Tai itse asiassa polvistuin jo. Rakkainpani eteen ja vaimoksi pyysin. Olimme kuitenkin tylsiä ja asia oli jo ennalta sovittu. 15.7. kun vihdoin ja viimein sain kesän ensimmäisen tilin ja sattui olemaan vapaapäivä niin suunnistimme aamujunalla Ouluun. Siellä sitten heti kun kultasepän liike aukesi niin siellä seisoi tämä nuoripari hieman perhosia vatsassa valitsemassa sormuksia. Yhteisymmärrykseen pääsimme nopeasti ja kaiverruksetkin sai vielä samana päivänä. Nopeaa toimintaa. Pizzalapionkin saimme kaupan päälle. Ja kyllä luitte oikein. Ei hopeinen kakkulapio vaan hopeinen pizzalapio. Jotenkin hassua.
No nyt minulla on sitten sormus vasemmassa nimettömässä ollut jo reilun viikon. Alkaa jo vähitellen tottua siihen. Hassulta se alukis tuntui vaikka tokihan aikaisemminkin olen kihloissa ollut. Jotenkin nyt asia tuntuu vielä vakavemmalta kun suunnitellaan kihlajaisia ja häistäkin jo keskustellaan. Kaikki kuitenkin aikanaan.
Ja paluu polvistumiseen. Olin minä sen verran kuitenkin herrasmies että polvistuin sormusten kanssa ja kosin ihan virallisestikin. Tämä tapahtui Kokkolassa lintutornilla. Halusin että sormusten sormeenlaitto tapahtuu jotenkin luonnon lähellä. Tykkään luonnosta. Ja vaikka asia oli kuinka sovittu ja vastaus tiedossa niin oli siinä oma kutkutus kuitenkin.
Ystävät ja tuttavat ja sukulaiset ja työkaverit sun muut ovat ottaneet uutisen innolla vastaan ja sehän piristää mieltä. Kotopuoli ei ole vielä kuitenkaan nähnyt sormuksia, koska olen AINA töissä. Tai ainakin tuntuu siltä.
Ja ensi viikolla pitäisi muuttaakin. Ja vain yksi vapaapäivä. No kunhan siitä selviää jotenkuten edes hengissä niin pian on jo Kärnän aika. Odotan sitä kovasti. Siellä saa nollailtua ajatuksia vaikka selvin päin aina olemmekin. Onneksi.
Nyt nukkumaan. Tai ei vielä mutta kohta. Aamulla töihin.
Kovasti toivon taas vaihteeksi että saisin tämän kirjoitus harrastuksen elpymään. Tämä kun on meilkeinpä niitä ainoita harrastuksia, musiikin kuuntelun lisäksi.
Humppa Soi: Metallifonia - Carmina Burana
3 kommenttia:
Onnea vielä tätäkin kautta oikein roppakaupalla! Hienoja uutisia! :)
Ihana tuollainen romanttinen polvistuminen. Meillä se kihlautuminen meni enemmän sillä pelkällä puheella ja sormukset haettiin parin päivän päästä. Tosin nyt häiden jälkeen kotiin tullessa mies kantoi oikeasti minut kynnyksen yli. :)
Hiiih, vähänkö romanttista! Onnea teille molemmille vielä kerran <3
Kiitos :) Nyt vaan kohta häitä ja kynnyksen yli kantoa suunnittelemaan. No ei mikään tulipalokiire ole mutta jos nyt ainakin parin vuoden sisään ehkä.
Lähetä kommentti