20 vuotta ja…

Edelliseen otsikkoon näköjään jäi typerästi ilmoitus: ”temporary backup”, mutta ei antaapa sen olla.

Viikonlopusta haluan nyt kirjoittaa.

Viikko sitten torstaina hain lapset koulusta ja kaverini junalta. Tyttäreni jäi vaimoni kanssa ostamaan ulkovaatteita ja viemään haalareita korjattavaksi. Eipä sitä olekaan kuin kolmet ulkohaalarit hajonneet tälle talvelle. Me menimme pojan ja kaverini kanssa kaupan kautta kotiin. Tehtiin hyvää ruokaa ja Willen keittiötäkin hieman taas jatkoin. Saunottiin ja kateltiin pari elokuvaa. Siinähän se meni mukavasti.

Perjantaina sitten lähdimme aamupäivästä Keski-Suomeen tai venähti se kyllä puoleen päivään. Matkalla kuuntelimme tekemääni soittolistaa johon olin kerännyt outoja, hämmentäviä, hauskoja tai ihan vaan hirveitä biisejä. Vanhempieni luona kävimme kahvilla ja siitä sitten vanhan kaverimme luokse. Olimme edellisen kerran nähneet varmaan yli kymmenen vuotta sitten ja silloinkin vaan lyhyesti. Siitä kun lukiosta päästiin ja eniten porukalla hengailtiin niin tuleekin nyt jo 20 vuotta! Iloksemme huomasimme kuitenkin, että mikään ei ollut muuttunut. Ihan samanlaista jutustelua ja toisillemme vittuilua kuin ennenkin.

En nyt lähde sen tarkemmin viikonloppua avaamaan, mutta tässä joitain kohokohtia:

- Kaverini oli ostanut teslan ja sillä heitimme lenkkiä.

- Katselimme teslan näytöltä keskellä hiljaista kylänraittia kuinka Juha Mieto syö mämmiä.

- Maistelimme Per Settä ja otimme yhteiskuvan johon koitimme saada Per Seet olalle. Ei kovin helppoa, mutta eipä se juomakaan kovin hääviä ollut .

- Soitimme kaverille josta kukaan ei ollut kuullut mitään varmaan 15 vuoteen ja samalla sovimme että ensi kesänä mentäisiin Kärnään.

- Saunoimme ja hangessa pyörimme.

- Katsoimme vanhoja kuvaamiamme videoita. Huh huh mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä.

- Kävimme grillillä syömässä taksarit.

Ja ennen kaikkea muistelimme menneitä ja jauhoimme paskaa.

Toivottavasti jatkossa näkisimme hieman useammin. Ainakin kesän Kärnä-reissu olisi hieno saada toteutumaan.

Humppa Soi: Olen töissä niin ei soi mikään, mutta viikonloppuna soi eniten Haukikoira - Pötkäle

Humpastalainattua: ”Kohta nykäisee hirmuinen pötkäle, aivan varmasti nykäisee järjetön pötkäle.”

(Temporary Backup) Nostalgiaa luvassa…

Klo 13.20

Saa nähdä kerkeänkö tätä kirjoittamaan ennen kuin pitää lähteä hakemaan lapsia koulusta ja erästä viikonlopun nostalgiaan vahvasti kuuluvaa henkilöä juna-asemalta.

Mitäkö on siis luvassa? No kaikkihan alkaa tai jatkuu tai miten sen ottaa niin vuoden 2019 joulukuusta. Silloin perustin whatsappiin ryhmän entisille kroonisille poikamiehille eli nuoruuteni kavereille. Muutamia viestejä silloin vaiheltiin ja mietittiin että ois kiva nähdä pitkästä aikaa porukalla. No sehän sitten jäi ja nyt neljä vuotta myöhemmin eli viime marraskuussa palasimme uudelleen saman asian äärelle. Ja tällä kertaa löimme lukkoon että tammikuussa nähdään.

No nyt on tammikuu ja huomenna olisi tarkoitus mennä Karstulaan viikonlopuksi vanhojen kavereiden kanssa nostalgisoimaan. Luultavasti siis saunomme ja heitämme kylän lenkkiä. Jännä nähdä onko mikään muuttunut. Siitähän tulee kuitenkin jo 20 vuotta kun lukiosta kirjoitin ja siihen aikaan eniten kavereiden kanssa hengailtiin ja tehtiin kaikkea hölmöä. Tai pitää varmaan sanoa että karua, koska niinhän me sitä selvinpäin sekoilua kutsuimme. Nyt taidankin olla siitä porukasta ainoa joka edelleenkään ei ole juonut itseään päihtyneeksi. 

Klo 0:32

Ja en kerennyt… julkaisen tämän nyt kuitenkin näin hieman myöhässä. 

Julen är här ihan kohta

Itsehän en varsinaisesti juuri täällä ole jouluna. Kirjoitan nimittäin taas työpaikaltani. Kohta lopetan yövuoron ja seuraavan kerran töihin vasta viikon päästä. Mukavaa kun on kerrankin koko joulu vapaata.

Vielä olisi kuitenkin vähän tehtävää ennen kuin saa rauhoittua joulun viettoon. Tänään olisi  tarkoituksena pestä sauna ja ehkä käydä illalla kaupassa ostamassa viimeiset ruokavärkit jouluksi. Huomenna sitten siivous ja jotain ruokajuttuja.

Aattona sitten aamupäivän olemme kotosalla ja syödään jouluruoka oman perheen kesken. Iltapäivästä ajelemme Karstulaan jossa olemme sitten ainakin tiistaihin asti. Jos siis pysymme terveinä. Flunssaa, koronaa ja sitä kaikkein inhottavinta eli noroahan on tosi paljon nyt liikkeellä. Pidetään peukkuja että kiertävät meidät.

Humppa Soi: Lizard & Källi & Behm - Joulu Porissa

Humpastalainattua: ”Mä en tiedä mitä teen tässä laulussa. Kerran, max 2, käyny Porissa.”

Heipä hei

Ja näin sitä vain jatketaan, vaikka vuodet on taas edellisestä kerrasta vierineet. ”Mikä on muuttunut? Ei mikään!” laulaa Nmb ja aika hyvin se pitää myös elämäni kohdalla paikkaansa.

Lapset kasvavat ja molemmat ovat jo koululaisia. Poika neljännellä ja tyttö ekalla. Hyvin tuntuu koulu sujuvan molemmilla. Vähän vaan harmittaa kun parin vuoden päästä loppuu tuo pieni koulu missä nyt ovat ja siirtyvät uuteen valtavaan kouluun. No onneksi saivat aloittaa koulutaipaleen tuollaisessa pienemmässä koulussa.

Vaimon kanssa elämä sujuu näin 12 avioliittovuoden jälkeenkin aivan mukavasti. Eipä tuota vieläkään vaihtais toiseen. Kahdenkeskistä aikaakin on nykyään enemmän kuin pahimpina ruuhkavuosina. Toki arkisin tahtoo vaimo olla töistä väsynyt. Eikä ihme. Aika kuormittavaa tuon päiväkotityö tahtoo olla.

Minä pääsen töiden suhteen helpommalla. Teen edelleen 76%-työaikaa ja se sopii erittäin hyvin. Vapaita on runsaasti niin jaksaa huomattavasti paremmin. Töissä muutenkin nyt ehkä vähän tasaisempaa. Kaikenlaista myllerrystä siellä toki ehtinyt viiden vuoden aikana ollakin, mutta eipä niistä sen enempää.

Ja mitäpä muuta. Yövuoroa tässä kohta lopettelen ja nähtäväksi jää kuinka monen vuoden jälkeen seuraavan kerran tänne palajan.

Humppa ei soi, mutta autossa soi viimeksi Cat Catin Bye Bye Baby.

Humpastalainattua : ”Silti luotan rakkauteen, voimaan ikuiseen.”

Let it go

No en antanu mennä. Nimittäin John Smith Frozenin. Viikko sitten perjantaina vein lapset hoitoon/kouluun ja ajelin yksikseni kohti Jyväskylään. Matkalla Karstulassa vanhempien luona kahvitauko. Ajomatka oli ahdistava, kun auton talvirenkaat niin huonot ja jatkuvasti sai pelätä pysyykö tiellä. Lisäksi harrastin pitkästä aikaa musiikillista masokismia ja kuuntelin Erika Vikmanin levyn spotifysta. Aivan järkyttävää kuraahan se oli.

Jyväskylään saavuttuani menin aluksi hotelille joka oli hintansa väärti. Oli nimittäin halpa ja sen huomasi. Mutta ajoi asiansa ja oli lähellä keikkapaikkaa. Syömässä kävin mäkkärissä ennen kuin kello oli niin paljon, että pystyi menemään Jyväskylän paviljonkiin talvifestareille.

Koronapassin tarkistus, rannekkeen vaihto, narikka, turvatarkastus ja sitten tiskiltä lonkero niin olinkin jo valmis karkeloihin. Tässä hieman bändeistä:

One Desire

Itselle hieman vieraampi tuttavuus. Hyvin kuitenkin toimi festareiden aloittajana tällainen kasarivaikutteinen hevimusiikki. Samantyyppisesti yleensä John Smithin kesäfestaritkin alkavat.

Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus

No sitten olikin tuttua nostalgiaa. Muutama uudempi biisi, mutta pääpaino vanhoissa biiseissä ja hyvä niin. Eniten mieltä lämmitti Elegia ja varsinkin keikan lopettava Lintu. Tulipahan taas laulettua mukana.

Ensiferum

Yksi eniten odottamia bändejä näiltä festareilta. Eikä tarvinnut pettyä. Toki se harmittaa kun Netta Skog ei ole enää bändin mukana haitaria soittelemassa. Ja hyvin toimi uudet biisit livenäkin.

Turmion Kätilöt

Tämä bändi on parhaimmillaan livenä. Loistava meininki ja hauskat välispiikit. Yleisö nautti ja niin nautin minäkin.

Mustasch

Tämän näin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten kesällä John Smithissä ja siitä jäi hyvä maku suuhun. Hirveästi en ole bändiä muuten kuunnellut, mutta livenä hyvä. Energinen.

Battle Beast

Illan päätti tämä nyt jo melko isoon suosioon noussu powermetal-bändi. Useamman kerran livenä nähnyt ja toimii aina. Minä sitten rakastan juuri tämäntyyppistä musiikkia. Ja sainpahan tällä kertaa plektrankin muistoksi.

Välissä hotellissa nukkumassa ja päivällä kebabilla. Sitten homma jatkui seuraavasti:

Mors Subita

Satunnaisia biisejä kuullut tältä bändiltä, mutta kylläpä jyrähti. Vahva aloitus lauantai-illalle.

Bloodred Hourglass

Tätä on tullut kuunneltua koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Huomaan bändin täyttävän hieman Children Of Bodomista jäänyt aukkoa. Mahtavaa melodista metallia.

Rotting Christ

Black metal ei ole minun juttu. Tai niin ainakin luulin. Yllätyin positiivisesti. Tämähän toimii livenä loistavasti.

Omnium Gatherum

Lisää melodista metallia. Intoa ja energiaa bändillä riitti ja se välittyi myös yleisöön. Tykkäsin tästäkin.

Amorphis

Amorphiksen olen nähnyt aikasta monta kertaa. Ei mikään suosikki vaikka onhan toki yksi suomalaisen metallin kulmakivistä. Olihan tämä taas hyvä, mutta jotain tästä puuttuu että aivan hullaantuisin.

Stratovarius

Festarit lopetettiin sitten kunnon nostalgiapläjäyksellä kun Strato soitteli enimmäkseen vanhempaa tuotantoa. Onhan näitä tullu kuunneltua. Nuorempana kovinkin paljon. Kyllä tämän mielellään eturivistä katsoi ja pääsi siinä samalla antamaan fist pumpin Kotipellolle.

Olo oli näiden kahden illan jälkeen väsynyt, mutta äärimmäisen onnellinen. Tätä on kaivattu ja odotettu. Nyt vaan toivotaan että ensi kesänä pääsee tutumpaan John Smith maisemaan Laukaaseen. Ja kun tuossa festareiden lomassa vielä paljastettiin, että sinne olisi tulossa Powerwolf niin meni aivan kylmät väreet. Siitä bändistä on noussut yksi suosikeistani ja vielä en ole livenä päässytkään sitä näkemään. Toivottavasti ensi kesänä onnistuu.

Humppa Soi: Eiköhän tuossa viikonloppuna soinut jo riittämiin. Tosin kotimatkalla jatkoin itseni kiduttamista ja kuuntelin Dannyn uuden levyn. Voi sitä myötähäpeän määrää.

Elämässäopittua: Kyllä sitä ihminen vaan kaipaa elävää musiikkia.

Ja edelleen se on täällä

Eipä olisi reilu vuosi sitten osannut arvata, että se on edelleen täällä riesanamme. Enkä puhu koronasta vaan tästä blogista. Olikohan nyt pisin tauko blogin historiassa? Ja mikä on muuttunut? Eipä oikeastaan mikään. 

Töissä olen edelleen samassa paikassa vaikka pomot ja työkaverit on vaihtuneet hyvinkin tiuhaan tahtiin. Olenkohan minä vaan niin tyhmä etten tajua vaihtaa työpaikkaa? Voi olla sitäkin, mutta toisaalta kun kerran viihdyn työssäni niin miksi lähteä vaihtamaan. Eikä se rahakaan ole itselle niin iso motivaattori. Ennemmin pienemmällä palkalla työssä jossa viihtyy, kuin paremmalla palkalla työssä joka on pakkopullaa. Mistähän muuten tulee sana pakkopulla? Onko joku joskus joutunut pakotettuna syömään pullaa? 

Kotona menee mukavasti. Lapset kasvaa ja kehittyy. Me vaimon kanssa lähinnä vaan vanhennumme. Vaimoni väittää, että minulla olisi jo kasvoissa muka jotain vanhuuden tuomia uurteita, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Harmaita hiuksia en ole vielä myöskään löytänyt vaikka muuten hiusmäärä on lisääntynyt huomattvasti. Nykyään minulla on pitkät hiukset. Saa nähdä kuinka kauan jaksan näitä käkkäröitä pitkinä pitää, mutta jotenkin kyllä tykkään näistä.

Opiskelunkin aloitin työn ohessa. Nepsy-valmentaja koulutuksen. Nyt pari päivää sitä ollut ja vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta. Vähän vaan kaikki se tehtävä määrä hirvittää, kun olen kuitenkin aika laiska ihminen.

Koronasta en jaksa höpöttää sen kummemmin. Nyt onneksi olen sentään uskaltautunut jo vähän keikollakin käymään. Aknestik käytiin vaimon kanssa katsomassa ja Jarkko Martikainen ystäväni ja hänen miehensä kanssa. Molemmat keikat saivat aikaan kylmät väreet. On sitä ollutkin elävää musiikkia ikävä. Eikä se tähän jää. Perjantaina alkais John Smith Frozen ja sinne ois tarkoitus mennä pariksi päiväksi nauttimaan metallimusiikista. Ja Nightwish ois vuorossa joulun jälkeen.

Nyt kuitenkin syömään tyttöni kanssa nuudelia ja sitten vietetään kotona pikkujouluja, kun tänään ois ollu päiväkodissa, mutta tytölläni ei ole hoitopäivää.

Humppa Soi: Eniten viime aikoina on soinut ehkä lasten toiveesta Sabatonin Hell and back tai Equilibriumin Born to be epic.

Elämässäopittua: Karjalan kielen sana pillu tarkoittaa suomeksi vahinkoa.

Ajatuksia keskeltä koronan

Toinen puoli Suomesta tekee etätöitä kotoa käsin ja toinen puoli painaakin sitten senkin edestä töitä. Minun töihin vallitseva tilanne ei juurikaan ole vaikuttanut. Entiseen malliin siellä käyn. Toki itse työ on muuttunut hieman. Maskit päässä kuljetaan ja palaverit sun muut tehdään etäyhteyksillä. 

Vaimolla loppui työt muutamaa kuukautta aikaisemmin kuin piti ja on nyt ollut kotosalla. Eipä hirveästi päiväkodeissa työvoimaa tarvita, kun ei ole paljon lapsiakaan. 

Lapsukaiset ovat viihtyneet ihan hyvin kotona vaikka kavereita kaipaavatkin. Onneksi heillä on toisensa ja leikit ovatkin viime aikoina sujuneet yllättävänkin hyvin. 

Keikoille tekisi jo kovasti mieleni. Ei stream-keikat oikein ole sama asia kuin elävä musiikki. Kesän festaritkin siirtyivät ensi vuoteen. Kovasti toivon että John Smith Rock Festivalin talous kestää tämän poikkeustilanteen, kun kuitenkin pienemmästä festarista kyse.

Nyt istun kuitenkin auton huollossa ja mietin äitienpäivälahjaa.

Palaillaan.

Tai sitten ei.

Luultavasti kuitenkin joskus.

Humppa Soi (radiosta): Haloo Helsinki - Beibi 

Humpastalainattua: ”Räjäytä mut tässä.”