perjantaina, maaliskuuta 21, 2008

Salmiakkisota

Salmiakkirasia pöydällä. Salmiakkirasia ja sen alla paperi. Ilta on alkanut hämärtymään ja hiljaisuus on vallannut kaksion. Istun pöydän ääreen. Tuoli narahtaa hiukan. Olen yksin. Parempi puoliskoni lähti aamulla ovet paukkuen. Meillä oli suhteemme ensimmäinen riita. Se on aika hyvin kun olemme kuitenkin jo parisen kuukautta yhdessä asuneet. Sanoimme pahasti puolin jos toisinkin ja nyt kaduttaa.
Istun hetken vain katsellen paperia ja salmiakkirasiaa. Liian hiljaista. Nousen ja käyn laittamassa tietokoneelta Megadethia soimaan. Palaan takaisin pöydän ääreen ja tuoli narahtaa taas. Kuuntelen musiikkia ja mietin. Mitähän paperissa lukee? Uskallanko edes lukea?
Ja samalla Mustaine laulaa taustalla: "I will miss you, if you just go away." Kylläpäs sattui osuva kappale soimaan. Se saa ajatukseni laukkaamaan entistä villimmin. Avaan salmiakkirasian ja nappaan kaksi mustaa pilleriä suuhuni. Suljen silmäni ja tunnen salmiakin vahvan maun kielelläni. Laulussakin on jo ehditty siihen vaiheeseen jossa naisääni sanoo puhelimeen: "We've been together forever, but it's over."
Istun pitkään vain kuunnellen musiikkia ja syöden salmiakkia. Kyllä minä olenkin sitten arka. Eihän se asia siitä muutu jos en lue mitä paperissa sanotaan. Mutta kun pelkään sitä pahinta. Olen aivan varma että kyseessä on erokirje. Minut on erotettu tästä suhteesta kuin Turunen aikanaan Nightwishistä.
Havahdun mietteistäni kappaleen loppulauseeseen: "I love you like you are my brother." Huomaan myös syöneeni yhden kappaleen aikana jo melkein askillisen salmiakkeja. Jokohan olisi viimein aika katsoa totuutta silmiin ja lukea mitä paperissa sanotaan. Kerään rohkeuteni ja otan paperin käteeni. Huomaan että tekstiä ei ole kovin paljon. Ja taustalla soittolista on arponut jo seuraavan kappaleen. Janne Hurmeen Kirje. Kone ilmeisesti kettuilee minulle.
Sitten alan lukemaan paperia käsi täristen. Siinä ei lue niin kuin Hurme laulaa että: "Sori nyt mun mentävä on." Vaan paperissa lukee:

Moi rakas!

Olen pahoillani siitä aamuisesta. Minulla vain paloi pinna. Eihän nyt parisuhde voi aina olla pelkkää ruusuilla tanssimista. Kyllähän noita yhteenottoja tulee kun yhdessä asutaan. Mutta minä kun olen niin huono pyytämään naamatusten anteeksi niin ajattelin näin kirjeen muodossa pyytää. Anteeksi. Oli typerää alkaa räyhäämään niin joutavasta. Kuvittele nyt. Salmiakista!

Iso kivi vierähtää sydämeltäni. Ja minä kun luulin että nyt minut jätettiin. Tunnen itseni typeräksi. Heitän viimeisen salmiakin suuhuni ja huomaan vielä jälkikirjoituksen.

P.S. Olkoon tuo avaamaton salmiakkirasia meille merkkinä siitä että kaikki on taas hyvin. Ei avata sitä koskaan, eikä päästetä riidankylväjää sieltä meidän elämäämme pilaamaan.

Nielaisen viimeisen salmiakin kurkustani alas ja samassa kuulenkin ulko-oven käyvän. Menen katsomaan kuka tuli ja siellähän minun rakkaani onkin takkia riisumassa. Katsomme hetken toisiamme sanomatta sanaakaan mutta katseet kertovat että kaikki on taas hyvin. Halaamme sovinnoksi ja kuiskaamme hiljaa anteeksipyynnöt.

Ja niinhän siinä käy että kun keittiöön asti pääsemme niin hän huomaa että salmiakkirasia on tyhjä. Huuto kajahtaa pienen ja sievän naisen kurkusta kuin leijonan karjaisu: "MITÄ! OLET SYÖNYT SALMIAKIT"

Ja salmiakkisota alkaa uudelleen.



Olen siis miettinyt että uskaltaisinko kokeilla tarinamaanantaita ja nyt sitten rohkaistuin ja tällaisen tarinan synnytin. Aiheenahan oli kuva salmiakkirasiasta. Tarina on tietenkin täysin fiktiivinen. Saa haukkua.

P.S. Kiitos Mymskälle kun hänen blogin kauttaan tällaiseen tarinamaanantai hommeliin joskus eksyin.

15 kommenttia:

Mimmu kirjoitti...

Tuo oli hyvä tarina. Janne Hurme vaan tökkäsi mun korvaan. Tosin johtuu ihan omista traumoista :)

Thundercat kirjoitti...

Hyvä tarina. Kyllä susta ihan selvästi pienellä harjoittelulla joku kirjoittaja voisi tulla :)

Muntila kirjoitti...

Pistitpä jännityksellä odottamaan kirjeen lukemista. Monessa parisuhteessa varjeltanee salmiakkirasiaa, josta voi aika ajoin tarkistaa, onko suhde kunnossa.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno, loistava kirjoitus. Me likes ja sanoo, että sä taidatkin olla ihan väärällä alalla :)

Allyalias kirjoitti...

Minä ymmärrän salmiakkisodat ihan täysin. Paljon turhemmistakin asioista on ainakin meillä riidelty :)

Hauskaa! Uusi tuttavuus :)

Jööti kirjoitti...

jees mutta Wille, missä on kokkaus ohjeet!

isopeikko kirjoitti...

Hieno tarina. Hyvä kun kirjoitit sen. Kirjoita lisää.

Wille kirjoitti...

Mimmu: Kiitos. Ja Janne Hurmehan on hyvä. "Myrsky repii puita, taivas salamoi..."

Thundercat: En tiedä sitten meneekö kirjoittamisesta miten hohto jos sitä ihan tosissaan tekee. Tämä on tällaista mukavan harmitonta kirjoittelua josta tykkään.

Muntila: Jännitystä oli itsellänikin kun tuota kirjoitin kun en oikein tiennyt mitä edes kirjoitan.

Lumi: Kiitos, kiitos. Et arvaakaan kuinka mietin että kehtaanko tuota edes julkaista.

Allyalias: Mukavaa kun minutkin mukaan huolitte. Uskallan ehkä jatkossakin osallistua.

Jööti: Saa nähdä jos vaikka tässä joku päivä innostuisin kokkailemaan pitkästä aikaa. Jotenkin viime aikoina olen vaan tyytynyt helppoihin ratkaisuihin ruoan suhteen.

Wille kirjoitti...

Isopeikkohan sinne vielä väliin ennähti. Kiitos. Voinhan minä kirjoittaakin lisää joskus. Välillä on kiva kirjoitella ihan keksittyäkin tarinaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tarina. Hyvä, että kehtasit julkaista. Hyvähyvä!

Wille kirjoitti...

Kiitos. Kiva jos on tykätty.

Anonyymi kirjoitti...

Tykkäsin tarinastasi. Kyllä sä osaat luoda kivasti yllättäviä juonenkäänteitä, mikä ei itselläni ole vahvuutena. Jatka vain kirjoittamista. :) Ja hyvää pääsiäistä!

Wille kirjoitti...

Kiitos. Osaat sinäkin hyvin kirjoittaa (ainakin blogillesi).

Maria kirjoitti...

Hyvä tarinahan tämä oli! Hieno tuokiokuvaus. Menet hyvin suoraan tilanteeseen turhia selittelemättä. Lopusta olisin ehkä jättänyt pari kappaletta pois, lopetus samaan malliin kuin aloitus.

Mutta kyllä sinusta ainesta löytyy, kuten jo aikaisemmin arvelinkin... Olen iloinen, että uskalsit mukaan. :) Lisää!

Wille kirjoitti...

Kiitos palautteesta! Yllättävän helposti tuon tekstin sain aikaan vaikka vähän epäilinkin. En kyllä paljon miettinyt, kirjoitin vaan. Mutta se oli ihan hauskaa ja kyllä varmaan jatkossakin kirjoittelen.

generated by sloganizer.net