Aina se vaan meinaa jäädä tämä tänne kirjoittaminen. Täytyy kuitenkin yrittää vielä kirjoitella. On se kovasti laantunut niistä ajoista kun kirjoitin tänne joka päivä ja joskus parikin kertaa päivässä. Silloin tosin oli muu sosiaalinen elämä vähempää. En toki niitä aikoja takaisin haluakaan, mutta toivon vaan ettei tyystin tämä jää unholaan.
Harjoittelu alkoi maanantaina. Olen mielenterveykuntoutujien asumisyksikössä harjoittelussa seuraavat 9 viikkoa. Pitkä aika. Vielä muutaman päivän jälkeen ei osaa oikein sanoa tulenko viihtymään. Voi olla että siellä iskee välillä aika pitkäksi, kun tarkoitus olisi että jokainen kuntoutuja tekisi itse kaikki asiat ja konkreettista ohjaajan apua tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Asukkaat siellä on kyllä mukavia. Uskon että tulen heidän kanssaan kyllä viihtymään. Ensimmäinen päivä jo sen osoitti kun eräs asukkaista pyysi minua soittamaan kitaraa. Sanoin etten osaa ja kehoitin häntä itseään soittamaan. Hän innostui asiasta ja soitteli ja lauloi iskelmiä minulle. Minä sain valita aina kappaleen ja arvaattekin varmaan että käytin tilaisuutta hyväksi ja pyysin häntä soittamaan ja laulamaan Mikko Alatalon Ihmisen ikävä toisen luo. Hienoja hetkiä tuollaiset. Tippa ihan silmäkulmaan nousee.
Tänään on ollut vapaapäivä ja se on mennyt ihan laiskotellessa. En ole tehnyt oikein mitään järkevää. Opinnäytetyötä on pitänyt tehdä mutta sekin on jäänyt ja olen vain netissä seikkaillut ja Putousta katsellut. Vielä olisi viimeinen jakso jäljellä. Yllättävän hyvä sarja vaikka kaikki sitä kehuvatkin.
Nyt odottelen että tyttöystäväni pääsee harjoittelusta ja sitten voisimme tehdä jotain murkinaa. Rahat meinaa vaan olla ihan lopussa. Joutuukohan sitä kohta ottamaan lisää opintolainaa. Saa nähdä. Makaronillla mennään... Olisi jo kesä ja töitä.
Humppa Soi: Airborne - Runnin' Wild
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti