Kamalan kylmä ilman pattereita

Blogini on näköjään taas ollut hieman jäissä. Niin olen minäkin. Kylmähän täällä on vaikka takkaakin lämmitin. Pitää varmaan kohta laittaa patterit päälle. Ei vaan haluais vielä, kun tuo sähkölämmitys maksaa niin tolkuttomasti. On meillä pojan huoneessa kylläkin jo patteri päällä ettei aivan palelluteta pientä.

Mitähän tässä viimeaikoina on tapahtunut. Töissä olen käynyt ja nurmikko saatiin kylvettyä. Epäilen kyllä nouseeko sieltä keväällä mitään. No sen näkee sitten. Turha sitä nyt on murehtia.

Poika kasvaa kovaa kyytiä ja joka päivä oppii jotain uutta. Hauska veitikka.

Ja tänäänhän on hääpäivämmekin. Kolme vuotta siitäkin jo on. Juhlistimme hääpäivää ennakkoon maanantaina käymällä kahdestaan syömässä. On se vaan mukavaa välillä olla ihan kahdestaan.

Tänään yövuoroon ja samoin huomenna. Sitten onkin neljän päivän vapaa ja ehkä jotain kivaa suunnitteilla viikonlopuksi. Siitä lisää myöhemmin...

Puistossa

Vapaapäivä mennyt mukavasti. Aamulla vaimo lähti pojan kanssa taas puistoon leikkimään ja minä vietin laatuaikaa itseni kanssa. Sehän tarkoitti sitä, että oli oiva tilaisuus katsoa Laulu koti-ikävästä. Kävin sen aikoinaan katsomassa elokuvissa ja iski kyllä minuun. Koskettava dokumentti siirtolaisuudesta, juurettomuudesta, isyydestä ja elämästä yleensä. Kyllä se silmäkulmat sai kostumaan, mutta ei niin pahasti kuin odotin.

Iltapäivästä kävimme kaupassa ja uudestaan puistossa leikkimässä. Siinähän se päivä oikeastaan on mennytkin. Tykkään kyllä päivistäni. Vapaa ja työ sellaisista. Mutta ei näistä oikein mitään kerrottavaa keksi.

Tyhjän paperin pelko meinaa siis hiipiä taas kerran kimppuuni. En salli sitä. Ehei. Kirjoitan vaan. Dingokin kirjoittaa seiniin autiotalojen. Dingosta tulikin mieleeni että ensi keväänä Kaustisen musiikkilukio esittää Dingo-musikaalin. Siitä voi tulla hauska.

Musiikista taas tuli mieleen erittäin surullinen tarina. En tiedä uskallanko siitä tänne edes kirjoittaa. No kirjoitetaan kuitenkin. Sitä vartenhan tämä on että täällä voin käsitellä kipeitäkin asioita.

Eilen kun heräsin yövuoron jälkeisiltä uniltani vaimoni tuli viereeni ja sai maailmani järkkymään. Hän kertoi tykänneensä eräästä biisistä jonka kuuli radiosta. Aluksi ajattelin että kyseessä on joku Arttu Wiskari tahi Jesse Kaikuranta, mutta ei! Vaimoni tunnusti tykkäävänsä Cheekin Äärirajoille -biisistä. En voi käsittää. Pahin pelkoni on ollut aina, että vaimoni alkaa tykkäämään rapista. Rap on minulle kuin punainen vaate. Ja vielä Cheek! Ehkä tämän hetken artisteista kaikkein ärsyttävin.  En tiedä miten tästä selviän. Nyt on ensimmäistä kertaa avioliittomme todella koetuksella.

Humppa Soi: Iron Maiden - Dance of Death
Humpastalainattua: "I'll never go dancing no more."

Työn pimeinä tunteina

Nyt jotain ennenkuulumatonta. Kirjoitan tänne blogille töissä. Kerrankin kun sattuu olevan vähän edes ylimääräistä aikaa. Olen siis yövuorossa ja talo on hiljainen. Yökkökaverikin on toisella osastolla tekemässä omia hommiaan. Pyykkejä tietenkin vois pestä, mutta otetaan nyt hetki rennosti vielä.

Töissä on ollut ihan mukavaa vaikka yleinen ilmapiiri onkin äärimmäisen huono. Kilpaa vaan valitetaan joka asiasta. Paljon kyllä ihan aiheestakin, mutta silti. Yritän itse olla nyt vajoamatta samaan kuoppaan. Liian helppoa on mennä itsekin mukaan valittamiseen ja onhan se täälläkin toki nähty että osaan minäkin valittaa.

Ja niinhän tässä kävi, että jouduin keskeyttämään kirjoittamisen, kun asukas hälytti ja loppuyö menikin työn merkeissä. No lätkästään tämä sitten näin kotoa käsin internetin aalloille.

Humppa Soi: Helloween - Perfect Gentleman

Laajakuva soi taustalla tätä kirjoittaessa

Eilinen iltavuoro ja tämänpäiväinen aamuvuoro menivät hyvin. Niin kuin arvelinkin niin turhaan taas jännitin töihiin paluuta. Eipä siellä mikään ollut muuttunut. Tai no hyviä työntekijöitä sieltä tuntuu lähtevän pois kovaa kyytiä. Kohta siellä ei ole jäljellä kuin me muutamat jotka emme ymmärrä lähteä. Aina ajattelen, että sitten jos se ja se lähtee niin itsekin lyön hanskat naulaan, mutta en varmaan koskaan kuitenkaan lähde kun kuitenkin aina on edes muutama sellainen työkaveri joiden kanssa on kivaa ja kun itse työkin on antoisaa. Ainakin välillä.

No se siitä. Tänään töiden jälkeen olen ollut väsynyt ja pinna kireällä. Ja typerää kun sen pitää aina heijastua niihin kaikkein tärkeimpiin ihmisiin. Niillehän sitä kiukkuilee. Ehkä osaltaan tänään ahdistanut sekin, että tätäkö se taas on että töitten jälkeen olen väsynyt ja ärtyisä koko illan.

Vielä se pitää mainita töistä, että eilen oli mukava hetki kun työkaveri uteli minulta milloin laitan facebookkiin taas ruokareseptejäni. Se pieni kommentti lämmitti mieltäni.

Huomenna on vapaa ja vaimo sanoi lähtevänsä pojan kanssa puistoon niin saan vähän omaa aikaakin. Se on kivaa. Vaikka aina siinä menee puolet ajasta siihen ettei keksi mitä tekis, kun on niin paljon vaihtoehtoja.

Nyt vois keittää iltakahvit.

Humppa Soi: Vanessa Mae - Widescreen

Huomenna taas

Töihin. Iltavuoroon. Äkkiä se kuukausi hurahti, niin kuin oletettua olikin. Ahistaa huominen töihin paluu, mutta niinhän se aina tekee pitkän loman jälkeen. Ja aina siihen nopeasti taas oppii. Toivottavasti töihin paluu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä kirjoittelu tänne taas hiipuisi.

Viime kerralla lupasin kertoa kulkijasta jonka laitoimme kätköön. Kyseessä on siis niin sanottu "travel bug" joka kulkee geokätköstä toiseen eri kätköilijöiden mukana. Ne on hauska lisä muutenkin niin koukuttavaan puuhaan. On hauskaa kun löytää kulkijan ja kun sen sitten kirjaa geocachin sivustolle niin näkee missä kaikkialla se on käynyt.

Ensimmäinen oma kulkijamme laitettiin kulkemaan, kun sadan kätkön raja meni rikki ja nyt tuo "Rölli" kulkee Saksassa. Ja nyt kun tuli 200 täyteen niin oli aika laittaa toinen. Sen nimeksi tuli "Master of Music" ja tarkoituksena olisi että jokainen joka sitä kuljettaa niin linkittäisi kommentteihin jonkun musiikkikappaleen. Odotan innolla mitä musiikkia kulkijamme pääsee keräämään.

Se siitä lyhyesti selitetttynä. Tuo kätköily on hauskaa, mutta äärimmäisen vaikeasti selitettävää puuhaa.

Nyt nauttimaan viimeisestä lomaillasta...

Humppa Soi: Takkatulen roiskunta.

Kesälomareissu

Nyt kirjoitan tätä Ranualla hotellissa. Vaimoni nukuttaa poikaa ja varmaan kohta siinä onnistuukin ja kirjoittamiseni keskeytyy. Mutta kirjoitetaan nyt siihen asti.

Viime kerran jälkeen ollaan käyty monessa paikassa. Perjantaina käytiin Ju...

Näin se keskeytyi ekan kerran. Jatketaan nyt Oulun Edenissä:

...thbackan markkinoilla. Ja siellähän oli tavaraa. Ehkä liikaakin, kun lopulta ei ostettu kuin pojalle leluja ja itellemme lakuja. Ensi vuonna täytyy käydä uudestaan.

Mitäs sitten muuta. No lauantaina siivottiin ja pakattiin. Ja haettiin pojan kumisaapas joka oli perjantaina tipahtanut geokätköpaikalle. Siellähän se saapas kiltisti odotti. Oli muuten 200. kätkö minkä löysimme ja sen kunniaksi laitoimme kulkijan matkaan. Siitä voisin kertoa tarkemmin joku toinen kerta.

Sunnuntaina lähdimme lomareissulle pohjoiseen. Ensiksi ajoimme Ouluun. Toki matkalla napattiin pari kätköä arboretumeista. Hienoja paikkoja tuollaiset arboretumit. Saa vähän vinkkejä omaa pihaa ajatellen.

Edenissä olimme ekan yön. Poikakin pääsi vähän pulikoimaan. Ja juok...

Ja taas keskytyi. Nyt jatkan loppuun asti ihan kotosalla:

...semaan pitkin hotellin käytäviä. Välillä piti tietenkin ujostella vieraita ihmisiä. Huvittava tuo poika kun juoksee ja höpöttelee niin reippaasti joka puolella, mutta jäätyy totaalisesti jos joku vähänkin vieraampi huomaa.

Maanantaina maittavan hotelliaamupalan jälkeen lähdimme kohti Ranuaa. Matkalta tarttui nyt vaan yksi kätkö. Ja koska olimmekin niin hyvissä ajoin Ranualla niin kävimme vielä samana päivänä eläintarhassa. Pöllöt ja pitkospuilla juokseminen olivat pojan mieleen. Itse tykkäsin kyllä kaikista eläimistä. Jääkarhut olivat uusi tuttavuus. Isoja otuksia ne ovat. Ja kauniita.

Tiistaina kävimme Iso-Syötteellä kansallispuistossa. Hieman oli pettymys reittivalinta. Ei ollut niin komeat maisemat mitä odotimme. Luulen että Syötteellä olisi kyllä hienojakin reittejä, mutta nyt sattui vaan vähän tylsempi valinta.

Illalla yritimme käydä vielä Ranualla lintutornilla, mutta kesken kävelyn alkoi satamaan ja poika sai kauhean kiukkukohtauksen, niin luovutimme.

Keskiviikkona menimme uudestaan Edeniin yöksi. Sitä ennen kävimme katsomassa Oulussa dinosaurusnäyttelyä. Fossiillit olivat mielenkiintoisia, mutta ne robottidinosaurukset olivat hieman pettymys. Olihan ne ihan hienoja, mutta tosi vähän niitä oli. Muutenkin hyvin suppea näyttely.

Eilen sitten kotiuduimme ja illalla kävin vielä katsomassa Sin Cityn leffateatterissa. Tykkäsin.

Että sellaista. Nyt yritän olla ajattelematta sitä että maanantaina jatkuu työt. Ajattelen silti.

Humppa Soi: Apocalyptica - Farewell

Niin se päivä vain vierähti

Tänään oli kiva päivä. Edellinen yö meni hieman paremmin pojan kanssa ja saimme ihan kohtuulliset yöunet. Se oli jo hyvä enne päivän kululle.

Ja puoliltapäivin saatiin laatuaikaa vaimon kanssa, kun kälyni hoiti poikaa. Kuinkas ollakaan kävimme geokätköilemässä. Aluksi ei meinannut vaan geo-onni suosio meitä. Kahdella kätköllä oli porukkaa, yhtä ei löydetty vaikka kuinka etsittiin ja yksi löydettiin muttei päästy hakemaan kun oli niin korkealla ja minulla on korkeanpaikankammo. No löydettiin kuitenkin kuusi kätköä joka on ihan hyvä saldo. Nyt onkin jo 199 kätköä löydettynä. Ei huonosti.

Iltapäivästä tehtiin pitsaa ja kävin anopin kanssa vihdoin ja viimein viemässä jätekuorman hyötykäyttöasemalle. Sai senkin pois pihasta. Siis jätekuorman. Ei anoppia.

Illalla keitin mannapuuroa Gamma Rayn tahdissa ja lopuksi kruunasin päivän katsomalla Breaking Badin loppuun.

Nyt nukkumaan ja huomenna Juthbackan markkinoille.

Humppa Soi: Kello vain naksuttaa ja vaimon sukkapuikot kilisee.

Joka vanhoja sähköposteja lukee...

Postaukset alkaa jo nyt toistaa itseään. Taas on yöllä valvottu pojan kanssa ja nyt väsyttää.

Äsken lueskelin vanhoja sähköposteja ja nehän toivat paljon muistoja mieleen. Paljon on ihmisetkin vaihtunut tuttavapiirissäni Tampereajoista. Hieman haikeaa. Kyllä sitä ihmiselämään mahtuukin monta erilaista ihmistä matkan varrelta. Ja jokainen omalta osaltaan jättää jäljen omaan elämään. Koulukaverit, työkaverit, blogikaverit, ystävät, sukulaiset... Vaikka välillä väsyykin muihin ihmisiin ja haluaa olla vaan aivan yksin niin olen kiitollinen siitä, että tulen toimeen niin hyvin erilaisten ihmisten kanssa.

Laitetaan tuo pohdinta väsymyksen piikkiin. Samoin kirjoitusvirheet joita en jaksa korjata.

Humppa Soi: Nyt ei soi mikään. Aamulla soi Haloo Helsinki! Taas.

Otsikko meinasi unohtua

Ja taas kirjoittelen samalla, kun nukutan poikaa. Tästähän alkaa tulla tapa. Mikäs siinä. Tässä on hyvää aikaa, kun pitää olla poikaa lähellä, mutta ei saa liikaa huomioida ettei villiinny. Tosin joutuu kirjoittelemaan yhdellä kädellä, kun toinen käsi on varattuna.

Sitten kun vielä keksis mistä kirjoittelis.

Jaa. Poika tais nukahtaa. Enpä jaksakaan keksiä kirjoitettavaa vaan kömmin alakertaan.

Humppa Soi: Jo liiankin tuttu itkuhälyttimen musiikki. Alhaalla soi ennen tänne tuloa KLS.

Humpastalainattua: "Vielä täällä on meitä jotka taistelemme."

Pieni poika uneton

Silmät uhkaavat painua kiinni. Minulla. Pojalla on jo silmät ummessa vaikka välillä ähinää, tuhinaa, kääntyilyä ja tutin lutkutusta kuuluukin. Istun pinnasängyn vieressä ja mietin joko uskaltaisi lähteä vai kuuluuko rääkäisy heti kun nousen.

Viime yö oli raskas. Poika nukahti illalla hyvin, mutta kahdelta jo heräs. Vaimo meni aluksi rauhoittelemaan. Vähän vaille neljä vaimon pinna oli palanu ja minä jatkoin. Puoli kuudelta luovutettiin ja lähdettiin ajelulle. Autoon poika lopulta siinä kuuden aikoihin sammui. Seitsemältä heräs taas, mutta nukahti uudestaan ja nukkui puoli kymmeneen.

Ja nyt päiväunien kanssa meinas olla sama homma. Nyt onneksi vaikuttais nukkuvan. Voi kun nukkuis nyt hyvät päiväunet sentään.

Odotan sitä päivää että poika nukkuis yöt kunnolla...

Humppa soi: Itkuhälyttimen musiikki loppui juuri.

Ees vähän

Edellisestä tekstistä taitaa olla jo vuoden päivät. Niin se aika rientää. Nyt vaimoni istuu pojan kanssa potalla (poika istuu, ei vaimo) ja minä istahdin pitkästä aikaa koneelle. Älylaitteiden käyttö ja koneen siirto vinttiin ovat vähentäneet huomattavasti koneen käyttöä. Siinä mukamas yksi syy kirjoittamattomuudelle.

Kuluvaan vuoteen mahtuu lähinnä pojan kehityksen seuraamista ja töissä käyntiä. Vaimo jäi äitiysloman jälkeen kotihoidontuelle ettei poikaa tarvitse vielä laittaa tarhaan. On tuo poika vaan ihana. Ja hyväntuulinen. Vaikka tietenkin välillä meinaa hermot mennä, niin äkkiä unohtuu kun poika väläyttää maailman suloisimman hymyn tai tekee jotain hassua.

Töissä taas on ollut jos ja vaikka mitä. Työntekijöitä on vaihtunut tiuhaan tahtiin ja välillä tuntuu että kukaan ei oikein tiedä missä mennään. Raskastahan siellä on välillä olla, mutta pohjimmiltaan olen kuitenkin tyytyväinen. Onhan siinä ainakin se hyvä puoli että on vakituinen virka niin lomat pyörii hyvin. Nytkin olen kesälomalla.

Tarkalleen ottaen kesälomani on puolessa välissä ja tähän mennessä olen ehtinyt käydä Karstulassa, Seinäjoella ja Helsingissä. Karstulassa sukuloimassa. Seinäjoella kaverin häissä. Ja Helsingissä luottamusmieskoulutuksessa. Olen nimittäin työpaikkani varaluottamusmies. Siinä on lähinnä se etu että pääsee välillä koulutuksiin joissa on hyvät ruoat ja pääseen hotelliin yöksi. Ja kun varsinainen luottamusmies on työkaveri jonka etuliitteestä voisi jättää jo "työ"-sanan pois niin koulutus reissut ovat yhtä juhlaa.

Nyt tauko kirjoittamiseen...

Ja nyt sain pojan nukutettua ja voinkin jatkaa. Meni yllättävän kivuttomasti, joten kohta varmaan parkasee ja saa mennä uudestaan.

Ja näin katkesi taas kerran ajatus kirjoittamiseen. No ehkä se sieltä löytyy, kun vaan kirjoittaa. Tai en nyt tiedä onko näissä teksteissä koskaan mitään oikein syventävää ajatusta ollutkaan. Niitä ja näitä kirjoittelen. Ja muutaman vuoden päästä luen vanhoja tekstejä ja repeilen näille.

Ja sekin tässä on harmillista kun niin harvoin kirjoittaa, että aina jos jostain alkaa kirjoittamaan niin tulee tunne että samasta asiasta on jo kirjoittanut. Nyt tuli mieleen sellainen oivallus mikä on pyörinyt päässäni jo pitkään. Facebookissahan on paljon "kavereita" tai ainakin minulla on. Siksi lainausmerkeissä, koska suurin osahan on lähinnä tuttavia. Olisikin hienoa lähteä käymään läpi facebook-tuttuja ja pyytää jokaista heistä yksitellen kahville. Olisi mielenkiintoista jutella ihmisten kanssa joista tietää, milloin he käyvät lenkillä tai syövät jotain hyvää, mutta joista ei oikeasti tiedä juurikaan mitään. Olen kuitenkin sen verran ujo etten tätä koskaan toteuta, mutta hauska idea eikö totta?

Ja facepöökistä tulikin mieleen toinenkin asia. Nimittäin Willen keittiö. Se on nimittäin siirtynyt sinne. Nyt käyn siinä läpi Kotikokki-kirjaa. Hauska projekti sekin vaikka meinaa sekin aina unohtua. Tykkään kokkailla edelleen. Varsinkin jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta.

Olen kyllä hyvä keksimään aina kaikenlaisia älyttömiä projekteja. Harmi vaan että että suurin osa niistä kuihtuu kasaan. Vähän niin kuin tämä blogi on viime vuosina hiipunut.

Palataan taas. Meneeköhän taas vuosi?

Humppa Soi: Haloo Helsinki! - Miltä nyt tuntuu
Humpastalainattua: "Kun valehtelun oppii, siihen turtuu"

Valtion rautateillä

Viimeksi kirjoottelin erinäisissä paikoisa puhelimen avulla. Nyt taas kirjoittelen pohjanmaan junassa matkalla Tampereelle. Nääs.

Loma on mennyt mukavasti ja huipentumana ollut tietenkin Mikko Alatalo -musikaali Viitasaaren kesäteatterissa viikko sitten. Kaverini tuli Oulusta junalla Kokkolaan ja asemalta kun hänet hain niin laitettiin Mikko soimaan. Pieni ruokatauko kotosalla ja myöhemmin Viitasaaren legendaarisella scan burgerilla katkaisi hieman kuuntelua. Mutta onneksi musikaalissa soi Mikon musiikki. Se oli muutenkin hyvä. Eihän mestarin musiikkiin perustuva musikaali tosin voikaan epäonnistua.

Musikaalin jälkeen pyörähdimme Kärnässä ja jatkoimme ajelua ja Mikon kuuntelua. Haimme siskoni Kaustisilta ja hieman vielä innostuimme kätköilemään. Nyt iski deja vu että joko muuten kirjoitin tästä aiheesta. No ehkä kertaus nyt olkoon opintojen äitinä.

Sitten hyppy tämän viikon maanantaihin. Lähdimme vaimon, pojan ja anopin kanssa saareen mökille. Venematka sujui hyvin ja poika oli hassun näköinen pienissä pelastusliiveissään. Mökkeily oli kivaa. Saunomista ja syömistä. Eli sitä perusmeininkiä. Kun ilta saapui ja olimme lähtemässä niin nousikin tuuli. Poijun naru oli kiertyny kiinni veneen perään ja vaahtopäät vain yltyi, joten niinhän siinä kävi että yöksihän sitä jäätiin. Vähän jännättiin vaippojen riittävyyttä, mutta hyvin selvittiin. Aamulla sitten oli merikin rauhottunu ja poijun narukin irtosi helposti . Turvallisesti päästiin takaisin maihin.

Muuten viikko on mennyt sitten lähinnä kotosalla. Tänään sitten oli kesän toisen kohokohdan aika. Istuin nimittäin junaan ja menen ensiksi Tampereelle kaverini luokse ja siitä sitten huomenna katsomaan Iron Maidenia Helsinkiin. Kolmas kerta kyseisen bändin keikalle ja tällä kertaa kentälle. Spektaakkelia odotellessa.

Nyt alkaa näpyttely tympimään ja uppoudun loppu matkaksi viel Alatalon kuunteluun...

Humppa Soi: Mikko Alatalo - Aina nuori
Humpastalainattua: "Jos et elää voi kuin tahdot,  tahdot elää niin kuin voit. "

Lumialla huoltamossa

Nyt leikin olevani ajan hermoilla ja kirjoittelen Lumiallani tätä tekstiä tänne. Hidasta ja takkuavaahan tämä kyllä on, enkä vieläkään oikein osu oikeisiin kirjaimiin vaikka vuoden päivät olen tätä räpeltänyt. Syy miksi kirjoitan näin on yksinkertainen: tylsyys ja ajan tappaminen. Olen nimittäin auton huollossa ja typeränä sanoin jääväni odottamaan....

Pieni katko tuli kirjoittamiseen, kun joku patu tuli juttelemaan kliseitä kanssani. Kun autohuolet, koirat, marjastus sekä Kaustisen festarit oli käsitelty niin selkävaivojen kautta ukko lähti jalottelemaan ja pääsin jatkamaan kirjoittelua.

Odottelu jatkuu ja jatkuu. Pari tuntia veikkasivat huollon kestävän. Todellisuudessa veikkaisin työn olevan tunnissa ohi, mutta kahteen se venytetään, että saadaan isompi lasku. Olenko muuten koskaan maininnut inhoavani automiehiä. Sellaisia reteitä jotka puhuu autoista kaikkitietävästi joita on autokaupat, korjaamot ja rengasliikkeet täynnä. Ehkä inhotus johtuu vaan siitä että ole itse niin ulalla asioista. Hyvä kun tiedän monta rengasta autossa on.

Ja taas ukkeli keskeytti. Vaikka ihan kivahan on rupatella. Aika kuluu nopeammin. Pari tuntia jo odoteltu. Saa nähdä kauan vielä menee.

Samalla hetkellä kun tuon sain kirjoitettua niin auto oli huollettu ja lähdin kotiin 200 € köyhempänä.

Kotonahan en saanut aikaiseksi jatkaa kirjoittelua, joten nyt kirjoitan tätä katsastuksessa. En varmaan nytkään saa tätä loppuun, kun on vain pikainen tarkastus, että olen korjannut viat ja ottanut opikseni.

Ja oikein arvasin. Nyt kuitenkin lopetan tämän ihan näin kotosalla ettei vallan mene naurettavaksi tämä touhu.

Seuraavaksi nokka kohti täydellisyyttä. Siitä lisää myöhemmin...

Kesäloma on kesällä

Lomalla ollaan eikä silti tänne "ehdi" kirjoitella. Neljän viikon kesälomani alkoi jo viikko sitten ja tähän mennessä on tapahtunut seuraavaa:

Kotiseudulla kävimme pojan kanssa ensimmäistä kertaa. Parin yön reissu sujui hyvin. Poika nukkui ajomatkat ja yötkin nukkui paremmin kuin kotona. Savusaunoimme vaimon kanssa ja vähän käppäilin siskoni kanssa. Vauvaa esiteltiin kaikille tutuille ja tuntemattomille jotka siellä päin pyöri. Kelpaahan tuota tietenkin esitelläkin. On se niin komea poika vaikka jotkut isän näköiseksi haukkuvatkin. Ja niin kuin aina niin tälläkin kertaa sai syödä hyvää ruokaa ja paljon.

Nyt olemme parina päivänä käyneet vähän luonnossa kulkemassa pojan kanssa. Vaimoni hommasi sellaisen kantoliinan ja se on nyt todettu erittäin hyväksi. Poika se vaan nukkuu ja me saamme tallustella ja ihmetellä Suomen luontoa. Ja vähän geokätköillä.

Muuten ollaan aikalailla kotosalla viihdytty ja vaan nautittu siitä kun ei ole töitä ja on aikaa olla pojan kanssa.

Humppa Soi: Ei muuten soikaan vaan taustalta kuuluu pojan tuhina kun yrittää ruoan päälle röyhtäistä ja Criminal Mindsin äänet.
Humpistalainattua:
Criminal Minds: "CLEAR" "CLEAR"
Poika:"ÄH" "ÖH" "RÖYH" "PRÖÖT"

Näillä mennään

Aika rientää. Poikamme on jo yli kuukauden vanha. Arki alkaa pikkuhiljaa tasaantua. Päivämme menee nykyään suurinpiirtein näin:

Aamulla poika herää aikaisin ja suorastaan pakottaa meidätkin nousemaan. Aamupäivä menee välillä hyvällä tuulella, välillä kiukutellen. Puolen päivän ja kolmen välillä joskus siinä sitten poika nukahtaa päiväunille ja silloin saamme itsekin joko ottaa päiväunet tahi tehdä jotain ilman vauvaa. Ilta meneekin sitten yleensä hieman rauhallisemmin kuin aamupäivä. Toki välillä on aikamoista taistelua saada illalla vauva nukkumaan. Eilenkin keinutuolissa pojan kanssa keinuimme pitkän tovin ja lauleskelin Rautavaaraa, Mombasaa, Miljoonasadetta ja lopuksi Vaarilla on saari sai pojan nukahtamaan. Ja puolen tunnin päästä heräämään uudestaan. Sitten olikin äitin vuoro nukuttaa ja näköjään se toimii paremmin kun poika nukkui peräti kuusi tuntia yhdeltä seisomalta.

Tokihan päivään kuuluu tietenkin vauvan ruokahetket, vaipanvaihdot ja vanhempien kanssa seurustelu. Poika taitaa jo välillä hymyillä ihan tietoisesti. Kylläpä voikin sitten oman vauvan hymyily saada hyvälle mielelle.

Kylläpä tämä elämä nykyään pyörii tuon pienokaisen ympärillä, mutta niinhän sen kuuluukin. Töissä olen käynyt reilun viikon verran ja enää olis pari päivää niin sitten alkaa kesälomakin. Ei haittaa sekään.

Onneksi tässä vauvanhoidon lomassa ei ole unohtunut se tärkeinkään, nimittäin Alatalo-kokoelmani päivittäminen. Ei puuttuisi enää kuin 1 peruslevy, 1 lastenlevy, 1 ruotsinkielinen levy ja pari kokoelmalevyä. Sitten alkaisi olla täyspitkät kasassa ja saakin alkaa metsästämään sinkkuja ja muuta Alataloon liittyvää. Viimeisimpänä löytönä oli Mikko Alatalo-paperinukke. Siinä on sitä jotain. Ja heinäkuussahan on Viitasaarella Mikko Alatalo-musikaali. Sinne siis.

Vaikka blogeilu on vähentynyt ja elämä muuttunut vuosien varrella huimasti niin on hienoa huomata että Mikko on ja pysyy lähellä sydäntäni.

See you later Alatalo!

Humppa Soi: Mikko Alatalo - Bastun här i hembygden

Willen Keittiö Osa 36

Vuokainen leipäinen

0,5l kädenlämpöistä vettä
1pss kuivahiivaa
1dl ruishiutaleita
1dl ruisjauhoja
8 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
1 rkl siirappia
voita vuokaa voitelemaan

 Katso älykkään puhelimen kotikokki sovelluksesta vuokaleivän resepti. Noudata ohjetta noin suurin piirtein orjallisesti eli seuraavasti:

Sekoita veteen kuivahiiva, ruishiutaleet ja -jauhot, siirappi ja suola. Anna nousta liinan alla puolisen tuntia. Kirjoita sillä välin vaikka blogille ja kuuntele Sir Elwoodia. Lisää vehnäjauhot ja kohottele taas puolisen tuntia ja kirjoita blogille tätä reseptiä. Seuraavaksi taikina siirretään vuokaan ja taas kuinkas ollakaan odotellaan puoli tuntia. Uunin voi vaikka laittaa tässsä vaiheessa lämpenemään 250 asteeseen. Arvaattekin varmaan kuinka kauan leivän tulee olla uunissa? Kyllä. Puoli tuntia.

Viimeksi kun leipää tein niin siitä tuli erittäin hyvää. Toivottavasti nytkin.

"Aikani kahlasin, paikkaani hain"

Voisin tietenkin väittää, että lapsen syntymä pysäyttää ajattelemaan elämää aivan uudelta kantilta. No kyllähän se tietenkin osaltaan paikkansa pitää. Lähinnä sitä ihmettelee, että minulla tosiaan on oma perhe. On oma paikka maailmassa. Nyt kun minulla on vaimo, poika, koira, talo, auto, lainaa ja työpaikka niin voidaanko jo sanoa että olen aikuinen? Vastuullinen perheen isä.

Ehkäpä.

Kunhan ei vaan pilke silmäkulmasta hiivu. Vielä ei ainakaan siltä näytä. Sitten huolestun, jos sen kadotan.

Humppa Soi: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Miltä veli tuntuu
Humpastalainattua: "Sinut luotu on myrskyjä vastaan taistelemaan."

1+1=3

Pitkäksi taas vierähti aika, kun viimeksi täällä jaarittelin. No nyt on sentään jotain kerrottavaa. Nimittäin enää emme vaimon kanssa elele kahdestaan. Nyt meitä on kolme. 24.5.2013 klo 19:30 maailmaamme syntyi pieni poika. Monen monta huolen hetkeä nyt puolitoista viikkoinen vekara on meille jo aiheuttanut, mutta pois emme tuota ihanaa ihmisen alkua kyllä antais. On se vaan ihmeellistä, että tästä blogille ruikuttajasta ja välillä hieman ehkä itsesääliinkin vajonneesta kiharapäästä on tullut isä.

Ei tässä tämän suurempia kuulumisia tällä kertaa.

Humppa Soi: Jacques Brel - Le Dernier Repas

P.S. Olen onnellinen.

Yön raskaan raataja

Olin pitkästä aikaa yövuoroissa. Edellliset yövuorot kun jäi väliin mahataudin takia ja sitten oli parin viikon loma. Oli mukavaa mennä yövuoroihin, kun olin kivan kaverin kanssa.

Ensimmäinen yö meni kuitenkin jotenkin takkuisesti. Joku siinä vaan tökki. Kello mateli, eikä oikein maistunut työnteko. Toinen yö meni taas todella mukavasti ja nopeasti. Juteltua tuli kahden yön aikana aina rintakarvoista virtsatieinfektioiden estolääkitykseen. Oli hauskaa. Kyllä töissä viihtyy vaan niin paljon paremmin, kun  sitä saa tehdä kivan kaverin kanssa.

Vaikka nyt olikin ihan yllättävän mukavaakin palata lomalta töihin ja arkeen takaisin, niin sääli kun taas alkaa ajatukset pyörimään työasioissa, kun tännekin yrittää kirjoitta. Ja niistä kun ymmärrettävistä syistä en halua tänne kirjoittaa.


No kirjoitetaanpas nyt huvikseen päivän kulustani tarkempi selonteko:

7:15 loppui yövuoro ja melkein niihin aikoihin pääsinkin töistä, ainahan sitä nyt muutaman minuutin tietenkin jää suustaan kiinni aamuvuorolaisten kanssa.
Tulin kotiin, luulin sinut löydän ja löysinkin. Ja mikä parasta sauna oli lämpiämässä. Elämän pieniä iloja on kyllä päästä yövuoron jälkeen saunaan ja sitten nukkumaan.
Nukuin noin kahteen ja siinä sitten jotain haukkasin, kunnes lähdimme tarkastamaan Kokkolan uuden citymarketin. Isohan se oli, mutta valikoima tuntui olevan samanlainen kuin entisessäkin. Mitään emme ostaneet.
Subwayssa kävimme syömässä ja oli mukavaa istuskella ja naureskella väsyneenä erilaisille asioille. On se vaan ihanaa, kun vielä vaan on säilynyt vaimon kanssa tämä hölmö huumorintajumme. Toivottavasti se ei koskaan mihinkään katoakaan.
Subwayn jälkeen pyörähdimme Kodin Terrassa katsomassa kukkasia ja ABC:ltä haimme jotain pientä huomisesksi kun vanhempani tulevat aamulla käymään.
Kotiin päästyämme katsoimme Hyvät ja huonot uutiset, nauroimme. Appiukko pyörähti mittailemassa miten paljon listoja pitää ostaa.
Lopuksi vielä innostuin leipomaan vuokaleipää. Sitä voisinkin nyt lähteä maistamaan ja sitten nukkumaan. Silmät ne tuppaa jo painumaan.

Hyvää yötä.

Humppa Soi: Eipäs soikaan, mutta voisi soida radio city jonka taajudeen vasta löysin keittiön radiosta. Sieltähän tuntuu tulevan mukavaa rockia.

P.S. Jos vuokaleipä onnistuu niin voisin yrittää laittaa sen Willen keittiö -sarjaani.

Paluu tulevaisuuteen eli töihin

Jännittää palata töihin kahden viikon loman jälkeen. Vaikka äkkiä sitä oppii taas takaisin talon tavoille. Ja onneksi on kevyt paluu. Iltavuoro ja pari yövuoroa ja heti perään kolmen päivän vapaat. Ei haittaa. Ja sittenhän sitä saa jo alkaa pikkuhiljaa odottelemaan isyyslomaa. Ja siitä sitten kesälomaa.

Aamupäivähän tässä meneekin sitten perhosia vatsasta hätyytellen ja aikaa tappaen. Kyllä vaan loma teki terää. Työasioista pääsi kunnolla irti ja mukavaa kun saatiin olla vaimon kanssa kahdestaan niin paljon. Reilun kuukauden päästähän ollaan sitten aina kolmestaan. Jännää se on edelleen. Kohta on ne jotkut valmennuksetkin.

Humppa Soi: Dreamtale - Heart's Desire

Unhoittanut? En ole.

Ikuinen aloittamisen vaikeus on taas raastanut minua. Vaikka olen ollut kaksi viikkoa lomallakin ja aikaa olisi ollut. Ja kirjoittamistakin. Esimerkiksi vaimoni raskauden etenemisestä. Tai Helloweenin/Gamma Rayn keikasta ja siitä kuinka nappasin sieltä plektrankin itselleni. Tai Oulun Edenissä käynnistä. Tai remontin etenemisestä. Tai siitä kuinka olen rohkeasti käynyt jo monen monta kertaa hammaslääkärissä. Eääh. Ei vaan jaksa. Sivutan aiheet ja kirjoitan jostain aivan muusta.

No mistä sitten? En tiedä itsekään vielä. Joku asia oli mielessä, mutta sekin katosi jonnekin mieleni syövereihin. Kirjoitetaan vaikka sosiaalisesta mediasta. Sehän on nyt muodissa ja siitä joka puolella puhutaan.

Minun suhde sosiaaliseen mediaan? No facebookissa roikun. Siellä lähinnä tuon ilmi outoa musiikkimakuani youtube linkkien myötä. Tai sitten kirjoitan jotain hassua elämästäni. Harvoinpa mistään oikeasti tärkeästä aiheesta kuitenkaan siellä avaudun. Lähinnä ne on niitä, "menenpä kuuntelemaan saksalaista powermetallia" tai "bongasin rekan kyljestä sanan Alatalo". Muiden tekstejä sieltä aina välillä selailen puhelimellani, kun sillä se on niin vaivatonta. Ja joskus harvoin sitä tulee siellä jonkun kanssa rupateltuakin. Itselläni on vaan jotenkin iso kynnys aloittaa keskustelu. Tuntuu toisen häiritsemiseltä. Nyt olen ollut viikon kokonaan erossa naamiokirjasesta, eikä ole kyllä tehnyt tiukkaakaan. En siis ole pahasti vielä koukussa.

Tämä bloggaillu taitaa olla toinen sosiaalinen media johon kuulun ja miten tätäkin nyt selittäisi. Kirjoittelen nykyään korkeintaan muutaman kerran kuukaudessa siitä miten haluaisin kirjoitella tänne. Kaipuuta johonkin menneeseen todennäköisesti. Siihen kun oikeasti kirjoitin tänne päivittäin ja avauduin elämäni kurjuudesta. Lueskelin toisten blogeja ja tunnuin kuuluvani johonkin ihmeen blogimaailmaan. No se oli silloin. Silloinhan tosin ei ollut paljon muutakaan tekemistä, kuin roikkua koneella.

Sitten nuo älypuhelimet. No onhan se kivaa kun pääsee nettiin helposti puhelimella ja muutakin kaikkea hauskaa härpäkettä saa ladata siihen ja itsekin olen Lumiaan sortunut. Mutta sitten se rasittava lieveilmiö. Aina ja jokapaikassa ei mielestäni tarvitsisi sitä mötikkää räpeltää. Se on niin ärsyttävää jos vaikka on isommalla porukalla kahvilla niin ei mene kauaa kun jo joka toinen tuijottaa puhelintaan. Ja se kun kaikki pitää tarkistaa netistä. Jos vaikka porukalla mietitään jotain asiaa, niin joku jo wikipediasta katsoo miten asia on. Liian helppoa tämä nykyaika. Kaiken saa heti ja nyt selville. Tyhmeneeköhän ihmiset, kun mitään ei tarvitse opetella, kun kaiken voi käden käänteessä tarkastaa puhelimesta? Itsekin kyllä sorrun joskus näihin asioihin, mutta ärsyttävää se on silti.

Huh. Tulipas vähän purnailtua. Anteeksi. En pyydäkään. Ei tarvitse.

Humppa Soi: Musta Joutsen - Tiesin mitä hain
Humpastalainattua: "Joo, mä tiedän sen, mä tiedän sen, ei palaa eilinen."

Työt loppuu, eiku jatkuu

Hei. Olen täällä taas. Pitkästä aikaa. Paljon on tapahtunut viime kerrasta. Tai sitten ei. Töissä alkoi yt-neuvottelut ja tänään ne jo peruuntui. Pari viikkoa ehdittiin olla jännityksessä, että ketkä joutuu lähteä. Onneksi mikään ei loppujen lopuksi muuttunutkaan, vaan jatketaan entiseen malliin. Hyvä näin.

Vaimon maha kasvaa kilpaa omani kanssa. Potkut tuntuu jo mukavasti ja kaikki on mennyt hyvin. Perhevalmennuksissa vai mitä ne lieneekään, ei olla jaksettu käydä. Jos sitten niissä synnytysvalmennuksissa kävis.

Remontti on edistynyt hieman taas. Nyt on yläkerta valmis ja alakerrassakin on seinä jo puhkaistu ja ovi tilattu. Nyt vaan levyt seinää, kittaus, hiominen, maalaus, laminaatit ja listat ja muut niin sitten vois jo riittää sisäremppa. Voi kun odotankin sitä päivää että alkaa olla valmista. Tai ainahan sitä varmaan jotain on, mutta jos suurimman osan jo sais valmiiksi.

Voi kun nyt kädetkin on jotenkin väsyneet, ettei jaksa kirjoittaa. Jatketaan tästä joskus.

Taustalla kuuluu: Pyykkikoneen pyöriminen ja koiran tuhahtelu.

Niinpä

Ja niin tämä taas jäi. Ei mikään yllätys tietenkään. Tällä hetkellä mahani on täynnä anoppilan paellaa ja vohveleita. Olen väsynyt.

Humppa Soi: Lapinlahden Linnut: Rikkaiden lapset on rumia
Humpastalainattua: "Käyttäisivät kumia."

Potku

Tänään sen tunsin ensimmäisen kerran. Nimittäin vauvan liikkeet. Vaimoni on kyllä tuntenut ne jo jonkun aikaa, mutta päällepäin ei ole vielä tuntunut. Oli se hassua kyllä tuntea pieni tömähdys vaimoni vatsan päältä. Aina vaan enemmän konkretisoituu, että siellä tosiaan joku on.

Willen keittiö Osa 35

Pottumaiset rieskat

4 dl perunamuussia
1 tl suolaa
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja

Sekoita päivällä yli jääneeseen perunamuussiin kananmuna, suola ja vehnäjauhot. Älä vaivaa taikinaa liikaa. Mikä on liikaa ja mikä lasketaan vaivaamiseksi? Sen päättää jokainen itse. Laita uuni 275 asteeseen. Levitä taikina leivän näköisiksi pellille. Unohda pistellä rieskaan reikiä. Paista uunissa 9 minuuttia, koska ohjeissa sanottiin 8. Nauti rieskat kuumana juuston kanssa.

Jaxuhali tosiaan kuulostaa ärsyttävältä sanalta

Niin se sitten kuitenkin jäi kirjoittaminen. Willen keittiökin jäi taas kerran väliin, enkä ainakaan nyt  jaksa siirrellä kuvia ja muistella ohjetta.

Samaapa rataa tässä elämäni rullaa kuin muutenkin. Mitäpä tästä kirjoittaisin. Eilen poistuin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle Kokkolasta. En kuitenkaan kovin kaus. Kävin nimittäin Kaustisilla pikkusiskoani katsomassa. Oli mukavaa rupatella hänen kanssaan pitkästä aikaa. Nopeasti sekin tyttö on vaan kasvanut. Ensi vuonna jo täysi-ikäinen. Hassua. Muut ne vaan vanhenee. Onneksi itse en.

Tänään tuli muuten postissakin iloinen yllätys. Helloweenin uusi levy jonka olin ennakkoon tilannut. Tutun kuuloistahan se oli ja kivaa kun kurpitsat säilyy mukana kansitaiteessa.

Nyt tuolla paistuu keittiössä perunarieskat. Hei mutta niiden ohjeenhan voisin laittaa Willen keittiöön. Teenkin sen nyt heti.

Humppa Soi: Axxis - Dance with the dead
Humpastalainattu: "This is the time for a decisional time to decision"

Tänään oli hyvä päivä

Aamulla ajattelin etten jaksa kyllä mitään tänään. Toisin kävi. Aamupäivästä vähän siivosin ja paistoin lettuja valmiiksi tulevaa pääruokaa varten. Kuviakin otin vaiheista, jos vaikka joskus tässä elvyttelis Willen keittiötäkin.

Vaimon hain toista ja sitten teimme ruoan. Ja päiväunet tietenkin. Appiukko herätti kesken parhaimpien unosten soittamalla ovikelloa. Hän tuli keskustelemaan remontista.

Hieman siinä suunnittelimme mistä ja miten jatkaisimme tätä ikuisuusprojektia jota kodiksemme kutsumme. Iloksemme huomasimme ettei alakerran huoneisiin tarvitsekaan lisäeristystä, joten sekin nopeuttaa hommaa. Ja yläkerran huoneen lupasimme tänään siivota, että voin sitten huomenna maalata.

No siinähän kävikin sitten niin että siivoamisen jälkeen repästiin ja maalattiin saman tien. Nopeastihan se kävi ja maali riitti just ja just koko lattiaan. Saa nähdä tarviiko toista kertaa edes maalata. Makuuhuoneemme lattia maalattiin vaan kerran ja siitä tuli hyvä.

Mukavaa kun saatiin jotain vähän eteenpäin. Ehkä tämä sittenkin tästä. Joskus.

Sitä sammaa

Eilinen taas jäi väliin. Oli iltavuoro ja silloin aamut menee niin ettei saa mitään tehtyä ja illalla ei enää jaksa. No eipä tuo haittane.

Tänään oli aamuvuoro ja töissä kuhisee taas juorut sun muut. Eipä niistä kuitenkaan tänne viitsi kirjoittaa. Turhan paljon muutenkin nykyään tulee vapaallakin mietittyä työjuttuja. Vaimo kun on samalla alalla niin hänen kanssaan hyvä puhua, kun ymmärtää mistä on puhe. Ja kun tuntuu ettei minullakaan oikein muuta elämää ole kuin tuo työ. Ei vaan jaksa enää töiden lisäksi mitään muuta tehdä.

No jostain kuitenkin vielä jaksan innostua. Nimittäin musiikista. Ja parhaimmasta sellaisesta. Olen ostellut Mikko Alatalon puuttuvia levyjä huuto.netistä ja kokoelmani alkaakin näyttää aina vaan komeammalta.

Sitten vaihdetaan puheenaihetta juhlasta arkeen. Nimittäin remonttiin. Tämä taloremppahan on rempallaan ollut jo pitkään. Keittiön ja makuuhuoneen jälkeen, muut huoneet on jääneet. No yläkerran toinen makuuhuone on nyt kuitenkin siinä pisteessä, että lattia pitäisi maalata. Anoppi oli sen käynyt hiomassa meidän ollessa töissä. No ei siinä mitään jos toisella on tylsää.

Voi kyllä minä odotan sitä päivää jos tämän joskus saisi valmiiksi. Jäljellä olisi tuon jälkeen vielä alakerran pari huonetta. Vahvasti alan jo epäillä sanontaa, että hiljaa hyvä tulee.

No nyt on joka tapauksessa edessä vapaa viikonloppu. Veikkaan että sekin menee taas kerran laiskotellessa. Virtaa kaipaisin.

Humppa Soi: Children of bodom - Chokehold
Humpastalainattua: "Mine field is called the place I'm living in"

Kokonainen päivä vapaata

Eilen jäi kirjoittamatta, koska siskoni tuli vieraaksemme yökylään heti töitteni jälkeen. Olimme vaimon kanssa äärimmäisen väsynyttä seuraa, mutta kivaa oli kuitenkin nähdä siskoakin välillä. Nykyään niin harvoin näkee ylipäätään ketään. Muita kuin työkavereita töissä.

Tänään tosiaan vapaapäivä. Vaimon kanssa kävimme aamusta heittämästä siskon Kaustisille kouluun ja samalla käväisimme kaupassa. Sitten kävimme pitkästä aikaa vähän luonnossa käppäilemässä koiran kanssa. Paljon oli hirvenjälkiä, ei kuitenkaan näkynyt yhtään. Tikka siellä vain päätään hakkaili puuhun.

Ja tietenkin teimme hyvää ruokaa. Lohta ja perunoita. Ja sallaaddia. Ei ole uunilohen voittanutta. Maha täynnä pitikin sitten käydä ruokalevolle ja nyt olen tässä. Illan suunnitelmissa elokuvissa käynti. Tällä kertaa yksin, kun vaimoni ei oikein arvosta kauhuelokuvia.

Humppa Soi: Timo Rautiainen & Neljäs Sektori - Petturi
Humpastalainattua: "Oletko mitään oppinut? Taidan tietää vastauksen."

Väsy-Wille

Anteeksi. Olen todella väsynyt. Lähinnä kai töistä. Ja huomenna olisi vielä aamuvuoro ja sitten ruhtinaallinen yksi päivä vapaata. Typerää kun tuntuu että nykyään on aina väsynyt. Onkohan tuo työ muka oikeasti niin uuvuttavaa. Työkaveritkin kyllä sanoo sitä samaa.

Tänään oli rakenneultra ja siellähän se pienokainen meille kättä nosti ja heilutteli käsiä ja jalkoja. Sukupuolta emme halunneet tietää. Poikaa veikkaan, koska tytölle olemme jo nimenkin keksineet ja pojan nimistä mikään ei tunnu sopivalta.

Ei tästä tule mitään tänäänkään tästä kirjoittamisesta. Luomet lyijyä painaa taas kerran. Jos kävis saunassa ja sitten nukkumaan.

Humppa Soi: Verjnuarmu - Lentävä Kalakukko

Ei jaksa

En jaksa nyt kirjoittaa tänne.

Hyvän mielen päivitys

Vaikka olenkin nyt taas töistä väsynyt niin ajattelin kuitenkin tehdä tämän Mymskältä saamani haasteen. Ohjeet olivat siis seuraavat:

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle." 

1. Vaimo.
Ehdottomasti tärkein ihminen joka saa minut hyvälle mielelle. Nauramme paljon ja huumorimme osuu niin täydellisesti yhteen ettei mitään rajaa. Monesti ei tarvitse edes äänen sanoa, kun tiedämme mitä toinen ajattelee.

2. Sauna
Ennen kaikkea puulämmitteinen sauna. Puhumattakaan savusaunasta. Sellaiset mukavat hitaat löylyt. Kun ei ole kiire mihinkään ja voi vain nauttia lämmöstä. Saunominen on kivaa vaimon kanssa kahdestaan, kavereiden kanssa tai ihan vaan yksin.

3. Luonto
Suomen luonto on kaunis. Siellä sitä sielu lepää, kun pääsee luontoon kulkemaan ja ihmettelemään. Sitten jos vielä sattuu näkemään jotain uutta. Vaikka jonkun linnun jota ei ole ennen nähnyt.

4. Kaverit
Liian harvoin vain nykyään tulee pidettyä yhteyttä kavereihin. Johonkin se aika vain katoaa. Tämä on harmi.

5. Musiikki
Tämäkin aika ilmiselvää. En voisi kuvitella elämääni ilman musiikkia. Ja aina sitä vain huomaa innostuvansa uusista tuttavuuksista. Viimeksi taisin innostua Tuure Kilpeläisestä ja bändistä nimeltä kls. Musiikki on parhaimmillaan vielä kun pääsee keikoille. Aina on tiedossa joku keikka mitä odotan. Seuraavaksi Gamma Ray/Helloween maaliskuun lopulla.

6. Vapaapäivät/lomat
Ja vielä parempaa silloin, kun sattuu yhteinen vapaa vaimoni kanssa. Vapaapäivälle ei tarvitse edes suunnitella mitään tekemistä ja silloin se oikeastaan onkin parasta kun ei ole aikataulua. Sama lomien suhteen. Tykkään ihan reissatakin, mutta silloinkaan ei saa olla liian tarkkaa aikataulua.

7. Kiireettömyys
Tämä on niin harvinaista työmaalla, että silloin harvoin kun siitä pääsee nauttimaan niin se tuntuu luksukselta. On ihanaa kun asioita saa tehdä rauhassa.

8. Tuli
Tulella on rauhoittava vaikutus. Sitä voi tuijotella vaikka kuinka pitkään. Ja vaikka tykkään rauhallisesta tulen leimusta, niin tykkään myös erilaisista räjäh

9. Oma koti
On se vaan ihanaa kun saa asua omakotitalossa vähän syrjässä kaupungista. On tilaa ja saa elää juuri niin kuin haluaa. Ei tarvitse miettiä häiriintyykö naapurit jos alkaa keskellä yötä kuuntelemaan Mikko Alataloa.

10. Se kun saa toisen ihmisen hyvälle mielelle.
Esimerkiksi kun töissä jollain pienellä teolla saa työkaverin hyvälle tuulelle, tai kun saa vanhuksen onnelliseksi ihan vain läsnäololla. Ja ihan vain sekin lämmittää mieltäni, kun toinen ihminen vastaa hymyyni.


Kyllä näitä nyt olisi varmasti ollut vielä ja vaikka kuinka paljon, mutta oli tuossa nyt jotain mitä äkkiseltään mieleeni tuli. Haasteeseen kuului näköjään sekin, että pitäisi haastaa muita mukaan. En haasta viittä kuitenkaan vaan annan haasteen tällä kertaa vain yhdelle. Nimittäin Nikolle. Ole hyvä.

Humppa Soi: Taustalla loppui juuri Avara luonto telkkarista ja kuuluu kun koira kaluaa luuta.

Vuoden ensimmäinen työpäivä

Kyllä se vaan ahdistaa aina palata pitkiltä vapailta töihin. Nyt olen ollut maanantaiaamusta asti vapaalla ja sitä ennen tehnyt pari yövuoroa. Jännittää palata töihin, vaikka aina se helpottaa sitten kun sinne pääsee. Miksiköhän sitä pitää jännittää ja ressata? Nyt tietenkin töissä on ollut rankkaa ja yksi jos toinenkin on uupunut, joten sekin osaltaan nostaa kynnystä. Saa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan työpaikalle. Toivottavasti työkavereiden välinen hyvä ilmapiiri pysyy ennallaan. Työkavereiden voimallahan sitä pitkälle jaksaa. Raja tulee siinäkin tietenkin vastaan, jos jatkuvasti jää sellainen olo ettei ehdi työtä tehdä kunnolla. No enpä avaudu sen enempää töistä. Kaiken kaikkiaan viihdyn siellä kuitenkin.

Oravakin pyörähti kurkistamassa mitä touhuan. Luuli varmaan että olen facebookissa ja lähti pois. Oravat on kyllä hauskoja veitikoita. Tässä meidän pihapiirissä pyörii ainakin kaksi pörröhäntää. Lintulaudalta ne käy jyviä syömässä ja kipittelevät ikkunalautoja pitkin ympäri taloa. Kopina ja rapina vain kuuluu. Ja anopin koira on ihmeissään.

Voisinkin kertoa anopin koirasta. Se on whippetti tai joku sinne päin. Pieni vinttikoira oletettavasti. Minä en oikein ymmärrä koirarotujen päällä. Koirat voisi mielestäni jakaa vain pieniin, keskikokoisiin ja suuriin. Tämä on keskikokoinen. Ei mikään sylikoira vaikka välillä änkeekiin itsensä kainaloon jos makoilee lattialla scrabblea tai pleikkaria pelaamassa. Laihakin se on. Niin kai pitää kuulemma ollakin. Ja lyhytkarvainen. Minusta koiran pitäisi olla pörröinen ja karvainen ja pehmeä pullukka. Kiltti se kuitenkin on. Tottelee käskyjä hyvin vaikka välillä onkin hieman tottelematon. Tykkään kyllä siitä vaikka en mikään oikein koiraihminen olekaan. Yhdestä asiasta en vaan tykkää. Nimittäin käydä koiran kanssa lenkillä. Se on jotenkin sellaista pakkopullaa. En tykkää kyllä muutenkaan liikkua hirveästi, mutta sitten kun se on tuollaista pakon sanelemaa niin vielä vähemmän innostaa. No ehkä siihenkin oppii. Se kun nyt vallan on muuttanut meille asumaan.

Ja juuri kun sain kirjoitettua ettei huvita lähteä lenkille koiran kanssa, niin vaimoni jo pyytää että lähdettäisiin käyttää koiraa lenkillä. Sanoin ettei huvita. Mutta lähden silti.

Hyvää mieltä nyt ja myöhemmin

Ensiksikin täytyy kiittää Mymskää haastesta. Palaan aiheeseen sitten kun olen virkeämpi pohdiskelemaan asiaa. Jos ei ala lähiaikoina kuulua niin saa tulla tukistamaan kiharoistani. (Minusta tulisi muuten oiva nimismies, kun on jo kiharatkin valmiina.)

Aloin tuossa sitäkin miettimään, kun huomasin ettei Mymskä ollut minua vielä unohtanut, että kuinkahan moni tätä minun blogiani nykyään enää lukee? Olisin kiitollinen jos voisitte lukijat vaikka yhdellä sanalla kommentoida ja näin ilmoittaa olemassaolostanne? Kiitos.

Sitten kommentien kalastelusta tähän päivääni. Aamulla vaimoni lähti siskonsa kanssa kauppaan ja kirkkoa siivoamaan. Minä jäin laiskana pelailemaan. Hyi minua. Laiskasti päivä muutenkin meni. Ruokaa tehtiin. Hyvää oli. Spagettia ja bolognese kastiketta.

Iltapäivästä hieman meinattiin turhautua, kun iski akuutti tekemisen puute. Ei oikein mikään kiinnostanut kumpaakaan. Vähän kuin väkisin sitten aloimme pelaamaan scrabblea ja kuuntelemaan Tuure Kilpeläistä. Sen jälkeen ilta sujuikin jouhevammin. Tehtiin jäätelöä ja käytiin saunassa. Partaveitsi viilsi taas naamakarvojani ja täytyy kyllä kehua, että on kyllä paljon tehokkaampi kuin partahöylä tahi partakone. Toivottavasti tämä veitsi-innostus jatkuu vielä pitkään.

Nyt kun iltapalakin on syöty niin voisi kömpiä vinttiin vällyjen alle. Huomenna meillä molemmilla on iltavuoro joten saa nukkua pitkän yön. Yhdessä. Se on parhautta.

Bonne nuit! (Meniköhän edes oikein?)

Humppa Soi: Jukka Takalo - Anna mulle silimää
Humpastalainattua: "Olen tuntenut onnen, sen ohi nukkunut."

Taas meinaa karata toisen päivän puolelle

Äkkiä kun kirjoitan niin ehdin vielä tämän päivän puolella. Kauhean myöhään nykyään meinaa mennä tämä kirjoittelu. Ja sitten aina väsyttääkin niin ettei ajatus lennä. No jotain pikaisesti tästä päivästä kertoilen.

Aamulla heräsin, kävin vessassa, söin aamupalan. Vaimo lähti kaveriaan tapaamaan ja minä jäin kuuntelemaan musiikkia ja katsoin yhden jakson Raidia. Hieno kotimainen rikossarja. Vaimo tuli takaisin ja lähdimme heti siitä sitten neuvolaan.

Siellä meni hyvin. Keskusteltiin voimavaroistamme ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Ainoa mikä itseä alkoi mietityttämään, kun edellisenä iltana sitä lappua täyttelimme niin siinä kysyttiin, että onko kaveripiirissä vasta vanhemmiksi tulleita joiden kanssa jakaa kokemuksia. Vaimollani kyllä on kavereita joilla on tai on tulossa pienokaisia, mutta minulla ei ole. Ei minulla nyt paljon kavereitakaan ole, mutta nekin jotka sellaisiksi tunnustan ovat lapsettomia. Minä olen pienen kaveripiirini ensimmäinen.

Neuvolan jälkeen kävimme syömässä ja maha täynnä anttilassa. Sieltä mukaan tarttui pitkästä aikaa playstation peli. Max Payne 3. Se vaikutti pienen tutustumisen jälkeen viihdyttävältä.

Illalla pelailimme vaimoni sukulaisten kanssa monopolia ja siinä se ilta vierähtikin.

Nyt pakko lopettaa ennen kuin kello lyö 12. Hei hei.

Vuosi 2013

Taas yritän tätä samaa listaa. Veikkauksia kuinka pitkälle pääsen tällä kertaa?

Katsomani elokuvat:

1. Viimeinen samurai: Tomppa leikkii samuraita. Ihan hyvää draamaa ja toimintaa sopivassa suhteessa.
2. The Dark Shadows: Kevyttä viihdettä a la Tim Burton. Johnny Depp loistava hölmönä vampyyrina. Ja pyörähtipä mukana itse Alice Cooperkin.
3. Texas Chainsaw 3D: Verta, suolenpätkiä ja moottorisaha. Ihan viihdyttävää kauhua. 3D:tä mielestäni osattu käyttää hyvin hyödyksi.
4. Kwai joen silta: Klassikko kai tämä on. Toisen maailman sodan aikoihin sijoittuva historiallinen elokuva. Ihan mielenkiintoinen.
5. Nimeni on Kotkis: Taas näitä todella fiksusti suomennettuja elokuvia. Kohtalainen draamakomedia. Ei varmaan olisi jaksanut katsoa ilman Belushia.
6. Lucky Number Slevin: Hauskaa toimintaviihdettä. Slevin yrittää selvitä kahden gangsteripomon välissä. Lucy Liu on ihana naapurin tyttönä.
7. Machete: Moneskohan kerta kun tämänkin katsoin? Danny Trejo pieksee pahoja jätkiä. Siinä saa Steven Seagulkin kuulla kunniansa. Verta, suolenpätkiä ja huonoa huumoria.
 8. In Bruges: En muistanutkaan elokuvan olevan näin vakava, vaikka tokihan mukana oli aimo annos mustaa huumoria. Kaksi palkkatappajaa menevät Brugesiin pomon käskystä odottamaan uusia ohjeita epäonnistuneen keikan jälkeen.
9. Isi hoitaa 2: Aivan järkyttävä "perheleffa" miehistä jotka perustavat lastenleirin. Ärsyttäviä lapsia ja aikuisia.
10. Onko se rakkautta Dekkari Kukkonen: Oma ikuisuusprojektimme. Dekkari jonka tekeminen alkoi monta monta vuotta sitten.
11. Django Unchained: Tarantinon länkkäri. Tuttua Tarantino laatua. Jotain uutta tosin kaipaisin tämän miehen ohjauksiin, vaikka tokihan hienot dialogit ja veren lento viehättää aina.
12. Hammaslääkäri: Kulttisplatteri. Hieman pettymys. Liian kesy elokuva niinkun mehukkaasta aiheesta kuin psykopaattihammaslääkäristä.
13. Hammaslääkäri 2: Jatko-osa ei myöskään oikein lähtenyt odottamallani tavalla överiksi.
14. O'Horten: Norjalainen vähäeleinen elokuva eläkkeelle jääneestä junankuljettajasta. Ei oikein osaa sanoa onko tämä komedia vai draama.
15. Timecop:  Van Dammen legendaarinen toimintapätkä. Aikamatkustelua ja actionia. Ja nuori Damme.
16. Enter The Void: Irreversiblen ohjaajan psykedeelinen huumeiden ja seksin sävyttämä taide-elokuva. Pitkä kuin nälkävuosi, mutta mukaansatempaava ja mielenkiintoinen.
17. The Thing: Carpenterin klassikkokauhuleffa. Ufo soluttautuu antarktiksella työskentelevien miesten joukkoon. Teurastusta ja hienoja maskeerauksia. Elokuvassa ei muuten ole yhtään naisnäyttelijää.
18. Madagascar: Piti tämäkin katsastaa kun monet ovat kehuneet. Ei kyllä ollut makuuni. Liian hektinen. Ja se biisi on yksi maailmankaikkeuden rasittavimmista.
19. Magnolia: Pitkä mutta ei todellakaan pitkästyttävä elokuva. Hienosti sulautuu eri ihmisten tarinat toisiin ja todella koukuttavaa katsottavaa.
20. El Narco: Macheten hengessä kulkeva elokuva Meksikon huumekaupasta. Musta komedia, mutta yllättävänkin vakava ajoittain. Kuin Kummisetä Meksikossa.
21. The Artist: Uusi mykkäelokuva mykkäelokuvien aikakauden päättymisestä. Erittäin hyvä. Ei turhaan Oscar voittaja.
22. Looper: Bruce Willisin tähdittämä aikamatkustusscifileffa. Kelpo viihdettä.
23. Laulu Koti-ikävästä: Dokumentti Aknestikistakin tutun kitaristin Kai Latvalehdon ja hänen isänsä matkasta takaisin lapsuuden Göteborgiin. Ajatuksia herätti niin siirtolaisuudesta kuin alkoholismista. Koskettava.
24. Trollhunter: Norjalainen kauhuleffa kansantaruista. Todella hienosti tehty vaikka loppua kohden ehkä vähän mielenkiinto hiipuikin.
25. Fantastic Voyage: Vanha klassikko scifileffa jossa pienennetään ihmiset ja sukellusvene ja mennään ihmisen sisään laserilla tuhoamaan aivoista jotain vauriota. Elokuva on oikeastaan niin typerä miltä se kuulostaakin. Hieman hidastempoinen ja tylsä.
26. Mama: Ihan kelpo kauhuelokuva. Pitkästä aikaa kummituskauhua.
27. Imaginaerum: Nightwishin elokuva. Yllätyin toisella katselukerralla miten elokuva olikin ihan hyvä. Mukavasti sekoitettu unta ja eri aikakausia.
28. Seitsemän psykopaattia: Kukkoilijoiden ohjaajan uusin leffa. Hauska. Ja vähän vakavakin. Ja Tom Waits yhtenä psykopaattina.
29. Inbetweeners: Sarjasta tehty leffa. Ei aivan sarjan tasoa mutta naurunpyrskähdyksiä tämäkin sai aikaan.
30. Evil Dead 2013: Klassikkokauhuelokuvan yllättävän hyvä uusintaversio. Veristä.
31. Miesten vuoro: Mainio ja koskettava dokumentti suomalaisista miehistä saunassa. Monta erilaista saunaa, monta tarinaa.
32. Kill Bunjo: Äärimmäisen huono norjalainen Kill Bill -parodia. Huonoudessaan jo hyvä.
33. Titaanien raivo: Huonohkon elokuvan ehkä jopa huonompi jatko-osa.
34. Scream: Ennen niin pelottava ja nyt lähinnä huvittava, mutta katsottava teinikauhu.
35. Scream 2: Aikanaan mainostettiin parempana kuin ensimmäinen, mutta en ehkä sanoisi niinkään. Ihan ok.
36. Scream 3: Alkaa jo maistumaan puulta ja naurettavaa kuinka taas sama juoni toistuu.
37. Scary Movie: Kauhuleffa parodia. Melko huono. Pari kertaa nauratti.
38. Scary Movie 2: Aivan järkyttävä parodia. Kerran ehkä hymyilin. En nauranut. Lähinnä itkin.
39. Scary Movie 4: Yllättäen ihan kelpo parodia. Tai ainakin sellainen katsottava.
40. Not another not another movie: Hassusti nimetty ja ihan ok komedia/parodia. Tai ainakin parempi kuin odotin, mutta ei niin hyvä kuin olisi voinut olla.
41. Exam: Hyvä trilleri pääsykokeista joissa vain yksi kysymys ja yksi vastaus. Mutta mikä on kysymys? Saati vastaus?
42. Bad Boys 2: Toimintaa kerrankin tarpeeksi.
43. Bitch Slap: Seksikkäitä naisvartaloita hidastuksissa. Siinäpä lähinnä koko leffan idea.
44. Scream 4: Pitkän tauon jälkeen uusi scream ja sama kaava toistuu päivitettynä versiona.
45. Sihteeri: Sadistiselle miehelle tulee masokistinen sihteeri ja siinähän on kauniin rakkaustarinan ainekset koossa.
46. Roman Polanski: Wanted and desired: Dokumentti ohjaaja Polanskista. Mielenkiintoinen. Siinä on mies jonka elämään on mahtunut monenlaista.
47.Katkera kuu: Polanskin leffa jossa päähenkilönä Hugh Grant! Yllättävän hyvin sopi kuitenkin rooliinsa ja erittäin koukuttava elokuva seksistä ja parisuhteilusta.
48. Koelaulu: Ostin summassa Milos Formanin dvd-boksin. En muistanut että kyseessä olikin mies joka on ohjannut loistavan Yksi lensi yli käenpesä. Tämä on hänen ensimmäinen leffansa. Joku ihmeellinen taide-elokuva, dokumentti tai mikä lie. Hieman raskasta katseltavaa.
49. Dead: Afrikkalainen zombieleffa. Kaunis ja hieman erilainen kuin yleensä zombieleffat.
50. Leprechaun 2: Menninkäiskauhukomedian jatko-osa joka jatkaa samalla huonolla linjalla.
51. Poltergeist: Klassikkokauhuleffa riivatusta talosta. Melko tökerö niin kuin muistinkin, kun tämän joskus kauan sitten olen katsonut.
52. Apparition: Samaa teemaa kuin poltergeist ja ehkä vielä tökerömpi.
53. May: Kauhuelokuva yksinäisestä ja arasta naisesta joka päättää rakentaa itse ystävän, kun ei muuten saa.
54. Lars ja se ainoa oikea: Aluksi vaikutti hieman tylsältä, mutta lopulta hyvä draama miehestä joka ostaa itselleen seksinuken tyttöystäväkseen.




Katsomani sarjat:

1. Raid: Ehdottomasti paras suomalainen rikossarja. Lohtander ja muut ovat loistavia rooleissaan. Huumori puree minuun.
2. Peep Show 1. 2. ja 3. kausi: Brittikomiikkaa silmistä kuvattuna. Törkeää ja hauskaa poikamieselämää.
3. Putous: Kuinkahan mones tuotantokausi tämä jo oli? En tiedä miksi pitää tämäkin aina katsoa vaikka montaa kertaa ei edes naurata. Eniten huvittaa se kun näyttelijät meinaa repeillä. Sketsihahmokisaa inhoan edelleen.
4. Girls 1.kausi: En tiedä mikä minut sai tätä teinien elämästä kertovaa sarjaa katsomaan ensimmäisen jakson, mutta hyvä kun katsoin. Jäin koukkuun. Hauskaa ja koskettavaa.
5. The Inbetweeners: Törkeää mustaa huumoria teinipoikien naisseikkailuista. Britit osaa tämänkin.
6. Avaruuden tuntua: Simon Peggin tähdittämä komediasarja. Mitä tahansa saattaa tapahtua, milloin tahansa.
7. Hiuskarvan varassa: Aivan järkyttävän huono selviytymistosi-tv. Myötähäpeästä saa nauraa vatsa kippurassa.
8. Uusi Sherlock 1. ja 2. kausi: Todella hyvä nykypäivään sijoittuva Sherlock Holmes. Nokkela ja hauska.
9. Hemlock Grove: Ihmissusia ja vampyyreja. Yllättävänkin hyvä kauhusarja. Koukuttava.
10. Breaking Bad 1. ja 2. kausi: Vähän ehkä hiipuva, mutta hyvä sarja syöpäsairaasta kemianopettajasta joka perheeltään salaa alkaa valmistamaan huumeita.
11. Dexter 4. kausi: Ei niin hyvä kausi kuin aikaisemmat vaikka kyllä tämäkin koukutti.
12. Hellfjord: Minisarja norjalaisesta poliisista joka joutuu pienelle saarelle töihin ja siellä tapahtuu kummia. Hämmentävyydessän loistava.
13. Kirjava joukko: Brittikomiikkaa kirjakaupasta. Eli hyvää komiikkaa.
14. South Pacific: Luontosarja tyynestä valtamerestä. Hienosti kuvattu ja mielenkiintoinen.
15. Klovni 1. ja 2. kausi: Hitaasti syttyvä mutta äärimmäisen koukuttava ja hauska komediasarja. Myötähäpeä on käsin kosketeltavan herkullista.


Lukemani kirjat:

1.Alice Sebold - Oma taivas: Murhattu tyttö seuraa elämän jatkumista taivaasta käsin. Ihan kelpo draamaa vaikka ehkä pieni pettymys.
2. Tove Jansson - Muumipapan urotyöt: Iltalukemista vaimon kanssa. Hellyyttäviähän nämä muumit on.
3. Petri Nevalainen - Joviaali ilmiö, tuntematon Mikko Alatalo: Mestarin elämänkerta piti lukea uudestaan ja edelleen kirjaa vaivaa sama kuin ensimmäisellä lukemiskerralla. Alku mielenkiintoinen, mutta loppu menee saman jauhamiseksi. Sääli kun näin hätäsesti tehdyn oloinen kirja.
4. Tove Jansson - Muumilaakson marraskuu: Muumikirja ilman muumeja. Toimii näinkin. Hellyyttävää.
5. John Landis - Elokuvan hirviöt: Iso kuvakirja elokuvien hirviöistä. Hienoja kuvia ja hauskaa nippelitietoa.
6. Guillermo Del Toro, Chuck Hogan - Vitsaus: Kauhutrilogian ensimmäinen osa. Vampyyreja nykypäivän New Yorkissa. Hieman oli pettymys. Jotenkin ei kirja saanut minua otteseensa.

Pelaamani pelit:

1. Shadow Warrior: Lapsuuden muisto. Sama viehätys kuin Duke Nukemmissa. GOGista sai ostettua ja pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan koko versiota. Hauskan nostalgista.
2. Blood: Samoista syistä tätäkin pelasin. Kadonneen lapsuuteni etsimistä. Mukavia kauhuelokuva viittauksia.
3. Blood 2: Tätä en pitkälle päässyt kun ei tahtoo olla niin buginen. Eikä muutenkaan samaa viehätystä kuin ensimmäisessä osassa vaikka teknisesti parempi.

Ostamani musiikki:

1. Mikko Alatalo - Rokkilaulaja LP: Pitkään hankinnassa ollut mestarin alkupään tuotantoa.
2. AXR Promo CD: 6 kappaleen kokoelma AXR levymerkiltä. Mukana mestari Alatalo, siinä pääsyy ostooni.
3. Timo Rautiainen & neljäs sektori - Kunnes elämä meidät erottaa: Muutaman biisin ja edellisten Timpan tuotosten perusteella voin jo sanoa tykkääväni tästä levystä.
4. Heli Kajo - Elämäsi suloisin virhe: Levyä en ole vielä kuunnellut, mutta youtubesta aikaisemmin kuuntelemista kappaleista ainakin tykkäsin kovasti. Kuuntelin ja tykkäsin. Vaatii vaan useamman kuutelun ennen kuin kunnolla aukeaa. Kaunis ääni Helillä.
5. Gamma Ray - Land of the free Part 2: Tuttua Gamma Raytä. Jostain syystä tämä levy on jäänyt aikaisemmin ostamatta. Kyllä saksalainen power metal on vaan hyvää.
6. Mikko Alatalo - Kuule kuinka kulkee LP: Lisää mestaria. Tällä kertaa mukana on Ivo Linna virosta levyn nimikkokappaleella.
7. Mikko Alatalo - Herraksi synnytään: Tarviiko sanoa mitään. Tämä on Alatalon hiljaisemmalta tuotantokaudelta.
8. Helloween - Straight out of hell: Helloweenin uunituore levy. Samanlaista kurpitsaheviähän tämä on kuin ennenkin, mutta sehän kelpaa mainioisti minulle.
9. Mikko Alatalo - 20x: Taas vaihteeksi uusi kokoelma mestarilta. Täydellistä musiikkia. Tietenkin.
10. Tuure Kilpeläinen - Just: Vanhaa Tuurea. Ei niin hyvää kuin Kaihon karavaanin kanssa tekemä musiikki.
11. Tuure Kilpeläinen - Kysymyksiä sudelle: Tämäkin sitä vanhempaa. Jotenkin nämä on tylsempiä ja tasaisempia biisejä. Olavi Uusivirta tulee jostain syystä mieleen. En tiedä mistä.
12. Heikki Salo - Hiili: Miljoonasateesta tutun lauluntekijän uusi levy. Vielä en ole valitettavasti ehtinyt kuuntelemaan. Tuttua ja turvallista Saloa.
13. Mikko Alatalo - Ajolähtö EP: Musiikkia elokuvasta Ajolähtö. Eikä mitä tahansa musiikkia vaan mestarin musiikkia.
14. Mikko Alatalo - Huvielämää SINGLE: Pari biisiä joita en vielä omistanutkaan.
15.Hannu Brelo - Ovat juureni Karjalassa: Karjalankielistä kansanmusiikkia. Tykkään.
16. Patricia Kaas - Kabaret: Tätä ranskatarta onkin pitänyt pitkään ostaa. Rakastan ranskan kieltä.
17. Mikko Alatalo - Ne Parhaat Osa 1 C-Kasetti: Mikon kokoelma kasetti. Nerokasta.
18. Jarkko Martikainen - Usko: Sai kolmella eurolla prismasta niin olihan se ostettava. Tuttua Martikaistahan levy oli. Ei nyt ainakaan yhden kuuntelun jälkeen kuitenkaan aivan täysillä iskenyt.
19. Megadeth - Thirt3en: Jo 13. levy Mustainelta ja kumppaneilta. Ja edelleen hyvää trashmetalliahan tämä on.
20. Unisonic - Unisonic: Kai Hansen ja Michael Kiske piiitkän tauon jälkeen taas yhdessä saksalaisen powermetallin ytimessä. Ei valittamista.
21. Gamma Ray - Master of Confusion: Täyspitkän kestoinen EP. Pari uutta biisiä, pari coveria ja liuta livevetoja. Varsinkin uudet biisit kolahti täysillä meikäläiseen.
22. Dreamtale - World Changed Forever: Liian pienelle arvostukselle jääneen suomalaisen powermetalbändin uutukainen viehättää kovasti. Hyviä biisejä ja levyn mittainen tarina.
23. Finntroll - Midnattens Widunder: Peikkometallin eka levy. Kivaa humppaheviä.
24. Verenpisara - Eilinen on kuollut: Euron löytyö alelaarista. Yllättävän hyvää. Rautakello tulee mieleen.
25. Pain - Dancing with the Dead: Konemetallia ruotsista. Joku tässä jumputuksessa vaan viehättää.
26. Tarot - Gravity Of Light: Tuttua Tarottia. Hietala laulaa ja hevi raikaa.
27. Nightwish - Imaginarium Score: Tuttua musiikkia elokuvamusiikkimuotoon sovellettuna.
28. Oliver - Kuolemankello: Ei vielä kuunneltu
29. Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani - Afrikan tähti: Muutaman kuuntelemani kappaleen perusteella samankaltaista eli hyvä kuin edellisetkin Karavaanin kanssa tehdyt levyt.
30. Wintersun - Wintersun: Ensiferumista tutun Mäenpään musiikkia jossa hän itse soittaa miltei kaiken musiikista. Raskasta, melodista ja hieman Ensiferumin tapaista heavya.
31. Anna Puu - Sahara: Ei vielä kuunneltu
32. Johanna Kurkela - Sudenmorsian: Ei vielä kuunneltu
33. Mikko Alatalo - Rikoo on riskillä ruma SINGLE LP: Klassikko jonka B-puolella on Ihmisen ikävä toisen luo
34. Mikko Alatalo - Lapsi on terve kun se heiluu LP: Klassikko lastenlevy.
35. Vanessa Mae - Storm: Kauniin naisen kaunista viulun soittoa.
36. Mikko Alatalo - Syksyn sävelet ja muita ralleja: Pari uuttakin biisiä Uuh.



Keikat:

1. Helloween, Gamma Ray, Shadowside 30.3.2013 Pakkahuone, Tampere: Shadowside Brasiliasta aloitti. Ihan ok, vaikka lähinnä mieleen jäikin vain Ace Of Spades coveri. Gamma Ray oli vedossa, kuin myös Helloween.  Odottamani encore oli juuri niin kova kuin arvelinkin. Lava täynnä saksalaisia powermetalmuusikoita soittamassa I Want Outtia. Huh huh. Ja muistoksi jäi vielä Hansenin plektra.

2. Iron Maiden, Amorphis, Sabaton, Ghost 20.7.2013 Olympiastadion Helsinki: Loistava keikka ja lavashow vanhoilta patuilta. Ja nyt pääsi vielä näkemään kentältä ja sopivan läheltä lavaa. Lämppäreistä Sabaton oli uusi tuttavuus ja viehätti kovasti. Pitää varmaan tutustua enemmänkin. Amorphis oli ihan ok, lähinnä House Of Sleep jäi mieleen. Se on vaan loistava kappale. Ghost tuli nähtyä vuosi sitten, eikä niiden touhu vieläkään oikein sytytä vaikka musiikki ihan kelpoa onkin. Se saatananpalvonta teema ei vaan oikein uppoa. 

Humpat Soi päivittäessäni:
Stan Getz & Joao Gilberto - Corcovado
Timo Rautiainen & neljäs sektori - Koiran laulu
Gamma Ray - Opportunity
Mariska & Pahat Sudet - Kuolema on kalamies
Anna Järvinen & Månskensorkestern - Laulu koti-ikävästä
Lapinlahden Linnut - Trilobiittinä luokses ryömin
Finntroll - Can you forgive her (Pet Shop Boys cover)
Jukka Takalo - Roska
Mikko Alatalo - Naurunappula
Jacquez Brel - Les Toros
Dusty Springfield - Mockinbird

Humpista lainattua:
"O que é felicidade, meu amor"
"Koska paskaa monenmoista juorumyllyt kuitenkin jauhaa"
"When there's gonna be some holiday for you"
"Älä souda mun rantaan, ainakaan jos sun perässä on nuotta" 
"Surkealla palkalla töitä siellä puskin"
"Alussa maa oli autio ja tyhjä, yksin uiskentelin alkumeressä"
"She's made you some kind of laughing stock, because you dance to disco, and you don't like rock"
"Moni hyvä juttu toisten silmissä on roskaa." 
"Vaikka aihekin ois mennyt menojaan, tuntuu kuin aurinko ois jäänyt pilven taa." 
 "Où brûleraient hommes et toreros défunts" 
"If that mockingbird won't sing, he's gonna buy me a diamond ring"

Meni sittenkin toisen päivän puolelle

Tarkoituksemme oli vaimon kanssa tänä vuonna patistaa toisiamme kirjoittamaan päivittäin jotain. Minä tänne ja hän ihan perinteiseen päiväkirjaansa. Eipä pitkälle onnistuttu tavoitteessamma. Ensimmäinen päivä heti jäi väliin. Syytän Tom Cruisea siitä. Katsoimme nimittäin juuri Viimeisen samurain ja sehän olikin niin pitkä leffa, että päivä kääntyi jo toisen puolelle. Ja nyt väsyttää. Nukkumaan siis.

Saa olla kyllä viimeinen kerta kun tänne kirjoitan

Siis tänä vuonna. Ensi vuonna kyllä kirjoittelen lisää. Voin vaikka uudenvuoden lupauksena luvata, että kirjoitan ensi vuonna ainakin kerran tänne. Toivottavasti enemmänkin, mutta ei aseteta rimaa liian korkealle.

Ja taas tekisi mieli laittaa vuoden alusta listaa elokuvista, musiikista, keikoista sun muusta mistä vuoden aikana pääsen nauttimaan. Harmikseni ne aina jää kesken. Mutta haittaneeko tuo. Jos tarpeeksi monesti sen aloittaa niin voihan olla että joskus pääsee vuoden loppuun asti.

Ja näin vuoden lopussa tietenkin voisi muistella mennyttä vuotta. No tehdään vaikka samalla kaavalla kuin joskus aiemminkin:

1. Mitä sellaista teit vuonna 2012, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Ostin talon.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?Yhtenä lupauksen tapaisena taisi olla kitaran soiton opettelu, mutta eipä se hedelmää kantanut. Edelleen soitan kitaraa yhtä hyvin kuin muitakin soittimia. Ensi vuodelle voisin luvata, että saisin levyhyllyt viimein asennettua seinälle asti.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?Hmm. Ei kukaan kovin läheinen. Muutama sukulainen ja tuttava kylläkin.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?Töissä kyllä joutui kohtaamaan kuolemaan useaankin kertaan, mutta muuten en ainakaan muista.

5. Missä maissa kävit?Mistä aloitetaan? Suomessa. Mihin lopetetaan? Suomeen.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2013, jota puuttui vuodesta 2012?

Lottovoiton. 

7. Mitkä vuoden 2012 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?Mitään ei kyllä tule mieleen.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna? 

Oma koti.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Blogin elvyttäminen.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Eääh.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Siihenkin voisin vastata että tämä omakotitalo.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Oma ja vaimoni.

13. Kenen käytös masensi?
Ei saa puhua pahaa toisista.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Taloremppaan.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Kaikesta taloon liittyvästä.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2012?
Jukka Poika - Älä tyri nyt

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi

b) laihempi vai lihavampi?
Ehkä lihavampi

c) rikkaampi vai köyhempi?
Ainakin velkaisempi

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Retkeilyä

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Laiskottelua

20. Kuinka vietit joulua?

Lapsuuden kodissa aaton ja muuten täällä Kokkolassa.

22. Rakastuitko vuonna 2012?
Aina vaan uudelleen ja uudelleen.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei kiitos.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Kimmo oli hyvä ja Elokuvan tarina sekä Hyvät ja huonot uutiset.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En nyt suoranaisesti vihaa, mutta Jesse Kaikuranta ärsyttää.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tuure Kilpeläinen

28. Mitä halusit ja sait? 

Puusaunan.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Lottovoitto.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Skyfall tai Expendables 2

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Käytiin vaimon kanssa kylpylässä. 27 vuotta täyttelin.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Taloremontin valmistuminen.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2012?
Pitkälti vaimon valitsemaa vaatetta.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Vaimoni. Huumorintaju. Vaimoni huumorintaju.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Presidentin vaalit.

37. Ketä ikävöit?

Kavereita jotka ovat hajaantuneet maailman turuille ja miksei toreillekin.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?Uudet työkaverit.

Olipas siinä kysymyksiä ja vähän tylsää vastailua, mutta jotain kuitenkin. Ensi vuoteen..

Humppa Soi: Rytmirotat - Tahdon Olla Alatalo

Ehkä paras joululahja ikinä

Jouluaaton vietimme kotopuolessa. Kaava meni jotenkin näin: Nukuttiin pitkään, aamupala, lumiukko, joulurauhanjulistus, riisipuuro, haudoille, saunaan, hyvää ruokaa, lahjailua, yötä myöten takaisin Kokkolaan.

Ja nyt on aivan pakko mainita tänne yhdestä joululahjastani. Vaimoni osti minulle partaveitsen ja kaiken muun mitä parran ajamiseen veitsellä tarvitsee. Olin kyllä todella iloisesti yllättynyt lahjasta. Aivan mahtava. Olin joskus nimittäin vain maininnut että olisi hienoa ajaa partaa oikein partaveitsellä. Nyt on edessä vain sen käytön opettelu. Äsken tuossa yritin jo hieman. Naama hieman punoittaa, mutta en nyt tiedä lyhenikö sänki yhtään. Suuremmilta haavoilta kylläkin vältyttiin.

Nyt pakko syödä jotain.

Heippahei.

Humppa Soi: Gamma Ray - Razorblade sigh

"Pakkasyö on ja..."

Torstaina oli raskas työpäivä. Meni tunnin ylitöiksikin. Mahdotonta hässäkkää. Olin aivan rikkipoikkihajalla.

Eilen oli kans hulinaa töissä. Tuntu että hommat ei edisty yhtään. Mutta mieli oli parempi ja onneksi työkaverinakin oli sellainen jonka kanssa pystyi ottamaan huumorilla asiat. Ja kun kello löi puoli kolme niin työaikani loppui ja minulla alkoi joululoma. Ruhtinaalliset 5 päivää vapaata. Koko joulu. Kyllä kelpaa minulle.

Töiden jälkeen suunnistinkin sitten kaupungille ja luovutin. Verta. Vaimoni pikkusiskon kanssa. Tämä oli minulle jo yhdeksäs kerta. Ensi kerralla siis ensimmäinen kymppi menee rikki. Vielä on matkaa sataseen.

Illalla osallstuin ensimmäistä kertaa Jukka Takalon nettipikkujouluihin. Siellä oli suorana live-esityksiä ja muuta mukavaa. Jukka Takalo itsekin soitteli ja lauleli muutaman uuden biisin. Hyvältä kuulosti. Muutenkin tuo tapahtuma oli hauska vaikka harmikseni iski väsymys jo siinä yhdentoista pintaan ja antauduin nukkumatin armoille. Jos ens vuonna yrittäisi pidempään.

Tänään olikin vuorossa siivoamista. Pistin tavarat järjestykseen, kannoin matot ulos, imuroin, pesin kylpyhuoneen lattian. Vaimoni pyyhki pölyt ja pesi lattiat. Aamupäivästä yritin laittaa pihalle joulukuusta pystyyn, mutta eihän siitä mitään tullut. Oksat siinä vain napsahteli poikki. Lopulta kuusi löysi paikkansa puuliiterin nurkalta, jonne se jäi odottamaan sahaamista polttopuiksi. Hermothan siinä kuusen kanssa painiessa meinasi mennä. Onneksi kun vaimoni sitten tuli töistä niin vedettiin roikalla valot pihan perällä olevaan kuuseen ja siitähän tuli oikein hieno. Edestä piti tosin sahata pienempi kuusi pois ja sen kannoin sisälle.

Ulkona se kuusi näytti vielä suhteellisen hyvältä, mutta kun sen tupaan sain niin kylläpä se onkin harva ja kiero. Koristeetkaan ei paljon auttanut, mutta onpahan ainakin oikea kuusi. Ja omasta metästä!

Kinkkukin laitettiin uuniin. Mittari tosin ei toiminutkaan. No ei se niin tarkkaa ole. Kello soi kahdelta jolloin sen pitäisi olla valmista. Pääsee huomenna vielä maistamaan sitä ennen kuin lähdemme Keski-Suomeen herkuttelemaan jouluruoilla.

Nyt minun silmäni painuvat väkisin umpeen, mutta yritän jakssaa vielä hetken niin saan laitettua pyykit kuivumaan.

On ollut työntäyteinen päivä, mutta on se vaan ihanaa kun nyt alkaa olla valmista ja saa alkaa rauhoittumaan joulun viettoon.

Elämässäopittua: Maustepippuri ei välttämättä kuulu munakkaan maustamiseen.

Fast as a shark

Nopeasti vain pyörähdän täällä kertomassa että oli mukava päivä: Oli mukava päivä.

Uninen päivä päättymässä

Viime yö ei oikein nappiin mennyt. Joskus kolmen jälkeen vasta nukahdin alakerran sohvalle. Ja kello soikin sitten kuudelta. Pirteänä siitä sitten töihin. Kyllä muuten väsytti. Tai ihan suoraan sanottuna nukutti. Onneksi työkaverit oli ymmärtäväisiä ja meillä oli yksi ylimääräinen käsipari, kun sairaanhoitajalla oli opiskelija ohjattavana.

Töiden jälkeen hain pizzat ja siellä näin yhtä entistä työkaveria, jonka pitäisi saada jo tämän kuun lopulla esikoinen. Siinä sitten vaihdettiin sanasia raskaudesta ja muutenkin elämästä. Oli kivaa jutella, kun ei oltu pitkään aikaan nähty. Vähän tuli ikäväkin sitä, kun hän oli meillä töissä. Sai ainakin nauraa kovasti. No onneksi siellä on vieläkin suurin osa työkavereista sellaisia että voi ottaa sopivasti huumorin kannalta.

Pizzan jälkeen olikin pakko hetkeksi ummistaa silmät. Vain puoleksi tunniksi kuitenkin. En oikein osaa pitkiä päiväunia nukkua. Ihan hyvä tietenkin.

Illalla kävimme vielä anopin luona kylässä ja katseltiin pitkästä aikaa "Ihmisten puoluetta". Ja naurettiin vedet silmissä.

Nyt voisikin sitten painua jo pehkuihin ja huomenna on onneksi vapaapäivä niin saa uinua.

Valvotaan sitten

On tämä kummallista. Uni ei tuu. Ei sitten millään. Eipä se väkisin makaaminenkaan auta. Kirjoitellaan sitten vaikka tänne.

Nyt on varmaan jo kolmas kerta elämäni aikana, kun kärsin unettomasta yöstä. Onkohan se jotenkin työstä johtuvaa stressiä. Kun tietää että aamulla pitäisi jaksaa töissä. Tyhmää tämä kyllä on. Väsyttää kauheasti, mutta ei auta. Mitähän sitä tekis tässä aamua odotellessa? Seitsemältä alkaa vasta työt. Pitäisköhän mennä jo nyt tekemään sinne aamupesuja ja syöttämään aamupalaa?

Katsois vaikka töllöä tai jotain...

"Kauneinta musiikkia"

Iltavuoron alkua odottelen. Ei kiinnostaisi. Siellä on tänään joku puurojuhla ja pari uutta asukastakin, joten hässäkkää piisaa. Onneksi kuitenkin kivojen työkavereiden kanssa saa olla.

Eilen saatiin vaimon kanssa aikaiseksi tehdä vähän pihatöitä. Piha kolattiin, linnuille jyviä, kuusi haettiin talon nurkalle. Sitä ei tosin saatu pystyyn, kun ei ole rautakankea. Valot siihen olis tarkoitus asentaa, mutta ulkojohtokin puuttuu.

Nyt on talossa hiljaista. Koira nukkuu kylpyhuoneessa. Vaimo on töissä. Kello vain raksuttaa seinällä. Musiikkikaan ei tällä hetkellä pauhaa. Kiva välillä nauttia ihan hiljaisuudesta.

Jos sitä kohta söis eilen tehtyä lasagnea.

Hohhoijaa.

Ultimus Tylsimys

Yövuorot takana päin. Ne on ihan kivoja nykyään kun on kaksi yökköä. Ei tarvitse yksin valvoskella. Ja nyt oli vielä opiskelijatyttönenkin kaverina. Sitähän melkein alkoi tuntemaan itsensä vanhaksi, kun se opiskelija sanoi syntyneensä vuonna -95. Siis kymmenen vuotta nuorempi kuin minä. Tässähän voisi alkaa murehtimaan enemmänkin iäkkyyttä ja vuosien vierimistä, mutta turhaahan sellainen touhu on.

Nyt vaimo on iltavuorossa ja minä istun koneella tylsistyen. On minulla anopin koira seurana, mutta ei sen kanssa oikein jaksa höpötellä. Tylsää seuraa olemme kumpikin toisillemme. Sipsejä söin äsken kun katsoin elokuvaa ja nyt on huono olo. Sehän herkkujen mättämisen tarkoitus kai onkin, että tulee morkkis ja huono olo.

Saunan vois vielä lämmittää.

Ajatus ei lennä.

Stratovarius soittelee ja laulaa taustalla.

Facebook on auki, mutta sieltäkään ei minulle törkeyksiä kukaan huutele.

Vaimo tekstaa whatsappissa.

Tylsää.

Humppa Soi: Stratovarius - Blind

Elämässäopittua: Kakkupohjaan laitetaan kolmea kananmunaa kohti 2 lasillista sokeria ja 2 lasillista jauhoja.

"Prässit sirkkelin terinä soi"

Tai oikeastaan kyllä itse sirkkeli se täällä taustalla soi. Vaimo on töissä ja appiukko tuli laittamaan yläkerran toisen makuuhuoneen kattolistoja. Joten mitäs minä muuta tekisin kuin kirjoittelisin blogia? En oikein osaa appiukkoa auttaa tuossa hommassa, joten uskoisin että enemmän on apua siitä kun pysyn poissa jaloista. Kattolistat alkaa kohta olla paikoillaan ja sitten lattialistat. Ja sen jälkeen lattian hiominen ja maalaus. Hiomiseen palkattiin vaimoni pikkuveli. Saa sekin köyhä lukiolainen vähän taskurahaa. Maalauksen sentään vois tehdä itse ettei aivan käytetä vaimon sukua hyväksi.

Sitten vain sähkömies paikalle laittamaan pistorasiat ja patterit sun muut. Sitten seuraakin se hetki jota olen odottanut talon ostosta asti. Nimittäin levyhyllyjen paikalleen laitto. Mikä onkaan mukavampaa kuin järjestellä levyjä haluamaansa järjestykseen. Yleensä lajittelen levyt musiikkityylin mukaan, mutta nyt voisi tietenkin laittaa vaikka aakkosjärjestykseen. Ja Mikko Alatalon tuotannolle pitää tietenkin keksiä joku oma vitriini tai jotain.

Ja sitten asiasta toiseen tai ehkä kolmanteen. Toissapäivänä se taisi olla, kun illalla jumituin lukemaan blogitekstejäni ajasta kun muutin tänne Kokkolaan. Kylläpäs on asiat muuttunut kovasti niistä ajoista. Aivan käsittämätöntä miten muutamassa vuodessa voi tapahtua niin paljon. Olen mennyt naimisiin, valmistunut ammattiin, saanut vakituisen työpaikan, ostanut auton ja talon, ja keväällä vielä tulossa isäksi. Huh huh.

Elämässäopittua: Piparkakkulinnunpöntön epäonnistuessa syntyy mörölle koti.

Missäs sitä muualla huutelis kuin täällä

Talon sain siivottua. Tai siis raivattua ja imuroitua. On se vaan kivaa kun on puhdasta, vaikka eipä se kauan kestäkään. Ja on kiva yllättää vaimo siivoamalla.

Vaimo kun on iltavuorossa niin tämä mies katselee leffoja ja kuuntelee musiikkia. Tänään katsoin elokuvan "Parents". Oli positiivinen yllätys. Kauhukomedia pojasta jonka vanhemmat ovat ihmissyöjiä. Yllättävän tunnelmallinen elokuva.

Sitten katselin "Breaking Baddia". Siinä on kans hyvä sarja. Netflixistä on hyvä katsella just sarjoja. "Pikku-britannian" sieltä sain jo katsottua. Ja "Peepshow" on myös hyvä sarja. Ja tietenkin "Hiuskarvan varassa". Bear Grylls on hieno mies. Harvoin herää niin kovia inhoreaktioita kun sen pätemistä katsoo. Suosittelen. Tahatonta komiikkaa parhaimmillaan.

Tämän illan soundtrack taasen on pitänyt sisällään Apulantaa ja Metallicaa. Hienoa kuunnelle S/M levyä kunnon äänentoistolla.

Aamulla kävimme neuvolassa. Siellä kuuntelimme sydänääniä. Hyvin kuului. Hassua.

Neuvolan jälkeen kävimme hakemassa pizzat. Juuri meitä ennen oli 40 pizzan tilaus, joten aikamoista hässäkkää oli Kotipizzassa. Polttivat hieman pizzaanikin. Pahoittelivat kovasti, mutta minua se ei häirinnyt. Harvoin minulle on liian palanutta ruoka. No sitten myyjä huomasi vielä että siitä puuttuu sipuli, joten teki kuitenkin uuden pizzan. Korvauksena antoi vielä pari ylimääräistä leimaa pizzapassiin. Eipä tuollaiset vahingot haittaa, kun myyjät olivat niin mukavia. Naureskeltiin vaan. Kyllä hyvä asiakaspalvelu vaan saa hyvälle mielelle. Harvoin sitä enää kohtaa. Monesti se on sellaista jäykkää ja vakavaa tai teennäistä. Sellaista että hymyillään nyt kun se kuuluu työhön.

Töissä sattuu ja tapahtuu, mutta niistä en tänne kirjoita.

Nyt saunaan ja takkaan tuli, kun anoppi ja vaimoni sisko tulevat ehkä saunomaan.

Humppa Soi: Metallica - Wherever I may  roam
Humpastalainattua: "I'm free to speak my mind anywhere"

Elämässäopittua: Tosi harvoin sitä nykyään keksii mitään mitä olisi päivän aikana oppinut.

Joulut pienet vietetty on

Eilen oli sitten työpaikan pikkujoulut. Kivaa oli. Meille oli vuokrattu mukava paikka jossa ensiksi söimme mahamme täyteen jouluruokaa. No minä en kyllä laatikoista ja rosolleista välitä, mutta onneksi oli ihan perunoitakin. Ja kinkkua. Ja hyvää sallaaddia. Maha tuli täyteen. Kahvit päälle ja sitten oli pienimuotoista ohjelmaakin. Bingoa pelattiin ja hassuteltiin. Pukkikin käväisi tyhjentämässä kassejaan. Vekkuli oli pukki jouluinen.

Loppuilta sitten menikin karaokea laulellen ja tanssilattialla pyörien. Minutkin sinne yritettiin välillä vetää mukaan ja sain taas todeta ettei tämä lantio kyllä taivu millään musiikin tahtiin.

Suurin osa taisi lähteä vielä jatkoillekin, mutta minä tyydyin vain heittämään porukan kaupunkiin ja tylsästi lähdin kotio. Kaiken kaikkiaan illasta jäi erittäin positiivinen maku suuhun. Viime vuoteen verrattuna meininkin oli huomattavasti rennompaa ja vapaampaa. Ei sellaista ahdistavaa jäykkyyttä. Ja kyllä siellä taas porukka kehui humalapäissään työporukkaa. No tottahan se kyllä onkin, että meillä on erittäin hyvä työporukka. Monenikäistä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Eipä tuota työtä kyllä jaksaisi tehdäkään jos ei olisi niin mukavia työkavereita.

Ja tänä vuonna ei tänne blogille joulukalenteria muuten tulekaan, kun laitan sen naamaiseen kirjaan.

Kohta vaimoa hakemaan työmaalta ja anopin luokse ehkä kahville.

Humppa Soi: EdGuy -  The Pharaoh

Pikkujoulussaopittua: "Villellä on aina niin outoa musiikkia." (Tokaisi työkaverini kun istui autooni ja siellä soi Electric Six)

Anteeksi. Mainitsen joulun.

Joulu lähestyy. Vielä olen onneksi välttynyt ahdistumista kauppojen joulun tyrkyttämiseen. Yleensä marraskuun puolessa välissä jo tympäsee koko joulu, kun sitä joka paikassa mainostetaan. Olen sitä mieltä, että vasta joulukuussa saisi mainita sanan joulu. Ehtisi aivan hyvin. Nyt kyllä itse sodin tätä sääntöäni vastaan, kun puhun joulusta.

Tänä vuonna joulussa on se mukava puoli, että olen vapaalla. Pari viime joulua olen ollut töissä aattoillan ja joulupäiväaamun. Silloin menee koko joulu jotenkin kokonaan ohi. Nyt olen peräti viisi päivää vapaalla joulun aikaan. Pari päivää ennen joulua ja koko joulu. Sitten kun vielä vaimoni saisi vapaata niin kyllä kelpaisi. Ja vielä kun on tämä oma kotikin, jonne voisi käydä kaatamassa pihan perältä oikean joulukuusen.

Pikkujoulutkin olisi kuun alusta. Työpaikan sellaiset. Saa nähdä millaista tulee olemaan. Viime vuonna oli vähän vaisut, eikä oikein jatkoillekaan lähdetty kun piti töihin seuraavana päivänä.

Pitäisiköhän tänä vuonna laittaa youtube joulukalenteri facebookiin? On niin hauskaa, kun työkaverit ihmettelee mistä niitä biisejä ja artisteja oikein löydän. Viimeksi kun levyhyllyäni sinne raottelin niin yksikin sanoi, että Rautavaara oli ainoa jonka tunnisti. Tunnen suurta nautintoa, kun ihmiset pyörittelee päätään musiikkimakuni suhteen.

Kohta voisin alkaa siivoamaan ja yllättää vaimoni kun hän herää. Välillä on mukavaa pienillä asioilla piristää toisen mieltä.

Morjens.

Humppa Soi: Vilperin Perikunta - Rakkaustarina
Humpastalainattua:
"Kun sä lähdit, mulle hymyilit, sanoit yhden sanan: shit. Mä en silloin tiennyt mitä sillä tarkoitit. Mut mä katsoin sanakirjastani. Sä puhuit lakanoista, voi kultaseni, jos oisin silloin tiennyt mihin vihjailit."

Elämässäopittua: "Dr Horrible's Sing-along Blog on hieno elokuva."

"Hän sanoi älä itseäs pelkää"

Nyt kun taustalla soi Ekkedien tanssi, kello lähestyy puoltayötä ja vaimokin on töissä niin on aika kirjoittaa blogille.

Kirjoittaa ja paljastaa jotain suurta. Tai oikeastaan pientä. Arvaattekin varmaan mistä on kyse? Ensiksi tutustuttiin, ihastuttiin ja rakastuttiin, sitten mentiin kihloihin ja naimisiin, ostettiin talo, saatiin vakituiset työpaikat ja ensi keväänä pieni perheemme kasvaa kolmeksi. Toukokuun lopulla on laskettu aika. Tällä hetkellä taitaa olla viikkoja takana 13. Nyt uskaltaa asiasta jo puhua muillekin kuin lähimmäisille. Ei kuitenkaan vielä facebookissa. Mukavampi kertoa naamatusten ihmisille.

On kyllä jännää aikaa. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti ja toivottavasti myös tästä eteenpäin. Minusta tulee isä. Vaikeaa sitä on käsittää. Näin se elämä vaan asettuu uomaansa vaikka täälläkin vielä hetki sitten valitin kun elämälläni ei ole suuntaa. Hassua.

 Humppa Soi: Tabula Rasa - Omantunnon rukous
Humpastalainattua löytyy otsikosta.

Elämässäopittua: Meidän ei kannata tilata lehteä, kun sitä ei muista hakea laatikosta.

"Kerran miulla oli unelma ja tämä se on"

Kömpelö otsikko, mutta mahtava viikonloppu.

Perjantaina kuudelta istuin valtion rautateiden kyytiin kohti Tamperetta. Perjantai-ilta kului kaverin luona elokuvia katsellen Netflixistä.

Lauantaina herättyäni alkoi illan odotus. Kebabbia syöden ja Breaking Baddia katsellen tapoimme aikaa, kunnes oli aika lähteä ajelemaan Helsinkiin päin. Navigaattori ohjasi meidät helposti Hartwall areenan parkkihalliin. Jokunen muukin ihminen oli paikalle saapunut.

Tavoille uskollisina joimme yhdet ja vain yhdet lonkerot ennen kuin lähdimme etsimään paikkaa katsomosta. Helpostihan sekin löytyi ja saimme taas odotella. Sitähän se keikkailu paljolti onkin. Onneksi taustalla pyöri rasittavia mainoksia Robinin elokuvasta. (Taitaa Robinilla olla vakavakin sairaus, kun sydämestä palanen puuttuu.)

Odotus lopulta palkittiin kun halli alkoi olla täynnä ja kello lyödä kahdeksaa. Tutun lakanan taakse heijastui kuva Hietalan Marcosta keinutuolissa ja Taikatalven sävelet alkoi soida. Kun lopulta lakana tippui alas paljastaen koko bändin niin aivan kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin.

Hyvin otti yleisö vastaan uuden laulajan. Ja miksei olisi? Floor Jansen lauloi todella hyvin, sekä Anetten että Tarjan aikaisia lauluja. Nyt vain toivotaan, että Floor jäisi bändiin.

Illan keikka tarjosi paljon katseltavaa ja kuunneltavaa. Oli Pekka Kuusiston viulun soittoa, pyroja, tulitanssijoita ja ennen kaikkea menevää musiikkia. Uusia ja vanhoja biisejä sopivassa suhteessa. Puolitoistatuntinen vierähti taas todella nopeasti. Lisää jäin taas kaipaamaan, niin kuin aina Nightwishin keikan jälkeen. Vaikka suhteellisen paljon käyn keikoilla niin Nightwish on kuitenkin aina se kaikkein mieluisin.

Keikan jälkeen joutuikin sitten taas vähän odottelemaan, kun permannolle kannettiin tuoleja. Sitten alkoi illan erikoisuus. Nimittäin Imaginarium -elokuva. Holopainen ei ujona miehenä uskaltanut tulla elokuvaa esittelemään joten Hietala ja Stobe Harju hoitivat sen puolen.

No oliko elokuva sitten hyvä? No olihan se. Nightwishin näköinen. Unenomainen. Satumainen. En tiedä sitten miten elokuva uppoaa ihmisiin, jotka ei Nightwishiä niin tunne. Mutta minä pidin. Ja toivottavasti muutkin fanit.

Keikan ja elokuvan jälkeen olo oli väsynyt, mutta onnellinen.

Sunnuntaina sain sitten jo esimakua arjesta, kun jouduin odottelemaan junaa pari tuntia, kun ensimmäinen juna johon yritin oli täynnä.

Ja tänään todellinen arkeen paluu. Iltavuoroon töihin. Ei kyllä kiinnostaisi.

Humppa Soi: Nightwish - Ghost Love Score

Elämässäopittua: Minihameet tulivat muotiin 60-luvulla.

Viime hetken rykäisy

Nyt ei ole kauan aikaa kirjoittaa, mutta yritetään jotain nopeasti kuitenkin väkertää. Lähden nimittäin kohta Tampereelle röntgenkaverini luokse yöksi ja sieltä sitten huomenna suureen maailmaan Helsinkiin. Juna lähtöö kuudelta ja sitä ennen pitää käydä heittämässä (tai ehkä kuitenkin ajan) auto vaimolleni töihin ja makuunista voisi käydä ostamassa matkakarkkia.

Selailin tuossa äsken vanhoja tekstejäni, kun yritin etsiä löytyisikö sieltä tietoa eräästä musiikkikappaleesta. Siitä missä se mies lähtee iskemään naisia ja saakin oikein täyden kympin naisen ja sitten pikkupöksyt lentää patterin taa ja lopulta mies herää ja kaikki oli unta vaan. Hieno biisi, mutta kun ei millään muista mikä se oli. Tampereella ollessani sitä kuuntelin. Auttakaa jos muistatte miestä mäessä.

Samalla siinä iski pieni nostalgian kaipuu Tampereen aikoihin, vaikka silloin kaikki ahdisti ja ketutti ja masensikin välillä niin tämä blogille kirjoittelu oli silloin todella antoisaa. Tietenkin nyt itse elämä on antoisaa, niin kai se on ymmärrettävää että blogielämä sitten taas tahtoo hyytyä. Mielenkiintoista tämä elämä ja vanhojen muistelu.

Palaan viikonlopun jälkeen keikka/elokuvakokemusta rikkaampana ja saatanpa paljastaa jotain muutakin elämästäni. Tai sitten en. Palaa. Laisinkaan.

Humppa Soi: Nightwish - Last Ride of the Day

Elämässäopittua: Pitäisi ottaa taas käytäntöön elämässäopittua -osio.

Odotan...

... että pääsen hakemaan vaimoani töistä puoli kymmeneltä.
... että tuleekohan appiukko jatkamaan yläkerran toisen makuuhuoneen tapetoimista.
... että olisi aikaa katsoa joku elokuva netflixistä.
... että olisi perjantai ja olisin matkalla Tampereelle.
... ennenkaikkea sitä että olisi lauantai ja pääsisin näkemään Nightwishin keikan Floor Jansenin laulamana sekä sen kauan odotetun elokuvan.

Näitä odotellessa takka lämpiää ja katselen ylen areenalta dokumenttia elokuvan historiasta.

 Humppa ei soi, mutta kohta soi autossa suomipunkin kokoelma.

Jazzia ja jaarittelua

Hei taas rakkaat ystävät ja vihamiehet. Nyt kun vihdoin ja viimein saimme ostettua tietokoneen ukkosen särkemän tilalle, niin on aika taas kerran elvytellä hieman tätä harrastustani. Musiikin lisäksi melkeinpä ainoaa harrastustani. Tokihan luonnossa käppäilyä ja geokätköilyäkin tulee välillä harrastettua, mutta nekin on jotenkin jääneet. Niin kuin kaikki. Remppa ei etene, ei sitten millään. Ei kiinnosta. Liikkuakin pitäisi ja syömistä rajoittaa, kun paino taas nousee. Mutta ei jaksa, huvita.

Töissä nyt sentään on pakko käydä ja siellä onkin ollut ihan mukavaa, tai niin mukavaa kuin nyt töissä voi oikeastaan olla. Ainahan työ on työtä ja mieluummin olisi vapaalla, mutta niin. Joo. Tällaista taas. Jaarittelua.

Ja jazzia. Kuuntelen ma nyt. Bill Evansia. Olen siis siirtynyt tuhannen ja yhden levyn operaatiossa jo 60-luvulle. Ja jazz vain jatkuu. Tylsää tämä edelleen on.

Vaalitkin oli ja meni ja ehdokkaani ei päässyt läpi. Eipä noihin vaaleihin oikein tullut edes perehdyttyä. Jotenkin ei sekään innostanu vaikka tärkeäähän se olisi kiinnostua yhteiskunnallisista asioista tai jostain. En minä tiedä.

Intoa johonkin kaipaisin. En tiedä mihin, mutta johonkin. Vaikka tähän kirjoitteluun, kun on taas niin väkinäistä.

Vajoan jazziin...

Humppa Soi: Bill Evans - Solar

Katsaus

Töissä ollut ihan kivaa. Kiitos työkavereiden.

Vapaa-aika ollut tylsää yksin, mutta mukavaa vaimon kanssa.

Tänään on vapaata kokonainen päivä ja vaimolla yövuorot molemmin puolin päivää. Joten laiskottelen tänäänkin. Toissa yönä en saanut nukuttua kuin kolmisen tuntia niin viime yönä piti kerätä univelat takaisin. Nyt pitäisi jaksaa taas neljä työpäivää ja sitten taas yksi vapaa. On tämä vaan sellaista seuraavien vapaiden odottamista ja sitten kun on vapaa, niin mitään ei saa aikaiseksi.

No musiikkia olen kuunnellut mukavasti. Olen joskus ostanut kirjan 1001 Albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, ja olen nyt yrittänyt kuunnella niitä albumeja. Aluksi yritin löytää niitä kirjastosta, mutta heikosti tuntui sieltäkin löytyvän. Sitten latailin niitä netistä, mutta sekin oli liian vaikeaa. Lopulta tyydyin kuuntelemaan youtubesta. Sieltä löytyy hyvin biisi kuin biisi. Olen kuunnellut nyt 50-luvun levytyksiä ja lähinnä jazziahan se on ollut. Ei se oikein ole minun musiikkia. Raskasta kuunneltavaa. Ehkä siihenkin oppisi jos oikein paljon kuuntelisi, mutta ei minusta ainakaan vielä sellaiseen ole. Ehkä joskus vielä innostun oikein kunnolla, mutta siihen asti kuuntelen helpompaa musiikkia.

Nyt kohta voisin syödä eilistä riisiä ja kanaa. On muuten hyvää kun laittaa kolmen juuston kerman.

Humppa Soi: Miles Davis - Freddie Freeloader

Hukkaseen menee...

Siis. Aivan hukkaan menee vapaapäivät, kun vaimo on töissä. Ei saa niin mitään tehtyä. Sitä vaan katselee elokuvia ja kuuntelee musiikka ja pelailee. Eikä se edes ole niin hauskaa, kuin luulis. Silloin kun on töissä niin toivoo, että olis vapaata ja vois vaan olla ja laiskotella. Ja sitten kun on vapaalla ja laiskottelee, niin ahistaa kun tuntuu että aika menee ihan hukkaan. Oikein ei ole koskaan. Olen maailman laiskin ihminen lähtemään mihinkään ja varsinkaan yksin.

Ärsyttää vuorotyöläily. Vuorot menee taas enemmän ristiin kuin laki sallii. Kuuden viikon työvuorolistoissa ei taida olla yhtään kokonaista päivää yhteistä vapaata. Siinä se kesä sitten on mennytkin. Onneksi kesäkuu oli molemmilla lomaa. Seuraavaa odotellessa. Jos menee niin kuin pitäisi niin se on sitten ensi vuoden heinäkuussa. Enää noin 11 kuukautta. Ei paha.

Ja vietävän ukkonenkin meni ohi miltei huomaamattani. Aamulla kun vaimo lähti töihin niin rytisi ja vähän salamoi, mutta kun minua väsytti niin nukahdin uudestaan ja kun heräsin niin aurinko jo paisteli. Haluan ukkosta. En niitä tuhoja ja ikäviä asioita mitä se aiheuttaa, mutta sitä mahtavuutta kun luonto näyttää voimiaan. Salamat, jyrinä, vesisade. Minä pidän niistä.

Humppa Soi: Thelonious Monk - Bemsha Swing

Kituuttelen yhä

Vaikka minusta ei taaskaan täällä ole kuulunut pitkään aikaan, niin edelleen herättelen toivoa, että jaksaisin taas aloittaa säännöllisen bloggaamisen. Tuskin jaksan.

"Ja kaikki oli ihanasti rempallaan..."

Netti oli poikki reilun viikon ja yllättävän hyvin opin tulemaan toimeen ilmankin. Nyt netti kuitenkin on tehnyt comebackin elämääni ja jos sitä yrittäis taas kirjoitella tännekin hieman säännöllisemmin.

Olemme nyt asuneet kohta parisen viikkoa uudessa talossamme ja kyllä tämä on heti alusta asti tuntunut kodilta. Vaikka kaikki onkin vielä ihan rempallaan. Keittiöstä on suunnitelma tehty ja nyt pitäisi päättää hyväksymmekö sen. Kallistahan se on, mutta kyllä sitä haluaa keittiöstä sellaisen ettei sitten jälkikäteen kaduta. Jos maanantaina sopis asiasta ja kyselis vähän kuinka kauan kestää toimituksessa ja asennuksessa.

Huoneita on alettu pikkuhiljaa remppamaan muutenkin. Yläkerran toinen makuuhuone alkaa olla tapettia ja listoja vaille valmis. Toinen huone on vielä seinät auki, kun teimme välissä keittiön seiniä. Nyt pitäisi niihin jotain kittiä vai mitä se nyt onkaan niin vetäistä pariin kertaan ja sitten sitäkin pääsis maalailemaan. Appiukkohan se tässä enimmäkseen on remppaa tehnyt, me ollaan lähinnä oltu maksumiehinä ja tavaran kantajina. Ei kyllä valittamista tässä järjestelyssä. Se peukalo kun ei ole vieläkään paljon liikkunut kämmenen keskeltä.

Töissä on ollut ihan mukavaakin, vaikka sekavaa siellä vähän onkin. Ja mikä parasta niin toissapäivänä tuli varmistus kesälomasta. Kesäkuun toinen päivä lopetan yövuoron ja jään siitä lomalle joka kestää aina sinne heinäkuuhun asti. Ja jos asia on niin kuin lapuissa lukee niin minulla olisi vielä talvellekin vähän lomapäiviä. En osannut varautua siihen ollenkaan, luulin että kaikki lomapäivät menee kesällä. On kyllä ihanaa, kun alkaa oikeasti pyöriä lomat. Liian monta kesää on mennyt työn merkeissä.

Ja mitenkäs minä sitten olen suunnitellut aloittavani kesäloman. No heti 4. kesäkuuta Helsinkiin katsomaan Metallicaa ja sieltä luultavasti suoraan muutamaksi päiväksi Kärnään. Karuutta on siis luvassa heti alkuun. Loppulomalle täytyy kyllä yrittää jotain pientä lomareissua vaimonkin kanssa. Kahden keskistä aikaa kun ei meillä liikaa ole.

Veljelläkin on tässä kohta häät joissa minä toimin kait juontajana. En jaksa siitä kyllä alkaa edes ressamaan. Menköön omalla painollaan.

Kohta vaimo tuleekin töistä ja vois vaikka laittaa takkaan tulen ja paistella vaihteeksi makkaraa. Siihen ei voi kyllästyä.

Humppa Soi: Freedom Call (biisistä en tiedä kun en ulkoa muista enkä jaksa lähteä katsomaan levyn kannesta)