Nyt on kevään harjoittelut ohitse. Huomenna vielä pyörähdys koululla ja sitten "kesäloman" viettoon.
Tämä vuodeosastoharjoittelu saikin aivan mahtavan loppuhuipennuksen kun pääsin tänään viimeisenä päivänä seuraamaan oikeata leikkausta. Suolet on mielenkiintoisia.
Kuudelta pitäisi sitten tänään mennä Mannista vastaan juna-asemalle ja ilta/yö meneekin sitten Karu Productionsin ikuisuusprojektin parissa. Tiedä vaikka saisi jo valmiiksi sen ja pääsisi ensi-iltaa suunnittelemaan.
Jotenkin ei nyt jaksa mitään romaania kirjoittaa viime aikojen tapahtumista. Saa nyt nähdä sitten miten kesällä tänne jaksan kirjoitella, mutta veikkailen ettette näin vähällä minusta eroon pääse. Ja hyväähän kannattaa aina odottaa, niin miksei välillä myös paskaakin. No huomenna varmaan taas jotain kirjoitan ennen kuin siirryn kesäksi maalle, joten jos on jotain kysymistä minulta niin kysykää nyt kun vielä olen naama kiinni koneessa.
Humppa Soi: Rattus: Ylpeä poika
Humpastalainattua: "Ei ruumisarkuissa mikään tunnu, mutta pois ovat kyyneleet."
Netistänapattua: Vielä viikko...
4 kommenttia:
Wille, mikä on elämän tarkoitus?
Hyvää "kesälomaa", eläkä unohda meitä!
42
En unohda, vaikka yrittäisinkin.
Moi jäbä
Ekkö nä muista et maalla on mukavaa , ainakin itikoista.
Hui. Anoppi.
Lähetä kommentti