Laitoin minä poikamiesten paidan päälle

Mutta ei siitä apua ollut naisten kanssa kommunikointiin. Ei säpinän säpinää lauantaina ollut minulla. Mutta eihän sen takia Nokialle mentykään vaan musiikin takia. Tai oikeastaan minä vain illan pääesiintyjän takia.

Ensimmäinen bändi joka Nokian palloiluhallissa aloitti soittamisen oli Blooded. Bändi soitti ja örisi jotain sekavaa heavya joka ei minuun kyllä uponnut. Ja laulaja ei osannut kyllä olla luontevasti lavalla. Tuntui kuin olisi jonkun ohjekirjan mukaan siellä mekkaloinu. Ei taidattu kyllä kokonaan bändin touhuja edes katsella vaan lähdimme Mannisen kanssa kahville.

Seuraavaksi oli vuorossa Desyre. Tämä oli yllätys. Kyseessä oli glam rock yhtye ja homma toimi hyvin. Mukavan letkeää rockia. Livenä hyvää. Laulaja osasi homman.

Mikäs sitten oli? In Process taisi olla. Sitä emme alusta asti edes jaksaneet katsoa vaan lähinnä pari viimeistä biisiä. Taas sellaista örinää josta en pidä. Mutta tällä kertaa lavakarismaa löytyi enemmän kuin tuosta ensimmäisestä. Iso mies.

Päiväohjelman viimeinen esiintyjä oli Sotahuuto jota olen ehkä aikaisemminkin kuullut, jos en muuten niin veljeni sitä kuunnellessa. En kyllä tykännyt. Suomenkielistä örinää. Parin biisin jälkeen Mannisen kanssa siirryimmekin autoon odottelemaan veljeä että pääsisimme syömään.

Kävimme syömässä jossain paikallisessa pitseriassa. Abe taisi olla paikan nimi. Hyvää oli niin kuin yleensä pizzerioissa.

Sieltä palattuamme kiertelimme vähän aikaa Nokiaa kunnes palasimme palloilemaan halliin. Siellä aloitteli sellainen bändi kuin Pain Remains. Hardcorea. Ei minun musiikkia.

Seuraavaksi oli taas yllättäjä. From Ashes. Luulin että taas tulee mörinää ja murinaa mutta tulikin iso partaisen miehen erittäin komeasti laulamaa sellolla sävytettyä heviä. Ennen bändissä on tosin laulanut (örissyt) nainen kuten niin selvästi tuosta linkin biiseistä voitte kuunnella. Tykkäsin kyllä kovasti. Ja laulaja osasi olla sopivan synkeä. "Mukava kun kohta tulee kesä niin tulee sitten nopeammin syksy."

Ja sitten oli ennenkin nähtyä Immortal Soulsia. Mörinää ja melodista heviä. Joskus menee mutta nyt väsytti keskittyä siihen ja odottelimmenkin hallin perällä Mannisen kanssa että milloin lopettelevat

Viimeistä esiintyjää olikin sitten erittäin mielenkiintoista päästä kuulemaan. Joskus olin Thy Majestien yhden levyn jostain ostanut ja tykkäsin kyllä. Laulaja oli tosin vaihtunut mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan. Todella hyvin lauloi ja esiintyi. Paljon koskettimia sekä kovaa ja korkealta meininkiä. Eli juuri sitä mistä pidän. Ei kadunnut yhtään että lähdin katsomaan.

Illan musiikillisen annin jälkeen pyörähdimme Tampereelta hakemassa Mannisen kamat ja siitä sitten matkasimme kotiseutuamme kohti. Neljään astihan se venähti ennen kuin sai pään tyynylle painaa. Onneksi edellisenä iltanakin oli mennyt neljään niin se oli jo tuttua. Jaksoi hyvin nousta kymmeneltä saunomaan ja siitä naapuripitäjään sukuloimaan. Oli kyllä paljon sukulaisia saman katon alla. Ruoka oli hyvää ja sitä sai syödä paljon. Uskomattoman komeasta letistänikin sain taas muutamaan kertaan kuulla.

Illalla sitten Sähkiksen kanssa sieltä lähdimme kohti Tamperetta ja illalla täällä katsoimme Hitmanin. Oli kyllä parempi elokuva kuin odotin.

Humppa Soi: YUP: Gleb
Humpastalainattua: "Epämukavaa? Sepä mukavaa!"

Elämässäopittua: Tähtihetket on sitä kun tuntee olevansa yksin avaruudessa kuin tähdet.