Osaanko vielä kirjoittaa tänne? Vieläkö sanainen arkkuni aukeaa vai ovatko saranat jo ruostuneet umpeen? Sykkiikö lyyrikon sydän vielä rinnassa lähihoitajan? Näihin kaikkiin turhiin kysymyksiin saat vastauksen kun luet tekstin loppuun asti.
28.5. se tapahtui. Ultimus Tampereella nappasi itselleen ammatin Kokkolassa. Minusta leivottiin lähihoitaja. Eikä edes rimaa hipovilla papereilla vaan puhtaasti meni kaikki läpi. Jopa yhden ylimääräisen opintopisteen tein. Ja stipendinkin sain. Se määräytyi luokkamme äänestyksellä. Osasin siis nuoleskella hyvin kanssatovereitani enkä pelkästään opettajia.
Koululla pidetyn valmistujaistilaisuuden jälkeen katsoimme illan pikkusiskoni kanssa kauhuelokuvia. Lauantaina sitten olikin juhlat. Tyttöystäväni valmistui samaan ammattiin, samalta luokalta. Hänen juhlat oli lauantaina 29.5. ja siellä sai syödä mahan täyteen herkkuja. Siitä viikon päästä eli viime lauantaina pidimme minun juhlat kotoseudullani. Ja taas maha täyteen. Sunnuntaina vielä savusauna niin kyllähän sitä kelpasi.
Tähän väliin on pakko mainita muutama lahja jonka sain: alkoholiton viini, hippopeli, ensiapulaukku, Ihmebantu, astioita, vaatteita sun muuta... Mutta kaikista isoin kiitos kuuluu Manniselle joka pelasti lahjapöytäni. Sain häneltä Mikko Alatalon c-kasetin lastenlauluja sekä LP:n aikuistenlauluja! Kiitos! Tippa vierähtää silmäkulmaan...
Nyt ei liikutuksen kyyneliltä pysty enempää kirjoittamaan...
Lomaa vielä tämä viikko...
Maanantaina töihin...
Tyttöystävällä uusi kämppä...
Kissasta eroon...
Humppa Soi: Viikate: Viina, terva ja hauta
2 kommenttia:
Kissasta eroon???
Kylläh. Tyttökaverini kissa muuttaa maalle.
Lähetä kommentti