Perjantaina kiiruhdin ostamaan junalippua Seinäjoelle koska luulin että juna on niin täynnä ettei välttämättä saa paikkaa. Turhaan kiiruhdin. Pääsin jopa samaan vaunuun Mannisen kanssa joka oli jo Oulussa noussut Pohjanmaan junan kyytiin.
Seinäjoen asemalle saavuttuamme, soitin Thundercatille ja hän sanoi tulevansa heti hakemaan meidät siitä. Siinä odotellessamme törmäsin vanhaan luokkakaveriin joka muutti kesän alussa Seinäjoelle. Siinä hetken jutustelimme kunnes Thundercat sitten jo saapuikin. Menimme aluksi hänen luokseen pelaamaan rock bandia ja laulamaan singstaria... Hetkinen. Wille poistuu kirjoittamisen ihmeellisestä maailmasta hetkeksi ja palaa pian...
...Wille palaa seuraavana aamuna takaisin. Rock band oli aivan mahtava peli. Rummut varsinkin. Ja singstariakin oli mukava laulaa taas pitkästä aikaa. Suosikkini oli tällä kertaa Cyndi Lauperin Time after time. Upea biisi.
Kun kello alkoi lähestymään kymmentä aloimme pikku hiljaa siirtymään keikkapaikalle. Ensimmäinen bändi (Tracedawn) olikin ehtinyt jo lopettaa kun sinne saavuimme mutta ei paljon haitannut kun en kyseisestä bändistä tiedä muuta kuin että örisevät. Aika pian saavuttuamme alkoikin Metsatöll paukuttamaan omaa heviään kauniilla viron kielellään. Hyvin soittivat pojat vaikka taaskaan en päässyt kuulemaan Terasetuli biisiä. Kolmesti olen Töllin nähnyt ja kertaakaan eivät ole sitä soittaneet. Eihän siinä muuten mitään mutta kun Manninen on kuullut sen.
Pieni tauko ennen illan pääesiintyjää. Menin tutkailemaan löytyykö Ensiferumin myyntipöydästä mitään mielenkiintoista. Uusi levy siinä näytti ainakin olevan. Kysyin myyjältä että paljon se maksaa mutta hän ei ymmärtänyt suomea. Menin lukkoon ja sönkötin jotain "How much?" tyyliin. "Twenty euros", vastasi hän. En osannut alkaa siinä tinkimään tai moittimaan levyn kalleutta englanniksi joten vastasin vain että "I take it." Ja niin Wille oli yhtä levyä taas rikkaampi. Iloinen yllätys oli että levyltä löytyi Vandraren coveri.
No vihdoin koitti myös itse keikan aika ja neljä raavasta miestä astuivat lavalle kiltit päällä ja ilman paitaa. Pommit paukkui, liekit löivät ja hevi raikasi. Wille oli myytyä miestä. Vaikka soittivatkin paljon uusia minulle vielä tuntemattomia biisejä niin keikka ei jättänyt kylmäksi. Coverien puuttuminen vähän harmitti. Porilaisten marssi siellä kuitenkin jossain välissä kuului soitettavan.
Ja keikalta grillin kautta Thundercatin lattialle patjan päälle nukkumaan. Tosin se venähti lähemmäs viittä ennen kuin aloimme nukkumaan. Seuraavana päivänä oli luvassa romanttinen komedia höystettynä zombeilla (Shaun of the dead), pari Buzz peliä (voitin muuten perjantaina Mannisen leffatietämyksessä), kotipizzaa, velkojen maksamista ja junaan kiiruhtamista.
Lauantaina illalla kävimme tyttöni kotona saunomassa ja katsoimme yöpalaksi Mannisen kanssa Zombie Strippers leffan. Siitä ei voi sano muuta kuin yhden sanan. Karua.
Sunnuntaina aamupalaksi Sukiyaki Western Django jossa Tarantinokin pääsi vaihteeksi kameran takaa esille. Viihdyttävä toimintapläjäys Takashi Miikeltä. Manninen lähti päivällä Torniota kohti ja minä jäin kuuntelemaan musiikkia. Ilta meni tasaisesti pieni jännitys seuraavan päivän harjottelusta kuitenkin kummitteli mukana.
Tänään se päivä sitten koittaa kun menen nuorisopsykiatriselle osastolle harjoitteluun. Täytyy myöntää että jännittää. Minä jännitän uusia paikkoja ja tilanteita. Osastolla pitäisi olla klo 13.00 ja tämä aamupäivä on yhtä edestakaisin pyörimistä kun ei osaa oikein mitään tehdä. No eiköhän se siitä kun selviää parista ensimmäisestä päivästä. Toivottakaa minulle tsemppiä.
Wille toivottaa Willelle: Tsemppiä harjoitteluun!
Humppa Soi: Mikko Alatalo: Voi kun pääsis avohoitoon
Humpastalainattua:
"Ja kohtahan ne sieltä tulevat ne noutajat ja ovet teljetään."
Elämässäihmeteltyä: "Miksi naiset eivät tykkää zombie leffoista?"
sunnuntai, syyskuuta 27, 2009
keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009
Karkki, pieru, ikkunaverho, sipulirengas, kanttarelli, suppilovahvero....
Älkää kysykö mistä otsikko. Saatan vastata. Ihan ensimmäiseksi kiitän biisitaisteluun osallistuneita. Kiva kun teitäkin vielä on. Viikatehan sen voitti jos ei enää muutoksia ilmaannu.
Tämä viikko on enää koulua ja sitten alkaa harjoittelu. Nuorisopsykiatrinen osasto kutsuu minua biljardia pelaamaan. Kaksi koetta tällä viikolla tosin on. Tänään oli ensimmäinen. Aiheena oli vuorovaikutussuhteet, masennus ja skitsofrenia. Ihan hyvin tuntui menevän, ainakin kirjoitin paljon ja tuntui että siinä jotain tolkkuakin oli. Huomenna on vuorossa toinen koe. Lakijutuista. Ei mikään lempiaiheeni ja en ole lukenut juurikaan lainkaan ollenkaan hyvin vähän. Onneksi se on ryhmäkoe. On aina helpompaa kun saa lyödä kaksi viisasta päätä, tai tyhmää päätä, tai tyhmän ja viisaan pään, yhteen. Ja huomenna pistellään vähän piikkiä pakaroihin. Ai niin. Tänään meinasin ensimmäistä kertaa hajota koulujuttuihin tänä lukukautena. Puhuttiin opinnäytetyöstä ja ei oikein tuntunut keksivän mitään miten ja mistä sen tekisi. Ei hajoaminen onneksi kauaa kestänyt. Eipä tuo opinnäytetyö täällä nyt mitenkään ylitsepääsemättömän laaja tarvitse olla.
Perjantai onkin sitten vapaa ja silloin suunnistaan pitkästä pitkästä pitkästä pitkästä pitksästä pistkästä piskätsä pistäkä pikätsä aikaa keikalle. Seinäjoelle suunnistan katsomaan ja kuuntelemaan Ensiferumia ja Metsatölliä. Yöpyminen tapahtuu erään nimeltämainitsemattoman Thundercatin luona nimeltämainitseman Mannisen kera. Voi tulla mukava reissu. Tai ei nyt mukava mutta reissu nyt kuitenkin. Ei olekaan pitkään aikaan tullut vanhojen huonojen aikojen kavereiden kanssa tehtyä mitään.
Mutta nyt pidemmittä puheitta lueskelemaan ja jossain vaiheessa nukkumaan. Ihanuutta on kun saa aamulla nukkua yhdeksään asti kun koulu alkaa vasta kymmeneltä.
Hetki sitten humppa soi: Pink: Fingers
Humpastalainattua: En lainaa kun vaikuttaa niin hävyttömiltä nuo sanat jos olen oikein ymmärtänyt.
Elämässäopittua:
"Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä."
Tämä viikko on enää koulua ja sitten alkaa harjoittelu. Nuorisopsykiatrinen osasto kutsuu minua biljardia pelaamaan. Kaksi koetta tällä viikolla tosin on. Tänään oli ensimmäinen. Aiheena oli vuorovaikutussuhteet, masennus ja skitsofrenia. Ihan hyvin tuntui menevän, ainakin kirjoitin paljon ja tuntui että siinä jotain tolkkuakin oli. Huomenna on vuorossa toinen koe. Lakijutuista. Ei mikään lempiaiheeni ja en ole lukenut juurikaan lainkaan ollenkaan hyvin vähän. Onneksi se on ryhmäkoe. On aina helpompaa kun saa lyödä kaksi viisasta päätä, tai tyhmää päätä, tai tyhmän ja viisaan pään, yhteen. Ja huomenna pistellään vähän piikkiä pakaroihin. Ai niin. Tänään meinasin ensimmäistä kertaa hajota koulujuttuihin tänä lukukautena. Puhuttiin opinnäytetyöstä ja ei oikein tuntunut keksivän mitään miten ja mistä sen tekisi. Ei hajoaminen onneksi kauaa kestänyt. Eipä tuo opinnäytetyö täällä nyt mitenkään ylitsepääsemättömän laaja tarvitse olla.
Perjantai onkin sitten vapaa ja silloin suunnistaan pitkästä pitkästä pitkästä pitkästä pitksästä pistkästä piskätsä pistäkä pikätsä aikaa keikalle. Seinäjoelle suunnistan katsomaan ja kuuntelemaan Ensiferumia ja Metsatölliä. Yöpyminen tapahtuu erään nimeltämainitsemattoman Thundercatin luona nimeltämainitseman Mannisen kera. Voi tulla mukava reissu. Tai ei nyt mukava mutta reissu nyt kuitenkin. Ei olekaan pitkään aikaan tullut vanhojen huonojen aikojen kavereiden kanssa tehtyä mitään.
Mutta nyt pidemmittä puheitta lueskelemaan ja jossain vaiheessa nukkumaan. Ihanuutta on kun saa aamulla nukkua yhdeksään asti kun koulu alkaa vasta kymmeneltä.
Hetki sitten humppa soi: Pink: Fingers
Humpastalainattua: En lainaa kun vaikuttaa niin hävyttömiltä nuo sanat jos olen oikein ymmärtänyt.
Elämässäopittua:
"Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä."
lauantaina, syyskuuta 19, 2009
Rahaa menee mutta menköön kun on kyseessä musiikki
Tämän viikon levysaldo alkaa olla täynnä. Toki mieleni lisää hamuaisi kuten aina. Kuu kaakon yllä oli mahtava levy ja hyvä kun LP:n mukana tuli latauslippu niin sai biisit mp3-muodossakin niin saa soittimeen. Mielestäni toimiva ratkaisu. Jos joskus niin hassusti käy kuin uumoillaan että musiikki siirtyy netistä lataamiseen niin toivottavasti LP:t säilyvät musiikinharrastajien ilona. Niissä levyn kannet pääsevät parhaiten esille eikä musiikin laatu ole yhtään huonompaa kuin cd:ssä. Ainoa miinus on niiden hankala esillelaitto. Levyt pysyvät hyllyssä selkeässä järjestyksessä mutta LP:itä ei saa oikein mitenkään hienosti esille. No nämä ovat paljon myöskin makuasioita. Toivottavasti säilyy LP:t ja CD:t molemmat. Mutta joku siinä on että Viikatteen musiikin ostan LP:inä. Minusta se kuuluu asiaan.
Jaakko Tepon tribuutti oli myöskin hauska tuttavuus. Mielenkiintoisia ja mukavan erilaisia versioita ja vaikka paljon oli esittäjiä joita en tuntenut niin kaikki paitsi yksi biiseistä (Rapped Youthin vetämä Pörsänmäen tango) oli hyviä eikä haitannut vaikka en ole aikaisemmin Jaakko Tepon materiaaliin paljoa tutustunut.
Sonata Arctican uusi levy oli synkempi kuin aikaisempi materiaali. Erittäin hyvää sekin ja komeat kannet. Tämä julkaisu pääsi tietoisuuteeni kuin varkain. En osannut odottaa että Sonatalta tulisi uutta levyä. Onneksi tajusin ajoissa ja tilasin sen ennakkoon ja sain sen pari päivää ennen virallista julkaisupäivää jo postissa. On se hienoa kuunnella vanhan tutun bändin uutta materiaalia.
Ei musiikkitörsäämiseni suinkaan tähän loppunut. Tilasin jo ennakkoon liput minulle ja Manniselle Metsatölliä ja Ensiferumia katsomaan. Itseäni kiinnostaa erityisesti Ensiferum koska sitä en ole aiemmin nähnyt. Viikon päästä perjantaina olen taas yhtä keikkakokemusta rikkaampi ja näen vastaako yhtään odotuksiani.
Tänään pitääkin sitten lähteä töihin jotta saa katettua kulut. Laitetaanpas pitkästä aikaa tähän biisitaistelu vaikka en tiedä käykö täällä blogilla miten enää porukkaa kun olen tippunut blogimaailman seuraamisesta pois. Laittakaa nämä paremmuusjärjestykseen musiikkimakunne perusteella:
Viikate - Eräs kaunis päivä
Sonata Arctica - Flag In The Ground
Nightwish - Hilma ja Onni (Jaakko Teppo-cover)
Levyiltälainattua:
Viikate sanoo: "Lapio käy kiveen, sitten toiseen, sitten oksaan paksuun iäiseen, kunnes Luoja, suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen."
Sonata Arctica sanoo: "My life is fine, so why would I care... Because it's not my ass, per se, on the line."
Jaakko Teppo sanoo Sössölandian kultakurkkujen äänellä: "Pirkko ainoa on tyttö, silti rakkautem on rehtiä, näin tutuille vuan tiios että pirusti on mehtiä."
Jaakko Tepon tribuutti oli myöskin hauska tuttavuus. Mielenkiintoisia ja mukavan erilaisia versioita ja vaikka paljon oli esittäjiä joita en tuntenut niin kaikki paitsi yksi biiseistä (Rapped Youthin vetämä Pörsänmäen tango) oli hyviä eikä haitannut vaikka en ole aikaisemmin Jaakko Tepon materiaaliin paljoa tutustunut.
Sonata Arctican uusi levy oli synkempi kuin aikaisempi materiaali. Erittäin hyvää sekin ja komeat kannet. Tämä julkaisu pääsi tietoisuuteeni kuin varkain. En osannut odottaa että Sonatalta tulisi uutta levyä. Onneksi tajusin ajoissa ja tilasin sen ennakkoon ja sain sen pari päivää ennen virallista julkaisupäivää jo postissa. On se hienoa kuunnella vanhan tutun bändin uutta materiaalia.
Ei musiikkitörsäämiseni suinkaan tähän loppunut. Tilasin jo ennakkoon liput minulle ja Manniselle Metsatölliä ja Ensiferumia katsomaan. Itseäni kiinnostaa erityisesti Ensiferum koska sitä en ole aiemmin nähnyt. Viikon päästä perjantaina olen taas yhtä keikkakokemusta rikkaampi ja näen vastaako yhtään odotuksiani.
Tänään pitääkin sitten lähteä töihin jotta saa katettua kulut. Laitetaanpas pitkästä aikaa tähän biisitaistelu vaikka en tiedä käykö täällä blogilla miten enää porukkaa kun olen tippunut blogimaailman seuraamisesta pois. Laittakaa nämä paremmuusjärjestykseen musiikkimakunne perusteella:
Viikate - Eräs kaunis päivä
Sonata Arctica - Flag In The Ground
Nightwish - Hilma ja Onni (Jaakko Teppo-cover)
Levyiltälainattua:
Viikate sanoo: "Lapio käy kiveen, sitten toiseen, sitten oksaan paksuun iäiseen, kunnes Luoja, suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen."
Sonata Arctica sanoo: "My life is fine, so why would I care... Because it's not my ass, per se, on the line."
Jaakko Teppo sanoo Sössölandian kultakurkkujen äänellä: "Pirkko ainoa on tyttö, silti rakkautem on rehtiä, näin tutuille vuan tiios että pirusti on mehtiä."
maanantaina, syyskuuta 14, 2009
"Ja Tapani Kansa laulaa..."
Kotopuolessa käyty. Serkku saatu onnellisesti kihloihin. Saunottu. Nyt koulu jatkuu.
Levyjä ostettu. Ennakkotilattu Viikatteen Kuu kaakon yllä LP, Sonata Arctican Days of Grays sekä Jaakko Tepon tribuutti. Suoraan kaupan hyllystä ostettu Northern Kings ja Ismo Alanko Säätiö.
Keitto keitetty. Mansikkarahka jääkaapissa.
Tyttö lapsia hoitamass.a.
Rattus soittimessa.
Wille laiskottelee.
Humppa Soi: Rattus: Rattus on rautaa
Humpastalainattua: "Me ollaan viisaita, eikä suinkaan tyhmiä, me ei aiota ansaita tällä musiikilla."
Levyjä ostettu. Ennakkotilattu Viikatteen Kuu kaakon yllä LP, Sonata Arctican Days of Grays sekä Jaakko Tepon tribuutti. Suoraan kaupan hyllystä ostettu Northern Kings ja Ismo Alanko Säätiö.
Keitto keitetty. Mansikkarahka jääkaapissa.
Tyttö lapsia hoitamass.a.
Rattus soittimessa.
Wille laiskottelee.
Humppa Soi: Rattus: Rattus on rautaa
Humpastalainattua: "Me ollaan viisaita, eikä suinkaan tyhmiä, me ei aiota ansaita tällä musiikilla."
tiistaina, syyskuuta 08, 2009
Ilon aiheet sen kun jatkuu
Tilasin toissapäivänä Viikatteen uusimman LP:n ennakkoon (ilmestyy LP:nä vasta oliko se nyt 16.9) ja tottakai piti kyytipojaksi tilata myös Mikko Alatalon LP. Luulin että ne tulevat samassa paketissa mutta lähettivät Alatalon heti minulle. Tänään tuli postissa. Mahtavaa. Upeaa. Ikävän karkoitus on LP:n nimi ja se pitää paikkansa. Laskin tuossa äsken Mikko Alatalon LP:t ja CD:t yhteen ja huomasin ilokseni että niitä on jo yli 20. Pikku hiljaa kokoelmani siis karttuu.
Ja sitten päivän toiseen aiheiseen. Pelkoihin. Tai oikeastaan minun yhteen pelkooni. Koulussa olemme pariin otteeseenkin puhuneet peloista ja jännittämisestä. Minä olen tajunnut että yksi sellainen tilanne jota pelkään tai ainakin jännitän kovasti on liikkuminen. Kyllä minä yksin tykkään liikkua jonkun verran (lue: todella vähän) ja oikein lähestein ihmisten kanssa. Mutta anna olla kun pitäisi vähänkään vieraassa tai uudessa seurassa harrastaa jotain liikkumista niin johan menee Willeltä Vemmelsääri pöksyyn. Varsinkin jos siihen liittyy kilpailua, oli sitten miten leikkimielistä tahansa. Koulun urheilupäivät tai muut vastaavat ovat myös minun mustalla listallani. Ajatuskin jo kauhistuttaa.
Mistähän tämä johtuu? Olen sitä miettinyt viime aikoina kovasti. Lapsuudessa meillä kotona veljen kanssa kun leikimme niin tuskin koskaan kisailimme mistään ja silloin vielä tykkäsinkin liikkua. Koulussa mukaan tuli sitten kilpailu ja arviointi. Ja minähän se olin aina se viimeinen. Ei se minua haitannut. Tyydyin rooliini enkä edes yrittänyt parastani. Sitten kun siirryin yläasteelle niin alkoi jo tapahtumista lintsaaminen. Jos oli liikunnassa esim. jotain testejä niin oli enemmän sääntö kuin poikkeus ettei tätä poikaa siellä näkynyt. Lukio meni samalla kaavalla. Siellä saikin karsittua liikunnan tosi vähäiseksi josta olin tyytyväinen. Armeijassa ei ollut mitään hätää kun pääsin huonoimpaan kuntoryhmään jossa olimme kaikki yhtä laiskoja. Tämän jälkeen ei asiaa olekaan tarvinnut edes miettiä. Ennen kuin nyt asia tuli taas mieleen ja kun huomenna olisi koulumme liikuntapäivä. Nimeäni ei listoilla näy ja en ole siihen osallistumassa vaikka tiedän että siitä opettajat urputtavat jälkeenpäin.
Ei tuollaiset tilanteet niinkään haittaa mutta kun tämä kammoni iskee myös jos kaveriporukassa (varsinkin uusien kavereiden kanssa) pitäisi harrastaa jotain liikuntaa esim. koripalloa, lentopalloa, jalkapalloa, pyöräilyä... lista on miltei loputon. Se on typerää kun pitää aina kieltäytyä kun pyydetään jonnekin missä liikutaan. Ja asiaa melkein pahentaa se jos sanoo ettei tykkää liikkua ja että se on arka paikkani. Silloin ihmiset alkavat säälimään ja yllyttämään että ei se mitään ja tunnen itseni vielä huonommaksi ihmiseksi.
Tässä vielä yksi esimerkki elävästä elämästä:
Meidän piti tyttöni kanssa tavata pari hänen kaveriaan (oikeastaan voin jo sanoa heidän olevan minunkin kavereita) ja yhden ulkomaalaisen vaihtoppilaan jota en ollut vielä tavannutkaan. ABC:lle ajattelimme mennä kahvittelemaan. Sovimme kuitenkin että tapaamme lukion pihassa kun he olivat siellä ja siitä sitten menisimme yhtä matkaa. Kuinkas ollakaan heillä oli mukana koripallo ja heittelivät siellä koreja. Heti kun näin sen niin iski ahdistus. Teki mieli poistua paikalta ettei vaan joudu pelaamaan koripalloa. Hyvin tilanteen selvitin, ei siinä mitään. Mutta se tunne mikä iski ei ollut mikään mukava.
Ehkä minä joskus vielä uskallan liikkua niin kuin muutkin mutta nyt ei ole sen aika. Tiedän että pakenen tilanteita ja asia vaan pahenee mutta niin. Minä olen minä.
Menipäs tämä nyt pois alkuperäisestä suunnitelmasta ja tuskin tästä kukaan mitään tolkkua saa mutta olipas mukava kun juttu luisti pitkästä aikaa.
Humppa Soi: Mikko Alatalo: Ihminen on selviytyjä
Humpastalainattua: "Pakko on itsensä hyväksyä vaikka toiset ei hyväksykään"
Ja sitten päivän toiseen aiheiseen. Pelkoihin. Tai oikeastaan minun yhteen pelkooni. Koulussa olemme pariin otteeseenkin puhuneet peloista ja jännittämisestä. Minä olen tajunnut että yksi sellainen tilanne jota pelkään tai ainakin jännitän kovasti on liikkuminen. Kyllä minä yksin tykkään liikkua jonkun verran (lue: todella vähän) ja oikein lähestein ihmisten kanssa. Mutta anna olla kun pitäisi vähänkään vieraassa tai uudessa seurassa harrastaa jotain liikkumista niin johan menee Willeltä Vemmelsääri pöksyyn. Varsinkin jos siihen liittyy kilpailua, oli sitten miten leikkimielistä tahansa. Koulun urheilupäivät tai muut vastaavat ovat myös minun mustalla listallani. Ajatuskin jo kauhistuttaa.
Mistähän tämä johtuu? Olen sitä miettinyt viime aikoina kovasti. Lapsuudessa meillä kotona veljen kanssa kun leikimme niin tuskin koskaan kisailimme mistään ja silloin vielä tykkäsinkin liikkua. Koulussa mukaan tuli sitten kilpailu ja arviointi. Ja minähän se olin aina se viimeinen. Ei se minua haitannut. Tyydyin rooliini enkä edes yrittänyt parastani. Sitten kun siirryin yläasteelle niin alkoi jo tapahtumista lintsaaminen. Jos oli liikunnassa esim. jotain testejä niin oli enemmän sääntö kuin poikkeus ettei tätä poikaa siellä näkynyt. Lukio meni samalla kaavalla. Siellä saikin karsittua liikunnan tosi vähäiseksi josta olin tyytyväinen. Armeijassa ei ollut mitään hätää kun pääsin huonoimpaan kuntoryhmään jossa olimme kaikki yhtä laiskoja. Tämän jälkeen ei asiaa olekaan tarvinnut edes miettiä. Ennen kuin nyt asia tuli taas mieleen ja kun huomenna olisi koulumme liikuntapäivä. Nimeäni ei listoilla näy ja en ole siihen osallistumassa vaikka tiedän että siitä opettajat urputtavat jälkeenpäin.
Ei tuollaiset tilanteet niinkään haittaa mutta kun tämä kammoni iskee myös jos kaveriporukassa (varsinkin uusien kavereiden kanssa) pitäisi harrastaa jotain liikuntaa esim. koripalloa, lentopalloa, jalkapalloa, pyöräilyä... lista on miltei loputon. Se on typerää kun pitää aina kieltäytyä kun pyydetään jonnekin missä liikutaan. Ja asiaa melkein pahentaa se jos sanoo ettei tykkää liikkua ja että se on arka paikkani. Silloin ihmiset alkavat säälimään ja yllyttämään että ei se mitään ja tunnen itseni vielä huonommaksi ihmiseksi.
Tässä vielä yksi esimerkki elävästä elämästä:
Meidän piti tyttöni kanssa tavata pari hänen kaveriaan (oikeastaan voin jo sanoa heidän olevan minunkin kavereita) ja yhden ulkomaalaisen vaihtoppilaan jota en ollut vielä tavannutkaan. ABC:lle ajattelimme mennä kahvittelemaan. Sovimme kuitenkin että tapaamme lukion pihassa kun he olivat siellä ja siitä sitten menisimme yhtä matkaa. Kuinkas ollakaan heillä oli mukana koripallo ja heittelivät siellä koreja. Heti kun näin sen niin iski ahdistus. Teki mieli poistua paikalta ettei vaan joudu pelaamaan koripalloa. Hyvin tilanteen selvitin, ei siinä mitään. Mutta se tunne mikä iski ei ollut mikään mukava.
Ehkä minä joskus vielä uskallan liikkua niin kuin muutkin mutta nyt ei ole sen aika. Tiedän että pakenen tilanteita ja asia vaan pahenee mutta niin. Minä olen minä.
Menipäs tämä nyt pois alkuperäisestä suunnitelmasta ja tuskin tästä kukaan mitään tolkkua saa mutta olipas mukava kun juttu luisti pitkästä aikaa.
Humppa Soi: Mikko Alatalo: Ihminen on selviytyjä
Humpastalainattua: "Pakko on itsensä hyväksyä vaikka toiset ei hyväksykään"
Oho, menipäs herkäksi, enkä edes anteeksi pyydä
Aikaa ei ehkä olisi nyt kirjoittaa kun kouluun pitäisi jaksaa lähteä. Mielelläni sinne kyllä menen ei siinä mutta olisi kiva kun aamulla saisi nukkua pitkään. Miksi tänne sitten eksyin kirjoittamaan? Meinasi vetää herkäksi kun luin S:n kommentin joten ajattelin paneutua tuohon aiheeseen hieman tarkemmin.
Vanhoja blogitekstejä kun lukee ei voi olla huomaamatta sitä miten vahvasti niissä on mukana ahdistus ja maassa laahaava mieli. Toki niissä on sitä pilkettä silmäkulmassakin mutta yleisilme on alavireinen. Tämä on tietenkin ihan ymmärrettävää. Kyllähän se kovasti koski se synttärilahja jonka silloin pari vuotta sitten sain. Mutta nyt on asiat toisin. Pääsin asiasta yli ja nyt olen onnellisesti parisuhteessa. Ja niin kuin sitä silloin mietti ettei koskaan voi löytyä ketään jonka kanssa uskaltaa olla ilman että koko ajan pelkää yksinjäämistä. Ja sellaista jonka kanssa voi olla oma itsensä. Että tosiaan se riittää. Ei tarvitse olla mikään ihmeellinen. Saa olla vain tällainen. Minusta tykätään sellaisena kuin olen. Ei pelkästään tykätä. Minua rakastetaan. Minä rakastan ja minua rakastetaan. Vimpelin Väinämöinenkin sen sanoo hyvin: "Se on kaikista suurin kysymys mitä elämässä, mitä elämässä, ihmisen elämässä, on saada rakastaa ja saada tuntea olevansa rakastettu." Herkäksi menee mutta ei anneta sen häiritä (parvekkeen remontointi häiritsee kun pora jauhaa kuin viimeistä päivää sekoittaen ajatukset).
Nyt karkasi ajatus. Mutta tärkein pointti tässä kai oli se että minä olen tyytyväinen elämääni ja enemmän kuin tyytyväinen parisuhteeseeni. Kiitos tyttöni mun. Minä rakastan sinua.
Humppa Soi: Jukka Takalo: Opeta mut puhumaan
Humpastalainattua:
"Opeta mut puhumaan, kerro miten sanotaan, että rakastaa.
Opeta mut puhumaan, kerro mitä tarkoittaa, että rakastaa."
Vanhoja blogitekstejä kun lukee ei voi olla huomaamatta sitä miten vahvasti niissä on mukana ahdistus ja maassa laahaava mieli. Toki niissä on sitä pilkettä silmäkulmassakin mutta yleisilme on alavireinen. Tämä on tietenkin ihan ymmärrettävää. Kyllähän se kovasti koski se synttärilahja jonka silloin pari vuotta sitten sain. Mutta nyt on asiat toisin. Pääsin asiasta yli ja nyt olen onnellisesti parisuhteessa. Ja niin kuin sitä silloin mietti ettei koskaan voi löytyä ketään jonka kanssa uskaltaa olla ilman että koko ajan pelkää yksinjäämistä. Ja sellaista jonka kanssa voi olla oma itsensä. Että tosiaan se riittää. Ei tarvitse olla mikään ihmeellinen. Saa olla vain tällainen. Minusta tykätään sellaisena kuin olen. Ei pelkästään tykätä. Minua rakastetaan. Minä rakastan ja minua rakastetaan. Vimpelin Väinämöinenkin sen sanoo hyvin: "Se on kaikista suurin kysymys mitä elämässä, mitä elämässä, ihmisen elämässä, on saada rakastaa ja saada tuntea olevansa rakastettu." Herkäksi menee mutta ei anneta sen häiritä (parvekkeen remontointi häiritsee kun pora jauhaa kuin viimeistä päivää sekoittaen ajatukset).
Nyt karkasi ajatus. Mutta tärkein pointti tässä kai oli se että minä olen tyytyväinen elämääni ja enemmän kuin tyytyväinen parisuhteeseeni. Kiitos tyttöni mun. Minä rakastan sinua.
Humppa Soi: Jukka Takalo: Opeta mut puhumaan
Humpastalainattua:
"Opeta mut puhumaan, kerro miten sanotaan, että rakastaa.
Opeta mut puhumaan, kerro mitä tarkoittaa, että rakastaa."
sunnuntai, syyskuuta 06, 2009
Jos ei viina ja terva ja hauta auta?
Viinaa en juo. Tervasta keuhkoni eivät täyty. Hautakin saa odottaa. Mutta enpä minä apua nyt tarvitsekaan. Tyytyväinen olen elooni täällä päällä maan. Maalla oli mukavaa vaikka mitään ei oikein tehtykään tai ehkä juuri siksi. Ruokaa, saunaa, Aliasta (on kyllä hauska peli, nauraa saa), Dexteriä... Huomenna vielä vapaa päivä ja silloin pitäisi tehdä kouluhommia ettei taas ala kerääntymään tekemättömiä töitä. Nyt nautin kuitenkin hyvästä musiikista Viikatteen sinkun muodossa.
Humppa Soi: Viikate: Humppalaki (Eläkeläiset coveri)
Humpastalainattua:
"Humppalaki täällä on se laki mahtavin"
Humppa Soi: Viikate: Humppalaki (Eläkeläiset coveri)
Humpastalainattua:
"Humppalaki täällä on se laki mahtavin"
perjantaina, syyskuuta 04, 2009
Maalle matkaamme
Kotopuolessa käymään pitkästä aikaa. Katsastamaan mitä sinne kuuluu. Kouluviikko se taas hujahti kuin huomaamatta ohitse. Eikä vieläkään ole ahistanut koulunkäynti vaikka välillä tunnilla saattaa väsymyksen oireita mielessä käydäkin. Ollaan puhutti lisää masennuksesta ja päihteistä. Ja peloista. Mielenkiintoista on. Koulutusohjelman valinta tuntuu oikealta.
Ei tässä nyt muuta. Kohta jos lähtis opintotukien tulemisen kunniaksi pitsalle ja kaupungille ja sieltä sitten linja-autolla Keski-Suomeen.
Humppa Soi: Iron Maiden: The Reincarnation of Benjamin Breeg
Elämässäopittua: Mustasukkaisuuteenkin on olemassa lääke.
Ei tässä nyt muuta. Kohta jos lähtis opintotukien tulemisen kunniaksi pitsalle ja kaupungille ja sieltä sitten linja-autolla Keski-Suomeen.
Humppa Soi: Iron Maiden: The Reincarnation of Benjamin Breeg
Elämässäopittua: Mustasukkaisuuteenkin on olemassa lääke.
tiistaina, syyskuuta 01, 2009
Mieleni minun tekevi...
...muutella blogini ulkoasua mutta luovuus ei riittänyt joten jatketaan tällaisella tylsällä linjalla. Kuvakin pitäisi vaihtaa koska en minä enää niin paljon tuon hirttoköyden kanssa aikaani vietä. Herra Itsesäälikään ei ole pitkään aikaan kunnolla käynyt kylässä. Saattanut ehkä joskus hieman piipahtaa ohimennen kahvilla. Nyt istun tyttöni koneella jolla nettikin pyörii paremmin kuin omallani. Tyttöni (tätä nimeä aloin nyt käyttämään hänestä) istuu lattialla lankarullien keskelle ja kutoo tai virkkaa tai mitä nyt tekeekään. Tämän päivän oppitunnitkin peruttiin mutta aivan täysillä en vapaapäivästä voi nauttia kun kolmelta olen sopinut meneväni nuorisopsykiatriselle osastolle haastatteluun että voinko mennä sinne sitten harjoitteluun vai ottavatkohan suoraan hoitoon. Olen kyllä jo yli-ikäinen sinne asiakkaaksi. Koulun käynti sujuu paremmin kuin tanssi koska olen kuin Anssi. Tietenkään vielä ei koulussa ole tänä lukuvuonna paljon mitään tarvinnut vielä tehdäkkään joten ei ole ehtinyt hajoilemaankaan. Aika paljon me siellä vain keskustellaan. Ja tosiaan välillä kuuntelemme oppilaiden tuomaa musiikkia josta jo aikaisemmin mainitsinkin. Ollaan nyt jo kuunnelty Nukkejen lisäksi Hectoria, Elastista (karvat nousi pystyyn kun lähti soimaan) ja Nightwishiä.
Eilen minua ja paria muuta oppilasta haastateltiin johonkin mielenterveysalan lehteen. Kuvatkin otettiin. Olin varmaan todella fiksu ja filmaattinen kuten aina.
Mitäs muuta? Musiikkia tekisi mieli ostaa lisää. Ikuinen toiveeni. Lisää, lisää, lisää... Ainakin pitäisi ostaa Sonata Arctican uusin kun se tässä kuussa julkaistaan. Ja Viikatteen. Ja Megadethin. Ja jos se Jaakko Teppo tribuuttikin joskus tässä ilmestyy. Paljon ostettavaa. Ja kuitenkin pitäisi yrittää pitää järki rahojen tuhlailun kanssa. Ayreoniakin haluaisin lisää. Ja tietenkin Mikko Alataloa. En ole sitä unohtanut. En tietenkään. Niin ja Ensiferum ja Metsatöll on 25.9 Seinäjoelle. Sinne vois mennä. Livemusiikin kaipuu on valtava.
Nyt kohta pitäisi jotain ruokaakin ehkä tehdä.
Humppa Soi: Marco Hietala: Nahkatakkinen tyttö
Eilen minua ja paria muuta oppilasta haastateltiin johonkin mielenterveysalan lehteen. Kuvatkin otettiin. Olin varmaan todella fiksu ja filmaattinen kuten aina.
Mitäs muuta? Musiikkia tekisi mieli ostaa lisää. Ikuinen toiveeni. Lisää, lisää, lisää... Ainakin pitäisi ostaa Sonata Arctican uusin kun se tässä kuussa julkaistaan. Ja Viikatteen. Ja Megadethin. Ja jos se Jaakko Teppo tribuuttikin joskus tässä ilmestyy. Paljon ostettavaa. Ja kuitenkin pitäisi yrittää pitää järki rahojen tuhlailun kanssa. Ayreoniakin haluaisin lisää. Ja tietenkin Mikko Alataloa. En ole sitä unohtanut. En tietenkään. Niin ja Ensiferum ja Metsatöll on 25.9 Seinäjoelle. Sinne vois mennä. Livemusiikin kaipuu on valtava.
Nyt kohta pitäisi jotain ruokaakin ehkä tehdä.
Humppa Soi: Marco Hietala: Nahkatakkinen tyttö
sunnuntai, elokuuta 30, 2009
O sole mio
Elämäni ensimmäiset venetsialaiset on nyt vietelty. Perjantaina ruokaa kaupasta ja saareen. Lauantaina pari pommia räjäyteltiin ja kokko poltettiin sekä tulia laitettiin ulos tuomaan valoa. Pienimuotoisesti vain. Mutta viihdyin kyllä. Mökillä on niin rauhallista ja rentouttavaa olla kun ei ole kiire mihinkään. Unoa tuli pelattua ja naurettua. Molempia paljon. Ja grillailtua. Ja saunottua. Onko nämä viikonloppuni yksitoikkoisia kun aina vaan kerron kuinka olen syönyt ja saunonut.
Ja kirjoittaminenkin ollut jo pitkään vaikeaa. Typerää kun se on niitä harvoja harrastuksiani. Musiikin kuuntelemisen lisäksi.
No jospa tämä tästä joskus taas saisi paremmin tuulta purjeisiin...
Ja kirjoittaminenkin ollut jo pitkään vaikeaa. Typerää kun se on niitä harvoja harrastuksiani. Musiikin kuuntelemisen lisäksi.
No jospa tämä tästä joskus taas saisi paremmin tuulta purjeisiin...
tiistaina, elokuuta 25, 2009
Aggressiivisuutta ja päihteitä
Eilen oli ihan leppoinen päivä taas koulussa. Aloitimme jo puhumaan opinnäytetyöstä. Teemme sen tyttöni kanssa kahdestaan ja aihe on vielä vähän hakusessa mutta luultavammin jotain seurakunnan ja uskon vaikutuksesta päihdekuntoutuksessa. Ei sen mitenkään kovin laaja tarvitse onneksi olla kun ollaan ammattikoulussa. Voi tulla ihan mielenkiintoinen projekti.
Tänään sitten oli vuorossa aggressiivisen asiakkaan kohtaamisesta pari tuntia ja siinä se päivä sitten olikin. Torstaina harjoittelemme liikkeitä joilla pääsee vapaaksi kuristuksista sun muista.
Päihteistä etsimme eilen tietoa ja huomenna on ryhmäkeskustelu kahvilassa omasta päihteiden käytöstä. Odotan sitä innolla. Pääsee taas yllättämään porukan juomattomuudellani vaikka kyllä varmaan osa ainakin jo tietääkin siitä.
Nyt jos vaikka katsois Dexteriä.
Humppa Soi: Brother Firetribe: Devil's Daughter
Humpastalainattua:
"She's a mystery and wonder and she will hurt you"
Elämässäopittua: Suomessa kuolee vuosittain yli 400 ihmistä alkoholimyrkytykseen.
Tänään sitten oli vuorossa aggressiivisen asiakkaan kohtaamisesta pari tuntia ja siinä se päivä sitten olikin. Torstaina harjoittelemme liikkeitä joilla pääsee vapaaksi kuristuksista sun muista.
Päihteistä etsimme eilen tietoa ja huomenna on ryhmäkeskustelu kahvilassa omasta päihteiden käytöstä. Odotan sitä innolla. Pääsee taas yllättämään porukan juomattomuudellani vaikka kyllä varmaan osa ainakin jo tietääkin siitä.
Nyt jos vaikka katsois Dexteriä.
Humppa Soi: Brother Firetribe: Devil's Daughter
Humpastalainattua:
"She's a mystery and wonder and she will hurt you"
Elämässäopittua: Suomessa kuolee vuosittain yli 400 ihmistä alkoholimyrkytykseen.
sunnuntai, elokuuta 23, 2009
Kokkolan saaressa pikkuinen torppa
Ei se nyt niin kauhean pieni kyllä ole. Ihan sopivan kokoinen mökki ja erillinen saunarakennus. Ja nukkumamökki. Ja puulato. Ja ulkohuussi jossa on hämähäkkejä. Puhun nyt siis tyttöystäväni vanhempien saaresta jossa heillä nuo kaikki yllämainitut on. Tiemme kulki taas perjantaina sinne. Veneellä menimme. Appiukko vei. Lauantai-iltapäivään asti olimme tyttöni kanssa siellä kahdestaan ja sitten sinne tulikin tyttöni isä, äiti, sisko ja sen veli. Teimme pitsaa ja saunoimme. Ja makkaraa tietenkin paistoimme. Kävimme myös appiukon kanssa merelle viemässä verkot ja sunnuntaina aamulla haimme ne sitten takaisin. Vähän isomman mittaluokan verkkoja kuin mihin olen meidän perällä tottunut. Yksikin verkko oli kilometrin pituinen. Kyllä niitä kaloja tulikin ihan mukavasti. Hyviä silakat olivat kyllä. Nyt ajatukset ei pysy kasassa. Lopetan tämän ennen kuin edes kunnolla ehdin aloittaa. Palataan myöhemmin paremmalla inspiraatiolla.
Humppa Soi: En kehtaa edes myöntää.
Humppa Soi: En kehtaa edes myöntää.
perjantaina, elokuuta 21, 2009
Ja niin koitti aika kun Wille taas blogille kirjoitti
En näköjään ole loman jälkeen tänne kirjoitellutkaan. No ei siinä mitään. Nyt kirjoitan. Alkuun hieman palataan ajassa takaisin siihen kun loma alkoi. Alkuun menimme tyttöni kanssa hänen vanhempiensa mökille ja siellä lomailimme sillä parhaalla mahdollisella tavalla eli ei oltiin vaan. Grillattiin, saunottiin, löhöiltiin... Oli mukavaa ja rentouttavaa. Sieltä sitten parin päivän jälkeen suunnistimme Keski-Suomeen. Oli edessä minun kotipaikkani esittely. Lämmitettiin savusauna ja oleskeltiin. Ja pääsipäs siinä tyttö vähän tutustumaan lisää minun porukoihin. Hyvin tulivat juttuun keskenään.
Sieltä sitten heitin tyttöni takaisin Kokkolaan ja lähdin itse poikien kanssaKärnään. Tarkoitus oli lähteä torstaina ja olla sunnuntaihin asti saaressa erämeiningillä. No lähdettiin perjantaina ja nukuttiin kyllä teltassa vaikka saareen asti ei päästykään. Willen kesäkeittiökin siellä kuvattiin ja saa nähdä tuleeko siitä joskus jotain julkaisemisen kelpoista editoitua. Tuskin. Oli niin järkyttävät kireät violetit housut että heikoimpia heikottaa. Ihan karu reissu oli. Kärnä ei koskaan petä ystäväänsä.
Siinähän se loma pian menikin ja palasin Kokkolaan. Koulu alkoi keskiviikkona (viikko sitten) ja heti alusta asti olen viihtynyt enemmän kuin osasin unelmoidakaan. Todella mukavaa. Aiheet on mielenkiintoisia. Masennusta, skitsofreniaa, päihteitä, huumeita, kriisejä, ahdistusta, pakko-oireita, mielenhäiriöitä... Mielenkiintoista. Ei mitään kevyitä aiheita mutta mielenkiintoisia. Ja tässä vuoden aikana varmaan oppii itsestäänkin paljon uutta. Kasvaa ihmisenä sanoisi Pasila.
Viime viikonlopun olin töissä ja siellä oli todella rauhallista. Nyt sitten ei enää lisää töitä ole ainakaan sovittu. Ei haittaa. Kyllä tässä nyt vähän aikaa pärjäilee.
Tämäkin kouluviikko mennyt mukavasti ja tänään sain opoltakin kuulla että viime vuoden kaikki kurssit ovat kunnossa. Ei siis mitään hätää. Eilen käytiin ryhmäytymässä Kälviällä. Syötiin (koulu maksoi), kiipeiltiin (minäkin kävin muutaman metrin kokeilemassa ennen kuin alkoi huippaamaan), valkoisessa huoneessa rentouduttiin (nukahdinkin hetkeksi) ja lopuksi vielä paisteltiin makkaraa ja vaan juteltiin luokan kesken. Mukava luokka tänäkin vuonna vaikka vähän nuoria ovatkin (hädin tuskin täysi-ikäisiä). Ai niin ja minut ja tyttöni valittiin luokan emännäksi ja isännäksi. Luokka on meidän käsissä. Ei hyvä asia mutta ei voinut oikein vastaan sanoa kun meidät siihen tehtävään melkein pakotettiin.
Huh huh kun tulee tekstiä. Pitäisi kirjoittaa useammin niin muistaisi paremmin mitä on tapahtunut.
Tänään oli vain pari tuntia ja alkoi uusi käytäntö pyörimään erään opettajan tunneilla. Kuunnellaan aina tunnin aluksi jonkun oppilaan tuomaa musiikkia. Tänään kuulimme Nuket yhtyettä. Tykkäsin. Hauskaa kuunnella muiden mielipiteitä musiikista ja kuulla uutta musiikkia.
Biisien olisi hyvä jotenkin liittyä mielenterveyteen tai muuten alaamme joten ihan vapaita käsiä ei anneta valintojen suhteen. Odotan jo innolla omaa vuoroani.
Nyt pitäisi kasata Manniselle levyä. Hitaasti se valmistuu mutta varmasti.
Hyvä viikonloppua!
Humppa Soi: Eläkeläiset: Humppapuoskari
Humpastalainattua:
"Jos roppa alkaa rampata ja syyke olla kuraa.
Jos kesken kinkereiden ukko nyyhkytykseen sulaa."
Elämässäopittua: Koulussa voi oikeasti viihtyä.
Sieltä sitten heitin tyttöni takaisin Kokkolaan ja lähdin itse poikien kanssaKärnään. Tarkoitus oli lähteä torstaina ja olla sunnuntaihin asti saaressa erämeiningillä. No lähdettiin perjantaina ja nukuttiin kyllä teltassa vaikka saareen asti ei päästykään. Willen kesäkeittiökin siellä kuvattiin ja saa nähdä tuleeko siitä joskus jotain julkaisemisen kelpoista editoitua. Tuskin. Oli niin järkyttävät kireät violetit housut että heikoimpia heikottaa. Ihan karu reissu oli. Kärnä ei koskaan petä ystäväänsä.
Siinähän se loma pian menikin ja palasin Kokkolaan. Koulu alkoi keskiviikkona (viikko sitten) ja heti alusta asti olen viihtynyt enemmän kuin osasin unelmoidakaan. Todella mukavaa. Aiheet on mielenkiintoisia. Masennusta, skitsofreniaa, päihteitä, huumeita, kriisejä, ahdistusta, pakko-oireita, mielenhäiriöitä... Mielenkiintoista. Ei mitään kevyitä aiheita mutta mielenkiintoisia. Ja tässä vuoden aikana varmaan oppii itsestäänkin paljon uutta. Kasvaa ihmisenä sanoisi Pasila.
Viime viikonlopun olin töissä ja siellä oli todella rauhallista. Nyt sitten ei enää lisää töitä ole ainakaan sovittu. Ei haittaa. Kyllä tässä nyt vähän aikaa pärjäilee.
Tämäkin kouluviikko mennyt mukavasti ja tänään sain opoltakin kuulla että viime vuoden kaikki kurssit ovat kunnossa. Ei siis mitään hätää. Eilen käytiin ryhmäytymässä Kälviällä. Syötiin (koulu maksoi), kiipeiltiin (minäkin kävin muutaman metrin kokeilemassa ennen kuin alkoi huippaamaan), valkoisessa huoneessa rentouduttiin (nukahdinkin hetkeksi) ja lopuksi vielä paisteltiin makkaraa ja vaan juteltiin luokan kesken. Mukava luokka tänäkin vuonna vaikka vähän nuoria ovatkin (hädin tuskin täysi-ikäisiä). Ai niin ja minut ja tyttöni valittiin luokan emännäksi ja isännäksi. Luokka on meidän käsissä. Ei hyvä asia mutta ei voinut oikein vastaan sanoa kun meidät siihen tehtävään melkein pakotettiin.
Huh huh kun tulee tekstiä. Pitäisi kirjoittaa useammin niin muistaisi paremmin mitä on tapahtunut.
Tänään oli vain pari tuntia ja alkoi uusi käytäntö pyörimään erään opettajan tunneilla. Kuunnellaan aina tunnin aluksi jonkun oppilaan tuomaa musiikkia. Tänään kuulimme Nuket yhtyettä. Tykkäsin. Hauskaa kuunnella muiden mielipiteitä musiikista ja kuulla uutta musiikkia.
Biisien olisi hyvä jotenkin liittyä mielenterveyteen tai muuten alaamme joten ihan vapaita käsiä ei anneta valintojen suhteen. Odotan jo innolla omaa vuoroani.
Nyt pitäisi kasata Manniselle levyä. Hitaasti se valmistuu mutta varmasti.
Hyvä viikonloppua!
Humppa Soi: Eläkeläiset: Humppapuoskari
Humpastalainattua:
"Jos roppa alkaa rampata ja syyke olla kuraa.
Jos kesken kinkereiden ukko nyyhkytykseen sulaa."
Elämässäopittua: Koulussa voi oikeasti viihtyä.
sunnuntai, elokuuta 02, 2009
Aurinko paistaa, vettä sataa, Willellä alkaa loma!
Mies on hikinen. Mies on märkä. Mies on väsynyt. Miehellä on nälkä. Mies on äärimmäisen onnellinen. Miehellä loppui kesätyöt. Miehellä alkoi loma. Mies lähtee illalla rakkaansa kanssa mökille. Mies käy suihkussa. Mies kuuntelee hyvää musiikkia. Mies kirjoittaa blogille. Ja sen jälkeen mies syö.
Mies olen minä. Kenestä muustakaan tänne kirjoittelisin? Ihanaa kun vihdoin loppui työt ja alkoi loma. Vaikka se ei kestä kuin reilun viikon niin kyllä tuntuu ihanalta. Mutta kyllä se vähän haikealtakin tuntui sieltä lähteä kun sinne jäi vanhukset kaipaamaan. Mukavaa kun ovat tykänneet. Tunne on molemmin puolinen. Välillä työt kyllä väsytti paljonkin vaikka fyysisesti ei rankkaa olekaan. Mutta olen minä paljon kesän aikana oppinutkin. Tiedän ainakin että tämä on se minun alani. Tykkään tästä työstä.
Nyt ajatukset ei kasassa pysy lain joten lopettelen vain.
Humppa Soi: Edguy: Rocket Ride
Humpastalainattua: "Uu-woo-oooo-oo"
Elämässäopittua: Maatalousnäyttelyissä käy paljon ihmisiä.
Mies olen minä. Kenestä muustakaan tänne kirjoittelisin? Ihanaa kun vihdoin loppui työt ja alkoi loma. Vaikka se ei kestä kuin reilun viikon niin kyllä tuntuu ihanalta. Mutta kyllä se vähän haikealtakin tuntui sieltä lähteä kun sinne jäi vanhukset kaipaamaan. Mukavaa kun ovat tykänneet. Tunne on molemmin puolinen. Välillä työt kyllä väsytti paljonkin vaikka fyysisesti ei rankkaa olekaan. Mutta olen minä paljon kesän aikana oppinutkin. Tiedän ainakin että tämä on se minun alani. Tykkään tästä työstä.
Nyt ajatukset ei kasassa pysy lain joten lopettelen vain.
Humppa Soi: Edguy: Rocket Ride
Humpastalainattua: "Uu-woo-oooo-oo"
Elämässäopittua: Maatalousnäyttelyissä käy paljon ihmisiä.
tiistaina, heinäkuuta 28, 2009
"Mä en pelkää mitään"
Viikonloppuna kävin kotona (tämä kämppäni on kämppä ja kotini on se missä lapsuuteni päivät olen kirmannut alastonna niityllä). Siellä oli ihan mukavaa vaikka meinasikin iskeä loma-ahdistus kun alkoi tuntua että pitää revetä joka suuntaan ja aikaa on vain reilu viikko. Lauantaina keräsimme kiviä pois pellolta ja satoi vettä. Kastuin aivan läpimäräksi. Tykkään kesällä kastua lämpöisestä sateesta. Sunnuntaina palasin jo takaisin Kokkolaan ja Manninenkin pyörähti täällä. Sain vihdoin Mikko Alatalon Puutarha levyn. Legendaarinen levy. Ensimmäinen Mikon tekemä levy hänen vaimonsa itsemurhan jälkeen. Kauniita kappaleita. Herkkiä.
Maanantaina eli eilen olin töissä. Aamuvuorossa. Iltapäivällä paistoimme tyttöni (kutsun häntä tytöksi koska tyttöystävä on niin pitkä sana ja nimeltä en viitsi kirjoittaa) kanssa lettuja ja nautimme niitä jäätelön kanssa. Oli hyvää. Ilta ei ihan niin hyvin sitten mennytkään. En meinannut saada millään unta ja sitten alkoi ärsyttämään se kun aamulla pitää nousta aikaisin. No kyllä minä sitten lopulta nukahdin ja töissäkin jaksoin ihan hyvin.
Tänään on ollut väsynyt mutta onnellinen olo. On ollut mukavaa. Teimme riisiä ja kanaa ja rakensimme tuhannen palan palapeliä. Pienistä asioista sen ilon voikin nyhjästä.
Kohta kömmin nukkumaan...
Humppa Soi: Antti Kleemola: Kriisi
Humpastalainattua:
"Yksi tietää: poikaystävä pian romahtaa.
Toinen miettii kuka alakerran tytön saa.
Kolmas parvekkeelle sammuu niin kuin eilenkin.
Ja minä mietin että Hector sanois tän paremmin."
Elämässäopittua: Kyllä maalla on mukavaa. (Katso kuva)
Maanantaina eli eilen olin töissä. Aamuvuorossa. Iltapäivällä paistoimme tyttöni (kutsun häntä tytöksi koska tyttöystävä on niin pitkä sana ja nimeltä en viitsi kirjoittaa) kanssa lettuja ja nautimme niitä jäätelön kanssa. Oli hyvää. Ilta ei ihan niin hyvin sitten mennytkään. En meinannut saada millään unta ja sitten alkoi ärsyttämään se kun aamulla pitää nousta aikaisin. No kyllä minä sitten lopulta nukahdin ja töissäkin jaksoin ihan hyvin.
Tänään on ollut väsynyt mutta onnellinen olo. On ollut mukavaa. Teimme riisiä ja kanaa ja rakensimme tuhannen palan palapeliä. Pienistä asioista sen ilon voikin nyhjästä.
Kohta kömmin nukkumaan...
Humppa Soi: Antti Kleemola: Kriisi
Humpastalainattua:
"Yksi tietää: poikaystävä pian romahtaa.
Toinen miettii kuka alakerran tytön saa.
Kolmas parvekkeelle sammuu niin kuin eilenkin.
Ja minä mietin että Hector sanois tän paremmin."
Elämässäopittua: Kyllä maalla on mukavaa. (Katso kuva)
torstaina, heinäkuuta 23, 2009
Olisitpa täällä
Poika: "Olenko koskaan sanonut ettö olet kaunis, siis ihan oikeasti sanonut?"
Tyttö: "Eh"
Poika: Eikun ihan tosissaan, oikeasti. Olet tämän vuoden kaunein tyttö."
Näin siis keskusteli kliseisen näköinen trendikäs pari joka käveli vastaani kun töistä palasin. Tyttö oli kyllä kaunis en sitä kiellä mutta miksi sitä pakkelia pitää olla enemmän kuin elopainoa? Asiahan ei minulle kuulu eikä se minua oikeasti häiritse. Mietin vain.
Töissä on ollut ihan mukavaa ja kun olen saanut nyt pari yötä nukkua kunnolla niin sitä jaksaakin paremmin. Tänään piti Mannisen tulla luokseni yöksi matkalla Ouluun mutta kuten Manniselle on tapana niin hän istui väärään linja-autoon ja löysi tiensä Jyväskylään. Jotenkin kai sieltä kuitenkin hän tiensä perille löytää. Parempi vaan ettei tarvitse nähdä mutta se sattuu syvälle sydämeen kun hänellä on minulle Mikko Alatalon levy enkä sitä nyt vieläkaan saa.
Kohta voisin kömpiä nukkumaan kun aamulla taas aikaisin työmaalle ja huomenna kotiseudullenikin ajattelin mennä savusaunomaan.
Humppa Soi: Olli Lindholm: Satukirjan sankari
Humpastalainattua: "Lohikäärmeitä ei."
Tyttö: "Eh"
Poika: Eikun ihan tosissaan, oikeasti. Olet tämän vuoden kaunein tyttö."
Näin siis keskusteli kliseisen näköinen trendikäs pari joka käveli vastaani kun töistä palasin. Tyttö oli kyllä kaunis en sitä kiellä mutta miksi sitä pakkelia pitää olla enemmän kuin elopainoa? Asiahan ei minulle kuulu eikä se minua oikeasti häiritse. Mietin vain.
Töissä on ollut ihan mukavaa ja kun olen saanut nyt pari yötä nukkua kunnolla niin sitä jaksaakin paremmin. Tänään piti Mannisen tulla luokseni yöksi matkalla Ouluun mutta kuten Manniselle on tapana niin hän istui väärään linja-autoon ja löysi tiensä Jyväskylään. Jotenkin kai sieltä kuitenkin hän tiensä perille löytää. Parempi vaan ettei tarvitse nähdä mutta se sattuu syvälle sydämeen kun hänellä on minulle Mikko Alatalon levy enkä sitä nyt vieläkaan saa.
Kohta voisin kömpiä nukkumaan kun aamulla taas aikaisin työmaalle ja huomenna kotiseudullenikin ajattelin mennä savusaunomaan.
Humppa Soi: Olli Lindholm: Satukirjan sankari
Humpastalainattua: "Lohikäärmeitä ei."
tiistaina, heinäkuuta 21, 2009
Henkäisen ja kerään voimani
Ja kirjoitan blogille. Henkäisy tulee tässä: Huohhh. Ja voimien keräys tässä: Ynhgnhh. Ja sitten kirjoitus:
Hyvää päivää blogini. En ole käynytkään täällä toviin. Paljon on tapahtunut. Viime kerran päätteeksi menin viikonlopuksi töihin ja siellä meni ihan mukavan rauhallisesti. Ja tyttöystäväni palasi leiriltä. Se oli mukavaa. Vaikka molemmat olimme väsyneitä. Hän leiristä ja minä töistä. Viikonloput nimittäin verottavat jonkun verran kun silloin saa juosta edestakaisin ja siihen päälle se kun on vastuussa koko paikasta.
Tämän kyseisen viikonlopun jälkeen kävimme uimassa. Hallissa tosin. Kokkolassa on ihan hyvä uimahalli ja nyt olen käynyt täällä uimassa jo kaksi kertaa enemmän kuin Tampereella (siellä kävin kerran). Sitten olikin taas töitä pari päivää ja torstaina porukat tulivat katsastamaan miniän. Kaikkia tilanne jännitti mutta kukaan ei saanut ainakaan fyysisiä vammoja. Ja jääkaappini täyttyi siinä samalla mansikoista kun eihän äiti malttanut olla mitään tuomatta. Tuli muuten hyvä mansikkarahka. Paljon kermavaahtoa sekaan. Nam.
Sitten olikin jo viikonloppu ja taas töitä. Ja taas meni ihan kivuttomasti vaikka sen jälkeen iskikin väsymys ja sunnuntaina suuntasin illalla vielä kotiin ja sieltä maanantaiaamuna Tampereelle. Puolelta päivin oli Tampereen kämppäni luovutus. Vihdoin pääsin siitä eroon. Kehoitus: Älkää koskaan tehkö 3 vuoden määräaikaista sopimusta. No nyt se on kunnossa ja yksi stressi vähemmän. Harmi kun piti kiitää Tampereelta heti takaisin Kokkolaan kun tänään oli aamuvuoro. Ehdin minä kuitenkin levykaupassa käydä ja ostaa 3 levyä. Kaksi Poguessin ja yhden Mustan Joutsenen. Ja syömässä kävin jossakin ulkomaalaisten pitämässä ruokapaikassa jossa myytiin perinteisten pizzojen lisäksi jotain ihme aterioita. Tyydyin pitsaan kun olin arka. Ja oli muuten hyvät myyjät. Sanoivat aina jotain kun kävelivät ohitse ja kun lähdin niin kyselivät vielä mitä tykkäsin ja hetken juttelimme. Kätteli vielä lopuksi ja toivotti hyvää matkaa kun sanoin että menen Kokkolaan.
Juna-asemalla odottelin junaa Vesa Vierikon kanssa ja kun kuulutettiin että meidän junamme lähtee laiturista kaksi vaikka juna ei ollut vielä edes saapunut niin Vierikko kohautti olkapäitään minulle ja taisin jotain sanoa siihen takaisin. Junamatka meni musiikkia kuunnellen ja Lapinlahden Linnuista kertovaa kirjaa lukien.
Kun pääsin takaisin Kokkolaan niin illalla vielä katsoimme tyttöni ja hänen kaverinsa kanssa Kala nimeltä Wandan. On se kyllä hauska leffa.
Tänään töissä väsytti välillä ihan kiitettävästi mutta selvisin ihan ehjin nahoin. Nyt ajattelinkin vain laiskotella tämän illan. Musiikkia jos kuuntelis ja vaikka tuhannen palan palapeliä rakentelis.
Humppa Soi: Musta Joutsen lopetti juuri laulamisen.
Levystäopittua: Elämä on velvettiä.
Elämässäopittua: Levykauppoja arvostaa vielä enemmän kun asuu paikkakunnalla jossa niitä ei ole.
P.S. Tulikohan kirjoitusvirheitä. Korjaamaan en ala.
Hyvää päivää blogini. En ole käynytkään täällä toviin. Paljon on tapahtunut. Viime kerran päätteeksi menin viikonlopuksi töihin ja siellä meni ihan mukavan rauhallisesti. Ja tyttöystäväni palasi leiriltä. Se oli mukavaa. Vaikka molemmat olimme väsyneitä. Hän leiristä ja minä töistä. Viikonloput nimittäin verottavat jonkun verran kun silloin saa juosta edestakaisin ja siihen päälle se kun on vastuussa koko paikasta.
Tämän kyseisen viikonlopun jälkeen kävimme uimassa. Hallissa tosin. Kokkolassa on ihan hyvä uimahalli ja nyt olen käynyt täällä uimassa jo kaksi kertaa enemmän kuin Tampereella (siellä kävin kerran). Sitten olikin taas töitä pari päivää ja torstaina porukat tulivat katsastamaan miniän. Kaikkia tilanne jännitti mutta kukaan ei saanut ainakaan fyysisiä vammoja. Ja jääkaappini täyttyi siinä samalla mansikoista kun eihän äiti malttanut olla mitään tuomatta. Tuli muuten hyvä mansikkarahka. Paljon kermavaahtoa sekaan. Nam.
Sitten olikin jo viikonloppu ja taas töitä. Ja taas meni ihan kivuttomasti vaikka sen jälkeen iskikin väsymys ja sunnuntaina suuntasin illalla vielä kotiin ja sieltä maanantaiaamuna Tampereelle. Puolelta päivin oli Tampereen kämppäni luovutus. Vihdoin pääsin siitä eroon. Kehoitus: Älkää koskaan tehkö 3 vuoden määräaikaista sopimusta. No nyt se on kunnossa ja yksi stressi vähemmän. Harmi kun piti kiitää Tampereelta heti takaisin Kokkolaan kun tänään oli aamuvuoro. Ehdin minä kuitenkin levykaupassa käydä ja ostaa 3 levyä. Kaksi Poguessin ja yhden Mustan Joutsenen. Ja syömässä kävin jossakin ulkomaalaisten pitämässä ruokapaikassa jossa myytiin perinteisten pizzojen lisäksi jotain ihme aterioita. Tyydyin pitsaan kun olin arka. Ja oli muuten hyvät myyjät. Sanoivat aina jotain kun kävelivät ohitse ja kun lähdin niin kyselivät vielä mitä tykkäsin ja hetken juttelimme. Kätteli vielä lopuksi ja toivotti hyvää matkaa kun sanoin että menen Kokkolaan.
Juna-asemalla odottelin junaa Vesa Vierikon kanssa ja kun kuulutettiin että meidän junamme lähtee laiturista kaksi vaikka juna ei ollut vielä edes saapunut niin Vierikko kohautti olkapäitään minulle ja taisin jotain sanoa siihen takaisin. Junamatka meni musiikkia kuunnellen ja Lapinlahden Linnuista kertovaa kirjaa lukien.
Kun pääsin takaisin Kokkolaan niin illalla vielä katsoimme tyttöni ja hänen kaverinsa kanssa Kala nimeltä Wandan. On se kyllä hauska leffa.
Tänään töissä väsytti välillä ihan kiitettävästi mutta selvisin ihan ehjin nahoin. Nyt ajattelinkin vain laiskotella tämän illan. Musiikkia jos kuuntelis ja vaikka tuhannen palan palapeliä rakentelis.
Humppa Soi: Musta Joutsen lopetti juuri laulamisen.
Levystäopittua: Elämä on velvettiä.
Elämässäopittua: Levykauppoja arvostaa vielä enemmän kun asuu paikkakunnalla jossa niitä ei ole.
P.S. Tulikohan kirjoitusvirheitä. Korjaamaan en ala.
perjantaina, heinäkuuta 10, 2009
Kaksi kissaa parvekkeella ja kolmas ruokittu
Ovat ne uteliaita. Naapurin kaksi kissaa siis. Tuolla ne nyt parvekkeellani seikkailevat. Olivat viisaita naapureita kun kysyivät minulta luvan että haittaako jos kissat siellä joskus pyörivät. Eihän minulla siellä kyllä mitään muuta olekaan kuin pari räsymattoa joten kyllä sinne pari karvapalloa sopii. Pitänyt tietenkin hommata sinne parveketuolit ja pöytä ja kukkia parvekelaatikoihin mutta arvaatte varmaan olenko saanut aikaiseksi. No kohtahan on kesä mennyt niin eipä sillä niin väliä.
Eilinen ilta meni kyllä leffoja katsellessa kun oli niin mahdottoman tylsää. Leffat olivat: American Crime, Koston aika, Armour Of God ja toisella silmällä aina välillä Child's Play 3:sta kun ei meinannut uni tulla silmään. American Crimen jälkeen tuli kyllä mieleen että miten julmaa elämä tosiaan voi olla. Hyvä leffa, pisti ajattelemaan. Suosittelen.
Tänään kävin aamulla ruokkimassa tyttöystäväni... hmm... ei oikein sovi kieleeni vielä tuo sana... tyttöystävä... minun tyttöystäväni... millähän nimellä alkaisin häntä täällä kutsua? Pitäisi varmaan kysyä häneltä itseltään voinko käyttää oikeaa nimeä. Yritän olla blogillani varovainen etten käytä muista ihmisistä oikeaa nimeä elleivät he itse anna siihen lupaa. Joka tapauksessa jatketaan turinointia. Ruokin siis tyttöystäväni kissan (en tyttöystävääni koska hän on edelleen leirillä) ja kaupan kautta palasin takaisin kämpilleni. Siivosin ja söin eilisen kinkkukiusauksen loppuun. Nyt voisin keittää kahvit ja tiskata. Kahdelta alkaa työt mutta lähden sinnepäin suunnistamaan varmaan jo ennen puolta kahta koska siellä on ihan hyvä olla vähän etuajassa ja matkaan täytyy varata puoli tuntia. Ei siinä nyt ihan niin kauan ehkä mene mutta tykkään kun ei ole kiirettä.
Vielä kun jaksaisin tämän kuun töissä niin sitten olisi vähän lomaa ja jatkuisi koulu. Töissä on mukavaa mutta ei haittaa vaikka koulukin alkaa. Voi olla mielenkiintoinen vuosi luvassa.
Humppa Soi: Nordman: Och Regnet Föll
Eilinen ilta meni kyllä leffoja katsellessa kun oli niin mahdottoman tylsää. Leffat olivat: American Crime, Koston aika, Armour Of God ja toisella silmällä aina välillä Child's Play 3:sta kun ei meinannut uni tulla silmään. American Crimen jälkeen tuli kyllä mieleen että miten julmaa elämä tosiaan voi olla. Hyvä leffa, pisti ajattelemaan. Suosittelen.
Tänään kävin aamulla ruokkimassa tyttöystäväni... hmm... ei oikein sovi kieleeni vielä tuo sana... tyttöystävä... minun tyttöystäväni... millähän nimellä alkaisin häntä täällä kutsua? Pitäisi varmaan kysyä häneltä itseltään voinko käyttää oikeaa nimeä. Yritän olla blogillani varovainen etten käytä muista ihmisistä oikeaa nimeä elleivät he itse anna siihen lupaa. Joka tapauksessa jatketaan turinointia. Ruokin siis tyttöystäväni kissan (en tyttöystävääni koska hän on edelleen leirillä) ja kaupan kautta palasin takaisin kämpilleni. Siivosin ja söin eilisen kinkkukiusauksen loppuun. Nyt voisin keittää kahvit ja tiskata. Kahdelta alkaa työt mutta lähden sinnepäin suunnistamaan varmaan jo ennen puolta kahta koska siellä on ihan hyvä olla vähän etuajassa ja matkaan täytyy varata puoli tuntia. Ei siinä nyt ihan niin kauan ehkä mene mutta tykkään kun ei ole kiirettä.
Vielä kun jaksaisin tämän kuun töissä niin sitten olisi vähän lomaa ja jatkuisi koulu. Töissä on mukavaa mutta ei haittaa vaikka koulukin alkaa. Voi olla mielenkiintoinen vuosi luvassa.
Humppa Soi: Nordman: Och Regnet Föll
torstaina, heinäkuuta 09, 2009
Hieman vaihdoin väriä
Koska elämässäni nyt on uusi ajanjakso menossa niin pitäähän sitä blogiakin vähän muokata. Kuvanikin voisin vaihtaa mutta en jaksa nyt alkaa väsertämään. Täällä minä nyt istun rakkaani luona. Tosin hän itse on lastenleirillä mutta on täällä hänen ihana kissansa seuranani. Äsken juuri hän muistutti olemassa olollaan vääntämällä tortut kylpyhuoneen lattialle ja vaikka olen vannonut että muuten kyllä siedän kissaa mutta sen sotkuja en ala siivoamaan niin pakkohan se oli siivota pois haisemasta. Meillä on tämän kissan kanssa sellainen viha - rakkaus suhde. Joskus menee ihan hyvin ja se on suloinen kun kömpii syliin kehräämään mutta joskus tekisi mieli heittää se parvekkeelta alas.
Tänään minulla on siis vapaapäivä ja viikonlopuksi menen sitten töihin. Eilen kävin ostamassa itselleni uuden kännykän ja sitä olen nyt sitten yrittänyt opetella käyttämään. Ja koulutehtäviä olen tänään tehnyt. Pari tehtävää sainkin tehtyä mutta vielä niitä pari jäi. Sen siitä saa kun siirtää aina huomiseen sen mikä pitäisi tehdä jo tänään. Viimeinen deadline on elokuun alussa joskus joten kyllä tässä vielä ehtii ja pakko olis koska muuten siirtyy valmistuminen ja sitä en halua.
Ja huomasin muuten itsekin saman minkä Hehku tuosta eilisesta postauksesta että sehän oli varsin aneeminen. Mistähän se muuten johtuu että silloin kun minulla on asiat jokseenkin hanskassa niin tekstiä ei meinaa syntyä mutta silloin kun kaikki kaatuu päälle niin inspiraationi syttyy. No ei sitäkään toki yleistää voi.
Nyt on nälkä. Pitäisi jaksaa raahautua kauppaan etsimään jotain murua rintojen alle. Ja näin tuli kissa suoraan näytön eteen ja nuolemaan sormiani. Kiitos katti. Lopetaan tältä kerralta näihin karvaisiin tunnelmiin. Ai haluatko sinäkin sanoa jotain? No sano vaaan. Eikö? No ei sitte.
Humppa Soi: Emiliana Torrini: Jungle Drum ( Jää muuten soimaan päähän ärsyttävästi.)
Humpastalainattua:"Mai haart is biiting laik ö zankol dram"
Kissan kirjoittamaa: +++++++++++++ (Positiivinen kaveri)
Tänään minulla on siis vapaapäivä ja viikonlopuksi menen sitten töihin. Eilen kävin ostamassa itselleni uuden kännykän ja sitä olen nyt sitten yrittänyt opetella käyttämään. Ja koulutehtäviä olen tänään tehnyt. Pari tehtävää sainkin tehtyä mutta vielä niitä pari jäi. Sen siitä saa kun siirtää aina huomiseen sen mikä pitäisi tehdä jo tänään. Viimeinen deadline on elokuun alussa joskus joten kyllä tässä vielä ehtii ja pakko olis koska muuten siirtyy valmistuminen ja sitä en halua.
Ja huomasin muuten itsekin saman minkä Hehku tuosta eilisesta postauksesta että sehän oli varsin aneeminen. Mistähän se muuten johtuu että silloin kun minulla on asiat jokseenkin hanskassa niin tekstiä ei meinaa syntyä mutta silloin kun kaikki kaatuu päälle niin inspiraationi syttyy. No ei sitäkään toki yleistää voi.
Nyt on nälkä. Pitäisi jaksaa raahautua kauppaan etsimään jotain murua rintojen alle. Ja näin tuli kissa suoraan näytön eteen ja nuolemaan sormiani. Kiitos katti. Lopetaan tältä kerralta näihin karvaisiin tunnelmiin. Ai haluatko sinäkin sanoa jotain? No sano vaaan. Eikö? No ei sitte.
Humppa Soi: Emiliana Torrini: Jungle Drum ( Jää muuten soimaan päähän ärsyttävästi.)
Humpastalainattua:"Mai haart is biiting laik ö zankol dram"
Kissan kirjoittamaa: +++++++++++++ (Positiivinen kaveri)
keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009
Niinpä niin.
Vaikeaa. Kirjoittaa. Blogille.
Outoa. Mutta ihanaa. Elämäni.
Niinhän siinä siis sitten pääsi käymään että en ole enää poikamies vaan askelen lähempänä ukkomiehisyyttä. Miten siinä sitten niin kävi? Tässäpä teille sen nyt kerron.
Syksyllä alkoi koulu.
Koulussa oli yksi tyttö joka vaikutti kivemmalta kuin muut.
Tutustuin häneen.
Erinäisten mutkien kautta päästiin tilanteeseen että viihdyimme toistemme seurassa paremmin kuin hyvin.
Rakastuimme.
Aloimme seurustelemaan.
Kaikkeen tähän kului siis yli puoli vuotta mutta täytyy sanoa että en kadu päivääkään. Tottakai sekaan mahtuu myös huonoja päiviä, sehän on selvä. Ei aina voi olla ruusuilla tanssimista.
Onpas nyt vaikea kirjoittaa. Ei tunnu järkevää lausetta syntymän. Toivon kuitenkin että tämä kirjoittaminen säilyisi harrastuksena vaikka välillä tekstiä ei meinaakaan syntyä.
Jatketaan myöhemmin. Nyt olen sitäpaitsi väsynytkin.
Elämässäopittua: Ahnesoppa = kesäkeitto
Outoa. Mutta ihanaa. Elämäni.
Niinhän siinä siis sitten pääsi käymään että en ole enää poikamies vaan askelen lähempänä ukkomiehisyyttä. Miten siinä sitten niin kävi? Tässäpä teille sen nyt kerron.
Syksyllä alkoi koulu.
Koulussa oli yksi tyttö joka vaikutti kivemmalta kuin muut.
Tutustuin häneen.
Erinäisten mutkien kautta päästiin tilanteeseen että viihdyimme toistemme seurassa paremmin kuin hyvin.
Rakastuimme.
Aloimme seurustelemaan.
Kaikkeen tähän kului siis yli puoli vuotta mutta täytyy sanoa että en kadu päivääkään. Tottakai sekaan mahtuu myös huonoja päiviä, sehän on selvä. Ei aina voi olla ruusuilla tanssimista.
Onpas nyt vaikea kirjoittaa. Ei tunnu järkevää lausetta syntymän. Toivon kuitenkin että tämä kirjoittaminen säilyisi harrastuksena vaikka välillä tekstiä ei meinaakaan syntyä.
Jatketaan myöhemmin. Nyt olen sitäpaitsi väsynytkin.
Elämässäopittua: Ahnesoppa = kesäkeitto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
