaisin pähkäillä.)
Ruoanlaittoa. Lohkoperunoita, lihaa, salaattia...
Jälkiruoaksi kahvit ja mansikkarahkaa.
Lisää laiskottelua.
Iltapäivällä "anoppilaan".
Karviaisia, mustaherukoita, tomaatteja, herneitä ja omenia suoraan puutarhasta.
Kahvit tietenkin.
Illalla elokuviin.
Ja nukkumaan.
The Expendables.
Mahtava elokuva. Todellista äijämeininkiä. Puhdasta toimintaa. Ei turhaa jaarittelua ja herkistelyä. Vaikka Mickey Rourken tilitys meinasi melkein pistää tipan silmään.
Yleisö oli ylättävän miesvoittoista. Kihlattuni oli niitä harvoja naisia jotka ymmärsivät hyvän päällä. Molemmat tykkäsimme elokuvasta ja siitä jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli.
Tänään arki jatkuu eli töihin iltavuoroon.
Viikonloppua odottelen kun silloin lähdemme maalle pitkästä pitkästä aikaa.
Humppa Soi: Shinedown - Diamond Eyes
tiistaina, elokuuta 17, 2010
Hokkus pokkus
Eilen ja toissapäivänä mieleni minun tekevi kirjoitella blogille, mutta jotenkin en vaan saanut aikaiseksi kirjoittaa. Aikaakin olisi ollut. En tiedä mikä siinä sitten tökki. Nyt taas on aikaa ja halua kirjoittaa, mutta pää lyö tyhjää. Ei mikään uusi tilanne kylläkään.
Elämästäni voisin tänne kirjoittaa, koska niinhän minulla on ollut tapana. Viikonloppu meni töissä ja eilinenkin. Tänään onkin sitten vapaapäivä. Eilen töissä työkaverit yllättivät. Olivat hommannet kihlalahjan. En osannut odottaa sitä. Muka yllätys. Lahjakortti johonkin liikkeeseen jonka nimeä en nyt muista ja joka ei sanonut minulle mitään kun sen ensi kerran näin. Kihlattuni sitten valaisi asiaa minulle ja totuus iski päin naamaa. Se on Marimekon liike. Aaargh. No ajatus on kuitenkin tärkein ja kai sieltä jotain minuakin miellyttävää voi löytyä.
Ja toissapäivänä sain vihdoin ja viimein päätökseen urotekoni, josta naamakirjassakin mainostin. Luin Nora Robertsin kirjan. Kihlattuni niistä tykkää joten halusin tutustua, että onko se sellaista soopaa kuin millaiset mielikuvat minulla oli. Oli se. Kirjan nimi oli Enkelten putous. Alku oli tylsä. Keksikohta oli rakkaushömppätylsyyttä, muutamilla seksikohtauksilla, joissa mies on vahva ja nainen kiihkeä ja kaikki täydellistä. Loppu oli vähän mielenkiintoisempi, mutta kliseinen. Kaikki sai toisensa ja paha palkkansa. Imelää. Siirappista.
Toiste en tähän urakkaan ryhdy. Seuraavaksi täytyy tutustua johonkin muuhun kirjailijaan. Sitä ennen kuitenkin voisi lukea Stieg Larssonin trilogian kaksi viimeistä osaa. Harmi kun olen niin hidas lukemaan. Haluaisin lukea enemmän.
Nyt nauttimaan vapaapäivästä. Kauppaan. Hyvää ruokaa. Ehkä illalla elokuviin.
Humppa Soi: Helloween: A Game We Shouldn't Play
Humpastalainattua:
"He loves you
Alarms you
Of a game we shouldn't play
He tells your heart
To stay apart
From a game we shouldn't play"
Elämässäopittua: Minussa on sen verran kuitenkin miestä, etten tykkää Nora Robertsista.
Elämästäni voisin tänne kirjoittaa, koska niinhän minulla on ollut tapana. Viikonloppu meni töissä ja eilinenkin. Tänään onkin sitten vapaapäivä. Eilen töissä työkaverit yllättivät. Olivat hommannet kihlalahjan. En osannut odottaa sitä. Muka yllätys. Lahjakortti johonkin liikkeeseen jonka nimeä en nyt muista ja joka ei sanonut minulle mitään kun sen ensi kerran näin. Kihlattuni sitten valaisi asiaa minulle ja totuus iski päin naamaa. Se on Marimekon liike. Aaargh. No ajatus on kuitenkin tärkein ja kai sieltä jotain minuakin miellyttävää voi löytyä.
Ja toissapäivänä sain vihdoin ja viimein päätökseen urotekoni, josta naamakirjassakin mainostin. Luin Nora Robertsin kirjan. Kihlattuni niistä tykkää joten halusin tutustua, että onko se sellaista soopaa kuin millaiset mielikuvat minulla oli. Oli se. Kirjan nimi oli Enkelten putous. Alku oli tylsä. Keksikohta oli rakkaushömppätylsyyttä, muutamilla seksikohtauksilla, joissa mies on vahva ja nainen kiihkeä ja kaikki täydellistä. Loppu oli vähän mielenkiintoisempi, mutta kliseinen. Kaikki sai toisensa ja paha palkkansa. Imelää. Siirappista.
Toiste en tähän urakkaan ryhdy. Seuraavaksi täytyy tutustua johonkin muuhun kirjailijaan. Sitä ennen kuitenkin voisi lukea Stieg Larssonin trilogian kaksi viimeistä osaa. Harmi kun olen niin hidas lukemaan. Haluaisin lukea enemmän.
Nyt nauttimaan vapaapäivästä. Kauppaan. Hyvää ruokaa. Ehkä illalla elokuviin.
Humppa Soi: Helloween: A Game We Shouldn't Play
Humpastalainattua:
"He loves you
Alarms you
Of a game we shouldn't play
He tells your heart
To stay apart
From a game we shouldn't play"
Elämässäopittua: Minussa on sen verran kuitenkin miestä, etten tykkää Nora Robertsista.
torstaina, elokuuta 12, 2010
"En mä rohkea oo, enkä kuolematon."
Kärnä takana. Hieno reissu. Tässä tiivistelmää noista tuokioista tovereiden kanssa:
Torstaina (viikko sitten) veljeni leijonanmieli tai ei nyt leijonanmieli mutta veli kuitenkin tuli hakemaan minua Kokkolasta. Kihlattuni teki meille ruoan ja oli hyvää. Riisiä ja kanaa. Maha täynnä suunnistimme aluksi Biltemaan ostamaan retkikeitintä. Tämän jälkeen ajelimme pitkin Keskipohjanmaata kohti Viitasaarea.
Kärnässä meitä odottikin jo miehistä miehisin eli Manninen. Ilta sujui rattoisasti saunoen ja höpötellen. Kävimmepä siinä noin puoli neljän aikaan aamuyöstä Mannisen kanssa uimassakin. Oli taas niitä hetkiä kun tajuaa että nyt sitä on Kärnässä, kun kävelee munasillaan usvaisella pellolla kohti järveä, jonka rannalta ei kunnolla edes pääse uimaan. Kamera taltioi kaiken.
Perjantaina aamupäivästä kävimme Viitasaaren keskustassa ostoksilla. Mukaan tarttui Frederikin LP, Bolivia Mantan CD, hienot vaatteet Willen keittiötä varten sekä Stephen Kingin kirja. Niin ja tärkeimpänä Mikko Alatalon kokoelma lastenlauluja. "Kanikanikanikanikanikanikani kaa..."
Willen Keittiö oli vauhdissa ja valmisti vatkulia sekä jotain piirakkaa. Onnistui yllättävänkin hyvin ja savuefektit oli tietenkin mukana. Kamera taltioi kaiken.
Iltapäivällä paikalle sitten saapuikin loput Kärnään osallistujat. Yhteensä meitä oli kuusi, joista kaksi oli oikeita miehiä ja neljä poikamiehiä. Perjantai-ilta meni saunoessa ja kävimme taas vaihteeksi kokeilemassa pääsemistä saaren laavulle yöksi. Vene oli täynnä porukkaa ja tavaraa ja yksi meistä huusi soututahtia niin lujaa kuin kurkustaan sai irti. Sitten huomasimme että laavulla olikin jo porukkaan. Ja sanoivat olevansa siellä yötä, joten se siitä. Grillailimme sitten ihan perinteisellä grillipaikalla ja olipa siinä Demolition Man taas vauhdissa kun kokeilin retkikeitintä. Leikkejä pimenevässä illassa. Kamera taltioi kaiken.
Lauantaina kävimme syömässä ja ostamassa kaupungilta kirjekuoria, paperia, kyniä sekä tietenkin terveyssiteitä. Kärnässä sitten askartelimme 20 aivan mahtavaa kirjettä yhdelle kavereistamme joka ei päässyt Kärnään kun oli "tyttöystävän synttärit". Tekosyitä. No saimmepa aiheen ainakin tehdä vähän kirjeitä. Siinä oli ihan perinteisiä rakkauskirjeitä, eroottisia runoja, satu ja kaikkea muuta pientä kivaa. Nyt tuli deja vu blogille kirjoittamisesta... Hassua. No palataan asiaan. Niin kirjeitä kirjoittelimme ja täytyy sanoa että olimme kyllä luovia. Kamera taltioi kaiken.
Lauantaina illalla kävimme uimassa ja sinne jäi järven pohjaan muisto meistä. Nimittäin yhdet silmälasit. Niin siinä käy kun hyppii lasit päässä järveen. No sainpahan ainakin ajaa ilmastoidulla uudella autolla koska kaveri ei nähnyt ajaa.
Ja tietenkin pelasimme myös Marco Bjurström aliasta sekä mölkkyä munasillaan. Ja bangia.
Sunnuntaina haikein mielin sitten palasimme kukin tahoilleen. Ensi vuonna uudestaan.
Kokkolaan palasin sunnuntaina ja maanantaista keskiviikkoon olin töissä ja tänään vapaalla. Kihlattunikin sai töitä. Yllättävää kyllä vielä sattuu vuorot menemään tosi paljon yksiin. Ja kohtahan minulla työt loppuukin ja alkaa työttömän arki. Pitäisi kai vaivata päätä työnhaulla mutta ei jaksa pitää kiirettä.
Humppa Soi: Axxis - Touch the rainbow
Elämässäopittua: "Sitä on kuin pakana, jos ei ole aamupaska takana."
Torstaina (viikko sitten) veljeni leijonanmieli tai ei nyt leijonanmieli mutta veli kuitenkin tuli hakemaan minua Kokkolasta. Kihlattuni teki meille ruoan ja oli hyvää. Riisiä ja kanaa. Maha täynnä suunnistimme aluksi Biltemaan ostamaan retkikeitintä. Tämän jälkeen ajelimme pitkin Keskipohjanmaata kohti Viitasaarea.
Kärnässä meitä odottikin jo miehistä miehisin eli Manninen. Ilta sujui rattoisasti saunoen ja höpötellen. Kävimmepä siinä noin puoli neljän aikaan aamuyöstä Mannisen kanssa uimassakin. Oli taas niitä hetkiä kun tajuaa että nyt sitä on Kärnässä, kun kävelee munasillaan usvaisella pellolla kohti järveä, jonka rannalta ei kunnolla edes pääse uimaan. Kamera taltioi kaiken.
Perjantaina aamupäivästä kävimme Viitasaaren keskustassa ostoksilla. Mukaan tarttui Frederikin LP, Bolivia Mantan CD, hienot vaatteet Willen keittiötä varten sekä Stephen Kingin kirja. Niin ja tärkeimpänä Mikko Alatalon kokoelma lastenlauluja. "Kanikanikanikanikanikanikani kaa..."
Willen Keittiö oli vauhdissa ja valmisti vatkulia sekä jotain piirakkaa. Onnistui yllättävänkin hyvin ja savuefektit oli tietenkin mukana. Kamera taltioi kaiken.
Iltapäivällä paikalle sitten saapuikin loput Kärnään osallistujat. Yhteensä meitä oli kuusi, joista kaksi oli oikeita miehiä ja neljä poikamiehiä. Perjantai-ilta meni saunoessa ja kävimme taas vaihteeksi kokeilemassa pääsemistä saaren laavulle yöksi. Vene oli täynnä porukkaa ja tavaraa ja yksi meistä huusi soututahtia niin lujaa kuin kurkustaan sai irti. Sitten huomasimme että laavulla olikin jo porukkaan. Ja sanoivat olevansa siellä yötä, joten se siitä. Grillailimme sitten ihan perinteisellä grillipaikalla ja olipa siinä Demolition Man taas vauhdissa kun kokeilin retkikeitintä. Leikkejä pimenevässä illassa. Kamera taltioi kaiken.
Lauantaina kävimme syömässä ja ostamassa kaupungilta kirjekuoria, paperia, kyniä sekä tietenkin terveyssiteitä. Kärnässä sitten askartelimme 20 aivan mahtavaa kirjettä yhdelle kavereistamme joka ei päässyt Kärnään kun oli "tyttöystävän synttärit". Tekosyitä. No saimmepa aiheen ainakin tehdä vähän kirjeitä. Siinä oli ihan perinteisiä rakkauskirjeitä, eroottisia runoja, satu ja kaikkea muuta pientä kivaa. Nyt tuli deja vu blogille kirjoittamisesta... Hassua. No palataan asiaan. Niin kirjeitä kirjoittelimme ja täytyy sanoa että olimme kyllä luovia. Kamera taltioi kaiken.
Lauantaina illalla kävimme uimassa ja sinne jäi järven pohjaan muisto meistä. Nimittäin yhdet silmälasit. Niin siinä käy kun hyppii lasit päässä järveen. No sainpahan ainakin ajaa ilmastoidulla uudella autolla koska kaveri ei nähnyt ajaa.
Ja tietenkin pelasimme myös Marco Bjurström aliasta sekä mölkkyä munasillaan. Ja bangia.
Sunnuntaina haikein mielin sitten palasimme kukin tahoilleen. Ensi vuonna uudestaan.
Kokkolaan palasin sunnuntaina ja maanantaista keskiviikkoon olin töissä ja tänään vapaalla. Kihlattunikin sai töitä. Yllättävää kyllä vielä sattuu vuorot menemään tosi paljon yksiin. Ja kohtahan minulla työt loppuukin ja alkaa työttömän arki. Pitäisi kai vaivata päätä työnhaulla mutta ei jaksa pitää kiirettä.
Humppa Soi: Axxis - Touch the rainbow
Elämässäopittua: "Sitä on kuin pakana, jos ei ole aamupaska takana."
tiistaina, elokuuta 03, 2010
Kohtalon koura tarjoaa Kärnää
Ylihuomenna eli torstaina 5.8.2010 se taas koittelee karuimpiakin karjuja. Nimittäin edessä on Kärnä. Tämä jokavuotinen perinne toteutuu nyt jo ties kuinka monennen kerran. Tänään tai huomenna pitäisi vielä laittaa kasaan selviytymispakkaus eli poltella musiikkia mukaan.
Töissä on ollut ihan mukavaa vaikka väsyttää kun on ollut niin paljon vain yhden päivän vapaita. Ja tulevaisuus vähän huolettaa kun kuun loppuun asti vain on sopimusta. Saa nähdä miten sitten äijän käy.
Muuton uuten kämppäänkin sain hoidettua. Kiire meinasi tulla mutta onneksi kaveri auttoi. Kiitos hänelle. Kämppä on erikoinen mutta hieno. Siellä on nyt jo hieman viileä joten vähän talvi pelottaa. Toivottavasti patterit toimivat hyvin. Ja saunankin eilen testasin. Aivan järkyttävässä kunnossa se oli ja vähän sitä kuurasin ennen kuin kehtasin sinne mennä. Ihan ok se on mutta pitäisi vielä kunnolla pestä se.
Mutta nyt Kärnä kutkuttaa mieltä niin paljon ettei kirjoittaminen luonnistu...
Humppa Soi: Gasoline Girls & Petrol Boys - Kiltti sängyssä
Töissä on ollut ihan mukavaa vaikka väsyttää kun on ollut niin paljon vain yhden päivän vapaita. Ja tulevaisuus vähän huolettaa kun kuun loppuun asti vain on sopimusta. Saa nähdä miten sitten äijän käy.
Muuton uuten kämppäänkin sain hoidettua. Kiire meinasi tulla mutta onneksi kaveri auttoi. Kiitos hänelle. Kämppä on erikoinen mutta hieno. Siellä on nyt jo hieman viileä joten vähän talvi pelottaa. Toivottavasti patterit toimivat hyvin. Ja saunankin eilen testasin. Aivan järkyttävässä kunnossa se oli ja vähän sitä kuurasin ennen kuin kehtasin sinne mennä. Ihan ok se on mutta pitäisi vielä kunnolla pestä se.
Mutta nyt Kärnä kutkuttaa mieltä niin paljon ettei kirjoittaminen luonnistu...
Humppa Soi: Gasoline Girls & Petrol Boys - Kiltti sängyssä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
