”Aika lähelle vuosi on kulunut siitä, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Kokeillaan osaanko vielä kertoa ajatuksistani kirjallisessa muodossa. On tässä tieten jotain pientä vuoden aikana tapahtunut. Perheemmen nyt ainakin on saanut uuden jäsenen, kun poikamme sai pikkusiskon helmikuussa. Tyttö on kiltti kuin enkeli vaikka nyt viime aikoina onkin hieman öitä valvoskellut. Poika on ottanut pikkusiskon vastaan paljon paremmin kuin osasimme odottaa.”
Tämmöinen teksti löytyi luonnoksista ja tästäkin näyttäisi kuluneen jo kaksi vuotta. Kyllä se taitaa bloggailu olla meikäläiselle mennyttä elämää vaikka nyt yritänkin jotain kirjoittaa. Olihan tämä kirjoittelu mukava henkireikä silloin, kun ei ollut perhettä. Nyt ei mukamas ehdi kirjoittaa eikä osaakaan yhtä avoimesti suoltaa kuin ennen.
Blogien lukeminenkin on jäänyt kokonaan joten en tiedä yhtään mitä kaikille niille kuuluu joita seurasin. Toki osan tekemisiä tulee facebookin ja instagramin kautta seurattua.
Jos taas kerran aloitan tavallaan puhtaalta pöydältä ja katsotaan miten käy...
Olen yli kolmekymppinen lähihoitaja, aviomies, kahden lapsen isä. Töissä käyn jossain vaan en kerro missä. Tosin töitä on vaan kesäkuuhun asti ja jatkosta ei tietoa. Vaimoakaan ei kiinnosta palata omaan työhön hoitovapaalta niin en nyt tiedä miten meidän käy. Vähän huolettaa tulevaisuus. Jos tänään lotosta napsahtaisi päävoitto niin ei tarvitsisi ressata ja siitä saisi kivaa aihetta blogillekin. Olisi mielenkiintoista tietää miten se elämä oikeasti muuttuisi lottovoiton jälkeen. Joten eikö olisikin reilua, että se napsahtais tänään meikäläisen kohdalle?
Nyt on selkä kipeä tytön nukuttamisesta ja aamuisesta lumenluonnista joten jätetään nähtäväksi luonko lähiaikoina tänne lisää tekstiä vai jääkö tämäkin hetken mielijohteeksi.
Elämässäopittua: Olen aina luullut etten ole sellainen joka aloittaa asioita ja jättää ne sitten kesken, mutta taidanpa sittenkin olla juuri sellainen. En haluaisi. Monia hauskoja ideoita on jäänyt vaiheeseen...
Lapsensuusta: ”Oijoijoi elämä on julmaa, purkkaa! Tutti tippu!”
P.S. Nukahtaakohan tämä koskaan?
2 kommenttia:
"Blogien lukeminenkin on jäänyt kokonaan joten en tiedä yhtään mitä kaikille niille kuuluu joita seurasin."
Ai niin sä luulet, että muut vielä bloggaa... Toki en kaikkien puolesta voi puhua, mutta omasta viimeisimmästä kirjoituksestani on kohta viisi kuukautta, viime vuonna olen näköjään blogannut neljä kertaa. No on se tietty lähes ruuhkainen tahti teikäläiseen verrattuna. ;D
Siis tietenkin blogimaailma on jatkunut entisellään ja minä vain olen tippunut kyydistä :) Vaikea uskoa että sinunkin tahti on hiipunut noin pahasti.
Lähetä kommentti