Nyt kun taustalla soi Ekkedien tanssi, kello lähestyy puoltayötä ja vaimokin on töissä niin on aika kirjoittaa blogille.
Kirjoittaa ja paljastaa jotain suurta. Tai oikeastaan pientä. Arvaattekin varmaan mistä on kyse? Ensiksi tutustuttiin, ihastuttiin ja rakastuttiin, sitten mentiin kihloihin ja naimisiin, ostettiin talo, saatiin vakituiset työpaikat ja ensi keväänä pieni perheemme kasvaa kolmeksi. Toukokuun lopulla on laskettu aika. Tällä hetkellä taitaa olla viikkoja takana 13. Nyt uskaltaa asiasta jo puhua muillekin kuin lähimmäisille. Ei kuitenkaan vielä facebookissa. Mukavampi kertoa naamatusten ihmisille.
On kyllä jännää aikaa. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti ja toivottavasti myös tästä eteenpäin. Minusta tulee isä. Vaikeaa sitä on käsittää. Näin se elämä vaan asettuu uomaansa vaikka täälläkin vielä hetki sitten valitin kun elämälläni ei ole suuntaa. Hassua.
Humppa Soi: Tabula Rasa - Omantunnon rukous
Humpastalainattua löytyy otsikosta.
Elämässäopittua: Meidän ei kannata tilata lehteä, kun sitä ei muista hakea laatikosta.
torstaina, marraskuuta 15, 2012
maanantaina, marraskuuta 12, 2012
"Kerran miulla oli unelma ja tämä se on"
Kömpelö otsikko, mutta mahtava viikonloppu.
Perjantaina kuudelta istuin valtion rautateiden kyytiin kohti Tamperetta. Perjantai-ilta kului kaverin luona elokuvia katsellen Netflixistä.
Lauantaina herättyäni alkoi illan odotus. Kebabbia syöden ja Breaking Baddia katsellen tapoimme aikaa, kunnes oli aika lähteä ajelemaan Helsinkiin päin. Navigaattori ohjasi meidät helposti Hartwall areenan parkkihalliin. Jokunen muukin ihminen oli paikalle saapunut.
Tavoille uskollisina joimme yhdet ja vain yhdet lonkerot ennen kuin lähdimme etsimään paikkaa katsomosta. Helpostihan sekin löytyi ja saimme taas odotella. Sitähän se keikkailu paljolti onkin. Onneksi taustalla pyöri rasittavia mainoksia Robinin elokuvasta. (Taitaa Robinilla olla vakavakin sairaus, kun sydämestä palanen puuttuu.)
Odotus lopulta palkittiin kun halli alkoi olla täynnä ja kello lyödä kahdeksaa. Tutun lakanan taakse heijastui kuva Hietalan Marcosta keinutuolissa ja Taikatalven sävelet alkoi soida. Kun lopulta lakana tippui alas paljastaen koko bändin niin aivan kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin.
Hyvin otti yleisö vastaan uuden laulajan. Ja miksei olisi? Floor Jansen lauloi todella hyvin, sekä Anetten että Tarjan aikaisia lauluja. Nyt vain toivotaan, että Floor jäisi bändiin.
Illan keikka tarjosi paljon katseltavaa ja kuunneltavaa. Oli Pekka Kuusiston viulun soittoa, pyroja, tulitanssijoita ja ennen kaikkea menevää musiikkia. Uusia ja vanhoja biisejä sopivassa suhteessa. Puolitoistatuntinen vierähti taas todella nopeasti. Lisää jäin taas kaipaamaan, niin kuin aina Nightwishin keikan jälkeen. Vaikka suhteellisen paljon käyn keikoilla niin Nightwish on kuitenkin aina se kaikkein mieluisin.
Keikan jälkeen joutuikin sitten taas vähän odottelemaan, kun permannolle kannettiin tuoleja. Sitten alkoi illan erikoisuus. Nimittäin Imaginarium -elokuva. Holopainen ei ujona miehenä uskaltanut tulla elokuvaa esittelemään joten Hietala ja Stobe Harju hoitivat sen puolen.
No oliko elokuva sitten hyvä? No olihan se. Nightwishin näköinen. Unenomainen. Satumainen. En tiedä sitten miten elokuva uppoaa ihmisiin, jotka ei Nightwishiä niin tunne. Mutta minä pidin. Ja toivottavasti muutkin fanit.
Keikan ja elokuvan jälkeen olo oli väsynyt, mutta onnellinen.
Sunnuntaina sain sitten jo esimakua arjesta, kun jouduin odottelemaan junaa pari tuntia, kun ensimmäinen juna johon yritin oli täynnä.
Ja tänään todellinen arkeen paluu. Iltavuoroon töihin. Ei kyllä kiinnostaisi.
Humppa Soi: Nightwish - Ghost Love Score
Elämässäopittua: Minihameet tulivat muotiin 60-luvulla.
perjantaina, marraskuuta 09, 2012
Viime hetken rykäisy
Nyt ei ole kauan aikaa kirjoittaa, mutta yritetään jotain nopeasti kuitenkin väkertää. Lähden nimittäin kohta Tampereelle röntgenkaverini luokse yöksi ja sieltä sitten huomenna suureen maailmaan Helsinkiin. Juna lähtöö kuudelta ja sitä ennen pitää käydä heittämässä (tai ehkä kuitenkin ajan) auto vaimolleni töihin ja makuunista voisi käydä ostamassa matkakarkkia.
Selailin tuossa äsken vanhoja tekstejäni, kun yritin etsiä löytyisikö sieltä tietoa eräästä musiikkikappaleesta. Siitä missä se mies lähtee iskemään naisia ja saakin oikein täyden kympin naisen ja sitten pikkupöksyt lentää patterin taa ja lopulta mies herää ja kaikki oli unta vaan. Hieno biisi, mutta kun ei millään muista mikä se oli. Tampereella ollessani sitä kuuntelin. Auttakaa jos muistatte miestä mäessä.
Samalla siinä iski pieni nostalgian kaipuu Tampereen aikoihin, vaikka silloin kaikki ahdisti ja ketutti ja masensikin välillä niin tämä blogille kirjoittelu oli silloin todella antoisaa. Tietenkin nyt itse elämä on antoisaa, niin kai se on ymmärrettävää että blogielämä sitten taas tahtoo hyytyä. Mielenkiintoista tämä elämä ja vanhojen muistelu.
Palaan viikonlopun jälkeen keikka/elokuvakokemusta rikkaampana ja saatanpa paljastaa jotain muutakin elämästäni. Tai sitten en. Palaa. Laisinkaan.
Humppa Soi: Nightwish - Last Ride of the Day
Elämässäopittua: Pitäisi ottaa taas käytäntöön elämässäopittua -osio.
Selailin tuossa äsken vanhoja tekstejäni, kun yritin etsiä löytyisikö sieltä tietoa eräästä musiikkikappaleesta. Siitä missä se mies lähtee iskemään naisia ja saakin oikein täyden kympin naisen ja sitten pikkupöksyt lentää patterin taa ja lopulta mies herää ja kaikki oli unta vaan. Hieno biisi, mutta kun ei millään muista mikä se oli. Tampereella ollessani sitä kuuntelin. Auttakaa jos muistatte miestä mäessä.
Samalla siinä iski pieni nostalgian kaipuu Tampereen aikoihin, vaikka silloin kaikki ahdisti ja ketutti ja masensikin välillä niin tämä blogille kirjoittelu oli silloin todella antoisaa. Tietenkin nyt itse elämä on antoisaa, niin kai se on ymmärrettävää että blogielämä sitten taas tahtoo hyytyä. Mielenkiintoista tämä elämä ja vanhojen muistelu.
Palaan viikonlopun jälkeen keikka/elokuvakokemusta rikkaampana ja saatanpa paljastaa jotain muutakin elämästäni. Tai sitten en. Palaa. Laisinkaan.
Humppa Soi: Nightwish - Last Ride of the Day
Elämässäopittua: Pitäisi ottaa taas käytäntöön elämässäopittua -osio.
maanantaina, marraskuuta 05, 2012
Odotan...
... että pääsen hakemaan vaimoani töistä puoli kymmeneltä.
... että tuleekohan appiukko jatkamaan yläkerran toisen makuuhuoneen tapetoimista.
... että olisi aikaa katsoa joku elokuva netflixistä.
... että olisi perjantai ja olisin matkalla Tampereelle.
... ennenkaikkea sitä että olisi lauantai ja pääsisin näkemään Nightwishin keikan Floor Jansenin laulamana sekä sen kauan odotetun elokuvan.
Näitä odotellessa takka lämpiää ja katselen ylen areenalta dokumenttia elokuvan historiasta.
Humppa ei soi, mutta kohta soi autossa suomipunkin kokoelma.
... että tuleekohan appiukko jatkamaan yläkerran toisen makuuhuoneen tapetoimista.
... että olisi aikaa katsoa joku elokuva netflixistä.
... että olisi perjantai ja olisin matkalla Tampereelle.
... ennenkaikkea sitä että olisi lauantai ja pääsisin näkemään Nightwishin keikan Floor Jansenin laulamana sekä sen kauan odotetun elokuvan.
Näitä odotellessa takka lämpiää ja katselen ylen areenalta dokumenttia elokuvan historiasta.
Humppa ei soi, mutta kohta soi autossa suomipunkin kokoelma.
maanantaina, lokakuuta 29, 2012
Jazzia ja jaarittelua
Hei taas rakkaat ystävät ja vihamiehet. Nyt kun vihdoin ja viimein saimme ostettua tietokoneen ukkosen särkemän tilalle, niin on aika taas kerran elvytellä hieman tätä harrastustani. Musiikin lisäksi melkeinpä ainoaa harrastustani. Tokihan luonnossa käppäilyä ja geokätköilyäkin tulee välillä harrastettua, mutta nekin on jotenkin jääneet. Niin kuin kaikki. Remppa ei etene, ei sitten millään. Ei kiinnosta. Liikkuakin pitäisi ja syömistä rajoittaa, kun paino taas nousee. Mutta ei jaksa, huvita.
Töissä nyt sentään on pakko käydä ja siellä onkin ollut ihan mukavaa, tai niin mukavaa kuin nyt töissä voi oikeastaan olla. Ainahan työ on työtä ja mieluummin olisi vapaalla, mutta niin. Joo. Tällaista taas. Jaarittelua.
Ja jazzia. Kuuntelen ma nyt. Bill Evansia. Olen siis siirtynyt tuhannen ja yhden levyn operaatiossa jo 60-luvulle. Ja jazz vain jatkuu. Tylsää tämä edelleen on.
Vaalitkin oli ja meni ja ehdokkaani ei päässyt läpi. Eipä noihin vaaleihin oikein tullut edes perehdyttyä. Jotenkin ei sekään innostanu vaikka tärkeäähän se olisi kiinnostua yhteiskunnallisista asioista tai jostain. En minä tiedä.
Intoa johonkin kaipaisin. En tiedä mihin, mutta johonkin. Vaikka tähän kirjoitteluun, kun on taas niin väkinäistä.
Vajoan jazziin...
Humppa Soi: Bill Evans - Solar
torstaina, elokuuta 02, 2012
Katsaus
Töissä ollut ihan kivaa. Kiitos työkavereiden.
Vapaa-aika ollut tylsää yksin, mutta mukavaa vaimon kanssa.
Tänään on vapaata kokonainen päivä ja vaimolla yövuorot molemmin puolin päivää. Joten laiskottelen tänäänkin. Toissa yönä en saanut nukuttua kuin kolmisen tuntia niin viime yönä piti kerätä univelat takaisin. Nyt pitäisi jaksaa taas neljä työpäivää ja sitten taas yksi vapaa. On tämä vaan sellaista seuraavien vapaiden odottamista ja sitten kun on vapaa, niin mitään ei saa aikaiseksi.
No musiikkia olen kuunnellut mukavasti. Olen joskus ostanut kirjan 1001 Albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, ja olen nyt yrittänyt kuunnella niitä albumeja. Aluksi yritin löytää niitä kirjastosta, mutta heikosti tuntui sieltäkin löytyvän. Sitten latailin niitä netistä, mutta sekin oli liian vaikeaa. Lopulta tyydyin kuuntelemaan youtubesta. Sieltä löytyy hyvin biisi kuin biisi. Olen kuunnellut nyt 50-luvun levytyksiä ja lähinnä jazziahan se on ollut. Ei se oikein ole minun musiikkia. Raskasta kuunneltavaa. Ehkä siihenkin oppisi jos oikein paljon kuuntelisi, mutta ei minusta ainakaan vielä sellaiseen ole. Ehkä joskus vielä innostun oikein kunnolla, mutta siihen asti kuuntelen helpompaa musiikkia.
Nyt kohta voisin syödä eilistä riisiä ja kanaa. On muuten hyvää kun laittaa kolmen juuston kerman.
Humppa Soi: Miles Davis - Freddie Freeloader
Vapaa-aika ollut tylsää yksin, mutta mukavaa vaimon kanssa.
Tänään on vapaata kokonainen päivä ja vaimolla yövuorot molemmin puolin päivää. Joten laiskottelen tänäänkin. Toissa yönä en saanut nukuttua kuin kolmisen tuntia niin viime yönä piti kerätä univelat takaisin. Nyt pitäisi jaksaa taas neljä työpäivää ja sitten taas yksi vapaa. On tämä vaan sellaista seuraavien vapaiden odottamista ja sitten kun on vapaa, niin mitään ei saa aikaiseksi.
No musiikkia olen kuunnellut mukavasti. Olen joskus ostanut kirjan 1001 Albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, ja olen nyt yrittänyt kuunnella niitä albumeja. Aluksi yritin löytää niitä kirjastosta, mutta heikosti tuntui sieltäkin löytyvän. Sitten latailin niitä netistä, mutta sekin oli liian vaikeaa. Lopulta tyydyin kuuntelemaan youtubesta. Sieltä löytyy hyvin biisi kuin biisi. Olen kuunnellut nyt 50-luvun levytyksiä ja lähinnä jazziahan se on ollut. Ei se oikein ole minun musiikkia. Raskasta kuunneltavaa. Ehkä siihenkin oppisi jos oikein paljon kuuntelisi, mutta ei minusta ainakaan vielä sellaiseen ole. Ehkä joskus vielä innostun oikein kunnolla, mutta siihen asti kuuntelen helpompaa musiikkia.
Nyt kohta voisin syödä eilistä riisiä ja kanaa. On muuten hyvää kun laittaa kolmen juuston kerman.
Humppa Soi: Miles Davis - Freddie Freeloader
sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2012
Hukkaseen menee...
Siis. Aivan hukkaan menee vapaapäivät, kun vaimo on töissä. Ei saa niin mitään tehtyä. Sitä vaan katselee elokuvia ja kuuntelee musiikka ja pelailee. Eikä se edes ole niin hauskaa, kuin luulis. Silloin kun on töissä niin toivoo, että olis vapaata ja vois vaan olla ja laiskotella. Ja sitten kun on vapaalla ja laiskottelee, niin ahistaa kun tuntuu että aika menee ihan hukkaan. Oikein ei ole koskaan. Olen maailman laiskin ihminen lähtemään mihinkään ja varsinkaan yksin.
Ärsyttää vuorotyöläily. Vuorot menee taas enemmän ristiin kuin laki sallii. Kuuden viikon työvuorolistoissa ei taida olla yhtään kokonaista päivää yhteistä vapaata. Siinä se kesä sitten on mennytkin. Onneksi kesäkuu oli molemmilla lomaa. Seuraavaa odotellessa. Jos menee niin kuin pitäisi niin se on sitten ensi vuoden heinäkuussa. Enää noin 11 kuukautta. Ei paha.
Ja vietävän ukkonenkin meni ohi miltei huomaamattani. Aamulla kun vaimo lähti töihin niin rytisi ja vähän salamoi, mutta kun minua väsytti niin nukahdin uudestaan ja kun heräsin niin aurinko jo paisteli. Haluan ukkosta. En niitä tuhoja ja ikäviä asioita mitä se aiheuttaa, mutta sitä mahtavuutta kun luonto näyttää voimiaan. Salamat, jyrinä, vesisade. Minä pidän niistä.
Humppa Soi: Thelonious Monk - Bemsha Swing
Ärsyttää vuorotyöläily. Vuorot menee taas enemmän ristiin kuin laki sallii. Kuuden viikon työvuorolistoissa ei taida olla yhtään kokonaista päivää yhteistä vapaata. Siinä se kesä sitten on mennytkin. Onneksi kesäkuu oli molemmilla lomaa. Seuraavaa odotellessa. Jos menee niin kuin pitäisi niin se on sitten ensi vuoden heinäkuussa. Enää noin 11 kuukautta. Ei paha.
Ja vietävän ukkonenkin meni ohi miltei huomaamattani. Aamulla kun vaimo lähti töihin niin rytisi ja vähän salamoi, mutta kun minua väsytti niin nukahdin uudestaan ja kun heräsin niin aurinko jo paisteli. Haluan ukkosta. En niitä tuhoja ja ikäviä asioita mitä se aiheuttaa, mutta sitä mahtavuutta kun luonto näyttää voimiaan. Salamat, jyrinä, vesisade. Minä pidän niistä.
Humppa Soi: Thelonious Monk - Bemsha Swing
sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2012
Kituuttelen yhä
Vaikka minusta ei taaskaan täällä ole kuulunut pitkään aikaan, niin edelleen herättelen toivoa, että jaksaisin taas aloittaa säännöllisen bloggaamisen. Tuskin jaksan.
lauantaina, toukokuuta 05, 2012
"Ja kaikki oli ihanasti rempallaan..."
Netti oli poikki reilun viikon ja yllättävän hyvin opin tulemaan toimeen ilmankin. Nyt netti kuitenkin on tehnyt comebackin elämääni ja jos sitä yrittäis taas kirjoitella tännekin hieman säännöllisemmin.
Olemme nyt asuneet kohta parisen viikkoa uudessa talossamme ja kyllä tämä on heti alusta asti tuntunut kodilta. Vaikka kaikki onkin vielä ihan rempallaan. Keittiöstä on suunnitelma tehty ja nyt pitäisi päättää hyväksymmekö sen. Kallistahan se on, mutta kyllä sitä haluaa keittiöstä sellaisen ettei sitten jälkikäteen kaduta. Jos maanantaina sopis asiasta ja kyselis vähän kuinka kauan kestää toimituksessa ja asennuksessa.
Huoneita on alettu pikkuhiljaa remppamaan muutenkin. Yläkerran toinen makuuhuone alkaa olla tapettia ja listoja vaille valmis. Toinen huone on vielä seinät auki, kun teimme välissä keittiön seiniä. Nyt pitäisi niihin jotain kittiä vai mitä se nyt onkaan niin vetäistä pariin kertaan ja sitten sitäkin pääsis maalailemaan. Appiukkohan se tässä enimmäkseen on remppaa tehnyt, me ollaan lähinnä oltu maksumiehinä ja tavaran kantajina. Ei kyllä valittamista tässä järjestelyssä. Se peukalo kun ei ole vieläkään paljon liikkunut kämmenen keskeltä.
Töissä on ollut ihan mukavaakin, vaikka sekavaa siellä vähän onkin. Ja mikä parasta niin toissapäivänä tuli varmistus kesälomasta. Kesäkuun toinen päivä lopetan yövuoron ja jään siitä lomalle joka kestää aina sinne heinäkuuhun asti. Ja jos asia on niin kuin lapuissa lukee niin minulla olisi vielä talvellekin vähän lomapäiviä. En osannut varautua siihen ollenkaan, luulin että kaikki lomapäivät menee kesällä. On kyllä ihanaa, kun alkaa oikeasti pyöriä lomat. Liian monta kesää on mennyt työn merkeissä.
Ja mitenkäs minä sitten olen suunnitellut aloittavani kesäloman. No heti 4. kesäkuuta Helsinkiin katsomaan Metallicaa ja sieltä luultavasti suoraan muutamaksi päiväksi Kärnään. Karuutta on siis luvassa heti alkuun. Loppulomalle täytyy kyllä yrittää jotain pientä lomareissua vaimonkin kanssa. Kahden keskistä aikaa kun ei meillä liikaa ole.
Veljelläkin on tässä kohta häät joissa minä toimin kait juontajana. En jaksa siitä kyllä alkaa edes ressamaan. Menköön omalla painollaan.
Kohta vaimo tuleekin töistä ja vois vaikka laittaa takkaan tulen ja paistella vaihteeksi makkaraa. Siihen ei voi kyllästyä.
Humppa Soi: Freedom Call (biisistä en tiedä kun en ulkoa muista enkä jaksa lähteä katsomaan levyn kannesta)
Olemme nyt asuneet kohta parisen viikkoa uudessa talossamme ja kyllä tämä on heti alusta asti tuntunut kodilta. Vaikka kaikki onkin vielä ihan rempallaan. Keittiöstä on suunnitelma tehty ja nyt pitäisi päättää hyväksymmekö sen. Kallistahan se on, mutta kyllä sitä haluaa keittiöstä sellaisen ettei sitten jälkikäteen kaduta. Jos maanantaina sopis asiasta ja kyselis vähän kuinka kauan kestää toimituksessa ja asennuksessa.
Huoneita on alettu pikkuhiljaa remppamaan muutenkin. Yläkerran toinen makuuhuone alkaa olla tapettia ja listoja vaille valmis. Toinen huone on vielä seinät auki, kun teimme välissä keittiön seiniä. Nyt pitäisi niihin jotain kittiä vai mitä se nyt onkaan niin vetäistä pariin kertaan ja sitten sitäkin pääsis maalailemaan. Appiukkohan se tässä enimmäkseen on remppaa tehnyt, me ollaan lähinnä oltu maksumiehinä ja tavaran kantajina. Ei kyllä valittamista tässä järjestelyssä. Se peukalo kun ei ole vieläkään paljon liikkunut kämmenen keskeltä.
Töissä on ollut ihan mukavaakin, vaikka sekavaa siellä vähän onkin. Ja mikä parasta niin toissapäivänä tuli varmistus kesälomasta. Kesäkuun toinen päivä lopetan yövuoron ja jään siitä lomalle joka kestää aina sinne heinäkuuhun asti. Ja jos asia on niin kuin lapuissa lukee niin minulla olisi vielä talvellekin vähän lomapäiviä. En osannut varautua siihen ollenkaan, luulin että kaikki lomapäivät menee kesällä. On kyllä ihanaa, kun alkaa oikeasti pyöriä lomat. Liian monta kesää on mennyt työn merkeissä.
Ja mitenkäs minä sitten olen suunnitellut aloittavani kesäloman. No heti 4. kesäkuuta Helsinkiin katsomaan Metallicaa ja sieltä luultavasti suoraan muutamaksi päiväksi Kärnään. Karuutta on siis luvassa heti alkuun. Loppulomalle täytyy kyllä yrittää jotain pientä lomareissua vaimonkin kanssa. Kahden keskistä aikaa kun ei meillä liikaa ole.
Veljelläkin on tässä kohta häät joissa minä toimin kait juontajana. En jaksa siitä kyllä alkaa edes ressamaan. Menköön omalla painollaan.
Kohta vaimo tuleekin töistä ja vois vaikka laittaa takkaan tulen ja paistella vaihteeksi makkaraa. Siihen ei voi kyllästyä.
Humppa Soi: Freedom Call (biisistä en tiedä kun en ulkoa muista enkä jaksa lähteä katsomaan levyn kannesta)
tiistaina, huhtikuuta 17, 2012
Asiat etenee
Eilen jäi kirjoittamatta, kun oli jotenkin hässäkkäpäivä ja meni illalla niin myöhään. Paljon asioita onkin saatu eteenpäin tässä parin päivän sisällä.
Eilen oli töissä aivan järkyttävä päivä. Kiirettä ja kaaosta pukkas. Olin töiden jälkein aivan rätti ja kuitti. Asiaa ei hirveästi piristänyt postissa tulleet verolaput joissa ilmoitettiin 400 euron mätkyistä. Jippii, sanoin minä.
Iltaa myöten kuitenkin olo kirkastui ja kun pääsi omaan saunaan saunomaan kaikessa rauhassa vaimon kanssa, niin tuntui että kaikki on taas elämässä kohdallaan.
Tänään aamusta heti tuli vanhempani ja kävimme pankissa hieman laina-asioita laittamassa eteenpäin. Ensi viikolla viimeistään saadaan rahat ja talo maksettua.
Ja sähkö-, vesi- ja nettiasiatkin on nyt hoidettu. Kodinkoneetkin on nyt tilattu ja ne tulee viimeistään ensi viikolla. Tänään kävimme myös keittiöstä vähän höpöttelemässä alan liikkeessä. Että kyllä sekin siitä. Ja kunhan keittiön saa kuntoon niin sitten loput rempat saa tehtyä omalla tahdilla.
Tänään kylläkin iski pahemman luokan ahdistus päälle, kun kasasin ostamaamme pystynaulakkoa. Enkös vääntänyt yläosaa kiinni hieman liian kovasti ja hajotin koko paskan. Ja kun muutenkin väsytti niin muuta ei tarvittu kamelin selän katkaisemiseki. Kirosin jo koko talokaupat ja ryveskelin itsesäälissä, kun olen niin poropeukalo enkä osaa mitään tehdä. En kyllä oikeastikaan osaa yhtään mitään remontti- tai rakennushommia, mutta kyllä kai niistä jotenkin muiden avulla selviää.
Postikin yllätti iloisesti päivällä kun kolahti postiluukusta paketti. Se oli vaimoni nimellä ja ehdin jo ihmetelläkin, että mitähän sitä olet taas tilannut. No sieltähän paljastuikin minun tilaamani Jukka Takalon uusi levy ja c-kasetti. Vielä en kylläkään ole ehtinyt levyyn tutustua ja voikin olla että säästän sen huomiseen. Nyt nimittäin väsyttää niin paljon etten oikein jaksa keskittyä.
Huomenna töihin. Ei jaksaisi, eikä huvittaisi.
Humppa Soi: Axxis - Father, Father
Humpastalainattua:
"Hey you seen men of evil?
Why are you scared at night?
Leave your head beneath your pillow
Shh, don't make a sound."
Eilen oli töissä aivan järkyttävä päivä. Kiirettä ja kaaosta pukkas. Olin töiden jälkein aivan rätti ja kuitti. Asiaa ei hirveästi piristänyt postissa tulleet verolaput joissa ilmoitettiin 400 euron mätkyistä. Jippii, sanoin minä.
Iltaa myöten kuitenkin olo kirkastui ja kun pääsi omaan saunaan saunomaan kaikessa rauhassa vaimon kanssa, niin tuntui että kaikki on taas elämässä kohdallaan.
Tänään aamusta heti tuli vanhempani ja kävimme pankissa hieman laina-asioita laittamassa eteenpäin. Ensi viikolla viimeistään saadaan rahat ja talo maksettua.
Ja sähkö-, vesi- ja nettiasiatkin on nyt hoidettu. Kodinkoneetkin on nyt tilattu ja ne tulee viimeistään ensi viikolla. Tänään kävimme myös keittiöstä vähän höpöttelemässä alan liikkeessä. Että kyllä sekin siitä. Ja kunhan keittiön saa kuntoon niin sitten loput rempat saa tehtyä omalla tahdilla.
Tänään kylläkin iski pahemman luokan ahdistus päälle, kun kasasin ostamaamme pystynaulakkoa. Enkös vääntänyt yläosaa kiinni hieman liian kovasti ja hajotin koko paskan. Ja kun muutenkin väsytti niin muuta ei tarvittu kamelin selän katkaisemiseki. Kirosin jo koko talokaupat ja ryveskelin itsesäälissä, kun olen niin poropeukalo enkä osaa mitään tehdä. En kyllä oikeastikaan osaa yhtään mitään remontti- tai rakennushommia, mutta kyllä kai niistä jotenkin muiden avulla selviää.
Postikin yllätti iloisesti päivällä kun kolahti postiluukusta paketti. Se oli vaimoni nimellä ja ehdin jo ihmetelläkin, että mitähän sitä olet taas tilannut. No sieltähän paljastuikin minun tilaamani Jukka Takalon uusi levy ja c-kasetti. Vielä en kylläkään ole ehtinyt levyyn tutustua ja voikin olla että säästän sen huomiseen. Nyt nimittäin väsyttää niin paljon etten oikein jaksa keskittyä.
Huomenna töihin. Ei jaksaisi, eikä huvittaisi.
Humppa Soi: Axxis - Father, Father
Humpastalainattua:
"Hey you seen men of evil?
Why are you scared at night?
Leave your head beneath your pillow
Shh, don't make a sound."
sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2012
Blogini pysyy vielä pinnalla
En jaksa kirjottaa, mutta kirjoitan silti. Enhän minä ole sen ennenkään antanut estää.
Aamulla olimme taas laiskoja niin kuin aina kun on iltavuoroon lähtö. Ei sitä saa aamulla kyllä mitään järkevää aikaiseksi. No sain minä pari laatikkoa taas täytettyä talolle vietäväksi.
Töissä meni ihan mukavasti, vaikka ei niin kiva ilta ollutkaan kuin eilen. Sekin tietenkin ärsyttää kun joutuu huomenna menemään aamuvuoroon. Ei kai kukaan voi väittää tykkäävänsä iltavuoron jälkeen lähteä aamuvuoroon. Yö jää niin typerän lyhkäseksi. Pitäisi lähteä heti nukkumaan, vaikka ei kyllä kannata koska jos sitä heti hyökkää vällyjen alle niin ajatukset on vielä niin töissä ettei unen päästä saa kiinni. Olipas jotenkin vaikea lause tuo äskeinen. En jaksa korjata asiaa. Töissä kirjatessa joutuu ihan tarpeeksi miettimään lauseiden muodostusta. Täällä olen lomalla ja kirjoitan vaikka välillä ranskalaisen lauseen muiden tekstien sekaan. Je suis fatiguée. Ja niin sen pitääkin olla. Sehän tästä hauskaa tekeekin. Nyt vähän tuntuukin siltä että alkaisin saada pitkästä aikaa sitä innostusta takaisin tähän paskan jauhamiseen. Anteeksi kun sanoin sanan paska. Oho. Nythän se lipsahti uudestaan. Voi paska. Ja taas. Nyt lopetan.
En lopettanutkaan. Täytyy nimittäin mainita että huomiselle on paljon tekemistä ja asioiden hoitamista. Pankkiin pitäisi soittaa. Ja sähkölaitokselle. Ja vesilaitoksella. Ja kai sitä pitäisi jonnekin jätekuljetusjuttuunkin ettei uuden talomme piha täyty saastasta. Ja kodinkoneita voisi käydä ostelemassa. Jääkaappi nyt ainakin. Ja pakastin. Ja ehkä tiskikone ja pyykinpesukone. Ja ja ja. Muuttokuormia vois viedä ja sitten illalla tietenkin saunoa. Hymiö tähän perään. :)
Huomenna sitten yritän vuodatella tänne mitä olemme saaneet aikaiseksi. Tuskin mitään.
Humppa Soi: Megadeth - The Conjuring
Humpasta en nyt jaksa alkaa kaivelemaan mitään kuolemattomia lauseita.
Aamulla olimme taas laiskoja niin kuin aina kun on iltavuoroon lähtö. Ei sitä saa aamulla kyllä mitään järkevää aikaiseksi. No sain minä pari laatikkoa taas täytettyä talolle vietäväksi.
Töissä meni ihan mukavasti, vaikka ei niin kiva ilta ollutkaan kuin eilen. Sekin tietenkin ärsyttää kun joutuu huomenna menemään aamuvuoroon. Ei kai kukaan voi väittää tykkäävänsä iltavuoron jälkeen lähteä aamuvuoroon. Yö jää niin typerän lyhkäseksi. Pitäisi lähteä heti nukkumaan, vaikka ei kyllä kannata koska jos sitä heti hyökkää vällyjen alle niin ajatukset on vielä niin töissä ettei unen päästä saa kiinni. Olipas jotenkin vaikea lause tuo äskeinen. En jaksa korjata asiaa. Töissä kirjatessa joutuu ihan tarpeeksi miettimään lauseiden muodostusta. Täällä olen lomalla ja kirjoitan vaikka välillä ranskalaisen lauseen muiden tekstien sekaan. Je suis fatiguée. Ja niin sen pitääkin olla. Sehän tästä hauskaa tekeekin. Nyt vähän tuntuukin siltä että alkaisin saada pitkästä aikaa sitä innostusta takaisin tähän paskan jauhamiseen. Anteeksi kun sanoin sanan paska. Oho. Nythän se lipsahti uudestaan. Voi paska. Ja taas. Nyt lopetan.
En lopettanutkaan. Täytyy nimittäin mainita että huomiselle on paljon tekemistä ja asioiden hoitamista. Pankkiin pitäisi soittaa. Ja sähkölaitokselle. Ja vesilaitoksella. Ja kai sitä pitäisi jonnekin jätekuljetusjuttuunkin ettei uuden talomme piha täyty saastasta. Ja kodinkoneita voisi käydä ostelemassa. Jääkaappi nyt ainakin. Ja pakastin. Ja ehkä tiskikone ja pyykinpesukone. Ja ja ja. Muuttokuormia vois viedä ja sitten illalla tietenkin saunoa. Hymiö tähän perään. :)
Huomenna sitten yritän vuodatella tänne mitä olemme saaneet aikaiseksi. Tuskin mitään.
Humppa Soi: Megadeth - The Conjuring
Humpasta en nyt jaksa alkaa kaivelemaan mitään kuolemattomia lauseita.
lauantaina, huhtikuuta 14, 2012
Vesi ja lumi vuorottelevat
Tänään aamulla meillä oli tarkoitus lähteä uudelle kodille, kun molemmilla sattuu olemaan iltavuoro. Laiskuus kuitenkin iski, emmekä jaksaneet lähteä minnekään. Yhden muuttolaatikon kuitenkin sain täytettyä. On muuten hyvä, kun on hoitoalalla töissä niin saa muuttolaatikoita töistä. Nimittäin tyhjät vaippalaatikot on erinomaisia muuttolaatikoiksi.
Aamulla vaimoni katsoi CSI:tä ja minä kuuntelin musiikkia. Painia ja Mob Rulesia. Tein siinä sivussa meille tämän ja huomisen päivän ruoan. Riisiä ja kanaa, johon sekaan kaadoin pippurikerman lopun sekä juustokermaa. Hyviä nuo valmiiksi maustetut kermat. Suosittelen.
Kahdeksi lähdin töihin. Menin jalan. Vettä satoi. Kun pääsin töihin niin satoi lunta. Töissä oli kivaa. Jotenkin oli helppo ilta. Hommat sujui ja oli kiva työpari. Kyllä se vaan vaikuttaa paljon työpäivän viihtyvyyteen kenen kanssa on vuorossa. Oikeastaan kaikki työkaverit on kyllä mukavia, mutta ainahan sieltä löytyy ne omat suosikit ja vastaavasti ei niin mukavat. Sitten on tietenkin ne lukuisat sijaiset ja opiskelijat, joiden kanssa monesti on vähän hankalampi olla töissä, kun ei vielä tunne toisen työtapoja ja joutuu paljon opastamaan.
Työt loppui puoli kymmeneltä ja vaimoni olikin minua jo auton kanssa odottamassa. Mietimme että kävisimmekö vielä talolla, mutta taas se laiskuus iski. Ja nälkä.
Nyt on iltapala syöty. Kahvia ja leipää. Ja leivän päällä meetvurstia ja hyvää juustoa. Nyt minä kirjoitan tänne ja vaimoni kirjoittaa omaa päiväkirjaansa. Ihan sellaista perinteistä käsin kirjoitettavaa. Yritämmekin nyt kannustaa toisiamme päivittäin kirjoittamaan omiin päiväkirjoihimme. Minä kyllä tykkään tänne kirjoittaa mieluummin, kuin ihan oikeaan päiväkirjaan. Vaikka ehkä sellaiseen pystyisi avoimemmin kirjoittamaan aivoituksiaan. Täällä sitä kuitenkin jonkun verran sensuroi tekstiään, kun tietää että tätä joku joskus saattaa vahingossa lukeakin. Tämä on hyvä tapa minulle.
Tällä hetkellä luen Anssi Kelan kirjaa Kesä Kalevi Sorsan kanssa ja ihmettelen miten nopeasti olen kirjaa lukenut. Aloitin sen toissapäivänä ja nyt olen jo loppusuoralla. Yleensähän minulla on kirja kesken monta kuukautta ennen kuin saan sen luettua. Tuo kirja on kyllä mielenkiintoinen. Sellainen ajatuksia herättävä. Pistää miettimään syntyjä syviä. Ja hauskakin se on.
Humppa Soi: Kaija Koo - Rukoilen
Humpastalainattua: "Ei suru tahdo ketään rikkoa, se on vain vähän aikaa kylässä."
Aamulla vaimoni katsoi CSI:tä ja minä kuuntelin musiikkia. Painia ja Mob Rulesia. Tein siinä sivussa meille tämän ja huomisen päivän ruoan. Riisiä ja kanaa, johon sekaan kaadoin pippurikerman lopun sekä juustokermaa. Hyviä nuo valmiiksi maustetut kermat. Suosittelen.
Kahdeksi lähdin töihin. Menin jalan. Vettä satoi. Kun pääsin töihin niin satoi lunta. Töissä oli kivaa. Jotenkin oli helppo ilta. Hommat sujui ja oli kiva työpari. Kyllä se vaan vaikuttaa paljon työpäivän viihtyvyyteen kenen kanssa on vuorossa. Oikeastaan kaikki työkaverit on kyllä mukavia, mutta ainahan sieltä löytyy ne omat suosikit ja vastaavasti ei niin mukavat. Sitten on tietenkin ne lukuisat sijaiset ja opiskelijat, joiden kanssa monesti on vähän hankalampi olla töissä, kun ei vielä tunne toisen työtapoja ja joutuu paljon opastamaan.
Työt loppui puoli kymmeneltä ja vaimoni olikin minua jo auton kanssa odottamassa. Mietimme että kävisimmekö vielä talolla, mutta taas se laiskuus iski. Ja nälkä.
Nyt on iltapala syöty. Kahvia ja leipää. Ja leivän päällä meetvurstia ja hyvää juustoa. Nyt minä kirjoitan tänne ja vaimoni kirjoittaa omaa päiväkirjaansa. Ihan sellaista perinteistä käsin kirjoitettavaa. Yritämmekin nyt kannustaa toisiamme päivittäin kirjoittamaan omiin päiväkirjoihimme. Minä kyllä tykkään tänne kirjoittaa mieluummin, kuin ihan oikeaan päiväkirjaan. Vaikka ehkä sellaiseen pystyisi avoimemmin kirjoittamaan aivoituksiaan. Täällä sitä kuitenkin jonkun verran sensuroi tekstiään, kun tietää että tätä joku joskus saattaa vahingossa lukeakin. Tämä on hyvä tapa minulle.
Tällä hetkellä luen Anssi Kelan kirjaa Kesä Kalevi Sorsan kanssa ja ihmettelen miten nopeasti olen kirjaa lukenut. Aloitin sen toissapäivänä ja nyt olen jo loppusuoralla. Yleensähän minulla on kirja kesken monta kuukautta ennen kuin saan sen luettua. Tuo kirja on kyllä mielenkiintoinen. Sellainen ajatuksia herättävä. Pistää miettimään syntyjä syviä. Ja hauskakin se on.
Humppa Soi: Kaija Koo - Rukoilen
Humpastalainattua: "Ei suru tahdo ketään rikkoa, se on vain vähän aikaa kylässä."
perjantaina, huhtikuuta 13, 2012
Viimeinkin...
...laulaa Sir Elwoodin hiljaiset värit ja nyt voin itsekin todeta samoin. Nimittäin. Tänään aamulla juuri kun olimme suunnittelemassa lähtöä ruokakauppaan, soitettiin että nyt saamme talon avaimet. Puoli viideksi sovimme treffit talolle ja oli muuten mukavan kutkuttavaa odotella kellon vierimistä.
Avaimet saimme ja tutkimme taloa ja pihapiiriä innokkaina ja jotenkin epätodelliselta se tuntui että tosiaan se on nyt meidän koti. Pientä paniikkia meinasi kyllä iskeä, että mitä kaikkea tässä nyt pitää tehdä ja miten ja milloin, mutta onneksi appiukko osasi neuvoa hyvin remonttiasioissa. Ensiksi laitamme keittiön uusiksi ja sitten makuuhuoneen jossa aiomme nukkua ja sitten pikkuhiljaa suunnittelemme ja remppaamme muita huoneita. Ei mitää isoa remonttia onneksi tosiaan tarvitse tehdäkään. Kattoa pitää kylläkin uusia, mutta sen voi sitten kesällä ja siinäkin appiukko osaa neuvoa ja auttaa. On se kivaa kun on joku joka ymmärtää talojen päälle.
Ja tottakai testasimme tänään jo tulevan kotimme saunan ja takan. Löylyt oli makoisat ja makkara paistui kivasti takassa. Äkkiä se ilta siellä talolla sitten sujahtikin, niin että vasta hetki sitten tulimme takaisin kämpille.
Huomenna pitäisikin sitten takaisin töihin. Onneksi meillä on nyt monta yhteistä vuoroa niin pääsemme kaikki vapaa-ajat sitten muuttoa tekemään. Onhan tässä onneksi pari viikkoa vielä aikaa.
Humppa jos soisi, niin se olla voisi vaikka Leevi & The Leavingsin Vasara ja nauloja.
Avaimet saimme ja tutkimme taloa ja pihapiiriä innokkaina ja jotenkin epätodelliselta se tuntui että tosiaan se on nyt meidän koti. Pientä paniikkia meinasi kyllä iskeä, että mitä kaikkea tässä nyt pitää tehdä ja miten ja milloin, mutta onneksi appiukko osasi neuvoa hyvin remonttiasioissa. Ensiksi laitamme keittiön uusiksi ja sitten makuuhuoneen jossa aiomme nukkua ja sitten pikkuhiljaa suunnittelemme ja remppaamme muita huoneita. Ei mitää isoa remonttia onneksi tosiaan tarvitse tehdäkään. Kattoa pitää kylläkin uusia, mutta sen voi sitten kesällä ja siinäkin appiukko osaa neuvoa ja auttaa. On se kivaa kun on joku joka ymmärtää talojen päälle.
Ja tottakai testasimme tänään jo tulevan kotimme saunan ja takan. Löylyt oli makoisat ja makkara paistui kivasti takassa. Äkkiä se ilta siellä talolla sitten sujahtikin, niin että vasta hetki sitten tulimme takaisin kämpille.
Huomenna pitäisikin sitten takaisin töihin. Onneksi meillä on nyt monta yhteistä vuoroa niin pääsemme kaikki vapaa-ajat sitten muuttoa tekemään. Onhan tässä onneksi pari viikkoa vielä aikaa.
Humppa jos soisi, niin se olla voisi vaikka Leevi & The Leavingsin Vasara ja nauloja.
tiistaina, huhtikuuta 03, 2012
Pitkähän se odottavan aika on
Vieläkään ei ole kuulunut maistraalilta lupaa talokaupan vahvistamiseksi. Arvatkaa vaan tekiskö jo mieli päästä omaa taloa tutkimaan? Tällä viikolla pitäisi luvan tulla, mutta miten minulla on sellainen pessimistin epäilys että pääsiäinen sotkee aikataulut ja se venähtää ensi viikolle. Kaikkein paras vaihtoehto olisi, että puhelin soisi nyt. Siis NYT. Kuuletteko? Maistraatti. NYT. Soittakaa. No ei sitten...
Ja odottamista on muutenkin ilmassa. Nimittäin ensi perjantaita odotan innolla myös. Silloin pääsen pitkästä, pitkästä aikaa Viikatteen keikalle. Viime kerrasta onkin jo aivan liian pitkästi aikaa. Viikatteen uusi levy on nyt ollut tehokuuntelussa ja ihan kelpo lättyhän se on. Ehkä kuitenkin hieman huonompi kuin odotin. Toivottavasti se ajanmyötä paranee, niin kuin useat hyvät levyt tekevät.
Nyt jatkan odottamista.
Humppa Soi: Viikate - Kaitselmus
Humpastalainattua: "Vie minut kotiin..."
Ja odottamista on muutenkin ilmassa. Nimittäin ensi perjantaita odotan innolla myös. Silloin pääsen pitkästä, pitkästä aikaa Viikatteen keikalle. Viime kerrasta onkin jo aivan liian pitkästi aikaa. Viikatteen uusi levy on nyt ollut tehokuuntelussa ja ihan kelpo lättyhän se on. Ehkä kuitenkin hieman huonompi kuin odotin. Toivottavasti se ajanmyötä paranee, niin kuin useat hyvät levyt tekevät.
Nyt jatkan odottamista.
Humppa Soi: Viikate - Kaitselmus
Humpastalainattua: "Vie minut kotiin..."
lauantaina, maaliskuuta 24, 2012
Hei minä kirjoitan
Talo ostettiin. Eilen yövuorojen välissä käytiin kauppakirjat tekemässä. Tosin kauppa tulee voimaan ja avaimet saadaan vasta kun maistraatista tulee joku lupa, kun se talo on kuolinpesän omistuksessa. Parin viikon sisällä pitäisi kuitenkin sen asian hoitua.
On muuten kivaa. Jännää ja kivaa. Se talo on sellainen 50-luvun rintamamiestalo johon on myöhemmin tehty lisäsiipi ja viime vuonna uusittu sauna, kylppäri ja vessa. Pientä pintaremonttia ja sen sellaista siinä tietenkin on, mutta onneksi minulla on peukalo keskellä kämmentä niin onnistuu nikkarointi hyvin. Ei nimittäin osu niin hyvin peukaloon vasaralla kun se on siinä kämmenen keskellä turvassa.
Ja tänään tulee muuten puoli vuotta siitäkin kun naimisiin menimme. Äkkiä se aika vierähtelee. Pitäisiköhän kiitoskortit jo lähettää. Emme tunne sanaa kiire.
Paitsi töissä joskus tietenkin kiire vaivaa ja ärsyttää, mutta kai siihenkin oppii.
Nyt vaikenen kuin muuli. Möö.
Humppa Soi: Eläkeläiset - Kalma-Alma
On muuten kivaa. Jännää ja kivaa. Se talo on sellainen 50-luvun rintamamiestalo johon on myöhemmin tehty lisäsiipi ja viime vuonna uusittu sauna, kylppäri ja vessa. Pientä pintaremonttia ja sen sellaista siinä tietenkin on, mutta onneksi minulla on peukalo keskellä kämmentä niin onnistuu nikkarointi hyvin. Ei nimittäin osu niin hyvin peukaloon vasaralla kun se on siinä kämmenen keskellä turvassa.
Ja tänään tulee muuten puoli vuotta siitäkin kun naimisiin menimme. Äkkiä se aika vierähtelee. Pitäisiköhän kiitoskortit jo lähettää. Emme tunne sanaa kiire.
Paitsi töissä joskus tietenkin kiire vaivaa ja ärsyttää, mutta kai siihenkin oppii.
Nyt vaikenen kuin muuli. Möö.
Humppa Soi: Eläkeläiset - Kalma-Alma
sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2012
Dumle suklaanapit oli pettymys
Ihmiset on mielenkiintoisia otuksia. Ja ihmisten käyttäytyminen varsinkin. Töissä se vaan korostuu. On vaikka minkälaista hiihtäjää. On hiljaista, puheliasta, äkkipikaista, helposti loukkaantuvaa, hauskoja, vähän tosikkomaisia, miehiä, naisia... Ja sitten minä ehkä sieltä oudoimmasta päästä. Tosin olen kyllä enimmäkseen sellainen seuraaja tyyppi työyhteisössä. Sellainen tasainen kaveri joka tulee kaikkien kanssa toimeen.
Ja sitten kun näkee niitä työkavereita jossain muualla kuin työpaikalla, niin sitten ollaan taas vähän erilaisempia. Toiset on rennompia, toiset taas selvästi jännittyneitä. Minä kuulun ehkä enemmän jälkimmäiseen joukkoon. Odotankin innolla kun kohta on taas paikallinen leikkimeilinen juoksutempaus johon lähdemme työporukan kanssa. Ollaan suunniteltu sille illalle myös jotain syömässä käymistä ja saunailtaa tai jotain muutakin illanviettoa lisäksi. Tykkään erilaisista tempauksista vaikka aina jännittääkin suunnattomasti sitten kun sinne pitää lähteä.
No niin. Taas oli mukamas paljon asioita mielessä ja niin ne katosivat kaikki kun aloin kirjoittamaan. Pointtina oli joka tapauksessa kai se että pidän ihmisistä ja siitä kun kaikki ovat erilaisia. Harvassa on ihmiset joista en pidä lainkaan. Muutama sellainenkin kyllä löytyy.
Silmäni painuvat kiinni, tai ainakin yrittävät kovasti. En anna kuitenkaan lupaa vielä. Päiväunet olisi ehkä sittenkin kannattanut ottaa. Jos sitä pelailis vaikka jotain hetken ja lähtis sitten tankkaamaan autoa ja hakemaan vaimoa töistä.
Humppa Soi: Nightwish - End of All Hope
P.S.Otsikko taas ehkä hieman irrallaan varsinaisesta teksistä.
Ja sitten kun näkee niitä työkavereita jossain muualla kuin työpaikalla, niin sitten ollaan taas vähän erilaisempia. Toiset on rennompia, toiset taas selvästi jännittyneitä. Minä kuulun ehkä enemmän jälkimmäiseen joukkoon. Odotankin innolla kun kohta on taas paikallinen leikkimeilinen juoksutempaus johon lähdemme työporukan kanssa. Ollaan suunniteltu sille illalle myös jotain syömässä käymistä ja saunailtaa tai jotain muutakin illanviettoa lisäksi. Tykkään erilaisista tempauksista vaikka aina jännittääkin suunnattomasti sitten kun sinne pitää lähteä.
No niin. Taas oli mukamas paljon asioita mielessä ja niin ne katosivat kaikki kun aloin kirjoittamaan. Pointtina oli joka tapauksessa kai se että pidän ihmisistä ja siitä kun kaikki ovat erilaisia. Harvassa on ihmiset joista en pidä lainkaan. Muutama sellainenkin kyllä löytyy.
Silmäni painuvat kiinni, tai ainakin yrittävät kovasti. En anna kuitenkaan lupaa vielä. Päiväunet olisi ehkä sittenkin kannattanut ottaa. Jos sitä pelailis vaikka jotain hetken ja lähtis sitten tankkaamaan autoa ja hakemaan vaimoa töistä.
Humppa Soi: Nightwish - End of All Hope
P.S.Otsikko taas ehkä hieman irrallaan varsinaisesta teksistä.
maanantaina, helmikuuta 27, 2012
Aihe josta liian usein vaikeinen
Usko. Enkä todellakaan tarkoita sitä putouksen rasittavaakin rasittavampaa Eevertti Luttista. Aku Hirviniemi tuntuu menevän aina siitä mistä aita on matalin eli kaksimielisyyksillä. Myönnän kyllä itsekin monesti nauravan kaksimielisyyksille, mutta parasta huumoria on se kun ei tarvitse mennä sinne navan alapuolelle ja silti naurattaa. Mutta tästä minä nyt en varsinaisesti tänne tullut avautumaan.
Miksi minä en uskalla edelleenkään tunnustaa uskoani riittävän rohkeasti? Miksi vaikenen kun ihmiset puhuvat uskovaisista pahaa? Miksi en puolusta? Sano omaa mielipidettäni. En minä riidellä halua uskon asioista. En todellakaan. Jokainen uskoo siihen mihin uskoo ja minä suon sen kaikille. Minua häiritsee se kun pelkään tunnustaa omaa uskoani. En tarkoita että haluaisin koko ajan ja kaikille kertoa uskostani, "Hei minä olen Wille ja olen uskovainen." Ääh. En minä tiedä mitä minä haluan.
Tai no tiedän minä. Haluaisin taas alkaa käymään seurakunnassa ja lukemaan Raamattua ahkerammin ja rukoilla enemmän. Haluaisin että uskovaisuuteni näkyisi elämässäni. Haluaisin. Mutta pelkään. Vaikka ei tarvitsisi. En ole käynyt seurakunnassa varmasti yli vuoteen. Ja kynnys mennä sinne on suuri. En tiedä miksi. Jotenkin vaan ei uskalla. Vaikka sinne nimenomaan pitäisi olla hyvä mennä. Ja itsensä vuoksihan sinne haluaisin mennä. Ei minua kiinnosta mitä muut seurakuntalaiset minusta ajattelevat. Haluaisin mennä sinne että saisin lisää rohkaisua tähän omaan uskooni.
Raamattua luen kyllä aina ajoittain ja rukoilenkin silloin tällöin. Sekin tuntuu kyllä välillä todella raskaalta aloittaa. Ei ole uskon tie niin helppoa. Eikä pidä ollakaan. Ei kukaan väitäkään että se olisi ainaista ruusuilla tanhuamista.
Jotenkin nyt kyllä todella sekavia ajatuksia päässäni eikä ne muutuu yhtään selkeämmiksi vaikka kuinka yritän kirjoittaa niitä ylös. Ehkä minä halusin vain taas kertoa täällä että olen edelleen uskovainen mies vaikkakin tunnen itseni siinä suhteessa heikoksi. Mutta saan olla heikko mies, niin kuin Kleemolan Anttikin laulaa.
Toivottavasti en aiheuttanut kenelläkään suuria traumoja tällä sekavalla uskovaisen miehen ajatuksien sillisalaatilla.
Kuunnelkaa ystävät (ja vihamiehet/-naiset) tämä kappale niin tiedätte vähän mitä pyörii mielesssäni:
Miksi minä en uskalla edelleenkään tunnustaa uskoani riittävän rohkeasti? Miksi vaikenen kun ihmiset puhuvat uskovaisista pahaa? Miksi en puolusta? Sano omaa mielipidettäni. En minä riidellä halua uskon asioista. En todellakaan. Jokainen uskoo siihen mihin uskoo ja minä suon sen kaikille. Minua häiritsee se kun pelkään tunnustaa omaa uskoani. En tarkoita että haluaisin koko ajan ja kaikille kertoa uskostani, "Hei minä olen Wille ja olen uskovainen." Ääh. En minä tiedä mitä minä haluan.
Tai no tiedän minä. Haluaisin taas alkaa käymään seurakunnassa ja lukemaan Raamattua ahkerammin ja rukoilla enemmän. Haluaisin että uskovaisuuteni näkyisi elämässäni. Haluaisin. Mutta pelkään. Vaikka ei tarvitsisi. En ole käynyt seurakunnassa varmasti yli vuoteen. Ja kynnys mennä sinne on suuri. En tiedä miksi. Jotenkin vaan ei uskalla. Vaikka sinne nimenomaan pitäisi olla hyvä mennä. Ja itsensä vuoksihan sinne haluaisin mennä. Ei minua kiinnosta mitä muut seurakuntalaiset minusta ajattelevat. Haluaisin mennä sinne että saisin lisää rohkaisua tähän omaan uskooni.
Raamattua luen kyllä aina ajoittain ja rukoilenkin silloin tällöin. Sekin tuntuu kyllä välillä todella raskaalta aloittaa. Ei ole uskon tie niin helppoa. Eikä pidä ollakaan. Ei kukaan väitäkään että se olisi ainaista ruusuilla tanhuamista.
Jotenkin nyt kyllä todella sekavia ajatuksia päässäni eikä ne muutuu yhtään selkeämmiksi vaikka kuinka yritän kirjoittaa niitä ylös. Ehkä minä halusin vain taas kertoa täällä että olen edelleen uskovainen mies vaikkakin tunnen itseni siinä suhteessa heikoksi. Mutta saan olla heikko mies, niin kuin Kleemolan Anttikin laulaa.
Toivottavasti en aiheuttanut kenelläkään suuria traumoja tällä sekavalla uskovaisen miehen ajatuksien sillisalaatilla.
Kuunnelkaa ystävät (ja vihamiehet/-naiset) tämä kappale niin tiedätte vähän mitä pyörii mielesssäni:
lauantaina, helmikuuta 25, 2012
Jokohan pyykkikone on pyöriny...
Pitkästä aikaa kahden päivän vapaa. Ja vielä viikonloppuna. Ikäväkseni kyllä vaimoni on iltavuoroissa. Mitään järisyttävää en suunnittele viikonlopulle. Lepäilen ja kerään voimia, että jaksaa taas töissä. Näinhän se menee.
Eilen kävimme vaimon kanssa kavereiden luona kylässä ja kyllä heidän pikkuinen tyttö valloitti taas kerran sydämeni. Vaikka kyseinen reilun vuoden vanha prinsessa ujostelkini minua alussa niin olin kyllä myytyä miestä. Sitä saattaa pian itselleenkin iskeä vauvakuume. No ei ehkä ihan vielä kuitenkaan. Saisi nyt ensiksi olla välillä edes vaimon kanssa. Vuorot menee taas niin ristiin, ettei montaa tuntia päivässä ehdi toista nähdä. Se syö miestä. Ja naista.
Huomenna tuleekin sitten veljeni ja hänen tuleva vaimonsa käymään luonamme aamupäivästä. Kiva heitäkin nähdä pitkästä aikaa. Ja siinä saa taas yhden hyvän syyn syödä jotain hyvää kahvillä. Pitäähän vieraille tarjota herkkuja.
Ei muuten olekaan pitkään aikaan täällä näkynyt Willen keittiön luomuksia. Se asiaa täytyy joskus korjata. Tykkään ruoanlaitosta silloin kun jaksan vain aloittaa ja ei ole kiire mihinkään.
Humppa Soi: Rammstein - Mein Herzt Brennt
Eilen kävimme vaimon kanssa kavereiden luona kylässä ja kyllä heidän pikkuinen tyttö valloitti taas kerran sydämeni. Vaikka kyseinen reilun vuoden vanha prinsessa ujostelkini minua alussa niin olin kyllä myytyä miestä. Sitä saattaa pian itselleenkin iskeä vauvakuume. No ei ehkä ihan vielä kuitenkaan. Saisi nyt ensiksi olla välillä edes vaimon kanssa. Vuorot menee taas niin ristiin, ettei montaa tuntia päivässä ehdi toista nähdä. Se syö miestä. Ja naista.
Huomenna tuleekin sitten veljeni ja hänen tuleva vaimonsa käymään luonamme aamupäivästä. Kiva heitäkin nähdä pitkästä aikaa. Ja siinä saa taas yhden hyvän syyn syödä jotain hyvää kahvillä. Pitäähän vieraille tarjota herkkuja.
Ei muuten olekaan pitkään aikaan täällä näkynyt Willen keittiön luomuksia. Se asiaa täytyy joskus korjata. Tykkään ruoanlaitosta silloin kun jaksan vain aloittaa ja ei ole kiire mihinkään.
Humppa Soi: Rammstein - Mein Herzt Brennt
tiistaina, helmikuuta 21, 2012
Kun kissa on poissa...
Mitä sitä tekisi kun vaimo lähti yövuoroon? Itselläni on huomenna iltavuoro, joten kiire ei ole koisimaan. Katsoisinko elokuvan? Sellaisen joita vaimoni ei tykkää katsella. Esimerkiksi kauhua. Tai sitten voisin katsoa Mustaa Kyytä, jonka juuri ostin. Tai voisin pelata jotain. Vaikka sitä missä mätkitään zombeja. Tai voisin kuunnella musiikkia. Raskasta tai outoa musiikkia. Voisin myös yrittää opetella taas kitaran soittoa, joka ei kyllä oikein mallikkaasti ole vielä lähtenyt soljumaan. Voisin syödä karkkia ja lukea Dexteriä tai Soundia. Voisin istua koneella ja häärätä facebookissa.
Tai sitten vain kirjoitan tänne jotain turhaa ja tapan aikaa kunnes luovutan ja painun nukkumaan.
Sitten jotain muuta todella mielenkiintoista ja tärkeää asiaa: Olen tässä viime aikoina siirtänyt musiikkia levyhyllystäni ulkoiselle kiintolevylle. Tällä hetkellä biisejä on melkein 8000. Ja vielä on paljon siirrettävää jäljellä. Ei pitäisi ihan heti siis loppua kuunneltava.On siinä muuten aika moinen sillisalaatti. On rockia, iskelmää, humppaa, kansanmusiikkia, heavya, huumoria, poppia, klassista, elokuvamusiikkia, suomea, englantia, ruotsia, viroa, saksaa, perua, ranskaa, instrumentaalimusiikkia, uutta, vanhaa, lainattua, yksinkertaista, mahtipontista, kaunista, rumaa, karua, herkkää, aggressiivista... Kaikkea mahdollista. Enkä halua luopua yhdestäkään levystä. En edes siitä ainoasta räppilevystäni, jonka sain joskus pikkujoululahjaksi. Sitä en voi sietää, mutta silti se kuuluu levykokoelmaani. Levyihini liittyy isolta osalta nimittäin se muisto miten ja mistä sen on hankkinut ja mikä elämäntilanne on silloin ollut.
Viikatteen Marraskuun lauluja 2:sta kuuntelin Tampereella silloisen parisuhteen jälkirypemisissä. Sir Elwoodin Hiljaisiin Väreihin tutustuttiin yhdessä vaimoni kanssa. No Man's Bandia kuunneltiin nuorena kun vastakkainen sukupuoli oli vielä isompi mysteeri kuin nykyään. Paradisiota kuuntelin kun pelasin Duke Nukem 3D:tä. J.M.K.E yllätti livenä Tampereella, samoin kuin Axxis. Alice Cooperinkin löysin sattumalta, kun vaimoni osti huvikseen minulle alelaarista yhden sen levyistä. Nightwish oli ensimmäinen ja rakkain bändi johon hurahdin totaalisesti. Mikko Alatalo on jo elämää suurempaa. Vaikka mitä tapahtuisi niin musiikin kuuntelusta en luovu koskaan. Älkää te muutkaan.
Humppa Soi: Mikko Alatalo - Jäähän meille musiikki
Humpastalainattua:
"Sä olet aina minun melodiani.
Mä seuraan sua aina soinnuissasi.
Jäähän, jäähän meille musiikki."
Tai sitten vain kirjoitan tänne jotain turhaa ja tapan aikaa kunnes luovutan ja painun nukkumaan.
Sitten jotain muuta todella mielenkiintoista ja tärkeää asiaa: Olen tässä viime aikoina siirtänyt musiikkia levyhyllystäni ulkoiselle kiintolevylle. Tällä hetkellä biisejä on melkein 8000. Ja vielä on paljon siirrettävää jäljellä. Ei pitäisi ihan heti siis loppua kuunneltava.On siinä muuten aika moinen sillisalaatti. On rockia, iskelmää, humppaa, kansanmusiikkia, heavya, huumoria, poppia, klassista, elokuvamusiikkia, suomea, englantia, ruotsia, viroa, saksaa, perua, ranskaa, instrumentaalimusiikkia, uutta, vanhaa, lainattua, yksinkertaista, mahtipontista, kaunista, rumaa, karua, herkkää, aggressiivista... Kaikkea mahdollista. Enkä halua luopua yhdestäkään levystä. En edes siitä ainoasta räppilevystäni, jonka sain joskus pikkujoululahjaksi. Sitä en voi sietää, mutta silti se kuuluu levykokoelmaani. Levyihini liittyy isolta osalta nimittäin se muisto miten ja mistä sen on hankkinut ja mikä elämäntilanne on silloin ollut.
Viikatteen Marraskuun lauluja 2:sta kuuntelin Tampereella silloisen parisuhteen jälkirypemisissä. Sir Elwoodin Hiljaisiin Väreihin tutustuttiin yhdessä vaimoni kanssa. No Man's Bandia kuunneltiin nuorena kun vastakkainen sukupuoli oli vielä isompi mysteeri kuin nykyään. Paradisiota kuuntelin kun pelasin Duke Nukem 3D:tä. J.M.K.E yllätti livenä Tampereella, samoin kuin Axxis. Alice Cooperinkin löysin sattumalta, kun vaimoni osti huvikseen minulle alelaarista yhden sen levyistä. Nightwish oli ensimmäinen ja rakkain bändi johon hurahdin totaalisesti. Mikko Alatalo on jo elämää suurempaa. Vaikka mitä tapahtuisi niin musiikin kuuntelusta en luovu koskaan. Älkää te muutkaan.
Humppa Soi: Mikko Alatalo - Jäähän meille musiikki
Humpastalainattua:
"Sä olet aina minun melodiani.
Mä seuraan sua aina soinnuissasi.
Jäähän, jäähän meille musiikki."
sunnuntaina, helmikuuta 12, 2012
Viestin otsikko
Elämä se rullaa taas arkisesti eteenpäin. Kuten totuttua niin asiat joita pitäisi tehdä niin siirtyvät ja siirtyvät kohti tulevaisuutta. Pitäisi nimittäin lähettää ne kiitoskortit jotka on lojuneet huoneen nurkassa jo jokusen kuukauden. Olemme kyllä vaimoni kanssa erittäin huonoja hoitamaan asioita. Töissä käyminen vielä sujuu ilman suurempia ongelmia, vaikka sinnekään harvoin oikein mieleni minun tekeevi. Viihdyn kyllä töissä yleensä ottaen kun sinne pääsen.
Toinen asia joka on jo pitkään ollut hoitamattomien asioiden listalla on oman asunnon etsiminen. Kyllähän niitä asuntoja on netti pullollaan ja ihan miellyttävän näköisiäkin, mutta kun pitäisi ensiksi käydä kyselemässä pankeilta, että miten sitä rahaa sieltä irtoaisi. Mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Asiaa vaikeuttaa sekin, ettei tiedä pankki- ja laina-asioista hölkäsen pöläystä. Siellä ne kuitenkin kysyy vaikeita kysymyksiä liittyen euriboreihin tai muihin vaikeisiin sanoihin. Miksei suoraan voisi hypätä siihen vaiheeseen, että talo olisi jo ostettu ja sinne pääsisi muuttamaan?
Ja nyt tekisi mieli lomaillakin. Lähteä jonnekin vaimon kanssa vaikka viikoksi. Mutta ei auta. Kesää täytyy orotella. Silloin kyllä pakko lähteä jonnekin ettei aivan mätäne kasaan tänne Kokkolaan.
Keikkoja toki on taas tiedossa elämääni piristämään. Maaliskuussa Nightwish, toukokuussa Metallica. Huhtikuussa ehkä Viikate.
Nyt pitää iltavuoroon. En jaksaisi.
Toinen asia joka on jo pitkään ollut hoitamattomien asioiden listalla on oman asunnon etsiminen. Kyllähän niitä asuntoja on netti pullollaan ja ihan miellyttävän näköisiäkin, mutta kun pitäisi ensiksi käydä kyselemässä pankeilta, että miten sitä rahaa sieltä irtoaisi. Mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Asiaa vaikeuttaa sekin, ettei tiedä pankki- ja laina-asioista hölkäsen pöläystä. Siellä ne kuitenkin kysyy vaikeita kysymyksiä liittyen euriboreihin tai muihin vaikeisiin sanoihin. Miksei suoraan voisi hypätä siihen vaiheeseen, että talo olisi jo ostettu ja sinne pääsisi muuttamaan?
Ja nyt tekisi mieli lomaillakin. Lähteä jonnekin vaimon kanssa vaikka viikoksi. Mutta ei auta. Kesää täytyy orotella. Silloin kyllä pakko lähteä jonnekin ettei aivan mätäne kasaan tänne Kokkolaan.
Keikkoja toki on taas tiedossa elämääni piristämään. Maaliskuussa Nightwish, toukokuussa Metallica. Huhtikuussa ehkä Viikate.
Nyt pitää iltavuoroon. En jaksaisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
