Hyvää päivää rakkaat lukijani. Aikaa on kulunut taasen siitä kun viimeksi tänne kunnolla kirjoitin. Tiedän ettei siitä pitäisi olla pahoillaan, mutta olen silti. Viime viikon flunssailun jälkimainingeissa mennään. Eilen kävin työvoimatoimistossa ja sain kuulla etten ole enää nuori. Nuorille on nimittäin olemassa sellainen joku sanssikortti jolla työllistyvät ehkä paremmin, mutta minua tämä ei enää koske koska täytän torstaina 25 vuotta. Neljännesvuosisadan. Mihin ne vuodet kaksikymppisestä tähän on kuluneet? Ihmeellistä. Onhan tässä kyllä paljon elämää tullutkin nähtyä, mutta silti. Itsestäni tuntuu etten ole muuttunut yhtään, mutta kai sitä vähän on jotain oppinutkin. Mutta sen olen ilollani (ja muut säälillä) huomannut, että huonon huumorin harrastaminen ei ole kadonnut. Onneksi kihlattuni kestää hajoiluani ja aivan käsittämättömän huonoja ja mauttomia juttujani. Tästä tulikin mieleen, että missähän minun puujalkakisassa voittamani halko on. Meillä oli nimittäin veljeni ja Mannisen kanssa muutama vuosi sitten Ruotsissa seikkaillessamme kisa, että se joka laukoo eniten puujalkoja saa palkinnoksi halon. Voitin ylivoimaisesti.
Ja arvaatteko mitä olen tehnyt näinä työttöminä päivinäni. Aivan oikein. Kuunnellut musiikkia ja pöllöillyt koneellani. Viimeisin innostukseni on ollut seikkailupelit. Pitkään aikaan en ollutkaan pelaillut mitään ja nyt se tuntuu taas kivalta. Sanitariumia olen pelannut ja sitten olen jo viidennessä osassa Ben Jordan Case pelisarjaa. Mukavaa ajanvietettä.
Sitten puhukaamme hääblogista. Kai tämä jollain tavalla sellaiseksikin muovautuu, jos intoni riittää kirjoitteluun. Voisin laittaa vaikka tunnisteisiin häämerkinnän aina kun niistä on puhetta. Tällä hetkellä tilanne on siis seuraava:
-Kirkko on varattu
-Papista, kanttorista ja muusta ei vielä tietoa, eikä kiire olekaan.
-Hääpaikasta ei tietoa, mutta jossakin täällä Kokkolassa.
-Ruokalistalta on ehdottomasti löydyttävä karjalanpiirakoita.
-Häävieraista ei aleta kovasti tinkimään. Mitään ihan kissan serkun koiran kaiman velipuolia ei sentään kutsuta.
-Musiikkia pitää olla mielellään paljon.
-Bestman on ollut selvillä jo monta vuotta.
Sellaista nyt ainakin tällä hetkellä tuli mieleeni. Sitten vielä täytyy avautua yhdestä asiasta joka on mieltäni jos ei nyt painanut niin ainakin pikkuisen hipaissut. Nimittäin kaverit. Ei siis sillä että niissä mitään vikaa olisi, älkää käsittäkö väärin. Sitä vaan että nyt kun asustelen täällä Kokkolassa ja kaikki vanhat kaverini ovat ympäri Suomea levittäytyneet niin niitähän tulee... En halua sanoa sitä sanaa koska sitten leimaatte minut herkäksi, säälittäväksi raukaksi... Sanon silti. Ikävä. Ikävä tulee. Ei niinkään seksuaalisella tavalla, vaan ihan heteromaisesti. Kärnässä oli niin hienoa pitkästä aikaa olla vanhan jengin kanssa. Pitäisi osata ottaa aikaa ja pitää enemmän yhteyttä. Tampereella pitäisi käydä, ja Seinäjoella, ja Vaasassa, ja Keski-Suomessa ja pohjoisen karjua katsomassa. Myönnän. Olen helposti mökkihöperöityvää tyyppiä. Lähteminen on minulle aina vaikeaa, vaikka tiedän että hauskaa on luvassa.
Sitten kirjoittelusta vielä. Nyt tuntuu hyvältä kirjoittaa. Vielä kun uskaltaisin taas enemmän antaa itsestäni irti. Ja olen aloittanut ihan omaksi huvikseni kirjoittaa, jos en nyt ihan romaania niin ainakin novellia tai jotain. Itsekään en tiedä mitä siitä vielä tulee. Ehkä joskus sen vaikka tänne läväytän jos ei muuta.
Tänään tällaisia ajatuksia, huomenna ehkä muunlaisia tuumauksia.
Humppa Soi: Electric Six: We Were Witchy Witchy White Woman
Humpastalainattua: "If witch marries witch, which witch am I"
5 kommenttia:
Just kuule paripäivää sitten mietin sitä asiaa, mistä sulle kouluaikana puhuin, nimittäin kirjan kirjottamisesta! Eli oon vieläkin sitä mieltä, että se kirja sun on kirjotettava, osaat kirjottaa mun mielestä hyvin! Ja anna lauseiden vaan lentää blogillekin, täällä kyllä mielellään luetaan! =)
-S-
Katsotaan mitä pääsee syntymään :) Pitää kirjoittaa vaan paljon aina kun on aikaa. Tykkään niin kovin tästä touhusta. Varsinkin silloin kuin sanat laukkaavat niin nopsaan ettei meinaa perässä pysyä.
Kiva kun tykkäät vieläkin seurata kirjoitteluani :)
Kirjoittaminen on mahtavaa ajanvietettä. Ei vain ole tullut kunnolla rassattua aivoja sitten opiskelu-/työttömyysaikojen, blogini kun ei mikään järjen riemuvoitto ole. :D
Lueskelin joku aika sitten yhtä aloittamaani novellia, jota en ole koskaan saanut saatettua täysin loppuun. Ihmettelin vain, miten olen osannut käyttää niin kuvaavaa ja lennokasta kieltä välillä. Ovat tainneet aivosolut tuhoontua jo...
Neljännesvuosisadan kriisi on nykyään ihan oikea käsite siinä missä kolmenkympin kriisikin. Itse ainakin jonkin asteisena sellaisen koin. Nyt taitaa olla päällä jo se seuraavaa. Alle vuosi armonaikaa jäljellä. x)
Kirjoittaminen osaa olla myös rasittavaa silloin kun tekisi mieli kirjoittaa, mutta sanat ei vain osu mieleiseen järjestykseen.
En nyt tiedä onko tässä tulossa neljännesvuosisadan kriisiä, mutta kyllä sitä tietenkin joskus miettii että onpas se aika kulunut nopeasti.
Ja eihän naiset vanhene kahdenkympin jälkeen :)
Juu, ajattelinkin, että jospa sitä alkaisi laskea vuosia taaksepäin. Tosin joudutaanko siinä sitten miinuksen puolelle vai takaisin eteenpäin jossain vaiheessa? :D Vai pitäisikö pyöriä siinä kahden kympin tienoilla koko ajan tai jämähtää johonkin tiettyyn numeroon? Tässä vaiheessa tosin täti napsauttaisi ja sanoisi, että ikä on vain numero ja vuodet ovat rikkaus, joten parempi kai olla ajattelematta asiaa näin.
Lähetä kommentti