Kai se täytyy vaan hyväksyä että tämä blogin pitämiseni hiipuu väkisin. Ehkä ihan hyvä. Ja vielä enemmän hiipuu muiden blogien lukeminen. Se ei ole kivaa mutta sekin kai voidaan sallia. Tästä joku tehköön nyt päätelmän että Willellä on elämää. En tiedä onko päätelmä oikea mutta ainakaan koneella en aikaani paljon viettele. Vaihdoin konettakin veljeni kanssa. Hän sai minun pöytäkoneeni ja minä hänen kannettavan. Tuskin tein hyvät kaupat mutta tämä on ainakin helpompi heittää seinään kun menee hermot.
Mitäs hauskaa kertoisin elämästäni? Koulussa pistelimme toisiamme tässä päivänä muutamana. Pistin käsivarteen ja pakaralihakseen sekä tietenkin itseäni vahingossa sormeen. Velipojalle tein synttärikakun joka sitten muuttui matkan varrella kääretortuksi. Täytekakut taitaa olla heikkouteni. Kauneimmissa joululauluissakin kävin. Se on hieno perinne. Minä tykkään.
Ei tässä taaskaan mitään oikein keksi. Koulussa menee hyvin vaikka joutuukin kuuntelemaan hieman kuittailua opettajilta ja luokkatovereilta kun väittävät että minulla ja *****:lla olisi muka jotain säpinää. Mistähän lienevät tällaista keksineen. Ihme porukkaa.
Ja kiharat kasvaa....
Humppa Soi: Metallica: For Whom The Bell Tolls
5 kommenttia:
Kyllä se täältä käsin kovasti siltä vaikuttaa että sinulla on elämää blogimaailman ulkopuolella. Mikä on tietysti ihan hyvä asia, paitsi että täällä vähän sinua kaivataan :).
Äläs nyt, se mansikkakakkukin oli ihan paras mansikkakakku, vaikka mansikat olikin unohtuneet.
Kirjoittelet silloin kun siltä tuntuu, kiva kuulla edes välillä mitä kuuluu. :)
Hehku: Uskokaa tai älkää kyllä minäkin vähän kaipailen :)
Tiina: Nyt pistin paremmaksi ja unohdin koko kakun.
Ja kirjoittelenhan minä mutta vähän epäsäännöllisemmin kuin yleensä.
Samaa mieltä kuin Tiinakin, että parempi kirjoittaa silloin tällöin kuin ei ollenkaan. Kiva kuulla kuulumisia :) Ja siitä säpinästäkin ehkä jossain vaiheessa jotain enemmän... ;)
tässä sulle sopiva biisi ;D
http://www.youtube.com/watch?v=vUpsc8QicQE
Lähetä kommentti