Viime viikon tai siis tämän viikon on tuo netti ollut vähän niin ja näin mutta nyt näyttäisi toimivan. Vaikka toisaalta olenkin viihtynyt hyvin ilman nettiä niin nyt tuntuu siltä että sitä on tippunut blogimaailmasta ihan täysin. Sehän nyt sinäällään on pelkästään helpotus teille muille kun en ole ollut häiritsemässä mutta jotenkin outoa nyt taas tänne kirjoitella. Ihmeellistä on elämä. Muuta ei voi sanoa. Pitäisikö tässä nyt kertoa sitten kuulumisianikin samalla. Kertoa suurta draamaa elämästäni? No ei ole mitään kertomista. Kaikki jatkuu kuin ennenkin. Eilen tosin pitkästä aikaa grillailtiin poikamiesporukalla. Oli mukavaa ja saunassa tiivistä tunnelmaa. Mikä on komeampaa kuin 5 hikistä miestä lauteilla? No tietenkin 6 hikistä miestä tai Mikko Alatalo. Juttujen taso näköjään täällä jatkuu siis kuitenkin entisellään. Ei tässä nyt tämän enempää tällä kertaa. Palaan taas tarinoimaan kun siltä tuntuu. Niin ja minullahan on se joku kirjainhässäkkäkin tekemättä. En jaksa nyt kuitenkaan. Laitetaan loppuun jotain mistä ei tiedä itkeäkö vai nauraa.
6 kommenttia:
Totta, ei tuosta oikein tiedä että pitäisikö itkeä vai nauraa. Luulen, että itken. On se niin huono.
Mutta onko se jo niin huono että se olis jo hyvä?
Se on siinä ja siinä :D.
Nii, puskista hyökkää.
Uah, työpaikalla avokonttorissa en uskaltautunut painamaan playta, mutta mölähdän kuitenkin, että kyllä sua kaivattiin täällä. Ymmärrettävää toki, että miesten kanssa saunassa hikoilu on blogipäivittämistä tärkeämpää hommaa ;D
Jensku: Niinpä niin. Sellaista tämä elämä joskus vaan tuppaa olemaan.
Loviisa: Onneksi tänne ei kuitenkaan ole mitään paineita kirjoittaa kun tätä kuitenkin ihan omaksi ilokseen/surukseen kirjoittelee tätä blogia. Tietenkin se on plussaa ja bonusta jos joku tätä jaksaa vielä seuratakin.
Lähetä kommentti