Järkeä vastaan

Kaiken ymmärrettävän järjen mukaan minua pitäisi nyt vituttaa.

Sain lääketieteen perusteiden uusinnasta hylätyn. Pääsee kolmannen kerran kokeilemaan onneaan. Huomiseksi tai viimeistään keskiviikoksi pitäisi tehdä kasa kerääntyneitä koulutehtäviä valmiiksi. Pitäisi lukea keskiviikon uusintaan. Pitäisi siivota kun kohta ei mahdu enää kulkemaan tämän kaiken paskan keskellä. Ensi viikon kahteen vaikeaan tenttiinkin pitäisi pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan. Portfolio, mikrobiologia, johdatus tutkivaan työotteeseen. Rahat loppuvat. Lotosta ei taaskaan tullut mitään. Poikamiehen vuoden editoiminen ei onnistu. Kesäksi olisi kiva saada töitä. Kaikki nämä asiat pyörivät päässäni täällä yksinäisyydessä ollessani.

Mutta silti. Ei vitutusta. Ei itsesääliä. Ei mitään masennukseen viittaavaa. Mistä ihmeestä tämä johtuu? Olenko oikeasti menettämässä kokonaan sitä pientä järkeäni joka pistää stressaamaan näistä edellä olevista asioista? Jauhoin kyllä muistaakseni tästä asiasta aikaisemminkin mutta minkäs teet kun se on niin ihmeellistä. Osaako kukaan selittää kyseistä ongelmaani?

Muihin tämän päivän asioihin:

Koulussa opeteltiin EKG:n käyttöä ja minä vapaaehtoisena pääsin esittelemään uskomattoman komeata ja lihaksikasta ylävartaloani koko luokalle. Ihme että naiset eivät pyörtyneet silkasta onnesta. Tästä hyvästä sain sitten muistoksi sydänkäyrän itsestäni. Enpä ole ennen sellaista nähnytkään. Kuulemma vielä ihan terveeltä vaikutti. Ei siis ole sydänsuruja. Ehkä siitä johtuu hyväntuulisuutenikin.

Koulun jälkeen kävin kaupassa ostamassa vähän aineksia päivällistäni varten. Ja yllätin itseni onnistumalla taas ruoanlaitossa. Resepti tulee blogille kun jaksan sen kirjoittaa.

Siinäpä se päivä onkin kulunut. Olen minä kyllä uusintaankin taas lueskellut hieman.

Koulussaopittua: "Sisuskalut voivat olla myös toisinpäin ns. peilikuvana."
Humppa Soi: Stratovarius: Will My Soul Ever Rest In Peace?