Torstaina kävimme vaateostoksilla kihlajaisia varten. Kihlattuni löysi kyllä erittäin kauniin mekon itselleen. Meillä oli kyllä kihlattuni pikkusisko makuoppaana ja ilman häntä tuskin olisimme onnistuneetkaan. Kiitos hänelle. Minullekin löytyi kauluspaita ja kravatti ja ensimmäistä kertaa elämässäni tein illalla kravattisolmun netistä löytämieni ohjeiden mukaan. Kai siitä jonkunlainen tuli, ei ainakaan kukaan moittinut.
Perjantaina kun rakkaani pääsi töistä, tuli isäni hakemaan meitä Keski-Suomeen. Siellä meitä odotti kakkujen koristelu ja pieni varaslähtö täytyi otta karjalanpiirakoiden syömisessä. Kolme kakkua koristelimme, tai no minä en uskaltanut kyllä koskea vaan olin lähinnä virallisena valvojana.
Lauantaina aamulla paikkojen viimeistelyä ja puku päälle. Yhden jälkeen tuli ensimmäiset vieraat ja siitä eteenpäin pitkin iltaa. Viimeisenä saapui ainoa kaverini joka pääsi paikalle, muut kun olivat pitkin maapalloa, kuka Japanissa kuka Lapissa. Seitsemän jälkeen juhlat olikin sitten juhlittu ja pääsi vähän hengähtämään. Kahdeksalta varastimme veljeni auton ja suunnistimme kohti Kokkolaa.
Sunnuntaina oli kihlajaiste toinen osa Kokkolassa. Tällä kertaa oli vieraita enemmän ja osa minulle täysin vieraita. Iso mutta mukava suku rakkaallani. Hälinää riitti. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin ja illalla vähän meinasi väsyttää.
Lahjoja saimme paljon. Kuppeja, pyyhkeitä, lakanoita, seinäkello, varvastyynyt ja vaikka mitä. Eikä oikeastaan tullut mitään sellaista mitä olisi jo ollut tai josta emme olisi pitäneet.
Ruoat riitti ja niitä oli tarpeeksi. Meidän päässä oli karjalanpiirakoita, ylikypsääkinkkua, kakkua, kinuskikakkua, keksejä... Ja Kokkolan päässä oli voileipäkakkua, piirakkaa, kakkuja, keksejä... Herkkukiintiö kyllä tuli täyteen viikonlopun aikana. Mutta se sallitaan. Kerranhan sitä vain kihloihin mennään. Tai no. Toisen kerran. Edellisellä kerralla ei kuitenkaan ollut varsinaisia kihlajaisia. Nyt oli ja kyllä kannatti. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti molempien meidän vanhemmille ja sisaruksille jotka auttoivat kovasti järjestämisessä.
Seuraavaksi sitten häät. Huh huh. Siinä sitä onkin järjestelemistä.
Ja nyt muihin aiheisiin. Eilen aloitin työt ja ne jatkuu nyt ainakin pari viikkoa. Ihan hyvä kyllä vaikka tympäsi eilen aamulla herätä siihen kun puhelin soi ja pyydettiin iltavuoroon. Olin ehtinyt asennoitua siihen että loikoilen vaan koko päivän. Mutta sitä se on tämä keikkatyöläisen elämä.
Humppa Soi: Frederik: Sheikki Ali Hassan
3 kommenttia:
Sallinette minun vielä onnitella nuorta paria näin virtuaalisesti! :)
Paljon onnea! :) Häät ovat aika iso koitos, mutta kyllä siitä selviää, ja siihen tehtävät järjestelyt ovat aika mukavaa sorttia. :)
Kiitos teille :)
Lähetä kommentti