No en edes ole. Vähän vaan meinasi muistot piinata kun kuuntelin Serj Tankiania ja sitten huvikseni aloin blogiltani etsimään että milloin sen ostin. Siinä sitä etsiessäni tietenkin jäin lueskelemaan syksyisiä kirjoituksia ja kyllähän se nosti taas mieleen ne syksyn tapahtumat. On tässä kuitenkin jo kai ehkä jotenkin melkein luultavasti yli päästy mutta kyllä se vaan ajoittain saa synkälle tuulelle. Siis lähinnä se vituttaa kun ei ole oikeasti mitään säpinää mihinkään suuntaan eikä sellaista oikein ole näköpiirissäkään. (Paitsi sain kutsun vapun viettoon luokkalaisten pariin mutta tuskin siellä säpinää syntyy, ainakaan mitään oikeaa.)
Ei tästä nyt taas tule mitään tästä kirjoittamisesta. Pistetään komea video ja hyvä biisi loppuun piristykseksi.
P.S. Minulla on varmaan epäuskottavin blogi ikinä kun välillä ihan tosissani kerron miltä tuntuu ja välillä kirjoittelen hurmiossa Mikko Alatalosta.
26 kommenttia:
Uskottavuuteen pyrkiminen on kaikkein epäuskottavinta. Pitää pyrkiä olemaan sellainen kuin oikeasti on. Se on uskottavaa, vaikka se olisi sitten Mikko Alatalon kehumista (ja miksei olisi)
Voih. Pystyn vähän samaistumaan. Tule tänne, niin kehitellään säpinästrategia.
Manninen: Kun vaan tietäisi eka millainen on.
Loviisa: Täytyypä tulla.
Joo-o, koukkaat vaan matkalla, kun kuitenkin ilmeisesti (kerkesin lukea jo aika monta postaustasi) Jyväskylän seudulla välillä ramppaat.
No ei sinullakaan hyvin mene jos minun postauksia lueskelet.
Täytyy kun siellä suunnalla taas käyn niin sopia tapaaminen. Kahvit voin tarjota jos hyvän säpinästrategian osaat kehitellä.
Perhana, jos tämä blogi ei kuvasta tosielämän ajatuksia ja heilahduksia niin ei sitten mikään. Tykkään kovasti, älä muutu minnekään!
Kauniisti sanottu. Kiitos. En muutu.
Entäs jos sovitaan niin, että minä tarjoan ne kahvit, niin ei tule niin pahaa strategiansuunnitteluramppikuumetta?
No jos minä saan tarjota kahvileivät.
Tarjoa toki, koskas nähdään? Kyllä kai sitä jo voi tapaamista sopia, kun on blogimaailmassakin tunnettu ainakin neljä minuuttia? Eheh..
Tottakai vai jo sopia. Vanhoja (en tarkoita ikääsi) tuttuja jo ollaan.
Minä en vielä tiedä milloin olen sinne suunnalle tulossa. Menee varmaan ainakin tuonne vapun jälkeen.
Joo, onhan tässä tunnettu jo useampi päivä. Vapun jälkeen sitten, rupeankin etsimään karttakeppiteroitinta.
Älä liian teräväksi teroita etten ala jänistämään.
Niin, kyllähän sä varmaan ymmärrät luottaa mun pitkään elämänkokemukseeni ilmankin etkä rupea pullikoimaan, vai mitä? Siis sen strategian suhteen.
Tulinpas hyvälle tuulelle tämän blogin vuoksi, kiitokset sulle siis siitä. Kotimatkalla bussissakin vahingossa hymyilin. Huhhuh!
Sitä minäkin vaan meinasin sanoa, että ei tässä blogissa kyllä mitään vikaa ole. Ja ajatteles minkä pettymyksen meille lukuisille lukijoillesi tuotat, jos jonakin päivänä ei enää kuullakaan Mikkoa ylistäviä lauseita, rypemisestä puhumattakaan... ;)
(Ei sillä, että olisi mukavaa, että sua ryvetyttää, ryvet vaan niin mukavasti.)
ihan hyvä biisi kyllä toi. Oliko kenties Serj Tankian? Sopii eronneille jotka haluaa rypeä :)
Tykkäsin biisistä.
Wille on ihan selvästi nyt halausta vaille, joten *halaus*
Loviisa: Anteeksi jos sain vahingossa aiheutettua hymyn poikasen. Ei ollut tarkoitus.
Sirenita: No enpä minä tätä osaisi mitenkään järkevämpään muuttaakaan. Ihmetyttää vaan välillä kun tätä oikeasti luetaan.
Thundercat: Tankianiahan tuo. On kyllä mainio biisi.
Mimmu: Jotenkin arvelinkin että saattaisit vaikka tykätäkin. Ja kiitos halauksesta. Ainahan ne kelpaa.
Kyllä tuo oli jo sen verran anteeksiantamatonta, että en tiedä, miten tästä yli pääsen. Biisistä tykkäsin minäkin, unohtui aikaisemmin mainita, kun oli näitä muita supertärkeitä asioita kirjoitettavana.
Voi kunpa nyt osaisin sanoa jotain sellaista, että et olisi ihan niin kaamean onneton kuin tuon viestisi rivit ja rivien välit antoivat ymmärtää. Ehkäpä sitä säpinää järjestyy lähiaikoina? Laitetaan järjestymään.
Saat minusta varmastikin nyt hullun stalkkerin mielikuvan (no, ei kai se kovin pahasti metsään menisikään), mutta olen lueskellut blogisi vanhempia postauksia tänään ja olen kovasti ihastuksissani, vaikka itse et ilmeisesti aina olekaan. Älä suotta vähättele itseäsi tai blogiasi, onhan tällä jo ihan selvästi vankka ihailijajoukko sieltä alkuajoista lähtien. Täten liityn fanijoukon jatkeeksi.
Ultimus Fan Club vaan pystyyn. Ja kyllä minua saa stalkata (en muuten tykkää tuosta sanasta yhtään mutta en keksinyt mitään järkevää suomalaista vastinettakaan joten menköön tämän kerran).
Niin ja sitä säpinää saa kyllä järjestellä minulle ihan vapaasti.
Eikö sekään nyt yhtään lämmitä mieltä, että joku naispuolinen kutsuu säpinästrategiapalaveriin? Kai sen voi laskea sentään edes esisäpinäksi?
Pitäisiköhän kehitellä joku suomivastine stalkkerointi-sanalle?
No lämmittäähän se. Se lasketaan minun mittapuulla jo isoksi säpinäksi.
Tulee hyviä suomenkielisiä vastineita mieleen? Minulla ei ainakaan raksuta yhtään.
Noniin, säpinä se on pienikin säpinä. Kyllä se siitä, usko pois.
Mun päässä raksuttaa tällä hetkellä lähinnä unilääke, jota oli pakko ottaa, jotta saisin edes hetken verran unta luettuani villejä seikkailujasi koko illan. Josko se sana tulisi mieleen unessa. Hyvät yöt :)
Willejä ne minun seikkailut onkin.
Hyvät yöt! Ja nyt jotain harvinaista minulta, hymiö olkaa hyvä :)
Nääh, en keksinyt. En tainnut nähdä yöllä mitään unta edes. Nyt kyllä mielelläni näkisin, nukuttaa kuin pientä eläintä.
Keksi sinä.
No en minäkään nähny enkä keksiny.
Lähetä kommentti