Saa nähdä keskeytyykö kirjoittaminen jo ennen kuin vauhtiin pääsen. Vaimoni ja kälyni nimittäin lähtivät vuokraamaan elokuvaa ja ostamaan karkkia. Minä jäin vahtimaan poikamme unta ja kuuntelemaan mestari Alataloa. Tänään sattui mukava yllätys viikonlopun suunnitelmiin. Työkaverini soitti ja kertoi Mikon tulevan huomenna naapuripitäjään ja minullapa on vielä vapaa viikonloppu. Tilaisuus ei voi jäädä käyttämättä vaikka huomenna olis Kaija Kookin konsertoimassa Kokkolassa. Sinne tosin ei rahatilanne olis sallinutkaan lähteä. Nyt alkaa olla vuoden Mikko-saldo kohtalaisen hyvä, kun kolmannen kerran pääsen nauttimaan mestarin musiikista.
Muuten elämäni on kulkenut tasaisen hyvää rataa. Töihin ajoittain väsyy ja se heijastuu välillä kotiinkin vaikken haluais. Pojan kanssa menee hyvin. Kohtahan tuo vesseli on jo puolitoista vuotta. Hassua.
Pienoinen kaipuukin taas on päässyt rintaani kalvamaan, kun olen innostunut lukemaan vanhoja tekstejäni. Ajalta kun muutin Tampereelle. Ensimmäisen talven tekstit jo kahlasin läpi ja en muistanutkaan miten raskasta sekin ajanjakso oli kun etäsuhteilin ja räpiköin koulussa joka ei ollut minua varten. Paljon kauniita muistojakin toki mukaan mahtui.
Välillä harmittelen itsekseni, että olenko kadottanut pilkkeen silmäkulmastani, mutta eiköhän tuo ole siellä niin tiukassa ettei heti lähde irti. Kaiken arjen keskellä sen vain joskus unohtaa.
Nyt lopettelen, kun kohta pääsee itkemään. Toivottavasti. Kyseessä on nimittäin elokuva: Tähtiin kirjoitettu virhe.
Humppa Soi: Mikko Alatalo - Hengitä, sisko
Humpastalainattua: "Hän iskee mua hellyydellä selkään"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti