"Kiitos elämän lahjasta"

No niin. Tästä on aikaa taas kulunut tovi jos toinenkin. Syysloma vierähti nopeasti. Tässä siitä hieman lyhykäisesti:

Kotiseudullani kävimme karjalanpiirakoita paistelmassa ja kyllä tulikin hyviä. Mikään ei vedä vertoja tuoreille itsetehdyille karjalanpiirakoille. Rypyttäminen vaan on hieman vaikeaa minulle. Mutta onneksi ulkonäkö ei makuun vaikuta. Muuten kotona tuli saunottua ja vaan oleskeltua. Eli mukavaa oli.

Torstaina (viikko sitten) kävimme Oulussa. Ihan vaan päiväseltään vähän lomailemassa. Seikkailimme pitkin ja poikin Oulun keskustaa. Kävimme syömässä ja muutamaan kertaan kahveella. Mukaan reissusta tarttui The Poguessin DVD, Epican levy, Stephen Kingin Musta Torni sarjan kolmas osa ja kävelystä kipeät jalat.

Perjantaina rakkaani kotikotona kahvittelimme hieman hänen synttäreiden johdosta (jotka oli kylläkin jo reilu viikko sitten) ja oli mukava nähdä kerrankin koko heidän perhe yhtäaikaa koolla. Ja mukavaa kun tuntee että itse kuuluu siihen porukkaan eikä ole sellainen ulkopuolinen olo.

Lauantaina hyppäsin aamulla junaan Pave Maijasen kanssa (hän kylläkin nousi eri vaunuun kuin minä) ja suuntasin Tampereelle. Vietin päivän kaverini kanssa rock bandia ja Call of the dutya pelaillen. Muistojakin kävimme verestämässä Evinissä. Tampereen parhaassa pitseriassa. Illalla oli sitten reissun kohokohta. Menimme pakkahuoneelle. Siellä ensiksi yleisöä lämmitti Dreamtale. Tällä kertaa oli yleisöä vähän enemmän kuin viime kerralla. Hyvin Dreamtale soitti vaikka taaskin jäi Secret Door uupumaan ja setti oli muutenkin lyhyt. Illan pääesiintyjä ei myöskään tuottanut pettymystä. Stratovarius esiintyi varmalla ja energisellä otteella. Vaikka Matias Kupiainen ei Tolkkia voitakaan niin hyvin häneltä taittui soolot sun muut kitaran vinguttelut. Ja Porran basson soitto oli myös hienoa seurattavaa. Soittivat sopivasti vanhoja hittejä ja pari uuttakin biisiä. Hyvä keitos kaiken kaikkiaan. Alkaakohan vaan vanhuus iskeä kun tuntui jaloissa jo muutaman hassun tunnin seisoskelu. Pitäisi käydä siis useammin keikoilla että jaksaa paremmin.

Sunnuntaina palasin sitten takaisin Kokkolaan. Alunperin minun piti tavata Tampereella enemmänkin vanhoja koulukavereita mutta ne yritykset kariutuivat. Eivät ehkä vaan halunneet nähdä minua. Tällaista takin kääntäjää. Hekin valmistuvat jo tuossa joulun alla ja on jotenkin outoa ajatella että jos kaikki olisi aikoinaan mennyt niin kuin suunnittelin niin nyt minäkin valmistuisin röntgenhoitajaksi. En kuitenkaan kadu missään nimessä koulun vaihtamista ja Kokkolaaan muuttamista. Nyt tuntuu elämällä olevan vähän parempi suunta kuin silloin kun Tampereella hajosin ja ryveskelin blogille.

Maanantai oli vielä vapaa ja se kului ihan totaalisesti laiskotellen. Leffassa kävimme illalla katsomassa miten tyttö leikki tulella. Hyvin leikki vaikka ei naisia vihaavien miehien tasoinen ollutkaan.

Tiistaina oli pitkästä aikaa koulua ja olikin heti täysi päivä. Kahdeksasta neljään. Pääsimme kylläkin vähän aikaisemmin pois. Illalla meinasin sitten hajota kun kirjoitin harjoittelusta oppimispäiväkirjan uudestaan ulkoisen kiintolevyn hajoamisen vuoksi.

Keskiviikkona eli tänään kävin koulussa ja oleskelin kämpillä. Ei oikein muuta. Sovimme rakkaani kanssa että vietämme tällä viikolla pihin viikon. Kumpikin saa käyttää koko viikon aikana vain 20 euroa. Tällä hetkellä minulla on jäljellä vielä vähän rapiat 4 euroa. Hyvinhän tämä sujuu. Ei olekaan kuin 4 päivää jäljellä. Euro per päivä.

Ja sitten siitä levykokoelmasta tietoa kun siitä jokunen aika veikkailin että paljonko minulla musiikkitallenteita on. Minulla oli tarkka lista mutta sekin meni kiintolevyn mukana. Ja kun ei ketään muuta paitsi Tiiaa se näyttänyt kiinnostavankaan niin kerrotaan nyt sellainen sinnepäin arvio. Niitä löytyy reilut 400. Ihan muutamaa kymppiä päälle. Ihan hyvä kokoelma on siis jo kertynyt. Ja tuntuu ettei silti ole tarpeeksi kuunneltavaa. Haluaa lisää. Lisää. Lisää. Varsinkin Mikko Alataloa.

Eipä tässä nyt tämän ihmeempää. Palailen taas tuonnempana.

Humppa ei soi. Kuuluu vain kuinka kissa nakertaa naksujaan.