Enkö minä muistanut/ehtinyt tänne eilen kirjoittaakaan. Eihän sitä aina ehdi kun istuskelee illat koneella.
Lauantaina kävin kuokkimassa eräissä kihlajaisissa. Ne oli täällä Kokkolassa jossain hienossa ja vanhassa rakennuksessa. Meinasi melkein hävettää kun minä olin ihan vaan arkivaatteissa ja lenkkareissa ja muut olivat oikein juhlatamineissa. Eipä tuo haittane. Illalla sitten matkustin Keski-Suomeen ja siellä söin ja saunoin.
Sunnuntaina pyörähdin kaverini luona ja en kai minä oikein muuta tehnytkään. Sitä normaalia kotosalla hyörimistä.
Tänään olinkin yhdeksästä neljään harjoittelussa ja siellä oli kyllä hässäkkää. Lapsia oli paljon ja kaiken lisäksi siellä pyöri yläasteelaisia tet-harjoittelijoita. Huomenna tulisi sitten opettaja alkukeskusteluun ja saa nähdä miten se menee kun oma ohjaajani on alkuviikon pois töistä. No eiköhän sieltä joku muu jouda minusta avautumaan. Pitäisi varmaan niitä kirjallisia töitäkin pikkuhiljaa alkaa tekemään. Ainakin oppimispäiväkirjaa vielä kun edes jotenkin muistaa mitä on tehnyt. Ei jaksais stressata.
Ei kai tässä taas muuta vai onko?
Humppa Soi: No Man's Band: Paha
Humpastalainattua:
"Mä en oo paha vaikka kaunis olekaan mä en hei.
Sydän mun rinnassa roihuaa
Mä en oo paha vaikka joskus toivosinkin niin
Jotta saisin tuskan helpottamaan."
4 kommenttia:
Tuo on muuten inhottavaa, kun tietää olevansa alipukeutunut.
Yhdellä ystävällä oli muutama vuosi sitten myös kihlajaiskahvitukset ja kysyin kuinka muodolliset juhlat ovat. Sanoi, että ei mitään muodollista juttua, tule ihan taviksena.
Niinpä niin, heti oven suulla oli kuohuviiniä hopeatarjottimella tarjoilemassa pitopalvelun tarjoilija sekä kaikki ihmiset olivat pukeutuneet viimeisen päälle juhla asuihin ja kampauksiin. Häpesin kyllä itseäni! Lahjani oli kaikkien muiden nähden todella vaatimaton. Ihmettelin kyllä, että onpas hienot kihlajaiset, millaiset heidän häät tulee olemaan. Vieressä oleva vanhempi naishenkilö kuiskasi korvaani, että nämät ovat häät, olivat käyneet aamulla maistraatilla. Alku vastaanotto oli siis heidän kotona ja sieltä lähdimme jatkoille ravintolaan, jossa kahvitukset ja konjakit odottivat. Minä taviksena häävieraiden joukossa. :DD
Mutta sitten ei se varmaan toisinpäinkään kovin ihanaa olis että ite olis ainoa joka on juhlavaatteissa.
Sehän on just parasta. Kun on puku päällä niin on aina kotoinen olo... >Jos olisin viitseliäämpi niin pukeutuisin varmaan joka päivä pukuun.
No sinähän olet kuin kotonasi paikassa kuin paikassa ja asussa kuin asussa.
Lähetä kommentti