Uskaltaisiko sitä nuolaista ennen kuin tipahtaa?

Suullinen piinapenkkitentti on nyt ohi ja eihän se nyt aivan täysin nappiin mennyt. Läpi nyt kumminkin. Tai niin minä asian ymmärsin, mutta niin luulin kyllä viimeksikin. En juhli ennen kuin näen mustaa valkoisella ettei tarvitse enää uusia. Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa sivun mittainen juttu edellisestä harjoittelusta. Ruotsiksi. Jag tycker inte om skriva svenska.

Siivotakin täällä pitäisi. On taas muutama viikko viime kerrasta vierähtänyt. No se on kämppiksen vuoro joten eletään siihen asti pölyn ja lian keskellä kunnes kämppis suostuu imurin ottamaan kaapista esille ja sillä jotain tehdäkin. Ostin jopa uuden mopin entisen tilalle. Jos nyt kestäisi vähän paremmin.

Ja eilen liityin takaisin Kroonisten Poikamiesten blogille. En toki vielä täysjäsen ole. Olen siis koeajalla ja jos tämä koeaika menee riittävän poikamiehisesti niin ehkä joku päivä huomaan olevani taas kerhossa mukana. Sitä en tietenkään toivo mutta ei sitä koskaan tiedä. Voihan olla että pysyn tällä kertaa poikamiehenä koko loppu elämäni.
En sitten tiedä miten tiuhaan tulen sinne kirjoittelemaan kun on tämä omakin blogi josta en suostu luopumaan. Siellä voin kyllä aina avautua kun mieleni tekee kirjoittaa naisettomasta elämästä.

Jokohan kohta saapuu luokkakaveri harjoittelustaan. Hän on luvannut ostaa munkit sen farmakologian hylsyn kunniaksi. Sitä odotellessa raikukoon Kaija Koo.

Humppa Soi: Kaija Koo: Yhtä kaikki
Humpastalainattua:
"Yhtä kaikki se on, tämä liike levoton
Kaikki tahtoo sammuttaa rakkauden janoaan
Ja paljon siihen juoda saa
Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii
Kuin mennä tietä uutta tuntematonta
Vaikka se viedä voi paratiisiin
Yhtä kaikki se on, sitä kaikki haluaa
Sitä yhtä ja ainoaa"