keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010

Kiinalais-japanilaismusiikin tahdissa kirjoittelua

Laitoin cd-soittimesta soimaan kiinalaista/japanilaista musiikkia kun tuli tuossa päivällä parilla eurolla ostettua sellainen levy. Ehkä vähän erikoista taustamusiikkia suomalaimiehen blogiteksteille. Mutta erikoinenhan minä taidan vähän muutenkin olla. Ainakin musiikkimaun ja juttujeni perusteella. Välillä sitä oikein ihmettelee että miten olen voinut löytää vierelleni ihmisen joka kestää minua. Ja vielä omasta vapaasta tahdosta viihtyy seurassani.

Nyt kun kihlattuni meni kuoroharjoituksiin ja on siellä varmaan parisen tuntia niin minä voisinkin vaikka keskittyä mietiskelemään ja pohtimaan asioita. Esimerkiksi blogille kirjoittamistani.

Jännää miten se on muuttunut vuosien varrella. Blogille kirjoittelu alkoi kettuiluna Kroonisille Poikamiehille (joka taitaa olla aika kuollut kerho nykyään) ja vähitellen se muuttui enemmän ja enemmän päiväkirjamaiseksi. Yhteen aikaan tekstiä syntyi valtavasti ja miltei jatkuvalla syötöllä. Mutta se johtui varmaankin siitä että silloin olin yksikseni Tampereella ja minulla ei ollut muuta kuin aikaa. Vaikka silloinen seurusteluni oli etäsuhteilua joten se yhteinen aika sijoittui lähinnä vain viikonloppuihin. Sitten kun siinä kävin miten kävi ja minulle jäi entistä enemmän vain aikaa ja oloni oli kurja niin blogille tuli vuodatettua paljon asioita jotka ahdistivat mieltäni.

Sitten kun Kokkolaan muutin ja elämäni muutenkin muuttui täysin niin blogille kirjoittaminen jäi kovinkin taka-alalle ja melkein tyystin unohdin sen välillä. Ja nyt se kulkee aaltoliikkeillä, joskus kirjoitan paljonkin ja joskus vähän. Ja mieltä painavista asioista kirjoitan nykyisin paljon vähemmän, ihan ymmärrettävästi koska nyt jaan kaikki asiat kihlattuni kanssa. Ei oikeastaan jää mitään ruikutettavaa tänne. Olen enemmän nykyisin kiinni ns. "oikeassa elämässä" kuin tässä virtuaalielämässä. Hyvä asiahan se tietenkin vain on. Mutta kivaa kun tämäkään ei ole tyystin jäänyt.

No niin. Nyt riittää taas tältä kertaa. Huomenna sitten pitääkin töihin...

Humppa Soi: Clive Bell - Sansashigure

Ei kommentteja:

generated by sloganizer.net