Viimeinkin...

...laulaa Sir Elwoodin hiljaiset värit ja nyt voin itsekin todeta samoin. Nimittäin. Tänään aamulla juuri kun olimme suunnittelemassa lähtöä ruokakauppaan, soitettiin että nyt saamme talon avaimet. Puoli viideksi sovimme treffit talolle ja oli muuten mukavan kutkuttavaa odotella kellon vierimistä.

Avaimet saimme ja tutkimme taloa ja pihapiiriä innokkaina ja jotenkin epätodelliselta se tuntui että tosiaan se on nyt meidän koti. Pientä paniikkia meinasi kyllä iskeä, että mitä kaikkea tässä nyt pitää tehdä ja miten ja milloin, mutta onneksi appiukko osasi neuvoa hyvin remonttiasioissa. Ensiksi laitamme keittiön uusiksi ja sitten makuuhuoneen jossa aiomme nukkua ja sitten pikkuhiljaa suunnittelemme ja remppaamme muita huoneita. Ei mitää isoa remonttia onneksi tosiaan tarvitse tehdäkään. Kattoa pitää kylläkin uusia, mutta sen voi sitten kesällä ja siinäkin appiukko osaa neuvoa ja auttaa. On se kivaa kun on joku joka ymmärtää talojen päälle.

Ja tottakai testasimme tänään jo tulevan kotimme saunan ja takan. Löylyt oli makoisat ja makkara paistui kivasti takassa. Äkkiä se ilta siellä talolla sitten sujahtikin, niin että vasta hetki sitten tulimme takaisin kämpille.

Huomenna pitäisikin sitten takaisin töihin. Onneksi meillä on nyt monta yhteistä vuoroa niin pääsemme kaikki vapaa-ajat sitten muuttoa tekemään. Onhan tässä onneksi pari viikkoa vielä aikaa.

Humppa jos soisi, niin se olla voisi vaikka Leevi & The Leavingsin Vasara ja nauloja.