"I want to love by the Blue Lagoon"

No niin, aloitetaanpas taas tämä kirjoittaminen. Tässä minä siemailen halvinta kahvia mitä kaupasta löysin ja iltapalaksi syön puoleen hintaan olevia kaurapuikuloita ja puolen hinnan leikkelemakkaraa. Kirjoitukselleni antaa rytmin taustalla soiva Phil Collins. Viikonlopusta olisi tarkoitus hieman jotain kertoa. Aloitetaan siis alusta.

Torstaina kiirehdin koulun jälkeen Jyväskylän junaan. Siinä sitten junassa istuessani huomasin miten kello rientää mutta juna ei liiku. No joku toinen juna oli myöhässä joten sitä jouduimme odottamaan. Ei siinä muuten mitään mutta tämän ansiosta myöhästyin Karstulaan menevästä linja-autosta ja seuraavaa ei sinä iltana sinnepäin enää mennyt. Mitäs sitten tein? No serkkupoikani tuli uudella autollaan minun kanssani aikaa tappamaan, sillä klo 20.20 lähti linkki Saarijärvelle. Siitä en sentään myöhästynyt ja iskä tuli hakemaan minut sieltä. Siinä illassa ei sen ihmeempää.

Perjantai meni ihan kivasti kotona anatomiaa opiskellessa. Taisi siinä käydä kahvilla joku nimeltämainitsematon ukkomies jonka piti olla tällä blogilla minun kanssani mutta joka ei kehdannut, arka kun on. No sainpahan blogin itselleni. Ei paljon haittaa muita kuin ehkä lukijoita.

Lauantaina sitten tapahtui kaikkea uutta ja ihmeellistä. Aamupäivän luin taas anatomiaa. Illalla pääsin Anitan ja Jonnan kanssa tutustumaan Karstulan ihmeelliseen yöelämään. Kävimme alkuillasta Kestituopissa ja siellä soi ainakin hyvä musiikki. Mm. Peer Gynt ja Billy Idol. En ollut sielläkään aikaisemmin käynyt kun joskus päivällä yläasteajoilla. Tämän jälkeen sitten hieman pörräiltyämme tein sen mitä en olisi uskonut tekeväni.

Söin siis sanani, taasen kerran. Menimme nimittäin Blue Lagooniin. Vaikka nimenomaan alaikäisenä sinne pyrkiessäni uhosin etten mene koskaan sinne, koska eivät minua sisään silloin päästäneet. No miten ilta siellä sitten meni? Heti aluksi tutustuimme perholaisiin poikamiehiin. Illan mittaan tutustuin muutenkiin moneen uuteen ihmiseen. Iskin siinä ohi mennen yhden blondinkin. (No en iskeny, se oli vanha luokkatoveri, jolle juttelin hetken). Mutta aivan ilman iskemistä iltani ei sentään mennyt. Iskin nimittäin miehen. Sain oikein puhelinnumeron ja kaikkea. Mökillekin pyysi viereen nukkumaan. Vähän kyllä houkutteli mutta Anita vei pitemmän korren.
Ja tein jotain muutakin sellaista mitä en ole ikinä elämässäni tehnyt. Tanssin hitaita. Ei, en tanssinut sen miehen kanssa, vaan Anitan. Ei valittamista.

Kaikkein yllättävintä koko reissussa oli se että se ei mennyt niin kuin aluksi kuvittelin, että istua nyhjäisin vaan jossain baarin nurkassa ja katselisin kun muilla on hauskaa. Minulla oli siellä oikeasti hauskaa ja juttu/tanssi/miesseuraa oli koko ajan. Alankohan minä pikkuhiljaa ymmärtämään mikä siinä baareissa käymisessä viehättää? No juomaan en silti ala koskaan. Sitä pelkoa ei ole, mutta enää baarit eivät tunnu niin vierailta paikoilta.

Melkein kyllä ajoin Anitan päälle kyseisellä reissulla, mutta ei siitä sen enempää. Anteeksi Anita.

Sunnuntai eli siis tämä päivä kuluikin sitten lähinnä löhöillessä. Käytiin sentään laskiaisen kunniaksi yhden kerran laskemassa mäki alas ja vietiin säälittäville poikamiehille kahvia kun ne onnettomat yrittivät pilkkiä. Ja oikein nuotiokin heille väsättiin, että pojat jostain saisivat lämpöä osakseen.

Paluu tänne oli taas perseestä kuten aina, vaikka linkkimatkan kuuntelinkin Poguessia.

Ja lukijoille helppo pähkinä purtavaksi. Mistä biisistä otsikko?

Baarissaopittua: "Osaan iskeä miehiä"
Humppa Soi: Phil Collins: Take Me Home