Tulipalopakkasakka (näyttääpä typerältä kun kirjoittaa yhteen)

Olen ollut oikeastaan koko viime viikon ja muutenkin pitkän aikaa yllättävän hyvällä tuulella. No nyt kun kaikki muut seuraavat jääkiekkoa (seuraan minäkin tosin mesen välityksellä tässä samalla, kiitokset vaan selostajalle) niin on minun ehkä aika rypeä. Pahoittelen taas etukäteen niin kuin tapanani on.

Aluksi voisin rypeä siitä kun ryven tänne. Hyödyttääkö tämä mitään kun tänne vuodattelen tunteitani? Kyllähän se tavallaan helpottaa mutta toisaalta tämä vaan pahentaa tilannetta. Sitä uppoaa vaan pahemmin omaan säälittävyyteen. Nytkin samalla kun tätä kirjoitan niin mietin että miten kadun tätä heti kun tämän julkaisen ja jo ennen sitäkin. Olisi niin paljon parempi kun vain kirjoittais kaikkea täysin turhaa ja "hauskaa".

Ja nyt hukkasin jo ajatuksen. Niin joo. Mietin että vaikka minä kaipaankin naista rinnalleni niin toisaalta on paljon parempi näin. Minullehan on tulevaisuus muutenkin ihan mysteeri. En halua siihen ketään muuta sotkea mukaan. Nyt en ole vastuussa kuin itsestäni. En tee harmia kuin itselleni vaikka rypisin kaikki päivät tekemättä mitään ja kirjoittelemalla keskellä yötä blogille vaikka pitäisi lukea pääsykokeisiin tai edes nukkua hyvät yöunet.

Tästä pääsemmenkin aasinsillan kautta lukemiseen. Mikä siinä on että vaikka kuinka tosissani yritän lukea ja tehdä muistiinpanoja ja lukea ja lukea ja lukea ja välillä pitää taukoa ja taas lukea niin ei mieleen jää mitään muuta kuin että adjektiiveilla on kolme + yksi vertailumuotoa: hyvä -> parempi -> paras -> Mikko Alatalo

Eikä minulla pitäisi edes mitään valittamista muutenkaan olla. Jos en yliopistoon pääse nyt niin voin lähteä vuodeksi Liminkaan tai sitten jatkaa vaikka gallupilla. Miettiä vuosi ja sitten hakea uudestaan tai jonnekin muuallekin. Nuorihan minä vielä olen eikä minulla niin hoppu ole työelämään päästä. Ehtiihän sitä. Ja nyt tämä itsesääli alkaa jo kadota tai en minä tiedä. Tuleepa taas outoa tekstiä mutta se ei ole uutta täällä.

Olis hienoa lähteä yksinään Lappiin vaeltamaan ja miettimään syntyjä syviä.

Töihinkin oli tänään todella nihkeää lähteä. Ei kiinnostanut yhtään. Viihdyin kuitenkin siellä normaalia paremmin. Oli ihan mukava soitella ja varsinkin kun pari soittoa sai minut hymyilemään [Väliaikatieto: Kanada -Suomi 4-1]. Niin niistä soitoista. Toinen oli sellainen kun haastattelun lopussa kysyttiin mitä mieltä oli haastattelusta niin keski-ikäinen nainen sanoi että oli oikein miellyttävä haastattelu ja etenkin haastattelija. Kyllä siinä menee aina hiljaiseksi kun kuulee kehuja. Toinen oli nuorempi (ehkä noin 28) jolla ei ollut aikaa haastattelulle mutta joka kuitenkin sanoi että mielellään kyllä noin mukavan kuuloisen miehen kanssa olis jutellut. Se yllätti minut niin että menin toistamiseen ihan sanattomaksi. Olen minä aika onneton.

Miten voi yksi blogiteksti heilua näin suunnasta toiseen. Palataan oikealle linjalle.

[Tärkeä ilmoitus: Thundercat on löytänyt hienon mainoksen!]

Mikko Alatalo olisi huomenna klubilla kun siellä on jonkun muistosoittelot, mutta minä olen töissä yhdeksään ja tuo alkaisi jo seitsemältä niin taidan jättää väliin, ellen sitten kotimatkalla toisiin aatoksiin tule. Se olisi sentään Mikko.

Humppa Soi: Yö kun rakkaus keksittiin
Humpastalainattua:
"Ne radiossa kysyy yhtenään: Kuka keksi rakkauden?
En menee enempää väittämään, mutta olen osa syyllinen."

Ja todistusaineistoa:



Ja jotta tämä vielä entisestään karkaisi käsistä niin laitetaan vielä kuva jotta voitte nauraa minulle oikein kunnolla.




[Kanada-Suomi 5-1]

{Linkittelyn jälkeen 5-2}