Kesä meni mukavasti ja syksykin tässä menee omalla painollaan. Töitä, päiväkotiin/eskariin viemisiä, kotoilua, harvakseltaan jotain reissuja... Ei mitään suurta ja ihmeellistä. Arjeksi tätä kai tavataan sanoa.
Suurimpana haasteena tälle syksylle on painonpudotus. Erehdyin taas kaverin kanssa haastamaan itseni sellaiseenkin joutavuuteen. 10% eli 10,2 kg pois vuoden alkuun mennessä. Jos ei onnistu niin kuukausi ilman musiikkia, elokuvia saati tv-sarjoja. Tämä lähti ihan mukavasti käyntiin ja pari viikkoa sitten olin jo 2,6 kg päässä tavoitteesta. Mutta sitten repsahdin herkutteluun ja viikon alussa, kun kävin puntarilla niin oli tullut takaisin niin että nyt pitäisi pudottaa vielä 5,2 kg. Se vähän ottaa päähän. Ei sitä isoja muutoksia edes tarvitse tehdä että ne kilot karisee, mutta kun se herkuttelu vaan niin vetää puoleensa. Voipi olla että tässä käy ohrasesti.
Isompi murheenkryyni liittyykin sitten työelämään. Meiltä nimittäin lähti virkavapaalle työkaverini jonka kanssa kaikkein mieluiten teen töitä ja vietän aikaa mielelläni myös vapaa-aikana. Näemme toki vieläkin, mutta harvemmin kun ei enää töissä törmäillä. Ikävähän tässä on. Muiden työkavereiden kanssa ei olla aivan niin samalla aaltopituudella vaikka mukavia tyyppejä ovatkin.
Eipä tässä nyt muuta tällä kertaa. Toivottavasti jaksan taas joskus tänne palailla.
Humppa Soi: Vain ilmastoinnin tasainen hurina tai joku vastaava humisee. Autossa soi Kaupunginorkesteri kun ajoin töihin. Vihdoin senkin bändin Aplodeja levykin oli ilmestynyt spotifyhin. Oli jo korkea aikakin. Huippu levy. Yksi kaikkien aikojen suosikeistani suomalaisen pop/rockin parista.
Töissäopittua: Apinaemojien käyttö kertoo ihastumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti