lauantaina, huhtikuuta 14, 2012

Vesi ja lumi vuorottelevat

Tänään aamulla meillä oli tarkoitus lähteä uudelle kodille, kun molemmilla sattuu olemaan iltavuoro. Laiskuus kuitenkin iski, emmekä jaksaneet lähteä minnekään. Yhden muuttolaatikon kuitenkin sain täytettyä. On muuten hyvä, kun on hoitoalalla töissä niin saa muuttolaatikoita töistä. Nimittäin tyhjät vaippalaatikot on erinomaisia muuttolaatikoiksi.

Aamulla vaimoni katsoi CSI:tä ja minä kuuntelin musiikkia. Painia ja Mob Rulesia. Tein siinä sivussa meille tämän ja huomisen päivän ruoan. Riisiä ja kanaa, johon sekaan kaadoin pippurikerman lopun sekä juustokermaa. Hyviä nuo valmiiksi maustetut kermat. Suosittelen.

Kahdeksi lähdin töihin. Menin jalan. Vettä satoi. Kun pääsin töihin niin satoi lunta. Töissä oli kivaa. Jotenkin oli helppo ilta. Hommat sujui ja oli kiva työpari. Kyllä se vaan vaikuttaa paljon työpäivän viihtyvyyteen kenen kanssa on vuorossa. Oikeastaan kaikki työkaverit on kyllä mukavia, mutta ainahan sieltä löytyy ne omat suosikit ja vastaavasti ei niin mukavat. Sitten on tietenkin ne lukuisat sijaiset ja opiskelijat, joiden kanssa monesti on vähän hankalampi olla töissä, kun ei vielä tunne toisen työtapoja ja joutuu paljon opastamaan.

Työt loppui puoli kymmeneltä ja vaimoni olikin minua jo auton kanssa odottamassa. Mietimme että kävisimmekö vielä talolla, mutta taas se laiskuus iski. Ja nälkä.

Nyt on iltapala syöty. Kahvia ja leipää. Ja leivän päällä meetvurstia ja hyvää juustoa. Nyt minä kirjoitan tänne ja vaimoni kirjoittaa omaa päiväkirjaansa. Ihan sellaista perinteistä käsin kirjoitettavaa. Yritämmekin nyt kannustaa toisiamme päivittäin kirjoittamaan omiin päiväkirjoihimme. Minä kyllä tykkään tänne kirjoittaa mieluummin, kuin ihan oikeaan päiväkirjaan. Vaikka ehkä sellaiseen pystyisi avoimemmin kirjoittamaan aivoituksiaan. Täällä sitä kuitenkin jonkun verran sensuroi tekstiään, kun tietää että tätä joku joskus saattaa vahingossa lukeakin. Tämä on hyvä tapa minulle.

Tällä hetkellä luen Anssi Kelan kirjaa Kesä Kalevi Sorsan kanssa ja ihmettelen miten nopeasti olen kirjaa lukenut. Aloitin sen toissapäivänä ja nyt olen jo loppusuoralla. Yleensähän minulla on kirja kesken monta kuukautta ennen kuin saan sen luettua. Tuo kirja on kyllä mielenkiintoinen. Sellainen ajatuksia herättävä. Pistää miettimään syntyjä syviä. Ja hauskakin se on.

Humppa Soi: Kaija Koo - Rukoilen
Humpastalainattua: "Ei suru tahdo ketään rikkoa, se on vain vähän aikaa kylässä."

Ei kommentteja:

generated by sloganizer.net