"Onko ihminen onnellinen vaiko perikuva kurjuuden?"

No en ainakaan erityisen onnellinen ole. Vaikka on tuo muutaman viikon kestänyt vitutus vähenemään päin.

Nyt kun olisi aikaa kirjoittaa niin eipä tule mitään mieleen. Annetaan vaikka kuvitteellisen Stephen Kingin haastatella kuulumisiani.

Stephen King: Hello, my dear reader. Have you already bought my new book?
Wille: Puhu suomea! En ala kyllä englantia solkkaamaan.
King: No puhutaan sitten. Eli joko olet ostanut uuden kirjani?
Wille: Millä rahalla? Entisetkin on vielä lukematta.
King: Ai niin, sinähän olet köyhä opiskelija paskiainen.
Wille: Niin olenkin. Helppoahan se sulla on kun kirjoittelee vaan mitä päähän pälkähtää kovien kansien väliin. Ja kansa ostaa. On sulla helppoa.
King: No on tässä vastoinkäymisiä minullakin ollut. Meinasin jopa kuolla tuossa jokunen vuosi sitten.
Wille: Ja sitten olisi jäänyt Musta Torni ilman päätöstä. Se olisi vituttanut. Minulta ei jäisi kuin blogille paskojen juttujen kirjoittaminen kesken jos kuolisin.
King: Se ei kyllä ketään haittaisi. Olisi edes hieman vähemmän paskaa netissä.
Wille: Kiitos. Sinä se osaat piristää.
King: Mitä muka odotit? Että kehuisin kirjoituksiasi?
Wille: No en tosiaankaan. Tiedostan kyllä paskuuteni mutta ei siitä tarvitse alkaa muistuttamaan. Enhän minäkään hauku kirjojasi.
King: Hauku vaan jos haluat. Ei paljon paina jonkun ultimuksen mielipiteet. Mutta pitikös minun haastatella kuulumisiasi?
Wille: Niin kai. Mutta aloit vittuilemaan.
King: Vittuilu on elämän suola. No miten menee?
Wille: Ei ihmeemmin.
King: Opiskelu sujuu? Olet kovasti lukenut?
Wille: No enpä juurikaan. Yrittänyt olen monesti mutta eihän siitä mitään tule. Ja uuden hylsynkin taas sain.
King: Mistä tällä kertaa?
Wille: Farmakologiasta.
King: No sehän oli arvattavaa. No jos unohdetaan opiskeluasiat niin mites raha-asiat? KELAn isoilla tukiloilla sitä vaan elellään herroiksi?
Wille: No ei ole tukia näkynyt, ei kuulunut. Vanhempien pussilla joutuu nöyränä käymään.
King: Säälittävää. Et pärjää edes omillaan. Tyttöystävänkin siivellä varmaan elelet? Eikös sinulla sellainen ole?
Wille: No eipä ole. Ei enää. Etkö sinä muka ole jo kuullut siitä?
King: No olenhan minä. Kunhan taas vittuilen.
Wille: Olet harvinaisen mulkku mies näin kahden kesken. En olisi kirjojen perusteella uskonut.
King: No et sinäkään mikään kiva kaveri ole.
Wille: Ovatko kaikki kirjailijat noin ärsyttäviä?
King: Se kuuluu kai ammatin kuvaan. Ala sinäkin kirjailijaksi.
Wille: Sehän olisi fiksua. Olisin varmaan tosi hyvä.
King: No hyvää ei sinusta löydä tekemälläkään mutta olisi hienoa kun uskoisit itse taitoihisi ja kaikki kaataisivat päällesi paskaa.
Wille: No en minä sentään niin tyhmä ole että kirjailijaksi alkaisin.
King: Ei sitten. Ei sinusta ole mihinkään muuhunkaan. Osaatko sinä mitään?
Wille: No en osaa! Uskotaan jo! Olen paska!
King: Sitähän minäkin. Jätänkin sinut rauhaan kun ei sinun kanssa jaksa edes väitellä mistään kun et osaa sitäkään.
Wille: Lähde vaan kirjoittelemaan romaaneja yliluonnollisista asioista niin minä jään tänne yksinäisyyteen rypemään itsesäälissä.
King: Niin lähdenkin. Hyvästi. Rypemisen sinä kyllä osaat.
Wille: Hyvästi. Eikä tarvitse tulla takaisin. On se hyvä että osaan sentään jonkun asian. Itsesäälillä rypemisellä ei kyllä kovin pitkälle pääse. Tuskin Talentissakaan pärjäisi jos menisi lavalle haukkumaan itseään ja valittaisi kurjaa elämäänsä.

Humppa Soi: Kilpi: Kuolleet tunteet
Humpastalainattua:
"Pystynkö vielä jotain tuntemaan?
Osaanko koskaan enää rakastaa?
Mitä jää, kun täydellisyys katoaa?
Pohjalle putoaa."