Siellä se pääsiäinen jo häämöttää. Huomenna alkaa ns. pääsiäsloma. Karstula kutsuu. Vasta maanantaina varmaankin palaan takaisin tänne. Vaikka hauskaa on harjottelussa niin kyllä silti loma on poikaa.
Miten sitten tänään on päiväni kulunut. Harjoittelussa. Sieltä kämpille. Koulukaveri tunki kahville. Kertoi potilaan hoidon tulosten tulleen. Nolla napsahti tuttuun tapaani. Enhän muuten ultimus olisikaan. Ei kyllä edes pistänyt vituittamaan. Osasin sitä odottaakin. Siitä sitten naapurini luokse pullakahville. Siitä prismaan ostamaan kaverille kihlajaislahjaa. Jotain karua löysinkin. Kassalla järkytyin kun edelläni kassalla oleva asiakas osti kaksi kertaa niin isolla summalla ruokaa kuin mitä minun tililtäni edes löytyy rahaa. Olenko köyhä vai ostiko se vähän liikaa?
Hyvää pääsiäistä jos en enää jaksa tänne ennen lomaa kirjoitella.
Humppa Soi: Sonata Arctica: Replica
Humpastalainattua: " Are you gonna leave me now, when it is all over
Are you gonna leave me, is my world now over..." (Älkääkä luulko että tämä liittyisi mitenkään elämääni. Tykkään vaan biisistä niin kovasti.)
4 kommenttia:
jos hällä o isompi porukka syötettävänä vaikka. mitä väliä onko köyhä johonki verrattuna? aina löytyy joku rikkaampi ja köyhempi.
mun mielestä kanttis miettiä ennemminki henkiseltä kantilta ku materiaa vertailla, ni vois olla onnellisempi, sillä tuskinpa suakaan tommoinen onnelliseksi teki, että pohdiskelit ootko köyhä tohon toiseen verrattuna. ja koska henkistä rikkautta ei voi helposti mitata ni sit se vertailu jää ehkä siksee ja o vielä entistä onnellisempi ehkä?
No en yleensä kyllä olekaan kateellinen toisille jos niillä on enemmän rahaa, mutta pisti vaan silmään kun just olin maksanut vuokran ja tili ammotti tyhjyyttään. Lähinnä ihmetytti miksi tuollainen määrä ruokaa pitää ostaa kerralla. Kauhea homma.
Ihan tyytyväinen olen elämääni. Henkinen rikkaus on maallista mammonaa tärkeämpää.
nii o, mutta sitä vaa ei nii huomaa ja unohtaa helposti että mitä oikee omistaa, tai ainaki mie unoha. ei sitä nää oikee...
on nii tottunu itteesä ettei huomaa, mutta tuntemattomii ei oo tottunu, jote heist näkkee ja sitte vertailee tms vaikkei kanttis.
Niinhän se kyllä on. Välillä sitä kun oikein ajattelee niin tajuaa miten hyvin asiat on. En minä mitään rikkauksia kaipaa. Riittää kun on se oma rakas.
Lähetä kommentti