Nyt on viikko päiväkodissa takana. Palautetta sain tänään ohjaajaltani. Olivat muiden työntekijöiden kanssa jutelleet ja olivat sitä mieltä että olen ollut hyvä ja että jos jatkan vain samaa rataa niin kaikki menee hyvin. Olen itsekin tykännyt kyllä siellä olla vaikka välillä onkin vähän väsyttänyt. On se vaan hieno tunne kun tosi ujosteleva tyttö hyväksyi minut tänään lukemaan ja leikkimään ja oli niin kaveria.
Käytiin tänään luistelemassa lasten kanssa. Itsehän en ollut luistellut viimeksi kuin ehkä kuutosella tai seiskalla. Jostain ne minulle kuitenkin saivat luistimet lainaan ja minäkin jouduin jäälle häpäisemään itseni. Pysyin pystyssä vaikka horjuinkin. Ja sehän oli ihan kivaa touhua. Nyt on vaan aika väsynyt olo.
Ja koin tänään mukavan positiivisen yllätyksen. Kela myönsi minulle tukensa ja pärjään nyt taas ainakin hetken. Voisin oikein juhlistaa ja ostaa vaikka levyn tai kaksi.
Ja sitten... niin... öhöm... puhuisin jos osaisin. Kyllä niin paljon on viime aikoina jyllännyt ajatukset päässä ja ei niistä ota itsekään selvää. Ei tässä mitään hätää ole mutta ei se ole niin helppoa kuin voisi luulla. Ei tässä nyt näin pitänyt käydä.
Humppa Soi: Kaija Koo: Taas mua viedään
Humpastalainattua:
"en huomaa kuinka aika lentää
en huomaa muutenkaan yhtään mitään"
17 kommenttia:
Onpa hienoa että harjoittelusta tuli positiivinen fiilis puolin ja toisin.
Itse en varmaan pysyisi pystyssä jos jäälle pääsisin. Ehkä ensi talvena kokeilen, jos jostain löydän luistimet. (On minulla sellaiset, mutta ne on parinsadan kilometrin päässä.)
Se on muuten tylsää jos ei ota omista ajatuksistaan selvää. Tsemppiä siihen puuhaan :).
Lapset kyllä aistivat melkoisen nopeasti, kuka on hyvä tyyppi ja ketä pitää välttää. Siis tuollaisissa tilanteissa.
Hehkuvainen: Kyllä minä yleensä olenkin harjoittelussa viihtyny. En vaan tykkää niistä kirjallisista tehtävistä.
Ehkä se tästä tekeekin vaikeaa kun tietää mitä ajattelee ja haluaa mutta kun ei sais.
Mimmu: Ja sanovat ihan suoraan asiat. Eivät häpeä sanoa mitään. Esim. jos on tyttöjen väriset nauhat luistimissa.
Missä te luistelitte, jossain sisähallissa? Vai missä pohjoisnavalla se sun koulusi on?
Jäähallissahan me yritimme. Ei tämä nyt niiiin pohjoisessa ole vaikka kylmempää täällä on mitä Tampereella. Merituulikin puhaltaa välillä tosi ihanasti.
Joku on joskus sanonut, että päivä päiväkodissa (siis ainakin lapsille) vastaa aikuisten coctail-kutsuja. Hyvin paljon sosiaalisia kontakteja. Mikä osaltaan rasittaa. Siinä saattaa olla vinha perä, tai en tiedä, kun en ole tainnut oikeilla coctailkutsuilla olla. Mutta juhlathan aina väsyttävät. Ja päiväkotipäivä. :D Mukava, että jäi hyvä tunnelma harjotteluviikosta. Onnea siitä!
Kyllä ne ajatuksetkin siitä järjestynevät. Toisinaan kestää kovin kauan, ennen kuin asiat valkenevat. Mutta asioilla on tapana järjestyä. Voimia henkien taistoon! ;)
Niin vaikka onkin tosi antoisaa olla lasten parissa päivä niin kyllä se väsyttääkin. Sama on juhlissa joissa pitää olla kauhean sosiaalinen.
Kyllähän asiat järjestyy mutta se on sitten eri asia että miten hyvin.
Toivotaan, että oikein hyvin.
Oikein hyvin huonosti :)
Ai kenelle? Toivotaan nyt ensisijaisesti, että sulle käy oikein hyvin. Ei huonosti. ;)
Käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan. (Mistähän minä nyt tuonkin keksin?)
Ei sais haluta ja ajatella vai ei saa sitä mitä ajattelee ja haluaa? Kumpikin tilanne toki ketuttaa :/.
Vaan kuka sen sanoo ettei saa? Eikö mitään ole tehtävissä?
Siinä on vähän sekä että. Ei sais haluta ja ajatella eikä saa sitä mitä haluaa ja ajattelee.
Ihanaa kuulla että menee hyvin siellä :)
Ja ehkäpä siinä pitikin käydä juuri niin ;) Se on se johdatus...
Miksei sen pitää sitten johdattaa niin vaikeasti?
Siis miksi ei miksei. Mixei on jotain ihan muuta.
Koska jos se olisi helppoa, ei se tuntuisi lopulta toteutuessaan enää yhtään niin hienolta.
Lähetä kommentti