Kerro miksi minun täytyy olla voimaorja?

Avaan silmäni sen verran että näen kellon seinällä. 09.00. Nousen. Käyn vessassa. Palaan sänkyyn. Nukahdan uudestaan. Seuraavan kerran herätessäni kellon viisarit näyttävät jo yli yhtätoista. Mietin hetken että vieläkö sitä makoilis vai jokohan olisi Ultimuksenkin aika nousta uuteen päivään. Nousen istumaan sängyn reunalle ja hieron silmiäni. Kun enimmät unihiekat on karisteltu niin nousen ja ensi töikseni käynnistän tietokoneen. Koneen pikkuhiljaa herätessä olen jo siirtynyt keittiöön ja keitän aamukahvit. Puen päälleni ja istahdan koneen ääreen.

Kun kone on täyteen toimintakuntoon herännyt niin käyn tarkastamassa blogini ja sähköpostini. Yksi lukematon kommentti ja sähköpostissa iTunesin mainos. Vastaan kommenttiin ja seuraavaksi katson onko muiden blogeilla tapahtunut mitään ihmeitä. Luen uudet tekstit joita ei yön ja aamun aikana montaa olekaan ilmestynyt. Juon aamukahvin ja syön pari leipää. Kirjoitan kroonisten sivulle tekstin ja syön vielä yhden jogurtin vai onko se yogurtti vai jugurtti vai jukurtti, no joku gurtti kuitenkin. Gurtin syötyäni pelaan hetken American McGee's Alicea.

Puoli kahden aikoihin poistun kämpästä ja suuntaan kulkuni alakerran Siwaan. Siellä mietin mitä sitä tänään söisin. Huomaan että makkarapaketit maksaa vain euron. Ostan yhden sellaisen. Pelaan vielä eurolla pelikonetta ja voitan siitä kaksi euroa. Otan rahat pois. Näin sitä ollaan tienattu päivän ateria. Helppoa. Nousen hissillä takaisn kämpälleni ja keitän nauhapastaa jota kaapistani löytyy. Paistan pari makkaraa kyytipojaksi ja nautin tämän kulinaarisen nautinnon maitolasillisen kera.

Kuuntelen LABia ja kirjoitan levyblogilleni jutun. Pelaan hieman lisää ja kuuntelen Virtuocityä. Siinä se aika kuluukin ja kohta huomaan kellon raksuttavan kohti neljää. MP3-soitin korvalle ja aika lähteä töihin. Iron Maidenin tahdittamana kävelen keskustan halki työpaikalleni.

Soittelen ja haastattelen ihmisiä. Se on minun työni. Tänään aiheena on ****** (vaitiolovelvollisuus, ei saa kertoa). Ei mikään lempi haastatteluni. Työn lomassa yksi työkaverini käy aina välillä pari sanaa heittämässä. Kymmenen minuutin tauon pidän seitsemältä ja juon kupin kahvia. Mustana. En jlaita töissä koskaan maitoa kahviin. En kyllä tiedä miksi. Ehkä sen takia että mustan kahvin juomisessa menee kauemmin. Taukohuoneessa on pari muutakin ihmistä mutta kukaan ei puhu mitään. En ole poikkeus. Tauon jälkeen soittelu jatkukoon ja huomaan vähän väliä vilkuilevan kelloa.

Vihdoinkin kello lyö yhdeksän ja työpäiväni on takana. Tervehdin pois lähtiessä vielä yhtä työkaveria jota en ole päivän aikana onnistunut näkemäänkään. Kotimatkan kävelen samaisen työkaverin kanssa joka minua aina välillä kävikin moikkaamassa. Hauska kaveri. Kuljemme uuden rautatieaseman uuden alikulkutunnelin läpi jota emme ole aikaisemmin huomanneetkaan. Ihmettelemme minneköhän se vie ja löydämme itsemme pian S-Marketin pihasta. Kaveri käy vielä ostamassa itselleen lipun Klubille johonkin konserttiin. En muista enää mihin. Ihan vieras nimi oli minulle. Kävelemme yhtämatkaa aina Kalevan K-extran luokse jossa tiemme erkanee ja toivotamme toisillemme hyvät viikonloput kun ei meillä enää tällä viikolla ole samoja työvuoroja.
Mietin siinä vielä että kävisinkö Siwasta jotain ostamassa mutta tuumaan että paras vaan säästää nekin rahat. Tyydyn pariin leipään ja kupilliseen kahvia iltapalaksi. Tietokone taas päälle ja tutulle paikalle istumaan. Leikin kuvankäsittelyohjelmalla ja tässä sitä taas istutaan kirjoittamassa jotain tyhmää juttua tyhmälle blogilleni. Parempi jos menisin vain nukkumaan. On tämä taas niin väsynyttä juttua. Kirjoitusvirheitäkin varmaan on mutta en jaksa tarkistaa. Kyllä joku niistä huomauttaa jos häiritsee.

Humppa Soi: Lauren Harris: Hit or miss

Elämässäopittua: Keksinpäs tyhmän otsikon.