Tänään oli koulussa kyllä mukavaa mutta siinä nyt ei mitään uutta olekaan. Kyllä minä koulussa yleensä viihdynkin. Sitten intoa täynnä sieltä kun kämpälle palasin niin otin pienet päiväunet. Ei kylläkään mitkään kunnon unet koska en minä unessa käynyt. Kunhan vähän lepuuttelin silmiäni. Sitten makselin vähän vuokraa ja muita laskuja. Nyt saan taas kituuttaa hetken aikaa ja odotella että Kela tekisi päätökset tukisotkuista. Onneksi koulussa saa kerran päivään syödä ilmaiseksi niin ei ihan kuole nälkään.
Sitten se iski. Pitkästä aikaa. Herra Itsesäälihän se kävi visiitillä kun yritin aloittaa ruokapäiväkirjan analysointia. Tämän verran sain aikaan:
Ei siitä tullut yhtään mitään. Ei niin mitään hajua mitä olisin kirjoittanut joten en kirjoittanut mitään. Puoli tuntia pohdin ja pähkäilin ja kirjoitin silloin tällöin lauseen koneelle ja sitten taas pyyhin sen pois. Luovutin ja lähdin kauppaan. Enkä muuten aio enää tänään sen tekemistä edes aloittaa. Jätetään sitten suosiolla viime tippaan. Perjantaina pitäisi olla valmis joten itketään sitten sen kanssa torstaiyönä ja viedään perjantaina opettajalle työ jossa lukee: "Syön epäterveellisesti enkä liiku."
En minä olisi halunnut että tämä blogi menee taas tähän että hajoilen kouluun.
Humppa Soi: System Of A Down: Prison Song
Elämässäopittua: Ei minusta kyllä hyvää opiskelijaa saa sitten millään.
9 kommenttia:
Hajoile rauhassa. Tää on sun blogi, niin saat hajoilla just niin paljon kuin hajottaa.
Katsos kun alamäen jälkeen tulee aina ylämäki. :)
Arvaa mitä, ei minustakaan hyvää opiskelijaa saanut millään. Aina tein kaikki tehtävät ihan viime tipassa eikä sitten yhtään huvittanut ikinä lähteä kouluun. Mutta niin vaan valmistuin silti silloin kun pitikin.
Niin että kyllä sinäkin siitä selviät vaikka hammasta purren! :)
Tiina: Tuo on positiivisempaa ajatella noin päin. Minä nimittäin ajattelen että ylämäen jälkeen koittaa aina alamäki. Mitä korkeammalle pääsee sitä suuremmalla ryminällä sieltä tulee alas.
Minja: Minua kyllä huvittaa lähteä kouluun mutta nuo tehtävien teot ei kiinnosta sitten yhtään. Tuntuu etten osaa mitään. Ja kyllä minä nyt luotan kanssa siihen että selviän eikä toivottavasti kovin usein tarvitse edes hammasta purra.
Entä jos alamäen jälkeen tuleekin rotko ja jyrkänne?
Niin ja omahan se on vika että pitää lähteä niitä mäkiä nousemaan. Pysyis vaan turvallisesti alhaalla.
Minä hengästyn aina ylämäissä. Siksi en niitä juuri kiipeile. Alamäkeen rullaa kevyemmin.
Komppaan Tiinaa. Kyllä blogissaan saa valittaa.
Mutta jos on liian jyrkkä alamäki niin sitähän alkaa pelottomaan.
Ja onhan se totta että minulla on tällä blogilla täysi valitusoikeus.
Siellä mitään jyrkännettä tuu, hei tyypit.
Ja jos tuleekin, niin se tulee ihan yllättäin ja sitten täytyy mennä vapaapudotuksella alas. Ja
pakko sieltäkin on joskus nousta. Paitsi jos ei nousekaan ja jää sinne pohjalle makaamaan. Mutta sitten kellään ei ole kivaa.
http://kvantti.tky.fi/in/21.shtml
Lähetä kommentti