lauantaina, syyskuuta 29, 2018

Syys

Kesäloma tuli ja meni. 

Bloggaaminen hiipui. 

Työ jatkui vanhassa tutussa paikassa josta vuosi sitten jouduin lähtemään, kun virkaa jota sijaistin ei täytettykään. Kivaa oli. Aivan ikävä iski kun tiesi että vain kesän saan olla siellä töissä. Ehdottomasti paras työyhteisö missä olen koskaan ollut. Ja ihana oli huomata ettei se ollut vuodessa muuttunut mihinkään vaikka työ oli muuttunut aika paljonkin.

Elokuussa loppui se työ ja alkoi uusi työ nuorten mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä. Ja mikä parasta sain oikein vakipaikan. Itse työ ja nuoret ei juurikaan jännittänyt. Eniten jännitti millainen työporukka on ja miten siihen sopeudun. Pelko oli turha. Olen viihtynyt ja hyvin on porukka ottanut minut vastaan. Henkisestihän tuo työ on välillä aika raskasta, mutta onneksi on työnohjaukset ja työkavereiden kanssa voi purkaa asioita. Ja sekin on hyvä kun yövuorot on ainoat vuorot jolloin ollaan yksin ja ne on ainakin vielä olleet rauhallisia.

Nyt olen vapaalla ja tultiin Keski-Suomeen ja edelleen toiveissa se että bloggaaminen jatkuisi tiheämmin. Ja edelleen tätä vaikeuttaa se kun töissä on paljon sellaista mikä herättää ajatuksia, mutta haluan kuitenkin pitää erittäin tiukan linjan siinä etten vahingossakaan puhu töistä mitään.

Ei kommentteja:

generated by sloganizer.net