maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Tottikatti

"Odota siinä Totti-patsaan luona" No odotetaan, odotetaan. Mikähän ihme patsas tämäkin on. Kissa siinä istuu kivimöykyn päällä jossa lukee TOTTN ja N-kirjainkin on siinä väärinpäin. Joku varmaan vahingossa kirjoittanut sen väärin ja nyt sitten kaikki luulee että niinhän sen pitääkin olla. Mutta miksi ihmeessä patsas kissasta? Kyllähän tuossa kyltissä joku selitys on mutta en minä siitä mongerruksesta mitään selvää saa. Kyseessä on varmaan joku elämää suurempi katti. Tai pitääkö sanoa että yhdeksää elämää suurempi kun kerran kissasta on kyse.

Tai sitten jos se juju onkin siinä että Tottikatilla ei ollutkaan kuin yksi henki. Mitä jos on tullut joku virhe ja Tottikatin 8 muuta elämää on siirtynyt vahingossa jollekin ihmiselle. Jollekin itsesäälissä rypevälle elämänhalun menettäneelle epäonnistujalle. Ja sehän ei sitä itse tietenkään tiedä. Siinä se sitten aikansa masennuksessaan möyrittyään yrittää itsemurhaa ja hyppää kerrostalon katolta alas. Ja kas. Mitään ei tapahdu. Siinä sitten ihmettelee että mitä nyt? Miksi en kuollut? Yrittää sitten uudestaan ja hakee ullakolta köyden ja päättää kokeilla kiikkumista. Sitoo köyden puun oksaan, silmukka kaulalle ja oksalta alas. Ja taaskaan ei henki lähtenyt. Ja tietenkään kukaan ei moneen tuntiin huomaa roikkuvaa miestä ja niinpä hänellä on aikaa miettiä asiaa. Mies siinä kaulastaan keinuessa saa loistoajatuksen. Hän keksii olevansa kuolematon. Joku ohikulkija hänet siitä sitten auttaa pois ja mies alkaa heti pistämään rahoiksi. Järjestää suuria showtilaisuuksia joissa tappaa itsensä muttei kuolekaan. Siinä sitten kuusi aina vaan suurempaa shownumeroa menee hyvin ja mies menestyy. Rahaa tulee ja naisia sen myötä. Kaikki on hyvin. Mies on onnellinen. Miksi sitä olla masentunut kun on kuolematon. Mies järjestää suurtakin suuremman shown. Aluksi häntä ammuttaisiin, sitten poltettaisiin, hukutettaisiin, pudotettaisiin korkealta, syötettäisiin krokotiileille... Kaikkea mahdollista mitä vaan voi keksiä. Mies kävelee suurtakin suuremman yleisöjoukon eteen. Tapahtuma televisioidaan moneen kymmeneen maahan. Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset seuraavat tapahtumaa. Mies kävelee lavan reunalle ja väkijoukko hurraa entistä enemmän. Mies kumartelee ja kukkoilee kuin suurikin rocktähti. Mutta sitten mies kompastuu vahvistimen johtoon ja putoaa lavalta. Pää edeltä kovalle asfaltille yleisön eteen. Kuuluu naksahdus kun niskat taittuvat. Yleisö hiljenee odottamaan että mies nousisi sieltä. Kaikki tietävät että eihän kuolematon mies voi kuolla. Mutta mies ei nousekaan. Kuluu minuutti minuutin perään. Paikalla oleva lääkäri lopulta hermostuu odottamiseen ja menee miehen luokse. Tarkastaa pulssin kaulalta. Ja toteaa miehen kuolleeksi. Muutama viikko suurta mediamyllerrystä ja lööppien juhlaa. Kuolematon mies kuoli! Sitten ajan kuluessa tulee uusia uutisia ja asia jää taka-alalle. Aletaankin epäilemään että mies oli järjestänyt kaiken. Kaikki oli suurta huijausta. Ja näin kukaan ei saa koskaan tietää että mies olikin oikeasti 9 hengen mies.

Mutta Tottikissa sentään huomattiin ja hänelle pystytettiin oikein patsas. Ja tämän patsaan edessä minä odotan kaveriani. Tuolta hän jo tuleekin. Kysynkin häneltä ensimmäiseksi mikä tämä patsas oikeasti on. Kaverini selittää sen ja eikä se ollutkaan niin kuin olin kuvitellut. Patsas oli pystytetty koska...

"Varo! Auto!"

Herään 20 metrin päästä törmäyspaikalta. Avaan varovasti silmäni ja näen edessäni kissan. "Onko minulla vielä kahdeksan jäljellä?"



Tällainen tänään. Väsyneen Ultimuksen tekstiä. Aiheesta kiitos taas Tarinamaanantaille.

Hyvää yötä!

10 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Muutama hurmaava itsemurha ja lopuksi onnellinen kuolema aidosti. Vieläkö sitä iniminen elämältä muuta voi vaatia?

Mimmu kirjoitti...

Se oli aika erikoinen tarina. En nyt muuta osaa sanoa kyllä.

Anonyymi kirjoitti...

Oho! Luin enkä osaa väsyneenä nyt muuta sanoa, tuon kirjoittamiseen tartti varmaan ehke kyllä jo jonninverran ajatusta...

manninen kirjoitti...

Kyllä susta kirjottaja tulee...

Thundercat kirjoitti...

jännä tarina :)

Wille kirjoitti...

Kiitän kommenteista ja ei tuohon kyllä paljon ajatusta tarvinnut. Aloin vaan kirjoittamaan ja tuollainen syntyi. Yllätyin itsekin millainen siitä lopulta tuli.

Anonyymi kirjoitti...

Oivallinen kerta kaikkiaan, sanoisin!

Wille kirjoitti...

Kiitos.

Careliana kirjoitti...

Lumoava juttu kerrassaan!

Wille kirjoitti...

Kiitos kiitos.

generated by sloganizer.net