En suostu kuolemaan

Olen siis vielä elossa, vaikkei minua täällä olekaan viime aikoina paljon näkynyt. Alkaa pikkuhiljaa rassaamaan tuo netittömyys, sais se jo aueta, niin pysyis vähän kärryillä näiden blogien tapahtumissa.
Näyttää siis todellakin siltä että minun blogini alkaa pikkuhiljaa houkuttelemaan porukkaa tuolta poikamiesten blogilta, aika huteralta näyttää kerhon kestäminen. Nyt siis jo puolet perustajajäsenistä ja yksi joka ei vielä ehtinyt edes täysvaltaiseksi jäseneksi on pudonnut kyydistä, mikä onkin ihan oikein.
Sitten muihin asioihin. Monet ovat varmaan miettineet mitä olen viime viikkoina siellä Tampereella touhunnut ja kenen kanssa. No täytyy myöntää, että olen käynyt jo kerran treffeillä, mutta se oli mies joten en minä kovin paljon noita naisia vedä puoleeni näin ukkomiehenäkään. Ehkä se onkin vain hyvä asia. Koulussa on ollut ihan hienoa, tosin turhan pitkiä ovat koulupäiväni olleet. On mulla yksi täysi päiväkin jo ollut. Anatomian tentinkin tuossa pyöräytin ohimennen, en tosin tiedä menikö läpi vai ei, mutta ei sitä kannata turhaan stressiä ottaa. Pääsimme myös vihdoin asiaan, eli keskustelemaan rektaalilämmöstä. Opettajalla oli väärää tietoa asiasta vaikka lääkäri olikin. Hän nimittäin meinasi että se mitataan kymmenen sentin syvyydestä. Onneksi korjasin asian ettei luokkatovereilleni jää vääristynyttä käsitystä asiasta.
Tampereeseen olen jo muutenkin pikkuhiljaa tutustunut. Olen löytänyt 4 kirpputoria, 4 levykauppaa ja ainakin 3 pornokauppaa.

Lopetan tilitykseni latinankieliseen nimeen musculus gluteus maximus, miettikääpä mitä se mahtaa tarkoittaa.