Olihan se taas haikeaa jättää työpaikka. Tämä olikin jo neljäs pidempi työpaikka mistä lähdin. Aina se on yhtä haikeaa. Varsinkin kun tuntee itsensä niin tietää ettei sitä kuitenkaan kauheasti tule entisiin työkavereihin pidettyä yhteyttä. Monia mukavia ihmisiä joutui taas hyvästelemään. Ja varsinkin tuon työpaikan huumoria tulee todellakin ikävä. Se oli jotain ainutlaatuista.
Eniten kuitenkin tulee ikävä työkaveria jonka kanssa ollaan kahdestaan hoidettu iltavuorot. Paljon mukavia muistoja ja hyviä keskusteluja. Eilen pidettiinkin sitten kahdestaan iltavuorolaisten läksiäiset syömisen ja juomisen merkeissä. Kivaa oli. Kovasti vakuuteltiin ettei unohdeta yhteydenpitoa vaikkei töiden merkeissä enää nähdäkään ja syvästi toivon näin myös käyvän.
Ilta sai myös koomisen käänteen kun palasin puoliltaöin kotiin. Meillä on vain yksi kotiavain ja se oli tietenkin sisällä. Vaimo nukkui jo eikä vastannut viesteihinkään. Olin siis ulkona lukkojen takana. Onneksi kylppärin ikkuna oli auki niin siitä pääsin kapuamaan sisään. Vähän oli sellainen tyhmä olo.
Nyt kuitenkin on lomaa ja tulimme Keski-Suomeen muutamaksi päiväksi. Huomenna tarkoituksena olisi päästä vaimon kanssa kahdestaan geokätköilemään. Se ei onneksi ole kallista puuhaa, kun rahattomana edelleen elelemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti