Muistaakseni ainakin aloitin tänne kirjoittamaan siitä miten ne silmäkulmat kostuivat elokuvasta ja kuinka lauantaina koin jo kolmannen kerran tälle vuodelle mestarin keikan. No en nyt jaksa niistä sen enempää jorinoida. Vaikka tietenkin mestari Alatalosta voisin kirjoittaa pitkänkin ylistystekstin eikä siltikään sanat riittäisi kuvaamaan sitä suurutta mitä hän jo pelkällä olemuksellaan saa aikaan.
Olen jäänyt pahasti koukkuun vanhojen bloggausteni lukemiseen ja voi kuinka ne tuokin muistoja mieleen. Vaikka rypemistäkin toki seassa on ollut hyvinkin runsaasti, niin on ollut kyllä hauskojakin (ja sekavia) hetkiä.
Ja vaikka tätä olenkin omaksi huvituksekseni aina kirjoitellut, niin onhan lukijoilla ollut iso merkitys. Nyt vasta monen vuoden jälkeen sen tajuankin miten Te olette auttaneet silloin kun kaikki tuntui kaatuvan päälle. Kiitos! (Jos teitä nyt vielä täällä kituuttelublogilla käy.)
Nyt menee taas hempeilyksi joten lopetetaan tältä kerralta. Ja onhan tämä nyt hanurista kun en jaksa konetta nykyään availla ja puhelimella kirjoittelen. Sormet tulee kipeiksi eikä ajatus pääse kunnolla lentoon, kun vähän väliä pitää korjailla virheellisiä naputuksia.
Jos humppa soisi se olisi: Kaija Koo - Ajoin koko yön (Vai oliko se läpi yön)
Elämässäopittua: Blogini on ihme kyllä vieläkin hengissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti