Istua 22" näytön ääressä ja kirjoittaa tylsiä tarinoita tylsästä elämästä.
Lukea äidinkielen kielioppia tajuamatta siitä yhtään mitään.
Häiritä viattomia kansalaisia puhelimella illat kysellen tyhmiä kysymyksiä.
Nauttia päivän ateriaksi nuudeleita ja lihapullia kun on niin laiska ettei jaksa muuta tehdä.
Kuunnella jotain ihme örinäheavyä josta ei edes tykkää.
Ei tämä elämää ole. Mutta tämän kanssa sitä olisi tultava toimeen. Kaipaan taas kerran jotain mitä en itsekään tiedä. Ei kiinnostaisi taaskaan yhtään mikään. Alkaa ahdistamaan se kun ei minulla vieläkään ole mitään päämäärää. Ei mitään haavetta. Ei mitään tavoitetta. No äidinkieltä yliopistoon yritän päästä lukemaan mutta tiedän ettei se tule onnistumaan. Ja joskus (aika usein) kaipaisin jotain kaveria tähän rinnalleni kulkemaan mutta senkin suhteen olen kyllä toivoni menettänyt. Ja nyt sanotte että olen nuori ja minulla on vielä elämä edessä.TIEDÄN mutta ei kiinnosta.
Tästä kirjoittamisestakaan tullut taas yhtään mitään. Aloitin ihan hyvällä tuulella mutta sitten kun tajusin ettei minulla ole mitään kirjoitettavaa ja sanottavaa niin luovutin. Se onkin ainoa asia mitä osaan. Luovuttaa. Kohta varmaan luovutan kiharoideni kasvatuksenkin ja käyn vetämässä siiliksi.
Humppa Soi: Joku siellä örisee
Elämässäopittua: Pitäisi käydä taas joskus luovuttamassa verta.
20 kommenttia:
Mitä tämä sitten on, jos ei elämää? Mitä se elämä sitten on? Kysyn vaan.
Ajattelen, siis olen. Hengitän, siis elän.
*halaus*
Jaksat paremmin päntätä :)
Mä tiedän tuon tunteen, kun haluaisi jonkun rinnalleen. Se on inhottava tunne. Ystäväni, joka on seurustellut jo pidemmän aikaa, sanoi taas kaipaavansa aikaa, jolloin oli yksin. Eli ihminen on vain niin erikoinen, että kaipaa aina sitä, mitä ei ole.
Pitäisi vain osata nauttia niistä asioista, mitkä ovat sillä hetkellä hyvin. Mitä tuhlata aikaa suremiseen tai märehtimiseen. :)
Tiina: Joskus sitä vaan tuntuu että onko tässä elämässä mitään järkeä. Tuntuu että tämä kaikki on vain ajan tappamista.
Mimmu: Kiitos halauksesta vaikka tuskin se pänttäämiseen auttaa.
Ja niinhän sitä pitäisi osata nauttia niistä hyvistä asioista mutta miten se on niin vaikeaa?
Ehkä se on siksi niin vaikeaa, kun ihminen ei halua myöntää koskaan olevansa tarpeeksi onnellinen. Eihän sitä nyt vaan voi kenellekkään mennä sanomaan, että on onnellinen. Joku tulisi pian kateelliseksi. Se ajattelutapa on sitten ajansaatossa saanut ihmiset olemaan nauttimatta hyvistä asioista tarpeeksi.
Kel onni on, se onnen kätkeköön.
Olen tainnut kätkeä sen liiankin hyvin kun ei tahdo löytää enää itsekään sitä.
Oiskohan se siellä vakan alla? Eikös siihen liittynyt joku sanonta..?
"Joka on aina onnellinen, on varmaankin hullu."
- Leo Rosten
Jos jotain positiivista tästä haetaan, niin sulla ei varmaan sitten päässä viiraa. ;)
Ei vaan, jos ihan totta puhutaan, niin ehkä se vaikuttaa, mitä odottaa elämältä. Jos odotukset on liian korkealla, tai odottaa jotain tiettyä, yhtä ainoaa tapahtuvaksi, ei huomaakaan olla onnellinen niistä asioista mitä jo on. On vähän kuin laput silmillä.
Ei muuta.
Mimmu: Vakka kantensa valitsee.
Sirenita: Mutta hulluilla olis halvat huvit.
Sehän tässä onkin kun ei oikein tiedä mitä odottaa. Jotain kuitenkin.
Soititkohan sä eilen mulle ? Joku nimittäin soitti ja kyseli vaikka mitä kysymyksiä...
Hmm.. En ainakaan tunnistanut sinua jos soitin. Mitä sulta kysyttiin?
Järkeähän tässä ei ole nimeksikään.
Pääasia että on kivvaa. Saisi vaan vähän useammin olla.
Multa kyseltiin eri lehdistä ja niiden lukemisesta. Olitko se sä ? :D Jos olit, niin onhan sulla vaitiolovelvollisuus ;)
Voi harmi. Minä en eilen tehny tuota lehtikyselyä. Olen kyllä sitäkin tehnyt ja monesti. Olisi ollut kyllä hauska päästä sua haastattelemaan. Olisit sanonut että suostut haastatteluun vain jos saat minut haastattelijaksi. On mulla vaitiolovelvollisuus niin kaikki olisi jäänyt meidän kahden väliseksi.
Mites mä oisin sut kuvaillut kun olisin pyytänyt sua haastattelemaan. Semmoinen kiharatukkainen kaveri joka kirjoittaa blogia ;) Oisko ne tunnistaneet ? Mut jos niitä on kerran muistakin haastatteluja niin mä kysyn aina tästä lähtien jos joku soittaa ni sua haastattelemaan. Kysynkö ihan Willeä sit :D
Taitaa meillä olla kyllä muitakin kiharatukkaisia töissä ja blogista ei varmaan kukaan galluplaisista tiedä. En tiedä sitten onko Willejä miten paljon.
No eipä tuolla enää niin väliä. Jos olen käsittänyt oikein niin nyt numerosi on puoli vuotta niin ettemme siihen soita ja senkin jälkeen se menee kiertoon kaikkien muiden numeroiden sekaan joten on erittäin harvinaista että soitettaisiin sulle uudestaan ainakaan ihan lähiaikoina. Paitsi... Siinähän lopussa kysyttiin jostain kirjekyselystä, eikö niin? Jos suostuit siihen niin teemme muistutus soiton parin viikon päästä jos et ole sitä palauttanut.
Juu, niin kysyttiin ja lupasin osallistua siihen ja se tulikin tänään postin mukana. Eli jäänkö siis odottamaan muistutussoittoasi ;)
Hei muutes, unohdin laittaa tuohon aiempaan kommentiin, että teettekö te kans niitä kauppakyselyitä ? Jos niin sit tuo puoli vuotta ei pidä paikkaansa, koska vastasin kauppakyselyyn tuossa pari-kolme viikkoa taaksepäin.
Minä en ainakaan ole kauppakyselyitä tehnyt mutta kyllä meillä jotain sellaisiakin kai tehdään. Onkohan tuo sitten ihan puppua tuo puolen vuoden karenssi.
Jää vaan odottelemaan. En ole kyllä muistutus soittojakaan pitkään aikaan tehnyt että sekin voi mennä kyllä ohi.
Lähetä kommentti