Kun tarkemmin ajattelee niin elämä hymyilee

Siis pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että eihän tässä olekaan mitään hätää. Sain taas yhden tentin läpi. Lääkehoitoko se oli tai joku lääkejuttu kumminkin. Ykkönen tuli että paukahti. Piti oikein juhlia munkkikahveilla. (siis yleensähän en koulun kahvitunneilla munkkikahveja harrasta [tuota ei usko kyllä kukaan] {voikohan sulkujen sisällä edes olla toisia sulkuja, mene ja tiedä}). Menipä taas hankalaksi tämä kirjoittaminen.
Takaisin niin sanottuun asiaan. Koulutöiden määräkään ei enää huoleta. Tänään fysiikan lukua. Huomisesta sunnuntaihin lääketieteen perusteita. Maanantaina ja tiistaina englannin esitelmää kuumeesta. Tiistaina ehkä myös vähän lääkelaskujen muistelua. Jossain välissä ensiviikon perjantaina palautettava mammografiatyö. Sitten vaan kaikki loput.
Ja ensiviikonlopun suunnitelmatkin muuttuivat. Enhän minä nyt tänne jaksa jäädä yksinäni tenttiin lueskelemaan. Perjantaina Karstulaan ja illalla jos suunnitelmat onnistuvat niin Pylkönmäelle tapaamaan entistä poikamiestä (ei-kroonista). Lauantaina ehkä myös jotain kivaa.
Tänään koin myös mukavan yllätyksen postin suunnalta. Luukusta ei tippunutkaan tällä kerralla pelkkiä mainoksia ja laskuja vaan ihan oikea lehti. Siis olen tilannut itselleni lehden. No myönnetään se on Soundi, en minä nyt mitään Aamulehteä jaksaisikaan lukea (no ehkä sarjakuvat).
Päivän ateriankin sain valmistettua itselleni. Ei mitään kovin erikoista. Makaronia ja jauhelihaa. Halpa ja hyvä.
Nyt viimeistä päivää tänä vuonna perehtymään fysiikkaan, ainakin toivottavasti.
Persikoita ja reseptejä.

Koulussaopittua: "insuliinishokkiseksi"