Tähän veneeseen nousemaan päästiiin viimeisinä

Parempaan suuntaanhan tässä näyttäisi tentit olevan menossa. Toisen syksyn tentin tulokset saapuivat. Alustavan kyselyn mukaan siitä ollaan kolmosia ja nelosia saatu joten arvaatte varmaan minkä minä sain. Ykkösen tietenkin. Mikäs siinä. Vahvalta näyttää tulevaisuus kun peruskuvantamista ykkösen arvosta osaa. Ei muuten paljon piristä kun muutenkin välillä tuntuu että olenko oikealla alalla. Mutta en luovuta. Täällä ollaan vaikka sitten kulkemalla rimaa hipoen, eikä rimaa oikein laskeakaan enää voi. Pohjamudissa on hyvä rypeä. Onneksi muillakin tuntuisi olevan samanlaisia ongelmia. En ole yksin.

Mutta oli minulla muutakin kuin tuota ainaista opiskeluitsesäälipaskaa. Akkiki heitti blogillaan ilmaan idean että kirjoittaisin elämänkerran. Tai minun tapauksessa kyseessä olisi elämättömyyskerta. Voisinhan jotain sen tapaista kirjoitellakin joskus. Jos vaikka hieman fiktiivisen jossa olisi totuuteen viittaavia tarinoita joita kukaan ei uskoisi kumminkaan todeksi. Mutta kuka sellaista sitten jaksaisi lukea? Ketä muka elämättömyyteni kiinnostaa? Aika tylsä siitä ainakin tulisi. Lyhyesti kirjoitettuna se olisi tässä:

Synnyin syksyllä -85.
Ihan onnellinen lapsuus.

Kouluun.
Onnellisuus jatkuu.
Koulumenestys kiitettävää.
Tytöt kiinnostivat, ei edes "hyi tyttöjä" -vaihetta.
Puhuin jopa tytöille.

Yläasteelle.
Tytöt katosivat kaveripiiristä. Muutamaa hassua lukuunottamatta.
Uusia kavereita.
Koulumenestys hyvää.
Ei edes viina eikä tupakka kokeiluja.

Karstulan lukioon.
Kaveripiiri vaihtui.
Mukaan suurin osa nykyisistä kavereista.
Yksi naispuolinen kiinnostuksen kohde joka kurahtaa ennen kuin mitään edes tapahtuu.
Satunnaista vammailua.
Täysi-ikäisyys: Ei oikeastaan muuttanut elämääni mitenkään.
Koulumenestys kohtalaista.
Kroonisten Poikamiehien perustaminen.
Valmistuminen.

Haku hortonomikouluun.
Kioskiin töihin.

Armeijaan.
Lääkintämiehen elämää.
Ohi on.

Kouluun.
Viikko.
Koulusta pois, kun ei kiinnostanutkaan.

Maitojunalla kotiin.
Kioskiin töihin.
Vuoden Poikamies

Haku röntgenhoitajaksi hetken päähänpistosta.
Kesätöitä kotosalla taimistolla.
Poikamiehistä eroaminen.
Kouluun pääsy.
Asunnon löytäminen.
Elämä hymyilee.

Koulu alkaa.
Aluksi ihan pihalla.
Pikkuhiljaa luokkaan tutustuminen.
Uusia kavereita.
Kihloihin.

Ja mihin on tultu.

Nyt olen onnellinen parisuhteeseeni.
Koulumenestys huonoa.
Pitkäveteisiä viikkoja.
Liian nopeita viikonloppuja.

Ja miten tämä tästä jatkuu.
Sen saatte selville kun seuraatte tätä blogia.

Kyllä nyt on tullut taas kirjoitettu niin paljon että lähden viettämään viikonloppua Karstulaan. Palaan asialle (tai paremminkin asiattomuudelle) sitten taas sunnuntaina. Hyvää viikonloppua!

Koulussaopittua: "Iivana Julma kuoli kuppaan"
Humppa Soi: Viikate: Piispa ja minä