Tässä kun kerran Manninen minua painosti niin sorrun nolaamaan itseni ja väsään tänne lukijoiden riesaksi runon. Pahoittelen.
Minä sinua rakastin, alasti, arasti.
Sinä minut hylkäsit, rujosti, rajusti
Nyt minä sieluni ristiaallokossa
kaipaan sinua, olet poissa.
Jos vielä joskus tunnen sen.
Mitä teen. Pois pakenen?
Osaanko enää luottamuksen tuottaa?
Nämä mietteet minut humalaan juottaa.
Jääkö jäljelle paha olo, hutera krapula?
Kuka se olisi minun tukena, apuna?
Kylläpäs tuli herkkää ja kauheaa tekstiä. Kadun tätä mutta julkaistaan silti. Enhän minä nyt muutenkaan enää enempää voi blogilla itseäni nolata. Vai voinko?
11 kommenttia:
Voit. Tuo ei nimittäin ollut yhtään nolo vaan TODELLA HIENO!
Eihän tuo ollut ollenkaan huonoa!
En ikinä pystyisi itse parempaan.
Hyvä runo se oli! :)
Kiitos kehuista. Joskus sitä tulee tuollaisia ihme inspiraatioita joita kyllä itse myöhemmin sitten katuu.
Äläs nyt katumaan ala. Hienon runon olet väsännyt! Sydänverellä kirjoitettu... Hyvä poika. :)
Ehkä vähän oli rypemistä havaittavissa kun tuon kirjoitin.
oikeesti hyvä runo :). Hei ootteko tulos Jartsan kaa kylään meille? Olis kivaa
Ensi-iltaa ollaan vähän suuniteltu jos teillä? Tietenkin jos teille sopii. Eihän ukkos voinut luvata vielä mitään ilman sinun lupaa.
Heh, mä kysyin siltä het, ett kai ne jää sit yökski :). Siis innokkaalla ja ilosella äänellä :D. Ja Matinki voisitte haalii jotenki mukaanne. Tosin yöpyminen olis sit hankalempaa,ku on vaa yks varapatja ja sohva käytös...ellei joni haluu kolmatta meijän keskelle sänkyyn :D. Ja tietty saa tulla kylään vaikkei jäiskää yöks :)
Kyllä Mattiakin ollaan vähän kosiskeltu mukaan ja siihen ensi-iltaan vois koota joukon Jyväskylästä kasaan. Herra Erotiikkaa jo vähän pyytelinkin. Yöpymisestä en osaa vielä sanoa mitään.
Minusta tämä oli hieno runo. Ei siinä ole mitään häpeämistä, herkkyydessä ei koskaan ole.
aika noloa.. no eikai :) kaunis ja herkkä runo.. puhkesin kyyneliin
Lähetä kommentti