Ajatuksia keskeltä koronan

Toinen puoli Suomesta tekee etätöitä kotoa käsin ja toinen puoli painaakin sitten senkin edestä töitä. Minun töihin vallitseva tilanne ei juurikaan ole vaikuttanut. Entiseen malliin siellä käyn. Toki itse työ on muuttunut hieman. Maskit päässä kuljetaan ja palaverit sun muut tehdään etäyhteyksillä. 

Vaimolla loppui työt muutamaa kuukautta aikaisemmin kuin piti ja on nyt ollut kotosalla. Eipä hirveästi päiväkodeissa työvoimaa tarvita, kun ei ole paljon lapsiakaan. 

Lapsukaiset ovat viihtyneet ihan hyvin kotona vaikka kavereita kaipaavatkin. Onneksi heillä on toisensa ja leikit ovatkin viime aikoina sujuneet yllättävänkin hyvin. 

Keikoille tekisi jo kovasti mieleni. Ei stream-keikat oikein ole sama asia kuin elävä musiikki. Kesän festaritkin siirtyivät ensi vuoteen. Kovasti toivon että John Smith Rock Festivalin talous kestää tämän poikkeustilanteen, kun kuitenkin pienemmästä festarista kyse.

Nyt istun kuitenkin auton huollossa ja mietin äitienpäivälahjaa.

Palaillaan.

Tai sitten ei.

Luultavasti kuitenkin joskus.

Humppa Soi (radiosta): Haloo Helsinki - Beibi 

Humpastalainattua: ”Räjäytä mut tässä.”

Oli ja meni

Joulu. Meni mukavasti. Ei valittamista. Koko ajan ähky ja lapset kiukuttelevat, mutta enimmäkseen kuitenkin mukavaa ja leppoisaa olemista läheisten parissa. Tänäkin jouluna osattiin jotenkin olla liikaa stressaamatta ja tehdä omannäköisemme joulu.

Huomenna sitten takaisin töihin. Hyvin on kyllä työasiat unohtunut pitkien vapaiden aikana. On sinne kuitenkin ihan mukava taas mennä. Aika paljon taitaa nuoria olla vielä muualla joulun vietossa niin voipi olla rauhaisaa. Tai sitten ei. Koskaan ei osaa etukäteen ennustaa ja sehän työstä mielekästä tekeekin.

Nyt yritän tässä lapsia nukuttaa ja kuuntelen pienen tyttöni suurta kuorsausta.

Loppuun vielä tyttöni kertoma uni:

”Minä (eli tyttöni) ratsastin hevosella vuorelle. Siellä näin kissan joka olikin tiikeri ja se söi hevosen.”

Humppa Soi: Viimeksi taisi soida Kaija Koon viimeinen oikeasti hyvä levy eli Irti vuodelta 2010.

Jouluvapaiden kynnyksellä

Tämän yövuoron kun saan tehtyä niin sitten onkin vapaata aina ensi viikon torstaihin asti. Kyllä kelpaa. Talo on hiljentynyt. Kaikki nukkuvat tai ainakin ovat huoneissaan. Paitsi yksi joka halusi nukkua sohvalla ja olin tällä kertaa kiltillä päällä niin annan hänen siinä nukkua. Eipä se minua häiritse.

Yöaikaan muutenkin olen aina jotenkin herkemmällä mielellä ja nyt kun vapaat edessä ja joulukin häämöttää niin huomasin miettiväni miten paljon oikeasti tykkäänkin tästä työpaikasta. Tai enemmänkin näistä kuntoutujista. Osaavat toki joskus ottaa hermoonkin, mutta kyllä sitä vaan kiintyy heihin ja paljon on hyviä muistoja jo tässä puolessatoissa vuodessa ehtinyt syntyä. Kyllä se on itselle myönnettävä, että ihmisten parissa tykkään tehdä työtä vaikka vieläkin tulee paljon hetkiä, kun ei oikein tiedä mitä tehdä tai sanoa.

Mutta se töistä. Kotona onkin edessä sitten viime hetken jouluhässäkkä. Paljon on tekemättä ja lahjoja ostamatta, mutta onneksi tässä on vielä viikonloppu ja maanantai aikaa. En ota stressiä. Niin kuin en aikaisempinakaan vuosina. Lasten myötä joulussa on vielä enemmän alkanut arvostamaan sitä lepposaa yhdessäoloa. Kyllä tuli lapsillekin jo tarpeeseen joululoma eskarista ja päiväkodista. Vaimo saakin olla pari viikkoa heidän kanssaan ja minullakin on hyvin vapaata.

Vaimon kanssa kävimme muuten joku aika sitten katsomassa Oulussa Aknestikia. Oli erittäin onnistunut reissu. Keikka oli hyvä ja sitä olin toivonutkin pitkään että olisi hieno päästä näkemään edes kerran se livenä. Nyt yksi haave taas toteutunut. Ja muutenkin Oulun reissu meni hyvin. Saatiin pitkästä aikaa olla kahdestaan ja tällä kertaa ei mennyt edes kiukutteluksi. Enemmän pitäisi päästä viettämään kahdestaan aikaa. Kyllä se tekee hyvää. 

Beastin in blackin ja Lordinkin näin viikko sitten ja sekin oli hieno reissu. Vanhoihin kavereihinkin tuli pidettyä samalla yhteyttä.

Ja lopuksi vielä mainittakoon että onnistuin laihduttamishaasteessa. Tavoitteessa olin eilen ja nyt sitten loppuvuoden saan mässäillä huoletta ennen seuraavaa haastetta. Ja mikä parasta. Tammikuuta ei tarvitse olla ilman musiikkia. 

Elämässäopittua: Viimeinenkin mohikaani Kroonisista Poikamiehistä kaatuu tai on oikeastaan jo kaatunut.

Humppa Soi: Autossa soi Klamydia.

Sitä tylsyyttä katselin silmät kii

Nyt tekisi mieleni laittaa silmät kiinni, mutta ei oikein pysty kun olen yövuorossa. Nyt jos ummistan luomet niin nukahdan varmasti. Tosin ei sekään nyt mikään kauhea rikos olisi. Rauhallista on talossa ja hyvä niin. On aikaa vaikka yrittää tänne jotain väkertää.

Kesä meni mukavasti ja syksykin tässä menee omalla painollaan. Töitä, päiväkotiin/eskariin viemisiä, kotoilua, harvakseltaan jotain reissuja... Ei mitään suurta ja ihmeellistä. Arjeksi tätä kai tavataan sanoa.

Suurimpana haasteena tälle syksylle on painonpudotus. Erehdyin taas kaverin kanssa haastamaan itseni sellaiseenkin joutavuuteen. 10% eli 10,2 kg pois vuoden alkuun mennessä. Jos ei onnistu niin kuukausi ilman musiikkia, elokuvia saati tv-sarjoja. Tämä lähti ihan mukavasti käyntiin ja pari viikkoa sitten olin jo 2,6 kg päässä tavoitteesta. Mutta sitten repsahdin herkutteluun ja viikon alussa, kun kävin puntarilla niin oli tullut takaisin niin että nyt pitäisi pudottaa vielä 5,2 kg. Se vähän ottaa päähän. Ei sitä isoja muutoksia edes tarvitse tehdä että ne kilot karisee, mutta kun se herkuttelu vaan niin vetää puoleensa. Voipi olla että tässä käy ohrasesti.

Isompi murheenkryyni liittyykin sitten työelämään. Meiltä nimittäin lähti virkavapaalle työkaverini jonka kanssa kaikkein mieluiten teen töitä ja vietän aikaa mielelläni myös vapaa-aikana. Näemme toki vieläkin, mutta harvemmin kun ei enää töissä törmäillä. Ikävähän tässä on. Muiden työkavereiden kanssa ei olla aivan niin samalla aaltopituudella vaikka mukavia tyyppejä ovatkin.

Eipä tässä nyt muuta tällä kertaa. Toivottavasti jaksan taas joskus tänne palailla.

Humppa Soi: Vain ilmastoinnin tasainen hurina tai joku vastaava humisee. Autossa soi Kaupunginorkesteri kun ajoin töihin. Vihdoin senkin bändin Aplodeja levykin oli ilmestynyt spotifyhin. Oli jo korkea aikakin. Huippu levy. Yksi kaikkien aikojen suosikeistani suomalaisen pop/rockin parista.

Töissäopittua: Apinaemojien käyttö kertoo ihastumisesta. 

Paluu eiliseen

Tai ei nyt eiliseen vaan lähinnä viittaan tuolla mestarin biisillä siihen, että koitan palata kirjoittelun maailmaan.

Tänään juhlimme hieman jälkijunassa poikamme 6-vuotissynttäreitä. Päivä meni mukavasti tuttujen ihmisten seurassa ja mikä parasta lapsilla oli kivaa. Vieläkään emme pitäneet kaverisynttäreitä vaikka kai tuon ikäiset monesti jo pitävät. Eipä pojalla kyllä kauheasti kavereita olekaan vaikka päiväkodissa viihtyykin hyvin. Paras kaveri taitaa kuitenkin olla tuo pikkusisko jonka kanssa ovat kuin paita ja peppu. Vaikka toki riitojakin on. Aika paljonkin. Kiusaavat toinen toistaan. Mutta on ne vaan rakkaita toisilleen. Vaikka toisen lapsen tulo toikin uusia haasteita elämään ja varsinkin ne ensimmäiset vuodet oli raskaita niin kyllä se nyt palkitsee.

Nyt on itsellä maha liiankin täynnä herkkuja ja odottelen, että lapsukaiset nukahtavat niin jos sitten vaikka jatkais vaimon kanssa elokuvan katselua.

Eipä tässä kai muuta. Tulevaisuus on myöhemmin on Aknestik joskus maininnut ja sehän näyttää sen että kirjoittelenko vielä joskus lisääkin tänne.

Humppa Soi: Nyt juuri ei soi, mutta tänään olen kuunnellut paljon NMBtä. Heiltä tulee luultavasti uusi levy ja varmasti sen myötä keikkojakin. Niitä odotan inolla. Huippubändi.

Lastensuusta: ”Mitä pormestari?”, kysyi poikani minulta, kun yritin epätoivoisesti komentaa iltapesuille.

Tämä oli odotettavissa

Kirjoittelu blogille hiipui. No jaksoin sentään yli kuukauden kirjoitella joka päivä jotain. Ei siitä kyllä merkitystä ollut tekstien sisällölle. Päinvastoin. Hieman väkisin vääntämiseksi meni. Jatketaan siis vanhaan malliin eli kirjoittelen silloin tällöin jos huvittaa.

Viime viikolla tapahtui töissä oikeasti vakava tilanne. Koitan siitä tännekin vähän purkaa sen mitä vaitiolovelvollisuudeltani pystyn. Tekisi mieli kirjoittaa tarkasti mitä tapahtui, mutta pelaan varman päälle ja kerron yleisellä tasolla.

Yhtenä iltana viime viikolla aloitin yövuoron keskustelutuokiolla kuntoutujan kanssa. Iltavuoro oli juuri lähtenyt kotiin. Kuntoutuja käyttäytyi uhkaavasti ja yhtäkkiä tarrasi kurkkuuni kiinni aikeissa kuristaa minut. Kun en heti päässyt otteesta irti niin kävi jo mielessä että tässäkö tämä elämäni nyt oli. Kauhea tunne. Apua yritin huutaa, mutta turhaan. Kukaan ei kuullut. Jostain sain kuitenkin voimia sen verran että sain kaadettua meidät lattialle ja siinä pyöriskeltyämme pääsin irti. Juoksin huoneesta ulos ja menin kansliaan lukitun oven taakse turvaan. Kuntoutuja ei edes yrittänyt lähteä perään. Soitin 112 ja heti perään iltavuorolaiselle että voiko tulla takaisin töihin. Kuntoutuja poistui yksiköstä ja tilanne oli ohi. Loppuvuoron olinkin sitten työkaveri kanssani. Sain purkaa heti tapahtunutta hänen kanssaan ja pomo vinkkasi että työterveydessä voisi olla hyvä käydä juttelemassa psykologin kanssa.

Näin teinkin ja kai siitäkin jotain apua oli. Ainakin murruin kun tehtiin joku ihme polviin naputtelu -harjoitus jonka aikana piti palata tapahtuneeseen. Päädyttiin myös siihen että parempi ottaa pari päivää sairaslomaa kun ois ollut vielä kaksi yövuoroa edessä. Ja sitten olikin muutenkin kolme vapaata.

No huomenna alkaa paluu arkeen. Hieman ehkä jännittää palata töihin vaikka tuntuu että ihan hyvin nyt voinkin. Oli se vaan melkoinen kokemus. Eipä sitä koskaan tiedä mitä voi tapahtua.

Ruuneperin päivä

Aamuvuoro meni mukavasti vaikka aamulla väsytti ankarasti lähteä töihin. Töiden jälkeen hain lapset päiväkodista ja menimme koko perheen voimin kirpparille. Lapsillehan sieltä taas kaikkea tarttui mukaan. 

Sen jälkeen postista paketillinen leffoja (Hevisaurus, Prometheus, Alien Covenant, Predators) ja kotipizzasta päivällinen.

Ilta meni Hevisaurusta katsellessa ja Runebergin torttuja tehdessä. Ja lasten kiukuttelua kuunnellessa.

Humppa Soi: Arch Enemy - Nemesis

Ensimmäinen viikko takana

Nyt on ensimmäinen viikko takana punnerruksia ja tänään alkoi jo toinen viikko. Olen just ja just jaksanut tehdä vaadittavat punnerrukset ja ehkä aavistuksen enemmän jaksan nyt tehdä kuin viikko sitten. Sataan punnerrukseen on vielä kuitenkin matkaa. Edelleen epäilen.

Tänään oli vapaa päivä ja sain tosiaan olla ihan yksin. Se on luksusta. Kävin kirpparilla ja sieltä löytyi lapsille kirja ja pojalle yöpuku sekä yksi erikoisempi löytö. Nimittäin Tohtori Sykerö -lautapeli. Siinä oli outo sarja lapsuudesta.

Humppa Soi: Tänään olen kuunnellut aika monesti Kaupunginorkestin paria uutta biisiä. On ne vaan hyviä. Toivottavasti tulee enemmänkin uutta musiikkia.

Tulvillaan

Lunta. Sitä on tullut kiitettävästi. Hieman turhauttavaa kolata kun sais alottaa heti uudestaan. 

Yövuorot nyt takana ja toinen yö oli kyllä todella rauhallinen. Hyvä niin. Tänään päivä onkin sitten mennyt nukkuessa ja kotosalla tuusatessa.

Huomenna saan toivottavasti hetken ihan omaa aikaa kun vien lapset päiväkotiin ja vaimo on koulussa. Toivottavasti tällä kertaa auto lähtee käyntiin.

Humppa Soi: Kolatessa kuuntelin Jarkko Martikaista. Taas vaihteeksi.

Vielä toinen yö

Viime yö alkoi pienellä hässäkällä. Oli poliisia ja ambulanssia. Kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja yöstä tuli lopulta hyvinkin rauhallinen. Sain katsoa rauhassa monta jaksoa The Officea.

Tänään luonnollisesti mennyt päivä vällyjen alla. Kohta jos söis iltapalaa ja lähtis suunnistamaan töitä kohti.

Humppa Soi: Hevisaurus - Pulkkamäkimies

Ehtiikö...

Neljä minuuttia aikaa kirjoittaa tämän vuorokauden puolella. Tapahtumia ollut paljon. 3 min. Nopeasti. Auto hajos. Lapset ei päässy päiväkotiin enkä minä nukkumaan. Iskä ja setä tulivat korjaamaan autoa. Nyt toimii taas. Poika sai aapisen ja osaa jo jonkun verran lukea. 2 min. Nyt tulee hoppu. Lopetan tähän. Öitä. Olen siis töissä tämän yön.

Humppa Soi: Autossa Klamydiaa, kotona Arch Enemya. 1 min...

Siivouspäivä

Yhden päivän vapaa ja perinteisesti se tarkoittaa siivouspäivää. Mutta ihan mukavaa sellaista. Vaimo oli koulussa ja minä lasten kanssa.

Iltapäivästä tuli vaimon sisko meille tortilloja syömään. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa.

Lapset on tänään kuunnelleet kokon päivän Hevisaurusta ja varsinkin poika on innostunut siitä kovasti. Voisi sitä huonompaankin musikkiin hurahtaa.

Illasta vielä sauna ja pieni elokuvahetki. Nyt kieltämättä väsyttää. Huomenna sitten pitkästä aikaa yövuoroon.

Humppa Soi: Arch Enemy - The Book of Heavy Metal (Dream Evil -coveri)

Punnerrus

Jatkoimme tänään punnerhaastetta vaimon kanssa. Nyt oli jo toinen treenipäivä menossa. Vielä olen joten kuten jaksanut vaadittavat punnerrukset tehdä. Vielä tosin aika pienissä määrissä ollaan menossa. Epäilykset siihen että joskus pystyisin muka sata punnerrusta tehdä on kovat.

Tänään aamulla olin hetken yksin kotona niin mitäs sitä muutakaan tekis kuin katsois Suomilovea ja kyllä se vaan taas saa kyyneleet virtaamaan. En tiedä mikä siinä sarjassa on se taika.

Humppa Soi: Lapset innostuivat tänään taas Hevisauruksesta niin se on soinut ahkerasti.

Lunta tupaan

Tai ei nyt tupaan, mutta pihaan oli päässyt kertymään melkoinen määrä. Ne kolasin. Lapset auttoivat. Tai lähinnä hyppivät lumikasoissa.

Töissä meni aamuvuoro harvinaislaatuisesti kun ensimmäistä kertaa oltiin kaikki miesohjaajat samassa vuorossa. Hauskaa oli. Aika usein onneksi töissä saa muutenkin nauraa vaikka välillä hyvinkin vakavien asioiden äärellä ollaan. Ei tuota ilman huumoria jaksais ja ihanan mustaahan se välillä on.

Humppa Soi: Dreamtale - For Our Future

Sata

Jostain netistä tuli vastaan haaste joka väitti, että kun noudattaa sitä niin kuuden viikon päästä jaksaa tehdä sata punnerrusta vaikka lähtökunto olisi miten huono. En usko että toimii. Päätän siis testata. Eilen tein aloitustestin ja jaksoinhan minä peräti neljä oikeaa punnerrusta tehdä. Olen kyllä rautaisessa kunnossa oleva nuori mies. Tai no en kyllä rautaisessa. Tai edes kunnossa. Enkä nuorikaan. Miehisyyskin vähän niin ja näin.

Tänään olen ollut vapaalla ja siivonnut siivouskomeron ja hionut hieman lastensänkyä. Ja tietenkin kaupasta käynyt ostamassa korvapuustijäätelöä kun työkaveri sitä ylisti. 

Nyt lapsia nukuttamassa ja sitten vois aloittaa sen punnerrushaasteen, jonka päälle onkin hyvä keittää kahvit ja syödä jäätelöä.

Humppa Soi: Tänään kuuntelin lasten kanssa Hevisaurusta, yksikseni Gloryhammeria ja autossa Mikko Alataloa.

Lastensuusta: ”Oispas mulla hauskaa...”, lauloi tyttöni. 

Töitä ja synttäreitä

Aamuvuoro alkoi hauskasti, kun pääsin herättämään yökön. Saattaapa olla että muutaman kerran tulen hänelle nukahtamisesta kuittailemaan. Muutenkin työpäivä meni ihan mukavasti.

Töiden jälkeen mentiinkin heti naapuriin kaksivuotis-synttäreille. Mikäs siellä hyvien herkkujen ja tutun porukan seurassa ollessa.

Seuraavaksi vois laittaa vaikka saunan lämpenemään...

Humppa Soi: Korpiklaani - Kaljaa

Väkisin meinaa unohtua

Taas meinasin unohtaa tänne kirjoittelun. Enkä kyllä tämän enempää jaksakaan. Anteeksi itselleni joka näitä joskus luen.

Humppa Soi: Autossa Rytmirotat ja Alatalo.

Huono olo

Aamulla kun töihin pääsin iski jotenkin todella huono olo. Mietin jo että onkohan jotain tautia ja pitääkö lähteä kotiin. Onneksi se päivän mittaan helpotti. Mutta sitten iski päänsärky. Ja kun sen sain lääkkeillä ja levolla taltutettua, päätin sitten juoda munkkikahvit. Ei hyvä idea. Pahoinvointi tuli takaisin ja vieläkin tosi ötelö olo. Eikä ötelö taida olla edes mikään sana.

Jospa nuo lapset kohta nukahtais ja täytyy varmaan itekin yrittää päästä ajoissa nukkumaan. Jospa huomenna olisi parempi päivä.

Humppa Soi: Radio Pookia kuuntelin työmatkalla ja sieltä jäi mieleen Joel Hallikainen. 

Lastensuusta: Poika toissayönä: ”Äiti minä en mahdu nukkumaan, kun sinulla on niin isot tissit.”

Kun anoppi sänkykaupoissa auttoi...

Tänään aamupäivästä lähdin anopin kanssa hakemaan ostamaani lastensänkyä kirpparilta. Samalla kävimme uudessa Lidlissä kahvitarjoilulla. Kyllä tuon anopin kanssa ihan hyvin toimeen tulee.

Sänkyä piti heti kokeilla, että sopiiko meillä olevan sängyn kanssa yhteen ja ilokseni huomasin että sopiihan sen. Nyt on lapsilla oikein retro kerrossänky. Eikä oo hinnalla pilattu, kun tuli maksamaan vain sen 15€. Vielä toki hommaa riittää kun pitäis saada maalattua ne.

Töissä meni taasen iltavuoro mukavasti. Sai olla pitkästä aikaa yhden suosikkityökaverini kanssa. Paljon tuli höpöteltyä.

Nyt pitäis nukkua kun aamulla takaisin töihin.

Humppa Soi: Battle Beast - King For A Day

Legends

Legends oli ensimmäinen sana joka tuli näköpiiriini kun tätä aloin kirjoittamaan. Sana näkyi tv-ruudulla koska ilmeisesti poikani on pelannut illan aikana Rayman Legendsiä. On muuten loistava peli. Aikoinaan ollaan vaimon kanssa monta iltaa sitä hakattu.

Mutta jos tästä päivästä muutakin kertoilis kuin oletuksia poikani videopelaamisesta. Aamulla lasten kanssa nukuttiin myöhään (kahdeksaan) ja vein ne sitten päiväkotiin. Siinä oli taasen hetki omaa aikaa ennen töihin menoa. Wishmaster 2:sta katselin ja tortilloja söin.

Töissä meni mukavasti. Paremmin kuin osasi odottaa, kun on aika levotonta siellä viime aikoina ollut. Oli jotenkin sellainen hyvä ilmapiiri koko illan. Onneksi sekin välillä tarttuu.

Nyt kotona ja ehkäpä leffaa ja herkuttelua. Kuten aina. Tai ainakin ihan liian usein.

Humppa Soi: Autossa soi Children Of Bodom.

Lastensuusta: Karhu rakastaa tuota puuta. (Tyttöni tokaisi eilen kun katsoi luonto-ohjelmaa ja siinä karhu raapi itseään puuta vasten.)